Jotain amerikkalaista ja kastanjan makuista.

Niin sitä pitäisi rauhoittua bongauksissa että saisi omaa työmaata eteenpäin, mutta kun elikset haluaisi käydä bongaamassa. Hankaluutensa aiheuttaa tietenkin sovitut työt joita ei usein voi siirtää ja kun viimein saa työkuviot sopimaan niin on jo myöhäistä lähteä. 

 Niin kävi pian kuun vaihteen jälkeen. Jo syyskuun lopussa löytyi Rovaniemeltä Suomessa kovin harvinainen kalliopääsky. Itse pääsin sitä yrittämään Jonin houkuttelemana vasta 3.10. Illalla 2.10 lähdettiin ajamaan ja aamulla oltiin auringon noustessa Rovaniemellä. Muutama tunti etsittiin lintua ilman tulosta. Kirkon ympärillä lenteli enää yksinäinen haarapääsky. Oliko pakkaset nujertaneet kalliopääskyn vai oliko se tajunnut lähteä takaisin kohti etelää, sitä ei tiedä, mutta hylsyn maku suussa lähdettiin ajamaan kohti kotia. Illalla 22 aikaan olin kotona. Sellaista tämä vain joskus on. 

Seuraavana päivänä 4.10. oltiinkin sitten jo menossa aivan toisessa suunnassa kun iltapäivällä klo 15 istuttiin Eivorin kannella matkalla Utöhön. Tällä kertaa oltiin matkalla seuraavalla rykmentillä itseni lisäksi: Mika ja Marko Teivonen, Kari Vuorinen ja Isto Virtanen. Eipä päästy Pärnäsistä montaa kilometriä ,  kun Mantereelta piippasi kovaa. Kemiönsaarelta löytyi amerikankurmitsa. Pientä stressiä se aiheutti, kun saaresta oli varattu majoitus hotellin rivitaloista maanantaihin asti. No eipä auta kuin yrittää nauttia viikonlopun retkeilystä saarella.

Illalla ehdimme vielä näkemään saaresta löytyneen helmipöllön ennen pimeän tuloa Lindemanin Kallen avustuksella. 

Pe 5.10 Ei saaresta löytynyt mitään ihmeellistä. Parhaina havaintoina voisi mainita myöhäisen keltavästäräkin, 2 sepelhanhea, jänkäkurpan ja nokkavarpusen. 

La 6.10. Oli jo parempi lintupäivä. Kuikkalintuja muutti mukavasti: n.350. Muutolla meni myös pilkkasiipiä, mustalintuja , alleja ja haahkoja. Myös muutama ruokki ja riskilä nähtiin. Parhaana lajina kuitenkin muuttohaukka. Paikallisista voisi mainita vielä pikkusiepon.

Su 7.10. oli lajillisesti paras päivä. Muutolla oli tänään hiljaisempaa, mutta samoilla lajeilla oli silti pientä liikehdintää. Aamupäivällä löysin Lintulan Timon kanssa samaan aikaan sinipyrstön lammashaan lepikosta. Aluksi lintu oli hankalasti löydettävissä, mutta illalla sen antoi kuvata itseään avoimesti. Kiva laji , vaikka itselleni tämä taisi olla jo viides tai kuudes Utössä. 

Sinipyrstö Utö

Itselleni paras laji oli kuitenkin pähkinähakki joita tipahti saareen kaksi kappaletta. Tästä sain Utönpinnan nro 224. Tavoitteeni on ollut että jos joka reissulla saisi yhden utönpinnan. Nyt se tavoite toteutui. 

Pähkinähakki Utö

Iltapäivällä oli itäniityn rannassa vielä kuvauksellinen nuori suosirri josta nappasin muutaman ruudun.

Suosirri Utö

Ma 8.10. paras havainto oli metsähanhiparvessa muuttanut lyhytnokkahanhi. Lintu näkyi komeasti myötävalossa pienessä parvessa. Itselleni toinen havainto Utöstä. Päivän muita mukavia mitä löydettiin ennen kotiinlähtöä olivat syksyn ensimmäinen merisirri ja kauniit muuttavat pikkulokit joita näimme yhteensä 44. 

Niin oli jälleen syksyn retki Utöhön suoritettu. Rivareille kämpän siivoukseen ja kotia kohti. Aina yhtä mukavaa tavata vanhoja tuttuja. 

Ehkä ensi syksynä uudelleen.

Amerikankurmitsa oli aina vain sitkeästi Kemiönsaarella ja itse pääsin sitä katsomaan vasta 10.10. töiden jälkeen. Lintu oli aluksi mullospellolla josta siirtyi takaisin vakipaikalle. 

Amerikankurmitsa ja takana meidän vastaava kapustarinta.
Katsokaa kuinka ruskeat siiven alapinnat minulla on.

Tästä sain eliksen nro 364. Olipa mukavaa että lintu jaksoi odottaa niin kauan. 

13.10. kävin bongaamassa töiden jälkeen Espoon Suomenojalta sepeltaskun alalajielis toivossa, mutta lintu osoittautui tuntomerkkien perusteella olevan vain tavallinen maurus. Mutta , mutta. kun linnusta otetut höyhennäytteet dna tutkittiin todettiin lintu olevan stejnegeri alalajin edustaja, joten niin tästä napsahti elis minulle! jes. 

Sepeltasku Espoo Suomenoja 

Lokakuun viimeinen jytky tuli Eurajoen Säpistä  24.10. mistä Aallon Hanna löysi Suomen toisen kastanjasirkun. Itse en päässyt töiden vuoksi ensimmäisen päivän veneellisiin , mutta sain järjestettyä  torstain 25.10. vapaaksi. Tilasin taksiveneen lähtemään aamulla ensimmäisenä lintua etsimään. Mika sopi porukan kasaan ja pian oli venekyytimme täynnä. Lintu löytyi lähes heti samalta paikalta minne se oli edellisenä päivänä jäänyt. Harmittavan vähän vain oli valoa saaressa auringon vasta noustessa. Jokusen dokkarin sain kuitenkin.

Kastanjasirkku Eurajoki Säppi

Näin napsahti elis nro 365. Loppupäiväksi jäimme vielä komppaamaan saarta Aallon Jannen seuraksi. Lehtokerttua kummempaa emme kuitenkaan löytäneet. Illalla tyytyväisenä kotiin ja tietenkin matkan varrella eliskahvit!

Sellainen oli tämän vuoden lokakuu. Marraskuu on jo pitkällä ja ehkä saan tämän kuukauden kuvia jo ihan aikataulussa kasaan. 

Syyskuussa säpinää ja munkkikahvia

Jos oli loppukesä surkeaa bongaus rintamalla, niin samaa ei voi enää sanoa syksystä. Syyskuussa kilahti jo eliskassaankin. Alkukuu oli rauhallinen ja tuli kerättyä edelleen kotiseutupinnoja. 1.9. kuulin esimmäisen lapinkirvisen.

8.9. tuli retkeiltyä aamusta alkaen Lerbackassa ja kompattiin Mikan kanssa lähipeltoja. Lapinsirkku ilahdutti omalla alueella. Illalla käytiin vielä bongaamassa Vantaalta harjalintu:

Harjalintu Vantaa

10.-13.9. tuli hieman retkeiltyä omalla Lerbackan kotiseudulla lähes päivittäin. 11.9. komppasin heinäkurpan lentoon  Vanjärven pohjoisrannalta. Lintua ei harmiksemme enää löydetty uudestaan.

14.9. päätettiin lähteä syysretkelle Virolahden suuntaan Mikan kanssa. Ajatuksena mukava linturetkiviikonloppu itäisessä Suomessa. Pe töiden jälkeen lähdettiin liikenteeseen ja menomatkalla käytiin  bongaamassa palsasirri Espoon Maarin tornilta.

Palsasirri keskellä kuvaa, Espoo Maari

15.9. retkeiltiin koko päivä Virolahdella. Kirkonkylällä oli nähty pähkinänakkeli ja sitä mekin etsimme. Aluksi emme sitä löytäneet, mutta kiitos hyvien nuottien se onnistui viimein. Itselleni Virolahtipinna. Mukava yllätys oli myös kun saavuimme Lintulahden lintutorniin. Tornin edessä olevissa pensaissa tiksutteli innokkaasti 2 pohjansirkkua. Pian linnut nousivat siivilleen ja katosivat lahden yli lounaan suuntaan. Toinen Virolahtipinna. Muita mukavia havaintoja oli piekana, valkoselkätikka ja lapinkirvinen. 

16.9. Lähdimme tulemaan kotiin päin jo aamusta. Matkan varrella komppasimme hieman Kotkan Hovinsaarta. Siellä oli vielä mukavasti hysyjä. Mm. pensaskerttu, mustapääkerttu, sinirinta, leppälintu, ruokokerttusia ja pikkulepinkäinen. Iltapäiväksi menimme vielä Maariin staijille. Palsasirri oli edelleen paikalla ja sain myös arosuohaukasta vuodenpinnan.

Illalla kävimme vielä bongaamassa Karkkilasta Ohtosen Pian löytämän koiras mandariinisorsan. Kiva havainto omalta alueeltamme. 

Eklipsipukuinen koiras mandariinisorsa

17.9. kävin katsomassa uudestaan herra mandariinia ja samalla bongasin syyskuun pinnaksi koskikaran. Sain tästä kk-ässän. Karjaanjoessa oli myös virtavästäräkki. Hyviä lajeja pienellä alueella. 

virtavästäräkki Karkkila Högfors

ke 19.9. piippasi Porista kovempaa lajia. Etelänisolepinkäinen. Nyt oli pakko lähteä kesken työpäivän ajamaan kohti Poria. Virran Kalle hyppäsi Karkkilasta kyytiin ja perillä olimme hyvissä ajoin. Lintu oli komeasti koko ajan näkyvillä , mutta kuvaajien kannalta hieman kaukana. 

Nuori etelänisolepinkäinen Pori Maaviikki

Elis tästä napsahti kummallekin ja koska Kallella on niitä enemmän sai hän edun tarjota eliskahvit.

29.9. lähdettiin Mikan kanssa bongaamaan pikkukanadanhanhea, mutta menomatkalla laji varmistui pinnakelvottomaksi alalajiksi joten päätimme mennä Maariin bongaamaan punapäänarskun kun olimme lähes sen kohdalla. Lintu oli mukavasti hetken näkyvillä, mutta pian siirtyi jonnekin Elfvikin puolelle piiloon ruovikkoon. 

30.9. lähdin Mikan, Kautosen Jonin ja Salon Markun kanssa bongaamaan Liminkaan sieltä eilen löytynyttä munkkikorppikotkaa. Aamulla satoi vettä latistaen fiiliksiä, mutta onneksi sade lakkasi puolen päivän jälkeen. Valitsimme staijipaikaksi Tupoksentien ja hyvin valitsimmekin. Pian Joni blokkasi ison pedon ja  onnistuimme kaikki näkemään linnun hienosti. Jälleen hieman kaukana hyvää kuvaa ajatellen. 

Munkkikorppikotka Liminka

Munkki liisi hienosti ohitsemme myötävalossa. Pojat nappasivat tästä eliksen itse sain prosun eli tuplan. Tietenkin sain mukavan kuvaeliksen Suomesta.  Huojentuneina menimme kotimatkalla Munkkikahville huoltoasemalle. 

Hieno päätös mukavan raririkkaalle syyskuulle. 

Lokakuussa lisää jytkyjä.

Hirmu helteinen heinäkuu

Heinäkuu oli tietenkin  rakennus alalla kiireinen kuukausi, niin töiden kuin oman projektin suhteen. Tästä syystä ei tullut bongailtua koko kuukauden aikana. Retket sijoittuivat jälleen pääasiassa Vanjärven alueelle, eikä järveltä löytynyt mitään muuta mainittavaa kuin Viiriäinen joka lauleli usean päivän järven lähistöllä.  

Hauska havainto oli kun käytiin lasten kanssa Uudenmaan korkeimmalla paikalla Loukkumäessä Karkkilassa. Mäen alla hakkuu aukealla oli mustaleppälintu. tästä onnistuin jonkin dokumentinkin nappaamaan. 

Mustaleppälintu Karkkila

27.7. käytiin ihmettelemässä Vihdin Koivissillallla etukäteen mainostettua täydellistä  kuunpimennystä. Sumupilvi kuitenkin pilasi osittain parhaan hetken, mutta kyllä kuu tuli kuitenkin näkyviin "verisenä". Mäellä huhuili huuhkaja ja sarvipöllön poikaset kerjäsivät ruokaa.

Loppu kuusta ei mitään muuta mainittavaa. Siirrymme elokuun puolelle.

Kuukauden aloitin bongaamalla 1.8. Helsingissä jo jonkin aikaa viihtyneen metsähanhen. Tämä oli vielä rossicus alalajin edustaja. 

Metsähanhi, tai tundrametsähanhi Anser fabalis rossicus

Kotimatkalla kävin vielä kuuntelemassa Koivissillalla sarvipöllön kuukausipinnaksi.

3.-4.8. käytiin Jonnan kanssa Porissa mökkeilemässä. 4.8. aamulla kävin katsomassa lietteillä. Paras havainto oli karikukko josta sain kk-pinnan. Muuten oli kahlaajapuoli tavallinen. Pulmussirriä ei näkynyt. Porista jatkoimme Karvialle tutustumaan Jonnan sukulaisiin. 

26.8. kävin bongaamassa Kirkkonummella niittysuohaukan kk-pinnaksi.

Nuori 1kv niittysuohaukka kirkkonummi Saltfjärden

Mukava havainto oli vielä saman päivän iltana kun etsiskelin metsoa kk-pinnaksi Ikkalan lähistöllä, löysin sateen kasteleman viirupöllön. Olihan sekin kk-pinna ja kk-ässä.

Viirupöllö Lohja Ikkala

Loppukuu tuli retkeiltyä Vanjärvellä keräillen kotiseutupinnoja ja tehden töitä. Vanjärvelle oli jo tullut sinirintoja lapista. Muutenkin rantapusikoissa oli vielä kivasti kuhinaa. 

Niin hurahti kesä ja alkaa syksyn retkeilyt.

Keisarillinen kesäkuu

Ja niin vaihtui kevät kesäksi.  Heti kuun alussa 1.6. päätettiin mennä Mikan kanssa bongaamaan Ämmässuolta löytyneen punakottaraisen. Ensin näimme sen Espoon puolelta Kulmakorven mäeltä. Kävimme vielä bongaamassa sen Kirkkonummen pinnaksi Kauhalantien päästä. 

La 2.6. käytiin retkellä Riihimäen Sammalistonsuolla. Pikku-uikkua yritimme etsiä, mutta niin kuin monesti aikaisemminkin, eihän sitä löytynyt. Samalla piippasi Porista kovaa: siellä pyöri keisarikotka matalalla. Emme kuitenkaan lähteneet sen perään. Kovasti mietimme pitäisikö lähteä huomenna aamulla poriin. Olisi hienoa kuitata elis heti kun se nousisi ilmaan. 

Su 3.6. Päätimme kuitenkin jättää Porin väliin. Kotka oli kadonnut illalla kuin pieru saharaan eikä kukaan täältä lähtenyt ehtinyt eilen sitä bongaamaan. Sen sijaan menimme Maarin torniin petostaijille Itselleni ensimmäinen kerta tänä vuonna. 

Klo 12:12 Blokkasi Cederin Jani lännen suunnasta tulevan kotkalinnun suunnilleen sanoilla toi kannattaa katsoa tarkemmin. KEISARIKOTKA! Sieltä se Porin lintu valui hienosti ohitsemme plussan puolelta melko korkealla. Olipa pikkasen hieno sponde elis. HUH! Kyllä kannatti tulla Maariin.

Keisarikotka Espoo Laajalahti, Maari

Lähes koko kuukausi tuli aherrettua töissä joten bongaukset jäivät vähiin. Vanjärvellä oli nähty päivittäin 2 jalohaikaraa joista toinen oli siirtynyt Puttisaaren harmaahaikara koloniaan ilmeisesti hautomaan, koska lintu oli tiiviisti pesässä toista viikkoa. Mahtava juttu. Kautta aikain ensimmäinen jalohaikara pesintä Suomessa! Harmi vain että pesintä tuhoutui ilmeisesti Hiidenveden merikotkien käydessä liian usein vierailulla Vanjärvellä. Nämä merikotkat taisivat tyhjentää koko harmaahaikara kolnian poikasista eikä yhtään poikasta selvinnyt aikuiseksi.  

16.6. kuvasin alla olevan kuvan , missä vasemmalla näkyy pariskunta ja oikealla vieraileva yksilö. Tässä vaiheessa oli pesintä keskeytynyt, eikä jalluja nähty tämän päivän jäkeen enää Vanjärvellä. 

Jalohaikaroita 3kpl. Vas. pesinyt pariskunta.

23.6. käytiin bongaamassa Helsingin Vuosaaressa mielenkiintoinen havainto, etelänkiisla.

Tämä oli minulle Tringan elis. 

Loppu kuun oli paljon töissä ja retket suuntautuivat ainoastaan Vanjärvelle. 

ja heinäkuuhun..