sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Mallorca part 1 


Tänä talvena oli retkivuorossa paljon kehuttu Espanjan Mallorca, yksi saari Baleaarien saaristossa välimerellä. Kukaan meistä ei ole aikaisemmin retkeillyt alueella, joten edessä on varmasti melkoinen seikkailu. Jos mukanamme olisi ollut joku kokeneempi henkilö, olisimme varmasti saaneet jokusen lisäpinnan tältä viikon reissulta. 

Lähtö oli Pe 10.2. aamulennolla noin 6:30, joten se tiesi taas aikaista herätystä. Kello soi 2:00. Ripeä aamiainen naamaan ja vielä viime hetken pakkaamiset. Mikaa olin hakemassa 3:30 ja 4:00 Kautosen Jonia Nummelasta. Joni lähti tällä kertaa mukaamme eliksiä keräämään ulkomailta. 

4:45 olimme Lentoparkissa, jonka olin maksanut etukäteen ja siitä noin 15 min päästä kentällä. Matkalaukut nopsasti matkaan ja turvatarkastuksen läpi ilman ongelmia. Lentokentällä söimme edulliset sämpyläkahvit ja pian siirryimmekin lentokoneeseen.

Perillä olimme aikataulussa paikallista aikaa 9:30. Ensimmäinen takaisku tuli kun sain matkalaukut käsiini. Toisesta laukustani oli jouduttu poistamaan kameran vara-akku. Se olisi ilmeisesti pitänyt viedä käsimatkatavaroissa. - No tietääpähän ensi kerralla. 

Seuraava sählinki alkoi auton vuokrauksessa. Olin vuokrannut menopelin etukäteen Rentalcars sivuston kautta ja vuokraaja oli OK-cars. Toimistoa ei tietenkään löytynyt mistään. Pariin kertaan kun kysyimme ohjeita , tajusimme että meitä odottaa lentokentän ulkopuolella musta OK- tilataksi. Sinne kyytiin ja toimistolle joka sijaitsi parin kilometrin päässä kentän laidalla. 

Toimistolla tuli lisää yllätyksiä - kylläkin luki vuokra ehdoissa, mutta arvatkaa vaan jaksanko lukea niitä papereita.. No olin myös ostanut Rentalcarsin sivuilta vuokra-autoon täyden vakuutuksen, mutta se ei kelvannutkaan vakuutuksesksi OK-carsille. Minun olisi pitänyt ostaa 160 € vakuutus sieltä lisäksi. Toinen vaihtoehto on se , että he pidättävät luottokorttitililtä 750€ panttirahan jolla he korjaavat autoa jos sille sattuu jotain. 

Minullahan ei tietenkään ole luottokorttia eikä Jonilla, mutta onneksi Mikalla oli.  Mika suostui lainaamaan korttia ja saimme vihdoin auton allemme. Aluksi tarkka syyni ja kaikki mahdolliset viat ja naarmut paperille. Auto oli lähes uusi Peugeot 308 SW diesel farmari automaatilla. Mukava peli. Mikan harmiksi siitä tuli toinen kuski itseni lisäksi.

Hotellille Alcudiaan löysimme pienen etsimisen jälkeen ja saimme tavarat huoneeseen. Kello oli vielä sen verran vähän , että ehtisimme vielä retkelle jonnekin lähelle. 

Paikaksi päätimme ottaa läheisen Son Realin alueen, koska sen pitäisi olla yksi saaren parhaista kerttu- paikoista. Auton ajoimme paikallisen maatilan pihaan, missä oli parkkipaikka ja opasteet luontopoluille. Myös ystävällinen nainen tuli meitä neuvomaan. Pihalla lauloivat keltahempot ja varpuset. Polun alkupäässä oli muutama samettipääkerttu ja tulipäähippiäinen. Sammarit olivat liian vikkeliä, mutta hipistä sain jonkin räpsyn.


Tulipäähippiäinen
Läheisellä lammaslaitumella oli itselleni retken ensimmäinen WP- pinna , kivikkotöyhtökiuru, mutta aivan liian kaukana hyvään kuvaan. Matka jatkui kun Mika näki joitakin pyitä juoksevan polulla. Minäkin näin niitä Jonin kanssa vähän myöhemmin. Linnut osoittautuivat olevan punapyitä. Toinen Wepari. 


punapyitä 

Pian alkoi tulla hämärä ja taivaalle nousi iso täysikuu.. oli aika suunnata kauppaan ja iltapalalle ja nukkumaan, Olihan ollut pitkä päivä, mutta intoa oli valtavasti retkeilyyn.



La 11.2. kello soi 5:30. Tänään päätimme mennä etelä-rannikolle Es Salobrarin isolle suola-altaalle. Menomatkalla ihmettelimme maaseudulla mm. lehmähaikaroita (WP) ja laulavia harmaasirkkuja. Perille päästyämme polun päähän joka kulkee altaiden halki, parkkeerasimme auton pienelle parkkipaikalle. Ulkona rätisi heti useita sammareita, lenteli mustapäätaskuja lauloi silkkikerttuset ja heinäkertut. Mahtavaa taas 2 WP-pinnaa. Jälkimmäiset olivat lähes mahdottomia kuvata , mutta sammari antautui hienosti. 

samettipääkerttu eli sammari

mustapäätasku koiras
Jatkoimme kävellen kohti altaiden keski-osaa. Tie oli liejuinen ja märkä. lintuja oli kuitenkin yllättävän vähän. Muuttoaikana altailla varmasti kävisi vilske. Paikalla oli ristisorsia, anaksia, silkki- ja jalohaikaroita, sirrejä, vikloja ja joitakin petoja. mm pikkukotka ja ruskosuohaukkoja.
Etäämmällä altailla kahlaili flamingoja yli 80 yksilön parvi, taas WP. Altaiden reunoja kolusimme melko kauan , mutta ei mitään yllättävää sattunut eteemme. 




Flamingoja
Altailta matkamme jatkui läheiseen kylään (Sant Jordi). Siellä söimme lounaan ja tsekkasimme kosteikon kylän luoteispuolella. Siellä oli lisää flamingoja, pitkäjalkoja ja joitakin pikku kahlaajia..


Hauskan näköinen hieman kellertäväjalkainen rantasipi

sekä karikukko
Täältä ajoimme länteen Cap Blancin alueelle missä pitäisi olla kalliovarpusia. Niitä ei löytynyt, mutta pikkukäpylintuja, sinirastas,  lisää pikkukotkia ja harjalintuja sekä onneksemme muutama baleaarienkerttu löytyi alueelta. taas WP. Yhdestä sain muutaman kuvankin. Tämä oli yksi pää-kohteistamme reissulla. Mukavaa että se hoitui jo näin alussa.



baleaarienkerttu koiras 

Täältä menimme vielä lähi kyliin etsimään mm. pensassirkkuja, mutta emme enään löytäneet mitään ihmeellistä uutta, ilta alkoi hämärtämään ja lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Kaupasta eväät illaksi ja aamuksi ja hyvissä ajoin nukkumaan... 
Jatkuu...

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tammikuu jo vauhdissa



Koska näyttää siltä että tammikuu on jo loppusuoralla , eikä mahdollisesti enään tässä kuussa tule mitään säntäilyn aihetta, on hyvä päivittää blogi alkuvuoden hulinoista. 
Matka alkaa luonnollisesti 1.1.2017 "ekaekaa" -pinnojen keruulla. Jälleen meillä oli melkoinen vääntö mitä tekisimme. Pitkän aikaa oli tarkoitus hakea Turusta taigarautiainen ja sen jälkeen ajella PK-seudulle keräämään mahd. monta pinnaa. No reitti kuitenkin muuttui niin , että Turun jälkeen suuntasimme Asikkalan suuntaan.
Matka alkoi aamulla aikaisin koska Turun Topinojan kaatopaikan portilla oli oltava ennen yhdeksää. Matkaan lähdimme kokoonpanolla Minä, Mika, Joni ja Jonna.
Portille kertyi pikkuhiljaa keltaliivistä väkeä toista sataa. Ilmoittautuneita oli 130. Sisälle päästiin ajallaan ja reippaassa rivissä marssimme paikalle. Kun kaikki oli asemissa ajoi Ismo "hyvis" yhden linnun pusikkoon ruderaateista. näimme tämän vilahduksen ja hetken oli lintu näkyvissä ruokinnan tuntumassa. Ei mitenkään hienosti, mutta riittävästi. 

Turun Topinojan montanella

Turusta matkamme jatkui kohti Asikkalaa. Matkan varrella jätimme kyydistä Jonnan Hämeenlinnaan. Asikkalassa ei ollut peltosirkkua näkynyt koko päivänä. Mekin etsimme sitä ehkä tunnin ajan, mutta turhaan. Vielä päätimme hakea ennen pimeän tuloa pinnat Heinolan kk:n mustavariksesta ja Heinolan lapasorsasta. Nämä linnut onnistui hienosti. 
Illalla päätimme mennä vielä etsimään Helsingistä jotain lisää. Luhtakana oli edelleen vanhalla paikalla , mutta sarvipöllö oli jo lähtenyt liikkeelle. Ei mikään laji tykitys määrällisesti tällä kertaa, mutta muutama kiva laji silti.

Su 8.1. käytiin Jonnan kanssa retkellä Helsingissä. Kohteena oli "se" mustakaularastas. Harmaasta kelistä huolimatta sain muutaman ihan mukavan kuvan. Paikalla Engelinaukiolla oli myös järripeippo.




Mustakaularastas on sitä mieltä , että kyllä minua voi kutsua mustakaularastaaksi




Kaunis järripeippo herkutteli myös koristeomenilla


Seuraavan kerran tuli liikahdettua La 14.1. kun Poriin saatiin myös järjestettyä joukkobongaus. Kohteena oli pitkään paikalla viihtynyt kyhmyhaahka naaras. Ennen tätä kävimme katsomassa kuningaskalastajan Porista sekä hiiripöllön.  Paikalle päästyämme meni kaikki lähes täydellisesti. Sisään päästiin 4 hengen ryhmissä kerrallaan siinä järjestyksessä kun oli ilmoittautunut. Ainut ongelma oli se , että meidän nimet Mikan kanssa oli unohtuneet listalta. No onneksi tämänkin saimme korjattua ja sisään päästiin. 



Naaras kyhmyhaahka 



Su 15.1. Retkeiltiin Mikan kanssa pääasiassa Apuksen alueella. Järvenpäässä kävimme katsomassa viitatiaista ja tunturikiuruja.  Kiuruja oli kaatopaikan mäellä kaksi. 

Tunturikiuru

Vielä ennen pimeän tuloa kävimme etsimässä Porvoosta valtavasta keltasirkkuparvesta lapinsirkun. 


Ma 16.1. klo 6:00 aamulla kuulin omalta pihaltani kevään ensimmäiset viirupöllön puhallukset. Toivottavasti pöllöt ovat ilonani koko vuoden.

Seuraavan kerran lähdin kuvaus retkelle La 21.1. Nyt päätin mennä kuvaamaan vielä lisää Järvenpään tunturikiuruja. Nyt paikalla oli kolme lintua. Laella pyöri myös pieni urpiaisparvi




Tunturikiuru 




Hieman turpon näköä omaava urpo

Su 22.1. kävimme Mikan kanssa retkellä omilla nurkilla. Pusulasta etsimme pohjantikan tutulta paikalta. 

koiras pohjantikka
Karkkilassa näimme vielä naaras valkoselkätikan kahden käpytikan kanssa ja kuulimme harmaapäätikan äänen, sekä Vihdissä palokärjen, joten olkoon tämä päivä sitten tikkapäivä.

Siinä oli alkuvuoden retkeilyt. Muistathan , että kuvat saa suuremmaksi niitä klikkaamalla.
Seuraavaksi on todennäköisesti helmikuun alun pinnakeruut.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Summauksen toinen osa


Heinäkuu polkaistiin heti käyntiin Lapin ja Pohjois-Norjan reissulla. Menomatkalla etsimme Kuusamosta paksujalan joka myöhemmin joutui ilmeisesti muuttohaukan saaliiksi. 

Paksujalka jalat piilossa


Norjan Varanki oli selkeästi toinen vuoden kohokohdista. Varsinkin vierailu Hornoyan lintusaarella. Tätä kuvauskohdetta voin suositella lämpimästi kaikille joita ruokkilintujen kuvaaminen kiinnostaa.


Lunni


Lapin reissumme huipentui Rauman Kylmäpihlajalle, missä näimme ruostepyrstön.

Loppu heinäkuu kului pääasiassa omissa nurkissa keräämässä kk-pinnoja.


töyhtökiuru Hanko


Elokuun kohokohtana voisi pitää kahlaajaretkeä Hankoon. 

Suosirrejä ja kuovisirri

Elokuun lopussa löytyi vielä turusta tarhakarkulais ihmeellisyys intianriisihaikara.



Syyskuun alussa alkoi pihapiirissäni viirupöllöjen poikasten kerjuu, jota jatkui lähes kuukauden päivät. Syyskuun lopussa matkustimme jälleen Utön saarelle kuvaamaan lintuja. Tälläkään kertaa ei saari pettänyt. 


Yksi kohokohdista oli sinipyrstö 




Kuukausi vaihtui lokakuuksi ollessamme vielä saarella. Loppu lokakuu muistetaan varmasti kauan Euroopassa alkaneesta taigarautiais invaasiosta. Itsekin taisin niitä n. 10 nähdä yhteensä. 


Toinen Viikin taigarautiaisista


Lokakuu tarjosi myös paljon muutakin herkkua. Mm. vaaleakultarinta Säpissä, ruostepäälepinkäinen Sastamalasta sekä  mustakurkkurautiaisen ja kashmirinuunilinnun Helsingistä Vuosaaresta.


Kashmirinuunilintu


Sitten koitti marraskuu! Huh heijaa mitä tykitystä. Heti kuukauden alkuun pukkasi kaksi Suomenpinnaa, preeriakahlaaja Nakkilassa ja seuraavana päivänä idänpikkusieppo Helsingistä.

Idänpikkusieppo räntäsateessa 


Kuun alussa tein myös nopean reissun utöön saarelle. Kuun loppu kului keräillessä mielenkiintoisia kk-pinnoja mm. peltosirkku ja lehtokerttu.

lehtokerttu syö koristeomenaa

Joulukuun alku aloitettiin myös taigarautiaisella , kuten marraskuukin. Marraskuussa Helsingin Vuosaaressa ja joulukuu Turussa Topinojalla.

taigarautiainen Turussa


Joulukuun alkuun mahtui myös mikälie mustakaularastas Helsingissä sekä mäntysirkku Loviisasta

Mustakaularastas josta ei ilmeisesti tule mustakaularastasta
Joulukuussa oli vielä IP-pinna rypistys ja loppuvuoden häröilyt. On kyllä pakko sanoa että oli hieno vuosi jälleen. Jos tämä vuosi 2017 meinaa pistää hienoudellaan kampoihin , on odotettavissa varmasti melkoiosta tykitystä. Vuoden alku juttuja seuraavaksi.

tiistai 17. tammikuuta 2017

Vuoden loppu ja summa summarum koko vuodesta


La 17.12. käytiin retkellä Helsingin suunnalla. Tarkoitus oli etsiä Haltialasta lapinsirkkua, mutta eipä sitä löytynyt. Paikalla oli vain tunturikiuru kohtalaisessa keltasirkkuparvessa. Tästä en alkanut edes yrittämään kunnon kuvaa, mutta kaukaa dokkari kuitenkin.


Tunturikiuru istuu tammen oksalla


Loppupäiväksi päätimme mennä etsimään vielä vuorihemppoa. Suunta oli Vuosaaren kasalle , missä sellainen oli nähty. Ilta alkoi jo hämärtyä muutenkin pimän päivän päätteeksi joten kuva ei ole laadultaa kummoinen. mutta dokkari tästäkin.

Vuorihemppo


25.12. kävin hakemassa Inkoosta tundrahanhen kk-pinnaksi ja 29.12. peltosirkun Asikkalasta. Peltosirkku ei ole ollut mikään helppo juttu. Tämäkin onnistui vasta toisella yrityksellä. Lintu näkyi niin kaukaa ja hämärässä , ettei kuvaa syntynyt.


 Siinä olikin sitten vuoden viimeinen retki.



  
Vuosi 2016 oli jälleen mielenkiintoinen lintuvuosi.  Tammikuussa Homma alkoi luonnollisesti tammikuunpinnojen keruulla ja jotin kivaa kyllä olikin mm.

Liejukana Helsingissä


Helmikuussa oli yksi vuoden kohokohdista, reissu Fuertelle. Olihan upea reissu!


Lännenkaulustrappi

Helmikuun lopussa kävimme vielä kuvausreissulla Utössä ja Jurmossa.





Maaliskuussa retkeilin paljon Tringan alueella. Huippuna ehkä voisi mainita Helsingin valkopäätiaisen. Muita mainittavia huippuhetkiä ei juurikaan ollut.

Valkopäätiainen

Huhtikuun Alussa oli Idänturturi bongaus Tampereella  sekä jälleen retki utöön saarelle sekä Jurmoon.



Utössä näkee yleensä kevään ensimmäiset mustaleppälinnut


huhtikuun loppu tarjosi vielä tulipäähippiäisen Helsingistä

Toukokuun alussa käytiin Porkkalassa katsomassa kyhmyhaahkaa sekä Salossa isohaarahaukkaa ja haarahaukaa jotka yrittivät pesiä. 
Alkupuolelle mahtuu vielä Porin yöhaikara sekä Janakkalan ruusulokki. 
Ennen puolta kuuta oli vuorossa Keuruun amerikanmustalintu sekä helsingin palsasirri. 

Loppupuolen kuuta hallitsi arktika Virolahdella. Sieltä jäi mieleen ehdottomasti törmääminen karhun kanssa..




Arktikan jälkeen säntäiltiin vielä jonkin verran. Porissa kuvattiin  kenttäkerttunen, unohtamatta samalle vuorokaudelle mahtuneita punajalkahaukkoja, etelänsatakieltä ja rantakurvia.

Toukokuun loppuun mahtui vielä Neitokurki Vaasasta.

Neitokurki


Kesäkuu olikin mukavan rauhallinen . paras kuva oli Helsingistä :


keltahemppo koiras Viikki




Kesäkuu olikin hyvää aikaa ladata akkuja sillä seuraavaksi oli vuorossa heinäkuu ja Lappi, mutta niistä seuraavassa blogissa.









Vuoden viimeinen rypistys, itsenäisyyspäivä



Jo muutaman vuoden on käyty keräämässä Itsenäisyyspäivän pinnoja Mikan kanssa. Vuonna 2015 pyörittiin Helsingin suunnalla. Vuonna 2016 oli tiedossa monta hyvää pinnaa ja etukäteis suunnittelu olikin melkoista. Taigarautiainen oli tietysti ykkös kohde joka päätettiin hakea Lahdesta. Mutta sitä ennen kävimme Heinolassa pimeässä hoitamassa lapasorsan aloitus pinnaksi. Sorsa löytyi helposti katuvalojen valossa. Tältä päivältä ei juuri kummoista lintukuvaa syntyisi , koska vauhti on kovaa lyhyen päivän johdosta.

Heinolasta Ajeltiin Lahteen Kujalan jäteasemalle. Siellä olikin jo nippu bongareita odottamassa päivän valkenemista ja lintua. Noin vartin odottelun jälkeen lintu näkyi hienosti pienen maakasan rinteessä. Samalla paikalle lenteli myös 1-2 vuorihemppoa. Kyllähän lähtee hyvin käyntiin. Jo ennen auringon nousua oli kasassa 2 hyvää IP pinnaa. 

Lahdesta ajelimme sitten suorinta tietä Järvenpäähän Tuusulanjärven pohjoispäähän missä on viitatiainen käynyt ruokinnalla jo jonkin aikaa. Lintua odottelimme noin 1/2 tuntia kunnes se tuli jälleen ruokailemaan. Pinna plakkariin ja menoksi. 

Viitatiainen käy nopeasti ruokinta-automaatilla


Seuraava kohde on Espoossa Soukan kasavuori ja petolinnut. Päätimme staijata paikalla 1/2 tuntia koska oli riennettävä eteenpäin. Kohdelajit hiirihaukka ja maakotka hoituivat tuon ajan puitteissa joten eteenpäin..
  
Seuraavaksi menimme Helsinkiin. Ensin päätimme käydä blokkaamassa mustakaularastaan, mutta sepäs olikin lentänyt jonnekin eikä ollut paikalla. Siitä menimme etsimään töyhtökiurua joka teetti jonkin verran työtä, mutta löytyi. Samalla saimme tiedon, että rastas oli palannut, joten sinne takaisin. Lintu näkyi hetken varastoalueen  aidan takaa, mutta se riitti meille. 

Mustakaularastas hybridi 


Matkamme jatkui Hietaniemen hautausmaalle missä tiedettiin olevan sarvipöllö. Se löytyi heti. Seuraavaksi Töölönlahdelle Tokoinrantaan hakemaan valkoposkihanhesta pinna. Sekin onnistui hetkessä. 

Seuraavaksi Viikkiin, jos vaikka luhtakana olisi paikalla. Kärsivällisen odottelun jälkeen lintu tuli näkyviin. Hienoa. Seuraavaksi Lammassaaren pitkoksille jos vaikka timali onnistuisi. Tämä olikin ensimmäinen hylsy. No kotimatkalta vielä jänkäkurppa viimeiseksi lajiksi. 

Melkoinen päivä. Monta hyvää pinnaa rikkaampana kotiin. Joskus vain hyvät nuotit pitävät kutinsa.


 

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Mukava lintuilu viikonloppu



Lähes mustakaularastas


Monesti bongaillessa törmää huonoon onneen. Menet etsimään lintuja joiden pitäisi olla paikalla, mutta tulet kotiin luu kädessä. Tänä viikonloppuna ei käynyt näin, vaan kaikki onnistui kuin rasvattu. Aina välillä kun harrastus vastustaa, pitäisi muistella näitä viikonloppuja. No mistä iloitsen?

La 3.12. lähdin yksin liikenteeseen. tavoitteena pari kk-pinnaa. Aloitin ensimmäisestä eli kuikka Espoossa. Ajoin Suvisaariston päähän ja etsiskelin lintua rauhallisesti. Eipä löytynyt. Tässä ajattelin että eipä taas onnistu. Katsoin merelle vielä kahdesta paikasta, mutta ei kuikkaa.  5/1 uivelon parvi sai kuitenkin hyvälle tuulelle. Ehkä sen kuikan vielä saan.. 
Seuraavaksi kävin katsomassa järripeippoa Soukassa. Lintu löytyi heti. Siitä sain (huvittavaa) joulukuunpinnan ja kk-ässän.

Sitten Lähdin etsimää luhtakanaa Helsingin puolelta. Sekin löytyi heti ja sain siitä muutaman kuvan räpsäistyä ennen kuin se taa katosi. Kk-pinna napsahti. Ja jo nyt tiedoksi, olen luvannut olla kertomatta linnun paikkaa jotta sen elinpaikka ei häiriinny näin talvella. 


Luhtakana Helsinki


Samalla kun odottelin että lintu tulisi vielä paremmin kuvattavaksi, piippasi Helsingin Lauttasaaresta mustakaularastas. Sinne siis. Lintu oli mukavasti paikalla ja olihan siellä jo monta tuttua lintumiestä hymyssä suin. Lintu ruokaili koristeomenapuussa mustarastaiden kanssa. Rauhaa se ei saanut, sillä noin puolen tunnin aikana teki varpushaukka kolme saalistusyritystä tuohon puuhun. Viimeisellä tämä lintu lensi jonnekin , eikä sitä enään sen jälkeen löydetty.



nuori mustakaularastas koiras jossa risteymän piirteitä


Mustakaularastaalla pitäisi olla selvästi harmaampi selkäpuolen sävy, ei saisi olla valkoista siipipaneelia eikä oranssia sävyä pyrstössä. Myös vatsan ja kupeiden kuviointi tuo mieleen ruosterastaan. Todennäköisesti tämä on ruosterastaan ja mustakaularastaan risteymä, mutta viisaammat päättäköön siitä.

Vielä illan valoissa kävin katsomassa vinkistä sitä kuikkaa Haukilahden rannasta ja sieltähän se löytyi. Päivän kolmas kk pinna ja sitten kotiin saunomaan.

Su 4.12. aamu alkoi kovassa päänsäryssä , niin voimakas että meinasin oksentaa... Outoa. Jäin siksi kotiin nukkumaan vielä muutamaksi tunniksi. Olo oli parantunut kun 11 maissa piippasi pikkuruokki hangosta. Sinne olin jo menossa , kun se varmistui tavalliseksi ruokiksi. 
Siitä suuntasin Mikan seuraksi Vantaalle Pitkäsuon täyttömäelle etsimään lintuja. Mäellä oli hiljaista, jokunen urpiainen kierteli mäkeä. Mika halusi mennä vielä katsomaan sitä luhtakanaa. Sekin löytyi nopeasti. Kk pinna myös Mikalle. 

Sitten piippasi Loviisan Pernajasta koiras mäntysirkku. Elis molemmille. Äkkiä sinne. Perillä olimme juuri kun aurinko oli laskemassa. Lintu oli hallussa jonkun kaukoputkessa, ja näin napsahti elis. JES!
Äkkiä kameraa virittämään. Samalla keltasirkkuparvi putosi puimattomalle kaurapellolle näkymättömiin. Pian osa sirkuista nousi , otti korkeutta ja katosi. Osa parvestä jäi vielä pellolle. Pian loputkin nousivat, mutta onneksi läheisten koivujen latvaan. Tästä sain pari todella huonoa dokkarikuvaa, mutta eipä pimeässä voi enään muutakaan saada. ISO 8000 ei tee kovinkaan hyvää jälkeä.. sitten parvi otti myös korkeutta ja katosi näkyvistä idän suuntaan.
Tässä pari surkeaa dokkaria.


Koiras mäntysirkku kuvan keskellä. 

Olihan jälleen viikonloppu! 4 kk pinnaa, 2 vuodaria 1 tringan vuodari ja 1 elis. Seuraavaksi olisi vuorossa itsenäisyyspäivän pinnojen keruu. Täytyy huomenna suunnitella päivän reitti tarkkaan. Siitä mahdollisesti seuraava kirjoitus.