Ohotanlokki

La 23.1. iltapäivällä tuli kova häly tiedotukseen." OHOTANLOKKI Kuusankoski keskusta, Sommelon ranta. Mahdollinen ad nyt p. Näkee Elissa Soikkeli. Scouppikuvia nähty ja mäkpe konsultoinut."

Mielenkiintoista. Yksi niistä lajeista mistä olin varma että en saa paikattua aikaisempaa hylsyä Kirkkonummelta. Kello jo sen verran että tänään ei ehdi. Mitä lokki tekee? Viestejä tulee lisää, viimeisenä: poistui matalalla SW harmaalokkien kanssa. Siis saattoi mennä merelle, saattoi jäädä paikalle.Minne mennä? Mikan kanssa päätettiin olla Kuusankoskella ammulla auringon noustua 9 aikoihin.

Normi herätys 5:30 ja Mikalle klo 7. Pia lähti myös mukaan. Aamu alkoi valjeta jo pelottavan aikaisin klo 8 kieppeissä. 8:13 tulikin ilmoitus että ed.p. Sommelon vastarannalla. Me olimme vasta Lahden kohdalla ja ajomatkaa vajaa tunti. Hermostuneisuus alkoi vallata mielialaa. Kävisikö taas niin että oltaisiin vähän myöhässä...

No, stressaavat viimeiset kilometrit , perillä n. 9:10, auton parkkeeraus ja juoksujalkaa rantaan. Vastaan tulee rauhallisen näköisiä bongareita jotka ilmoittavat että turhaan kiiruhdatte, lokki lähti keskustan suuntaan 5 minuuttia sitten. No voi Pr#%&Le! 5 minuuttia myöhässä! Miksi ei lähdetty riittävän ajoissa liikkeelle!!

Ei muuta kuin reipasta kävelyä keskustan suuntaan. Pian lokki lensi editsemme matalalla kirkon suuntaan, Jes! Onnistuttiin. Elis nro 376, kuvaelis nro 341 ja talvipinna nro 190 napsahti. Hetken kuluttua lokki palasi samalle paikalleen rantaan ja loppu olikin sitten pelkkää kuvaajien juhlaa!

Tuomelan Sami kävi hakemassa lähikaupasta muovikassillisen leipää jolla onnistuttiin houkuttelemaan lokki hyvälle kuvausetäisyydelle. Rannalla kamerat surisivat ja vanhat setit rätisivät tai raksuttivat.

Ilma vain oli harmittavasti kovin pilvinen ja ajoittain sumuinen. Valoa oli todella vähän ja nyt tuli hyvin huomattua kuinka huonosti kamerasettini toimii huonoissa valoissa. Kovin laadukkaita kuvia en onnistunut saamaan , mutta jonkin dokkarin silti. ISO-arvon olen rajannut max. 12800 jota kamera käytti koko ajan. eikä Sony meinaa millään kestää sitä. Kohinaa on kuvissa valtava määrä. Onneksi nykyohjelmilla jotain saa pelastettua, mutta eivät nekään mahdottomuuksiin pysty.

Ad Ohotanlokki, Kouvola Kuusankoski. 

Lokkia riittävästi kuvattuani ja tuttavien kanssa paskaa jauhettuamme päätimme suunnata matkamme seuraavaan kohteeseen joka olisi peltopyyt. Pienen etsimisen jälkeen löysimme pienellä porukalla Kouvolasta Elimäen puolelta ensimmäisen parven, mutta tämä 6 linnun parvi oli aivan liian kaukana pellolla kuvattavaksi. Lähdimme siis kotia kohti. Pian saimme tiedon että melko lähellä olisi isompi parvi aivan tien reunassa. Ajelimme sinne. Tien vasemmalla puolella oli 16 linnun parvi. Näistä sain otettua muutaman ruudun. 

Peltopyy Kouvola Elimäki

Kotimatkalla yritimme vielä etsiä muutamalta tutulta ojalta kurppia, mutta ojat olivat tyhjiä. Aurinko meni mailleen ja suuntasimme kotiin onnistuneen bongauspäivän jälkeen. 

Pari viime päivää on ohotanlokki ollut Kotkan satamassa harmaalokkien seurassa, mutta tänään tuli tieto, että lokki poistui merelle etelään laivan vanavedessä. Saa nähdä löytyykö vielä jostainpäin Suomea. Olisiko mahdollisuus helmikuunpinnaan? Nyt alkaa tammikuu olemaan jo loppusuoralla eikä tässä kuussa tule enää postauksia. Talvi kuitenkin jatkuu.

PK-seudun helmiä ja jalokiviä. 

La 16.1. oli luvassa pitkästä aikaa mukavan valoisa päivä. Pakkasta oli vielä jonkin verran, mutta edellispäivien -20 pakkaset olivat jo ohi. Aurinko pilkotti välillä , joten kuvausvaloja oli riittävästi. Päätin suunnata kuvauspäivän Espoon ja Helsingin suuntaan. Ensin menin etsimään kuningaskalastajaa tutulle ojalle Espooseen. Aluksi etsin lintua hieman väärästä paikasta ja aikaa kului pari tuntia, kunnes tajusin katsoa maastokartasta missä oja kulkee ja löysinkin oikeaan paikkaan. 

Siellä olikin jo pari kuvaajaa asettunut kuvausasentoon kävelytielle, joten sinne mars. Kuningaskalastaja sai reilun puolen tunnin kuvaussession aikana ainakin yhden kymmenpiikin ravinnoksi, joten kuvaajat eivät ainakaan häirinneet sen syömistä. Ennen minua oli myös syönyt ainakin neljä kalaa. 

Lintu kävi nappaamassa ojasta kalan, lensi lepikon oksalle mätkimään kalan hengiltä ja asetteli oikeaan asentoon nokassa ja nielaisi sen. Välillä näytti ihan siltä kun se olisi leikkinyt kalalla. 

Nyt syödään kalaa. kuningaskalastaja ja kymmenpiikki

Kalastaja lensi takaisin ojalle sulattelemaan ruokaa kunnes lensi ojan alajuoksulle osmankäämikköön. Linnun selkä hohtaa kuin jalokivi kauniissa valossa. Kovat pakkaset aiheuttavat linnulle pyrstösulkien kärkien jäätymistä. Tässäkin tapauksessa pyrstöstä roikkuu jääpallot. Onneksi ne eivät vielä haitanneet linnun saalistusta, mutta voisi kuvitella , että jos pakkaset jatkuvat kovina, kertyy pyrstöön niin paljon jäätä , ettei lintu voi enää lentää. Se tietäisi linnun varmaa kuolemaa. Tämä on ehkä yksi niistä syistä miksi kuningaskalastajat kärsivät kovista talvista vaikka jotkin ojat pysyisivätkin sulina. 

Kuningaskalastaja Espoo

Espoosta siirryin Helsingin Lauttasaareen etsimään edellispäivänä nähtyä pikku-uikkua. Noin tunnin etsimisen jälkeen kun ei lintua löytynyt, tuli nälkä, joten menin paikalliseen kiinalaiseen lounaalle. Onneksi etsiessäni lintua olin törmännyt Castrenin Matiakseen. Hän oli ystävällinen ja välitti minulle tiedon, että uikku oli vielä kuvattavissa Veijarivuoren rannassa Lauttasaaressa. Sinne siis. Paikalla olikin jo muutama kuvaaja. Saatuani kameran kuvauskuntoon sain otettua pikku-uikusta muutaman kuvan. 

Lintu oli kyllä melko ahtaalla pienissä sula-aukoissa, eikä tilannetta juuri helpottanut laivan aiheuttamat isot aallot. Aallot heitti linnun hetkeksi aivan kuvaajien eteen ja se joutui  jäälohkareiden  päälle juoksemaan. Olihan hassu näky.  Viimeisessä kuvassa syödään jälleen kalaa. Uikku löysi rantamatalasta ilmeisesti kivinilkan jonka nielaisi ravinnoksi.

Pikku-uikku , helsinki Lauttasaari sekä kivinilkka

Pikku-uikkua kuvatessa aurinko oli jo todella matalalla kunnes painui mailleen. Kotiin palasin jälleen iloisena ihan onnistuneesta kuvauspäivästä. 

Tammikuun alku jatkuu

Töiden puolesta sattui olemaan hieman lomaa vuodenvaihteen jälkeen. Jotkut kävivät yrittämässä Jurmosta 1.1. -pinnaksi kaltavästäräkkiä, mutta silloin lintua ei löytynyt. 2. ja 3.1. lintu taas näkyi tutulla paikalla.  Niinpä ajattelin lähteä Baldurilla Jurmoon päiväretkelle. 4.1. Aamulla aikainen herätys ja siirtyminen Nauvoon. Samoin oli ajatellut n. 20 muutakin bongaria. Menomatka staijailtiin ja turistiin laivan kannella hyvässä säässä. Perillä olimme aikataulun mukaan 12:30 , joten aikaa linnun löytämiselle olisi reilu 2h. Rivissä marssimme etelälahden rantaan, teimme leveän ketjun ja lähes samantien lintu nousi kanervikosta ja laskeutui lahden itäreunalle. Itse lähdin linnun perään ottamaan siitä muutaman dokumentin, lähes kaikki muut lähtivät etsimään isosirriä jota ei kuitenkaan löytynyt. 

Keltavästäräkki Jurmo

Retken muita havaintoja oli mm. pulmunen, sinisuohaukka, tukkakoskelo, riskilä, kaakkuri, pilkkasiipi ja mustalintu. Baldur tuli hakemaan meitä n. 15:00. Laivalla oli lounaaksi haukipullia ja kermaperunoita. Olipa muuten sairaan hyvää ruokaa!! Illalla vasta myöhään kotona väsyneenä, mutta tyytyväisenä mukavasta lintupäöivästä.

Seuraava varsinainen kuvauspäivä oli 10.1. Päätin mennä aamulla ensimmäiseksi kuvaamaan Espoon Kulmakorven tunturikiuruja. Linnut löytyivät melko pian maaläjitysalueen lähes eteläreunasta. Taivas oli paksussa pilvessä eikä aamulla valoa juurikaan ollut. Kasoilla pörräsi myös pieni parvi urpiaisia joiden mukana oli hetken vuorihemppo. Kovin arka ja levoton parvi oli hankala nähdä kunnolla tai, että vuorihempon olisi saanut kuvattua. Lopuksi vielä vuorihemppo erkaantui urpiaisporukasta. Päätin jättää parven rauhaan ja siirtyä seuraavaan kohteeseen.

Tunturikiuru Espoo Kulmakorpi

Seuraava kohde oli Vantaalla. Yhdessä tutussa ojassa on joka vuosi ollut jänkäkurppia, eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta. Ojassa oli 4 jänkäkurppaa ja 2 taivaanvuohta. Pässit olivat todella arkoja, eikä niitä päässyt kuvaamaan, mutta jänkikset olivat kuvaajaystävällisiä , kuten aina. 

Jänkäkurpat Vantaa

Tästä jatkuu tammikuu vielä.

Vuosi vaihtui ja tammikuussa tuli talvi.

Niin se vuosi taas vaihtui 2020-->2021. Retkeilyn aloitimme heti vuoden vaihteen jälkeen 1.1. klo 01:20 kun Mika ajoi pihaani Lerbackaan. Vuoden ensimmäinen laji oli laulujoutsen. Vanjärvellä talvehti vuoden alussa vajaa 300 joutsenta ja niiden mekastus kuului läpi yön. Pihaltani ajoimme Vanjärven eteläpäähän missä pienen houkuttelun jälkeen innostui huuhkaja huhuilemaan klo 01:34. Tästä suuntasimme Lohjan ABC:lle missä siirryimme Jonin kyytiin. Ensimmäinen kohteemme oli yrittää etsiä Salon naurulokkeja yöllä. Ei löytynyt kuten ei myöskään tundrahanhia jotka olivat talvehtimassa Salossa. 

Tästä suuntasimme Naantaliin Luolalanjärvelle etsimään jalohaikaraa. Lämpökiikareilla näkyi järven itäpuolen puissa kaksi haikaraa. Siirryimme lähemmäs katsomaan kun haikaran etsimisen keskeytti lähipuissa nukkuva liejukana. Tehokkaalla taskulampulla ei määrittämisessä ollut ongelmaa. Samoin hoitui myös tuo jalohaikara joka oli toinen noista kahdesta vastarannan linnuista. Haikarat säikähtivät kirkasta valoa jo siirtyivät jonnekin, emmekä jallua enää löytäneet uudestaan.

Naantalista siirryimme rauhassa Valkeakoskelle viidennumeron sillalle etsimään edellisenä päivänä löytynyttä mustakurkku-uikkua. Paikalla olimme hieman ennen auringonnousua ja hämärä-vaihe tuntui kestävän ikuisuuden. Rauttunselän sulat alkoivat olemaan kovin pienet. Sulassa ui iso parvi isokoskeloita, mutta uikkuja ei enää näkynyt. Pieniä sulia oli siellä -täällä ja kaikissa sukelteli isokoskeloita. Uikusta ei tietoakaan. Nyt olimme tuhlanneet aikaa tähän jo lähes 2 tuntia, joten oli jatkettava matkaa. 

Seuraava kohteemme oli Hämeenlinnan Katumajärven eteläpässä ollut kuikka. Paikalle päästyämme näimme kuikan uimapaikan laiturin edustalla todella pienessä avannossa jonka kuikka oli itselleen tehnyt. Koko järvi oli kauttaaltaan sohjon peittämä, eikä kuikka juurikaan päässyt liikkumaan. Lintu vaikutti väsyneeltä ja huonokuntoiselta.

Soitin pelastuslaitoksen paikalle. He olivat yrittäneet kuikkaa kiinni, mutta eivät onnistuneet. Tekivät sille isomman avannon jotta se pääsi uimaan ja sukeltelemaan. Parin päivän päästä merikotka kävi nappaamassa linnun. Sen pituinen se.

Hämeenlinnan Katumajärven kuikka

Hämeenlinnasta suuntasimme Lahteen Ali-Juhakkalan puhdistamon altaalle. Paikalla on viihtynyt jo pitkään virtavästäräkki ja pari pikku-uikkua. Uikut löytyi heti , mutta virtaväiskin kanssa sai hieman siristää silmiä. Altaasta nouseva höyry vaikeutti valtavasti näkyvyyttä vastarannalle. Onneksi löysin linnun betonirumpuputken suulta ja pääsimme jatkamaan matkaa.

Seuraavaksi oli suunniteltu mustalintua ja pilkkasiipeä Lahdesta, mutta Riihimäeltä tullut tieto töyhtökiurusta muutti suunnitelmat. Riihimäelle siis. 

Riihimäen Peltosaaren k-marketin takana ruokinnalla oli töki kuulemma ollut jo jonkin aikaa. Nyt kävimme bongaamassa linnun nopeasti klo 12:40, jotta ehtisimme vielä valoisaan aikaan seuraaville kohteille.

Riksun töyhtökiuru

Saimme tiedon että Helsingissä olisi bongattavissa viirupöllö. Sinne siis. Helsingin Puotilassa olimme klo 13:45. Pöllö oli hankalassa paikassa tiheässä kuusikossa, mutta onneksemme meillä oli opastajia paikalla. Nopea dokkari ja eteenpäin. 

Helsingin Viirupöllö


Seuraava kohteemme oli Porvoo Pappilanmäki. Perillä olimme 14:30. Vanhankaupungin OKT- ruokinnalla olisi mustapääkerttu ja nokkavarpusia. Muke löytyi hetken etsinnän jälkeen ja samoin nokkanisset. Nyt alkoi jo hämärtämään ja oli kiire seuraavaan nuottiin. 

Naaras mustapääkerttu Porvoossa

Olimme kuulleet ja nähneet tiiraan merkatun kaulushaikaran Porvoon LTY:n alueella . Arvelimme että se voisi olla Loviisan puolella Pernajan Sarvsalössä. Perille pääsimme hieman auringon laskun jälkeen ja staijailimme kaislikkoa viimeiseen valoon asti. Ei näkynyt bottea . Paras laji oli kaislikosta kuuluneet viiksitimalit. 

Yritimme vielä lopuksi etsiä pimeässä Pukkilan peltopyitä, mutta se oli todellakin turhaa yrittämistä. Pitäisi tietää minne peltopyyt menevät nukkumaan. Silloin ne kyllä löytyisi helposti. 

Vielä olisi Jonilla melkoinen ajolenkki edessä kun Minun auto kököttää Lohjan ABC:n pihassa. Sinne suuntasimme ja ajelimme kotiin melkoisen väsyneinä raskaasta retkestä. Jonilla tuli ajomatkaa hieman reilut 1000 km. HUH HUH! Hullua. No jäihän taskuun ihan mukavat ekaekaa pinnat : huuhkaja, jalohaikara, kuikka, virtavästäräkki, pikku-uikku, töyhtökiuru, viirupöllö, piekana, mustapääkerttu, nokkavarpunen ja viiksitimali.  Loppuun vielä suuntaa antava kuva ajomatkastamme 1.1.

Porvoo - Naantali- Valkeakoski- Hämenlinna- Lahti, Riihimäki, Helsinki, Loviisa , Pukkila, ...

2.1. kävin katsomassa Rollen Vanjärveltä löytämää tunrahanhea. Siellä se ruokaili joutsenten seurassa. Olisihan sekin ollut ekaekaapinna...

Nuori 2-kv laulujoutsen Vanjärvi.

Tässä tammikuun kahden ensimmäisen päöivän retket. Tammikuu jatkuu...

Syyskauden ja loppuvuoden Sonyn ulkoiluttamista. 

Lokakuun alkupuolella 4.10. kilahti häly Tuusulasta. Siellä oli nähty tundrakurppelo. Vaikka olinkin juuri saanut tästä kesällä eliksen , niin pitihän sitä mennä kuittaamaan prosu ja Tringanpinna. Paikalle päästyämme oli siellä jo toistasataa bongaria ja lintu ollut pitkään keteissa. Tiedettiin kyllä missä se on. Keskellä sänkipeltoa kosteassa painanteessa. Kyllähän sen pään näin siellä vilahtavan, mutta ilmeisesti kukaan muu ei sitä nähnyt joten komppaus oli järjestettävä. Innokkaimmat ja ahneimmat lähtivät lähestymään lintua ja pian se nousi siivilleen ja teki kaarroksen kaikkien edestä laskeutuen vähän kauemmas tulvalle valkoposkihanhien seuraan. Jokusen kuvan sain uudella kamerallani otettua, mutta hieman oli liikaa etäisyyttä.

Kurppelo komppaus sujui hienosti. Lintu laskeutumassa keskellä Arton käden osoittamassa suunnassa.

Tundrakurppelo Tuusula Rantamo

Seuraavat päivät oltiinkin sitten Utössä joista postaus jo tehtynä joten hyppäämme aikaan 11.10. ja Helsingin Kaarelaan missä oli jo jokusen päivän nähty sinipyrstö. Tämä puuttui Tringan pinnoista joten se täytyi käydä katsomassa. Lintu oli todella kähmy ja valoa totella vähän. Hyvää ruutua en onnistunut saamaan. Dokkarit kuitenkin.

N-pukuinen sinipyrstö Helsingin Kaarelassa

25.10. lähdettiin Mikan ja Pian kanssa bongaaman Hankoon edellisenä päivänä Söderlingin Kimin löytämää mustakurkkurautiaista. Aamulla saavuimme Hangon maankaatopaikalle ja paikalla olikin jo toistakymmentä bongaria. Lintua ei oltu vielä nähty, mutta komppaus alkoi melko pian. Ennen kuin lintua nähtiin, huusi Lehdon Petri mustapäätaskun multakasoilta. Mitä? Niin, Mustapäätasku. Komppaus jäi hetkeksi ja juosten kaukoputkille katsomaan tasku. Siinähän se oli. No päätin mennä ottamaan kuvia taskusta, mutta sumu , heikko valo ja linnun arkuus tekivät kuvaamisesta mahdottoman. Jokunen dokkari siitä syntyi. 

Mustapäätasku Hanko maankaatopaikka

Pian komppausporukka oli nähnyt myös muku-rautiaisen ja mäen päälle siis juoksujalkaa. Lintua ei meinannut löytyä uudestaan ja alkoi jo tulla pieni ahdistus, ennen kuin se löytyi ja nähtiin minne rudepuskaan se meni.  Todella kähmyä lintua sai todenteolla odotella että se tuli kuvattavaksi. Onneksi kuitenkin kärsivällisyys palkittiin. Sain linnusta ihan mukavat kuvat, vaikkakin hieman kasvuston väleistä. 

Mustakurkkurautiainen Hanko maankaatopaikka

Päivällä kävimme vielä etsimässä rissaa, mutta eipä löytynyt. Nuori maakotka muutti länteen kohtuullisen etäisyyden päässä.

Maakotka Hanko Puistovuori

1.11. lähdettiin Testaamaan Mikan ja Pian kanssa uusinta hankintaani. Ostin itselleni käytetyn Fiat Eura Mobil asuntoauton. Ajelimme la illalla 31.10. Hankoon ja jäimme maankaatopaikan lähelle parkkiin yöksi. Auto toimi hienosti ja oli lämmin nukkua. Uni maistui ja saimme nukkua hieman pidempään kun olimme jo valmiiksi paikalla. Valosen Arttu tuli myös aamulla mäelle. Aamun komppasimme pienellä porukalla mäkeä tarkoituksena nähdä pikkusirkku. Mustakurkkurautiainen oli kadonnut jo muuta päivä sitten , mutta sirkku olisi kuukausipinna. Emme löytäneet sirkuista kuin yhden pajusirkun. Muita lajeja olivat kangaskiurut 15 , rautiainen 2, Hemppo 16, urpiainen 300, punarinta 2 , kottarainen 9, ja isokäpylintu. Pettyneinä poistuimme paikalta. Illalla Tiirasta saimme lukea kuinka eräs bongariliittolainen oli katsellut lintua mäen toisella puolella samaan aikaan kun olimme mäellä. Eipä sana eikä tieto kulkenut. Kyllä taas kyrpi suunnattomasti joidenkin ihmisten tyhmyys!  No oli ja meni.... Iltapäivän viime valoilla ajoimme vielä Kemiösaaren kautta hakemaan rantasipistä marraskuunpinnaa. Pienen komppaamisen jälkeen lintu löytyi kostan lahdepohjan lammikoista. Jotain lohtua tälle päivälle sentään. 

10.11. kävin bongaamassa Helsingin keskustasta pikkuparlamentin puistosta mielenkiintoisen kk- pinnan, satakielen. Erikoinen hysy tähän aikaan vuodesta.

Marraskuussa olikin paljon töitä , joten muut  retkeilyt jäi todella vähiin. Loppukuusta päätin pitää miniloman ja suuntasin Kuusiston Kimin kanssa Utöhön muutamaksi päiväksi. To 26.11. Ajelin aamulla Kimin luokse Kaarinaan ja siirryimme Nauvon kirkolle, mistä Baldur lähtee nyt Pärnäsin remontin ajan. Lauttaan seuraksemme tuli myös Hyvärisen Ismo. Vaikka matka on reilua tuntia pidempi alkupään osalta, olimme silti hyvissä ajoin saaressa kun skippasimme Aspön ja Nötön. Silti oli pimeä jo saapunut emmekä saaressa ehtineet retkeillä. Matkalla näimme tähän aikaan perinteisiä merilintuja kuten mustalintuja, pilkkasiipiä, alleja, riskilöitä ja merisirrejä. Saaressa illalla huuhkajaa etsiessäni näin kolmen sarvipöllön nousevan Urmista muutolle. 

Pe 27.11. olimme aamulla hyvän tovin staijilla luotsiasemalla. Samalla sain ihastella Tenovuon Jorman uusinta hankintaa Swaron 12x42 kiikareita. Onpa melkoisen hieno kuva ja käsittämätön näkökenttä 12x suurennoksen kikareiksi. Lainaksi sain Jorman vanhat 12x50 Swarot viikonlopuksi. Joutsenia oli muutolla jokunen parvi. Muita olivat mm. allit, mustalinnut, pilkkasiivet, merisirrejä luodoilla, kuikka ja kaakkuri

Muuttava joutsenparvi. Yksi nuori kyhmyjoutsen keulalla.

Muita saaren lajeja olivat mm. tutut rautiainen, punarinta, peukaloinen, luhtakana, luotokirvinen, kiuru ja 4 tiltalttia. Päivän mukavin oli kuitenkin Ismon löytämä vuorihemppo Saunalahden rannassa. Tämä oli myös melko kuvaajaystävällinen yksilö. 

Vuorihemppo Utö

La 28.11. Perinteinen aamuvakio. Pitkälti samat merilintulajit näkyi myös tänä aamuna. Haahka ja tukkakoskelo saatiin retkilajeiksi. Saaresta löytyi mm Taivaanvuohi itäniityltä, 2 tiltalttia itäniityn rannassa, huuhkaja, luotokirvinen ja vuorihemppo tänäänkin. 

Itäniityn rannan rakkolevävallilla viihtyvä myöhäinen tiltaltti

Su 29.11. aamuvakiolla tuttujen lajien lisäksi mm mukava 150 merisirrin parvi Trattenilla ja muutama ruokki ja riskilä merellä. Saaressa edelleen vuorihemppo , luhtakana ja muutama naurulokki

Nuori talvipukuinen naurulokki Utö

Ma 30.11. olikin kotiinlähtöpäivä, mutta koska lähtö on vasta iltapäivästä , ehdimme retkeilemään lähes koko päivän saarella. Aamuvakiolla ei enään mitään uutta joten saaren komppaamiseen siis. Vuorihemppo oli nyt hotellin alueella. Luhtakana edelleen äänessä itäniityn kaislikossa. Jorman kanssa kiersimme eteläkärjen kautta mörttilään ja siitä hautausmaalle. Hautausmaan vierestä nousi ylös ensin niittykirvinen ja pian perään tunturikiuru, joka putosi jonnekin saunalahdelle eikä löytynyt enää uudestaan. . Utönpinna napsahti! Itäniityn kaislikossa tuli vielä kuvattua peukaloisia. 

Peukaloinen Utö

Lauttamatka menikin pääasiassa torkkuessa sisällä lautassa. Aurinko oli laskenut jo Jurmon kohdalla. Illalla heitin Kimin kotiin ja ajelin Virtasen Iston luokse yökylään. Aamulla olisi tarkoitus olla Vehmaalla bongaamassa lehmähaikaraa joulukuunpinnaksi , joten olisi tyhmää ajaa kotiin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Isto esitteli pihaansa jonka oli rempannut hienoksi kesän aikana. 

Aamulla 1.12. Mika tuli myös Raisioon. Tästä lähdimme Iston ja Mikan kanssa Vehmaalle bongaamaan lehmähaikaraa. Hämärässä paikalla oli jo joukko bongareita. Lintu löytyi omakotitalon pihalta lähes pimeässä. Muutama dokkari linnusta ISO 28000 lukemalla ja pienimmällä mahdollisella auokolla ja hitaimmalla mahdollisella suljinajalla käsivaralta. Tästä matkasimme takaisin Iston luo. Kotiin ajelimme vielä Hangon kautta hakemaan Jalohaikarasta joulukuunpinnan. 

Lehmähaikara Vehmaa

La 5.12. ajelimme Salon Markun kanssa Poriin bongaamaan pikkukanadanhanhen (mikäli RK sen hyväksyy) elikseksi. Lintu oli kaukana keskellä peltoa kanukkien seassa ja pimeä sumuinen keli ei antanut kuvaamiselle riemua. Dokkari jälleen.

Pikkukanadanhanhi kolmas oikealta

Seuraava päivä olikin sitten 6.12. eli itsenäisyyspäiväpinnarallihullutus. Suuntasin ensin illalla Kautosen  Jonin luo Porvooseen. Kiertelimme yöllä ensin Porvoossa ja myöhemmin Pukkilan suunnalla etsien lintuja Jonin uudella hankinnalla Pulsarin lämpökameralla. Porvoosta löysimme lehtokurpan keskeltä peltoa ja Askolasta bongasimme ristisorsan. Onhan se huikea laite. Muuta järkevää emme löytäneet ja aamuksi ajelin Mikan luo Karkkilaan josta Pia tuli myös kyytiin. Poriin päin suuntasimme. Aamuksi menimme katsomaan Sastamalan Keikyään idänturturikyyhkyn. Porin pikkukanukin bongasimme seuraavaksi. Maaviikissä oli myös metsähanhi ja merihanhi. Tästä haimme aroharmaalokin ja seuraavaksi liejukanan ja piekanan. Porin keskustassa oli vielä 2 mustavarista paikalla ja yhdellä ruokinnalla järripeippoja. Kuvia ei jälleen tältä pimeältä ja sateiselta päivältä syntynyt. mutta uusia IP-pinnoja kertyi 10. Rankka päivä takana ja kotiin ajeltiin pimeässä. Itse olin takapenkillä lähes tiedottomassa tilassa. 

12.12. kävin bongaamassa lahdesta virtavästäräkin joulukuunpinnaksi. 13.12. haimme Espoosta rantasipin joulukuunpinnaksi ja loppupäivän etsiskelin harjalintua Hangosta, mutta turhaan. Nokkavarpunen oli paras laji. 

Su 20.12. kävimme bongaamassa Salon Markun  ja Inarin kanssa mahdollisen Yarrellii alalajin västäräkin Kaarinasta. Lintu löytyi pienen tuskailun jälkeen mullospellosta. Tavallisia väiskejä oli ainakin 22. Jälleen etäisyyttä liikaa ja valoa tihkusateen takia liian vähän. huono dokkari kuitenkin..

Englanninvästäräkki ( Yarrellii- västäräkki)

29.12. Kävin vielä bongaamassa sinisuohaukan joulukuunpinnaksi Salosta. Kinnarpyölin pelloilla oli muutenkin kivasti petoja. Tuulihaukka, piekana, 5 merikotkaa ja hiirihaukka. 

Siinäpä olikin sitten koko viimevuosi paketissa. Päivityksestä tuli melko pitkä kun niin harvoin sitä päivittelee... Vuodenpinnoja kertyi tällaisella laiskalla normiretkeilyllä 262. Seuraavksi onkin jo suunnitteilla ekaekaa pinnaralli ja muita bongauksia. Niistä sitten seuraavaksi ja kaikille blogiani lukeville Mahtavaa alkanutta uutta vuotta 2021. Tsau.