sunnuntai 25. lokakuuta 2015


Humeita ja plesaa


Tämä oli vaihteeksi hieno ja onnistunut lintuviikonloppu. La 24.10. päätimme lähteä Mikan kanssa katsomaan kuukausipinnaksi kuningaskalastajaa Vantaalle. Lintu lensi ja äänteli lähes heti kun saavuimma paikalle. Sen jälkeen ei siitä havaintoa tullutkaan. Sieltä päätimme mennä Pitkänsuon mäelle komppaamaan. Laelta nousi ylös yksi vuorihemppo ja kasan pohjoispuolelta muutti nuori maakotka länteen. Kahvitauon jälkeen päätimme mennä vielä katsomaan Kytäjältä löytynyttä turkinkyyhkyä, mutta juuri saavuttuamme paikalle piippasi Kashmirinuunilintu Helsingistä. Välittömästi matkaan ja perille saavuttiin hyvissä ajoin. Lintu oli hetkessä hallussa ja 300 rikkoutui. Mielettömän kiva fiilis.


Kashmirinuunilintu,  Phylloscopus humei Helsinki kruunuhaka
Kotimatkalla pitkänrivan kautta hakemaan kuohuvaa , jotta voi juhlistaa tapahtunutta.

Seuraavana aamuna su25.10. kävimme vielä katsomassa sen turkinkyyhkyn joka oli vieläkin paikalla. Nyt onnistui. Kotona minut herätti pieniltä päikkäreiltä ilmoitus nunnataskusta Hollolassa. Soitto kavereille ja menoksi. Mika taas kyytiin ja matka kohti Hollolaa alkoi. Perillä lintu oli hyvin hallinnassa ja kaiken kruunasi ohilentävä lyhytnokkahanhi joutsenparvessa. Siitä kk-pinna ja plesasta tupla ja vuodari.  Kuvausvalot aivan surkeat, mutta jokin kuva silti linnusta. Hyväntuulisen huulenheiton jälkeen kotimatkalle. 

Nunnatasku Oenanthe pleschanka eli plesa


Nyt on kasassa 301 vuodenpinnaa ja jos Haminan mustakaularastas otetaan pois on siltikin 300 turvassa. Sitäpaitsi vielähän on vuotta jäljellä.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Vuodenpinnat taskuun.



Eipä ollut kunnolla kotiutunut Utön reissulta kun piippari piippasi arotaskun Joroisista ma aamuna. Nopea soittelu Kautosen kanssa ja työ ym. kiireiden jälkeen lähtö sovittu. Perillä olimme iltapäivällä. Lintu oli helposti löydettävissä ja poikkeuksellisesti jopa kuvattavissa. Muutama ruutu plakkariin ja paikalliseen kebabbilaan syömään. 



Arotasku Joroinen

Joroisista kovalla kiireellä Helsinkiin kun kerran palsasirri on odottanut siellä koko viikon. Illalla juuri ennen auringonlaskua oltiin perillä ja vuodenpinna plakkariin. Hieno päivä.


Palsasirri töyhtöhyyppä- ja taivaanvuohiparvessa


Seuraavana lauantaina 10.10. yritettiin etsiä Kautosen kanssa hippiäisuunilintua Porista, mutta eipä ollut lintu löydettävissä. Su 11.10. piippasi aamulla Luvian Säpistä taigakirvinen ja amerikanjääkuikka. Tiedossa olisi 2 vuodaria. Venekyytiä varaamaan ja porukoille soittelemaan. Kaikki saatiin järjestettyä ja matka saareen alkoi. Muutaman tunnin saarikomppauksen jälkeen saimme todeta että jäi vain luu käteen. Eipä ollut tämä viikonloppu antelias. 


Aikuinen merikotka Säpin matkalta veneestä.
Seuraava bongausreissu oli su 18.10. Oulun suuntaan. Siikajoella näyttäisi olevan lajilleen määritetty mustapäätasku, joten sinne. Aikaisin aamulla oli lähtö Hiekkasen Einon kyydissä Mikan kanssa. Lintu löytyi melko pian , mutta jälleen kaukana kuvauksen suhteen. Dokkari kuitenkin. Vuodari nro 299...

mustapäätasku Siikajoki
Sieltä päätimme mennä katsomaan Oulusta löytynyttä mahdollista sepelsieppoa. DNA- näyte kertonee totuuden lajista aikanaan. Ehkä tuo harmaaniska kuitenkin näyttää siltä?? Siivellä on kyllä iso laikku, mutta yltääkö riittävän lähelle siiven reunaa?


Mahdollinen sepelsieppo
Illalla kotiin ja nukkumaan. 300 lähestyy pikkuhiljaa. Mistä lie itseni seuraavaksi löydän? Sieltä mahdollisesti seuraava päivitys.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Syksyinen Utö



Jo keväällä varasimme majoituksen Utöstä syys- lokakuun vaihteeseen. Hannan upseerikerho tuntuu jotenkin kotoisalta.  Aikaisempina syksyinä on tuo ollut parasta aikaa saarella. Toissa vuonna oli saldona isokirvinen, kaksi prota ja jokunen ino. Tänäkin vuonna oli odotukset siis korkealla. Näin pinnapaineisena on viikon reissu ulkoluodolla pitkä aika. Reissu voi onnistua todella hyvin tai se voi mennä aivan munilleen.
 Matkamme alkoi ma 28.9. Aamulla starttasimme Mikan kanssa Karkkilasta. Kävimme Kaarinassa ruokaostoksilla jonka jälkeen jäi vähän aikaa ihmetellä Kaarinassa ollutta pohjantikkaa. Lintu löytyi hetkessä. Lauttarannassa olimme hyvissä ajoin. Tavarat eivoriin ja kannelle nauttimaan upeasta aurinkoisesta säästä. Eivor starttasi ajallaan klo 11:05. Kaikki ryhmämme jäsenet olivat mukana: Itseni lisäksi Teivosen Mika , Virtasen Isto , Vuorisen Kari ja Lindemanin Kalle. Perillä olimme noin 16 maissa. Saaressa oli paikalla paljon tuttuja lintumiehiä ja heiltä kuulimme että Itäniityllä on ollut koko päivän isokirvinen. Sitä lähdimme lähes välittömästi etsimään . Olisihan se Kallelle elis. Lintu löytyi melko pian ja lenteli tuttuun tapaan yläpuolellamme laskeutuen takaisin niitylle. Jonkin huonon kuvankin sain linnusta. Itäniityllä teki myös jänkäkurppa pienen pyrähdyksen. Sitten iltatoimet ja nukkumaan. Tänään tuli Helsinkiin palsasirri...

Isokirvinen vastavalossa syksyistä raripuskaa vasten


Ti 29.9. Alkoi aamiaisella ja aamustaijilla luotsimäellä. Staijin parhaimpia lajeja edustivat 3 harmaasorsaa, nuori muuttohaukka ja varisparvessa muuttanut mustavaris. Paikallislinnusto oli kuulemma tyhjentynyt valtavasti edellisestä päivästä kirkkaan korkeapaineyön saattelemana. Saaressa oli 3 pikkusieppoa ja jokunen muu hysy. muuten melko hiljaista. Kuusitiaisia on jonkin verran. Tänään olisi ollut Säpissä ruskouunilintu ja Helsingissä edelleen palsasirri. 


Nuori muuttohaukka



Ke 30.9. alkoi normirutiineissa. Aamiaisen jälkeen Staijille luotsiasemalle. Siellä saimme mielenkiintoisen tiedon Jurmosta kun saaren oli ohittanut anserparvi jossa oli metsähanhien mukana 3 tundrahanhea ja yksi lyhytnokkahanhi. Joidenkien minuuttien odottelun jälkeen Urmin takaa tuli esille hanhiparvi kohti länttä josta vain vaivoin pystyi erottamaan tundrahanhet ja yhden vaaleaselkäisen lyhytnokkahanhen. Olisi toki saanut tulla hieman lähempääkin, mutta kyllä saaripinna maistuu aina makoisalle. Saari tuli jälleen kompattua melko tarkkaan. Iston kanssa löysin eteläniemestä yhden lapinsirkun. Iltapäivä vietettiin Kattrumpanilla petoja staijaillen. Jälleen ylitsemme lensi hienosti aikuinen ja nuori muuttohaukka.


Aikuinen muuttohaukka.


Lapinsirkku piilottelee


To 1.10 aamiaisen jälkeen staijille. Tällä kertaa lähdin melko pian saarta komppaamaan. Kaunis, lämmin ja aurinkoinan sää kuitenkin aina vain tyhjentää saarta. Parhaita lajeja edustivat ylös kompattu suopöllö, yksi pikkusieppo ja melko myöhäiset 2 keltavästäräkkkiä. Tänään tuli hieman kuvailtua saaressa viihtyviä kuusitiaisia. Tänään kävi porukka mantereella bongaamassa Kristiinankaupungissa harjalinnun ja palsasirri olisi edelleen Helsingissä. Jo 4. päivä ilman vuodenpinnaa.


Kuusitiainen 



Pe 2.10. lähti Kari ja Kalle kotiin aamulautalla. Aamiaisen jälkeen jätin aamustaijin jälleen vähemmälle ja lähdin komppaamaan saarta. Hotellialueelta nousi ilmaan Isokokoinen kirvinen joka ei päästänyt ääntä. Lintu lensi rivareiden yli ja katosi ilmeisesti Finnskärin suuntaan kun ei kukaan enään lintua löytänyt. Tänään näkyi paikallisena jälleen 2 muuttohaukkaa. Isolepinkäisiä on koko ajan ollut saaressa vähintään 3. Päivän laji oli kuitenkin piekana joita staijattiin jälleen iltapäivällä kattrumpanilla. Saldo oli 26 muuttavaa. muukava määrä Utössä.  Illalla jälleen tutut toimet. Loistavan illallisen jälkeen tiira ym. tietokonenäpyttelyt ja nukkumaan. 


Isolepinkäinen


La 3.10. Maittava aamiainen ja hetkeksi majakalle staijille. Tämänkään päivän lajilista ei paljoa muutoksia tuonut. Pari muuttohaukkaa, muuttavana 5 sinisuohaukkaa joista yksi jäi paikalliseksi. Mukavasti varpushaukkoja ja muitakin petoja. Päivän mielenkiintoisin anti oli kun Laaksosen Juha löysi omalta pihaltaan trististiltaltin eli idäntiltaltin. Kaikki näimme ja kuulimme linnun hienosti, mutta kovin piilottelevana ei juuri mitään dokumenttia linnusta saatu. Päivän kuvaksi vielä lammashaassa ruokailevia kuusitiaisia.


Kuusitiainen

Su 4.10. aamiaisen jälkeen siivosimme kämpän ja laitoimme kaikki kamat peräkärryyn odottamaan kuljetusta Eivorille. Olisi viimeinan aamu mahdollisuus löytää jokin vuodenpinna. Lähdin hotellialueelle etsimään sitä trististä , mutta lintua ei enään löytynyt. Hotellialueella oli yksi lapinsirkku.
 Kimi tuli vastaan ja sanoi että Jurmosta oli löytynyt ruskouunilintu. Lintutiedotus oli nurin joten tiedotusta ei ollut tullut, mutta silti alkoi armoton järjestely jos vaikka ehtisi vielä Jurmoon bongaamaan linnun. Tore oli onneksi juuri laskenut veneensä huollosta vesille ja oli valmis heittämään meidät Jurmoon. Mika ja Isto tuli mukaan sekä 2 muuta ornia. Salosen Markku ja Hyvärisen Ismo ansaitsevat suuren kiitoksen kun hoitivat tavaramme peräkärrystä Eivoriin. Jurmoon saavuimme 3 tuntia ennen Eivorin saapumista saareen. Paikalle päästyämme lintu oli tietenkin kateissa. 2 tunnin kuumeisen komppaamisen ja etsimisen jälkeen sain Lindroosin Tompalta vinkin mennä kylälle päin. Sinne suuntaan oli lintu kuulemma mennyt. Kylän rantaan saavuttuani taksutteli lintu isossa pajupuskassa aivan rannassa. Huusin kaikki muut paikalle ja jokainen onnistui näkemään tai kuulemaan vilkkaasti liikkuvan linnun. Jes! Paljon kaivattu vuodenpinna ja hyvä paikko kun en edellisille bongauksille päässyt lähtemään. Tyytyväisenä lautalle ja kohti kotia. Jurmosta jäi muistoksi sataman rannassa ollut teeri. 


Koiras teeri taitaa sanoa minulle ettei askeltakaan lähemmäksi.

Sellainen tiivistelmä mukavasta viikosta hyvien ystävien seurassa Utön saarella. Saldona 1 vuodenpinna ja 1 Utönpinna. Kiitos vielä seurasta Mika , Isto , Kari ja Kalle. Sekä kaikki Utön vakioporukka. Ehkä ensi vuonna uudestaan. Ja palsasirrikin on aina vain jaksanut odottaa minua Helsingissä...

perjantai 9. lokakuuta 2015

Ruficollis ja Godari


Syyskuu läheni loppuaan ja lokakuu lähestyi. Odotettavissa oli että bongattavaa tulee. Keväällä jäi hoitamatta vuodarilistalta punakaulahanhi ja odotin että se tulee takaisin Suomeen. 
Nyt oli jo muutaman päivän nähty Rääkkylässä yksi yksilö isossa vapoparvessa joten viikonloppuna oli ajatus sinne suuntaan. La 26.9. oli lähtö sinne aikaisin aamulla. Tällä kertaa sain houkuteltua mukaani entisen opettajani Kumpulaisen Reijon. Aamulla klo 4 hain hänet vantaalta ja matkamme alkoi. 
Matkanvarrelta etsimme punakaulaa Parikkalasta, mutta turhaan , matka jatkuu.
Perille pääsimme 9 jälkeen. Paikalla oli valtava määrä valkoposkihanhia. Reilun parin tunnin etsimisen jälkeen piippasi puhelin. Ruskouunilintu Utö. Miksi juuri Suomen toisella puolella. Taksiveneeseenkin olisin mahtunut.. Eikä punakaulasta tietoakaan. Välillä tuntuu siltä että päälleni ajautuu synkkä sadepilvi. No etsiminen jatkui. Sitten piippasi punakaula Kontiolahdelta. Ensiajatus oli että etsimme linnun täältä Rääkkylästä, mutta välipalan ja kartan tarkemman tutkimisen jälkeen tajusimme että hanhi oli meistä vain 68 km päässä. Suuntasimme siis Kontiolahdelle. 

Perille päästyämme totesimme tilanteen olevan kaaoottinen. Valtavia hanhiparvia velloo pellolta toiselle ja se parvi missä punakaula oli ollut , oli siirtynyt.. No perään vaan . Seuraavalla pellolla oli tuhansia hanhia. Kaukoputki pystyyn ja etsimään. 5 min. etsimisen jälkeen löytyi! Hanhi oli meistä kaukana aivan parven takaosassa, mutta helpotus oli suuri!


Punakaulahanhi Kontiolahti

Tuhansia valkoposkihanhia Rääkkylästä Oravilahden lintutornista katsottuna

Valkoposkihanhi juomassa Rääkkylässä.

Lyhyen kuvaamissession jälkeen  ajelimme tyytyväisinä kotiin. Illalla tuli vielä mielenkiintoinen tieto kun Säpissä oli kuvattu tänään 2 isoa kirvistä ja niistä toinen oli määritetty kuvista mongoliankirviseksi. Sinne varmasti aamulla..

Su 28.9. alkoi kovalla aprikoinnilla pääsisimmekö Säppiin. Keli oli kuulemma liian raju, joten kyytiä ei olisi. Lintu olisi kuitenkin paikalla. Puoliltapäivin tuli tieto että saareen pääsisimme iltapäivällä kun veneilijä hakisi saaren miehittäjät pois. Kautonen varasi minulle ja Mikalle kyydin ensimmäiseen kuljetukseen. Paikalla oli mielenkiintoinen ilmapiiri kun veneeseen oli tulijoita enemmän kuin mahtui. Kautonen oli super joustava ja tyytyi suosiolla toiseen kuljetukseen. Lintu oli melko helposti löydettävissä istuen rauhallisesti Hanhistossa kivellä. Meidän porukka katseli lintua koko ajan kaukaa yli 100m päästä joten kummoista kuvaa en saanut. Dokkari kuitenkin.


Mongoliankirvinen (Godari) Luvia Säppi

Saaressa oli myös paikalla sepeltasku jonka alalaji on ilmeisesti vieläkin auki sekä valkoselkätikka. Rannalla lenteli myös kaunis suosirriparvi. Mukava lintupäivä.


Suosirrejä

Melko kiireinen viikonloppu ja maanantaista eteenpäin on vuorossa Utö.. Jatkuu...