keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Huikea lokakuu!


Pe 4.10. oltiin vielä työmaalla Karkkilan pohjoispuolella kun appiin kilahti monen vuoden ajan ollut toivelaji, sininärhi Helsingissä! Työt jäi välittömästi kesken kun lähdettiin ajamaan kotia kohti. Ikkalassa hyppäsin välittömästi omaan autoon ja lähdin ajamaan kohti Vermoa. 

Paikalle päästyäni lintu oli ollut kadoksissa jo pitkän aikaa. Lähdin kävelemään kohti alkuperäistä löytöpaikkaa kun golfkentältä se löytyi. Olin juuri kohdalla , mutta mätäojan väärällä puolella. Kierto pohjoisen puolelta ja kohti oletettua löytöpaikkaa. Samalla kuulin kun joku huusi minulle , että seis! Lintu on aivan edessäni, mutta puiden väärällä puolella, joten en sitä vielä nähnyt. Takaisin päin ja metsän kautta pelipaikalle. Lintu oli juuri lentänyt golfkentän reunaan. Siellä se istui puussa. Jes! jonkin aikaa ravasin sen perässä muiden mukana, mutta kovin oli aktiivinen ja liikkuvainen otus . Parhaan kuvan sain siitä kun se viivähti hetken hiekkapolulla, ennen kun taas katosi jonnekin.  Mahtava fiilis kun kovasti vähentyneestä linnusta onnistuin saamaan vielä eliksen. 


Sininärhi Helsinki

13.10. piipahti pikkutikka pikaisesti pihallani. Kamera sattui olemaan valmiina, joten jokunen räpsy.

Pikkutikka koiras Vihti Vanjärvi Lerbacka

20.10 tili appiin ilmoitus Hattulasta. Lehmähaikara. Taas matkaan, nyt Mikan kanssa. Perillä oltiin tuntia ennen auringon laskua. Paikalla oli jo paljon etsijöitä, mutta kukaan ei ollut löytänyt pohjoisen suuntaan lentänyttä lintua, joten hylsyn kanssa kotiin.

Pe 25.10 piippasi sama lintu uudestaan Janakkalasta. Sinne lähdin ajamaan välittömästi kesken töiden. Perillä olin joskus iltapäivästä kuten moni muukin. Lintu ruokaili rauhassa parkkipaikan ympärillä joka oli aidattu lennähdellen välillä puolelta toiselle. Jes, toinen elis tälle kuulle.



Lehmähaikara Janakkala

jo 19.10 oli piipannut Lumijoen Lamunkarilta Mielenkiintoinen laji, Eskimosirri. Paikka vaan olisi haasteellisen matkan takana ja viesti oli hieman epämääräinen linnun ollessa vielä mahdollinen eskimosirri. Oli pakko hieman odotella, emmekä lähteneet heti liikkeelle, olisi ehkä kuitenkin pitänyt. No seuraavalla viikolla päätin lähteä. Su linnun  sai hoidettua  kahlaamalla luodolle. veden korkeus oli silloin -30 cm. Meinasin lähteä ke liikkeelle, mutta onneksi seurasin sää tilannetta. Keskiviikolle oli luvattu 23m/s lounaistuulta ja veden korkeus tuolla +180cm! Eipä onnistunut bongaus.

Luulin että lintu oli jo kadonnut , kun To 28.10 lintu löytyi uudestaan. Katsoin sään ja se näytti hyvältä. Puolipilvistä, tyyntä ja veden korkeus olisi -10cm. Vähän enemmän kuin viikko sitten sunnuntaina , mutta kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa. Välittömästi houkuttelin myös Mikan lähtemään mukaan. Se innostui, kylläkin vasten tahtoaan, mutta silti. Mika paineli välittömästi ostamaan kahluuhousuja. Päätimme lähteä liikenteeseen puolen yön aikaan. Minä ajoin. Menomatkalla pysähdyimme kahdesti kahville ja kerran ottamaan 15min. unet. Väsymys oli nimittäin järkyttävä.  

Perillä kävimme vielä aamupuurolla huoltoasemalla jonka jälkeen ajelimme pitkänokan parkkipaikalle. Ilma oli rapsakka -6 astetta.  Tästä olisi vielä vajaan 3 km kävely rantaan. Kahluuhousut jalkaan ja menoksi. Paikalle tuli myös kaksi länsirannikon harrastajaa. Jurgen Lehmann ja Leo Saarijärvi. 

Kimpassa marssimme kohti nokan kärkeä. Pojat yrittivät löytää lintua nokan kärjestä kaukoputkilla, mutta minä olin päättänyt kahlata Lamunkarille kuvaamaan linnun.  Mika veti kahluuhousut jalkaan ja lähdimme matkaan. Vettä oli pääasiassa puoleen reiteen välillä muniin asti, mutta matka jatkui rauhalliseti hieman upottavassa liejussa. Onnistuimme pääsemään karille ehkä n. puolen tunnin ja 500m kahluun jälkeen. Lähdimme kiertämään saarta vastapäivään myötävaloon. Rannoilla kuhisi paljon pulmusia jotka hieman sekottivat pakkaa. Pian näin kahlaajan lentävän pulmusten seassa meistä poispäin. Mantereella olivat nähneet myös tämän. 

Lintu pyrähti uudestaan lentoon ja Mikakin näki tämän. Hyvältä näytti. Lähdimme taas etsimään sitä, mutta se oli  kadonnut kuin tuhka tuuleen. Ei muuta kun uudelle kierrokselle saarella. Onneksi Jurgen soitti minulle ja sanoi että lintu on meidän selän takana. Mika löysi linnut etsimässä ruokaa aivan lähellämme. Se löysi useita kastematoja ruohikon reunasta. Pian lintu oli kävellyt n. 10 m päähän minusta. Annoin kameran laulaa! Jes! mahtava keli ja upea lintu. Elis nro 370 oli totta. 

Tässä vaiheessa olimme vasta matkan puolivälissä. Olisi edessä vielä uuvuttava kotimatka. Lähdimme kahlaamaan takaisinpäin. Vesialue oli jäätynyt ollessamme saaressa. Se hieman vielä hidasti kahluutamme, mutta perille pääsimme. Kävely autolle takaisin ja kotimatkalle. Kotona olimme rättiväsyneinä joskus 22:00 maissa. Mutta kuitenkin äärimmäisen onnellisia mieleenpainuvan onnistuneen bongausreissun jälkeen. Kiitos Mika seurasta. Tässä tätä herkkua:





Eskimosirri Lumijoki Lamunkari
Tässä olikin koko kuvasetti purettuna tähän päivään asti. Seuraavaa päivitystä saattaa joutua odottamaan, mutta hyvää kannattaa aina odottaa...

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Kesällä jo kovempaa lajia. 



Kevät oli jo reippaasti karisteltu jaloista kun saapui kesän kovin laji. Juhannus aattona 21.6. olin töissä omalla työmaallani kun appiin kilahti mielenkiintoinen laji Salosta. Ruskopääsirkku koiras. Sen enempää miettimättä sen pinnakelpoisuudesta, auto liikenteeseen ja kohti Saloa. Kivihovin pihalla hyppäsin Mikan kyytiin ja loppumatka mentiin kimpassa. Paikalla Halikonlahdella puhdistamon takana oli jo paljon väkeä ja lisää kertyi koko ajan. Pienen odottelun jälkeen lintu löytyi syömässä jotain rikkaruohostosta. Kuten aina ensimmäisessä aallossa niin kuin nytkin , ei kunnon kuvaa saanut. Luonnollisesti lintua ei saa lähestyä kuvaus mielessä ensimmäisten kolmen päivän aikana ja lämpöväreily oli melkoista. No dokkaritasoinen kuva kuitenkin. Pinna tuli ruksattua pinnariin, mutta aika näyttää hyväksyykö RK tämän luonnonvaraisesti harhautuneeksi, vai meneekö se häkkilinnuksi.


Koiras ruskopääsirkku Salo Halikonlahti
Tämä kesä on ollut monen mukamaslinnun bongausta. Ensimmäinen oli Haminassa, missä ensin luultiin olevan lapinuunilintu äänessä. sitten laji muuttui kovemmaksi eli vuoriuunilinnuksi ja silloin me tietenkin lähdettiin ajamaan. Linnusta tuli kyllä päivitys, että kyseessä on pajulintu, mutta koska olimme jo lähes perillä , niin kävimme katsomassa linnun. Ja niin se vaan oli väärin laulava pajulintu.

Pajulintu Hamina/ Kotka
 
29.6. La kisattiin Tringan kesäralli. Aplan 50- vuotis juhlan kunniaksi se käytiin Aplan alueella Karkkilassa ja Vihdissä. Ralli alkoi klo 02:00 ja päättyi 14:00. Joukkueemme Lerpakan heiluttajat Joni, Mika ja minä luonnollisesti voitettiin tuo kisa. Saimme 12 tunnissa kasaan 115 lajia. Tulokset:

  1. Lerpakan heiluttajat (Mika Teivonen, Jarmo T. Koistinen, Joni Kautonen) – 115 lajia. Ässät: merilokki, kanahaukka, uivelo, kaulushaikara, sarvipöllö, pikkulepinkäinen, pyy, suokukko, rastaskerttunen.
  2. Tuplavääntö (Touko Torppa, Pasi Pirinen, Andreas Uppstu, Rauni Varkia) – 112 lajia. Ässät: käki, tukkakoskelo, huuhkaja, ruisrääkkä, heinätavi.
  3. Lohjan seutu (Jan Södersved, Petro Pynnönen, Matti Nieminen) – 104 lajia. Ässät: lapasorsa, pyrstötiainen, punajalkaviklo, kangaskiuru.
  4. Umpisetti (Asko Rokala, Kalevi Hiironniemi, Antti Mikala, Ari Veijalainen) – 95 lajia.
  5. Vatsa kuralla (Juha Kettunen, Arttu Valonen, Andreas Lindén) – 93 lajia. Ässät: valkoviklo, pikkusieppo, sinisuohaukka.





Ma 22.7. oli aika lähteä vaihteeksi Utöseen. Reissuun lähdettiin Teivosen Mikan ja Maken kanssa. Kesällä siellä ei luonnollisesti ole odotettavissa mitään raritykitystä, mutta mukavan leppoisaa retkeilyä kuitenkin. Mikalle oli tarkoitus kerätä Utön pinnoja ja taisi se jokusen saadakin. Moni linnuista on ja saanut pesintänsä valmiiksi, mutta osa vielä pesii. Monilla linnuilla on sulkiminen menossa ja ovat siksi melko kurjan näköisiä. Kuten tämä pikkulepinkäis koiras.


Pikkulepinkäinen Utö
 Punajalkaviklolla oli jo poikaset maastossa ja varoitusääniä kyllä kuului. Tämä lintu Enskärillä.


Punajalkaviklo Utö
Kahlaajamuutto on myös täysillä käynnissä. Näin heinäkuussa muuttavat vanhat linnut. Itäniityllä saa joskus näistä hienoja kuvia.


Suosirri aikuinen lintu Utö
Itäniityn kaislikossa on ilmeisesti pesinyt tänä kesänä luhtakerttunen, tai sitten se on muuten vaan eksynyt saaren kaislikkoon. Tälläkin linnulla on sulkiminen käynnissä.


Luhtakerttunen Utö

ke 24 .7. tultiin kotiin. 


Seuraava mukamaslintu löytyi Sastamalasta. Sieltä ilmoitettiin amerikansinisuohaukka tai siltä näyttävä yksilö nuori koiras. Pakkohan sinne oli lähteä. Jonin kanssa liikenteeseen su 1.9. Paikalla oli melkoinen porukka ja pienen etsimisen jälkeen lintu löytyi. Selväksi kävi myös se tosiasia, että tämä on vain erikoisen värinen kotoinen sinisuohaukka. No hauskaa on aina nähdä bongarikavereita. 



2 kv koiras sinisuohaukka Sastamala
Syyskuun loppupuolella tuli vielä käytyä Utössä. Saareen mentiin Mikan kanssa  ma 23.9. ja pois tultiin aamulautalla pe 27.9. Tällä reissulla oli minulla jotenkin motivaatio lintujen kuvaamiseen aivan nollassa ei oikeastaan yhtään julkaistavaa kuvaa tullut. Paras kuva oli etelänpäiväkiitäjästä rivareiden takapihalta. 



Etelänpäiväkiitäjä Utö
Mikalle ehdittiin jo hehkuttaa Utönpinnaa muuttavasta arosuohaukasta, mutta ilmeisesti tämä yksilö pitää sisällään risteymän piirteitä, eikä näin ollen ole pinnakelpoinen. Vai mitä olette mieltä?



sinisuo x arosuohaukka 1kv Utö

Pe 27.9. Lähdettiin saaresta aamulla klo 5 kohti mannerta. Kotona parin tunnin pysähdys ja matka jatkui kohti Kristiinankaupunkia Retun kyysissä , missä viettäisimme vielä viikonlopun Skaftungin / Korhosen Karin  opastettavana Aplan 50-vuotis juhlaretkellä. Matkan varrella pysähdyimme katsomaan porissa ollutta arotaskua pikaisesti, mistä moni taisi saada eliksen. Viikonloppuna retkeilimme Domarkobbanin ja Trutklobbanin saarilla. Vaikka ajankohta pitäisi olla hyvä harvinaisuuksien suhteen, emme mitään raria nähneet. Mukavaa oli silti tutustua näihin hienoihin lintusaariin. Nähtiinhän siellä kuitenkin mm. muuttohaukka, maakotka, jänkäkurppa, lapinkirvinen , meille harvinaista mustavarismuuttoa ja pohjantikka. Kiitos Karille opastuksesta ja mukana olleille Aplalaisille.


Pohjantikka koiras Kristiinankaupunki Domarkobban

Seuraavaksi palaankin loppusyksyn retkiin ja bongauksiin. tsau.

tiistai 5. marraskuuta 2019

Arktikan Utö-osio 2019

Loppu Arktika Utössä



Aamulla ke 15.5. olimme hyvissä ajoin kaffestugan pihalla , missä porukkamme kokoontui. Lindemanin Kalle ja Vuorisen Kari liittyivät seuraamme. Pikaiset kahvit ennen Pärnäsiin ja Eivorille siirtymistä. Lautta lähti ajallaan klo 8 kohti Utöä. Perillä saaressa olimme hyvissä ajoin puolenpäivän jälkeen. Aurinko paistoi ja muutenkin mukava fiilis . Toihan tämä uutta vaihtelua perinteiseen arktikaan. Saaresta kaivoimme kaikki pikkumukavat mitä oli aikaisemmat porukat jo löytäneet. Lähivesillä oli koiras allihaahka. Luotsiaseman viereisessä pihlajassa killisteli koiras pikkusieppo.



Pikkusieppo Utö
Saaressa oli paljon sinirintoja ja mekin näimme useamman. Tämä paistatteli iltapäivän auringossa Kattrumpanin kallioilla.

Sinirinta Utö
Jalkapallokentällä oli nähty se kovasti vähentynyt laji, peltosirkku kyllähän sekin löytyi.

Peltosirkku Utö
Illalla ei mitään muuta ihmeellisempää löytynyt ja päätimme nauttia kauniista illasta kämpillä. 


To aamulla 16.5. kampesimme aamuvakiolle luotsiasemalle. Merellä muutti mukavia kuikkaparvia yht. reilusti yli 200. Pian saimme Jurmosta tiedon, että jalohaikara oli lähtenyt tulemaan meitä kohden. Pian blokkasin yhden pohjoispuolelta matkalla kohti Kökaria. Melko pian tämän jälkeen löytyi toinen joka tuli vähän lähempää meitä. Mukava havainto Utössä. Mutta päivän paras laji löytyi Jokisen Erkin toimesta patteriniemeltä. Rusorintakerttu hyppeli niemen katajikossa. Etäisyyttä valtavasti ja kova lömpöväreily teki kuvaamisesta lähes mahdottoman, mutta dokkarit kuitenkin. Vuoden ensimmäinen elis! 



Albistriata alalajin rusorintakerttu Utö

Loppupäivä menikin fiilistellessä elistä eikä kummoisia havaintoja enää tullut.

Pe 17.5. normaalisti aamustaijille. Merellä oli aika rauhallista. Vajaa 200 kuikkaa, vähän melaniittaa jokunen ruokki, ei ihmeellistä. Saaressa oli jonkin verran hysyjä joita etsittiin. Kylällä pyöri koko päivän iduli, mutta kuvaa en siitä onnistunut saamaan. 


Sirittäjä Utö

Pikkusieppo koiras Utön koululla

Lehtokerttu lammashaan niityllä


La aamuna 18.5. marssittiin jälleen reippaasti aamustaijille luotsiasemalle. Juuri kun saatiin putket pystyyn , löysin läheisen lampputolpan nokasta hiiripöllön. Mukava havainto tämäkin, varsinkin näin keväällä.  Pöllö pyöri koko päivän pitkin saarta. tämän kuvan otin itäniityn männikössä.


Hiiripöllö Utö

Päivän muita mukavia oli mm. lähes 500 muuttavaa kuikkaa, 2 etelänkiislaa jotka Mika blokkasi muuttavien ruokkien seasta. 14 merisirrin parvi joka nousi muutolle kohti pohjoista.  Monet pesivät käenpiiat, saaressa oli pari rytikerttusta. Karikukot olivat jo pesimäreviireillä. Saarikisa käytiin Jurmoa, Lågskäriä ja Haliasta vastaan. Jurmo voitti 114 lajilla. Me tultiin toiseksi 103 lajilla kuten myös lågsi. Halias sai kasaan 97. 


Käenpiika Utö



Rytikerttunen Utö



Karikukko Utö

Punarinta teki läheistä tuttavuutta kaukoputkeeni.


Punavarpunen Utö

Minusta päivän mielenkiintoisin oli kuitenkin löytämäni kevään ensimmäinen nuori koiras kirjokerttu. Taaskaan ei kaikki mennyt meidän kuvaajien kanssa kaikki aivan putkeen. Löysin linnun erään talon seinustalla olevista ruusuista mistä se siirtyi keltaiseen onnenpensaaseen. En tietenkään tajunnut että talossa oli joku paikalla, ja taas mieli musteni.. No onneksi ehdin saamaan kivat kuvat linnusta.




Nuori koiras kirjokerttu Utö

Su 19.5. vielä kerran aamustaijille. Merellä meni jälleen lähes 500 kuikkaa. vähän kahlaajia ja vessua. Saaressa ei mitään erikoista löytynyt. Itäniityllä oli kivasti esillä luotokirvinen, joka harvoin antautuu kuvattavaksi.




Luotokirvinen Utö

Sitten olikin aika mennä kämpille laittamaan kamat kasaan ja odottelemaan Hannan kuljetusta Eivorille. Vielä lähtöä odotellessa kuvattiin mustaleppälintua ja allihaahkaa joka oli jo jonkin aikaa viihtynyt Utön vesillä.




Mustaleppälintu nuori koiras

Allihaahka koiras Utö

Allihaahka koiras Nauvo Prostvik
 
Sellainen oli tämän vuoden arktikaviikko. Elislista ja Utönpinnalista karttui yhdellä lajilla, rusorintakertulla. Utössä on keväällä paljon nähtävää. Ensi vuonna täytyy tulla hieman pidemmäksi aikaa. Kiitos paljon seurasta Mika, Kalle ja Kari.

maanantai 4. marraskuuta 2019

Arktikaviikko virolahdella


Tänä vuonna arktika alkoi muuttumaan osaltani. Virolahdella kyllä käytiin, mutta vain pitkä viikonloppu. Mikan kanssa oltiin tutussa Siikasaaren mökissä pe-ke Retu tuli yhdeksi yöksi samaan aikaan ti. Tämän jälkeen siirryttiin loppuviikoksi retkeilemään  Utön saarelle Mikan kanssa.  Tällä kertaa en enää myöskään nähnyt vanhoja arktika kavereitani Karia tai Ullaa. Myöskään Saukkolan kallioilla ei enää ollut tungosta. Meidän lisäksi kalliolle tuli vain yksi muu hlö. Niin ne ajat vaan muuttuu.  Silti lajistollisesti Virolahden reissu oli jälleen ihan hieno. 

Pe 10.5. ajeltiin töiden jälkeen Siikasaareen. Saunottiin ja syötiin hyvin. La 11.5. totuttu aikainen herätys ja ennen viittä aamustaijille Saukkolankallioille. Mitään valtavaa rynnistystä ei ollut, mutta hieman hanhia, gavioita ja jokunen kahlaaja. 


JP kuikka Virolahti Siikasaari


Aamumuuton ollessa hiljaista päätimme lähteä paikallisille lintupaikoille. Virolahen Rikossa on jo vuosia ollut muutama peltosirkkureviiri, joten sinne seuraavaksi. Paikalla lauloi vielä ainakin 2 yksilöä. Saa nähdä milloin tuo laulu lakkaa noiltakin paikoilta. Mullospellolla kuhisi myös keltavästäräkkejä.



Peltosirkku Virolahti Riko

Keltavästäräkki Virolahti Riko

Tästä päätimme lähteä käymään Lerviikissä moikkaamassa tuttuja ja siitä iltamuutolle Siikasaareen. Sauna , ruokaa ja olutta...

Su 12.5. aamu Saukkolankallioilla. Jälleen tuttua arktikaa. Kuikkia , hanhia ja hieman kahlaajia. Punakuireja oli jonkin verran muutolla.

Punakuireja Virolahti Siikasaari

Kouvolassa oli viihtynyt avosetti jo 8.5. lähtien joka olisi molemmille Kylynpinna. Nyt tuo jo poltteli sen verran että olihan se käytävä katsomassa. Lintu löytyi nukkumasta keskeltä liejuista kaivuutyömaata. Jaloissa oli melkoiset koristeet..

Avosetti Kouvola Oivonoja

Takaisintulomatkalla pistäydyimme Haminan Kirkkojärven kautta. Iloksemme komea koiras pussitiainen kävi meitä moikkaamassa patotien varressa. Ruokosirkkalintua emme kuulleet. Virolahdella ollessamme tuli tietoomme, että Hanskin eteläpuolella Lipreenluodoilla oli 2 mustatiiraa. Arvelin niiden näkyvän myös Siikasaareen , joten ajelimme mökillemme päin ja matkalla kuittasimme Siikasaaren-pinnaksi mustatiiran. 

Ma 13.5. jälleen aamustaijille. Saukkolan kallioilla oli taas melko hiljaista. kuikkia noin sata ja valkoposkia muutama sata. Kahlaajia taas jonkin verran. Hernekerttu tuli meitä ihmettelemään suoraan muutolta. 


Hernekerttu Virolahti Siikasaari

Rauhallisen aamumuuton jälkeen jälleen paikallisille. Elokalliolla staijasimme monta tuntia, näkemättä oikeastaan yhtään mitään. No voisi vapaapäivän viettää huonomminkin.. Illalla iltamuuttoa, Retu tuli mukaamme mökille. saunaa, makkaraa, olutta aaaah! mahtavaa...

Ti aamuna 14.5. nukuttiin hieman pidempään. Käytiin Saukkolankallioilla katsomassa tyhjää muuttoa. Tästä suunnattiin Lintulahden tornille ym. paikallisille paikoille. Lintulahdessa oli hauska tapahtuma missä nuori koiras harmaasorsa yritti kiilata kahden jo pariutuneen parin väliin. Melkoista kaakatusta... Ei nuorukainen kuitenkaan onnistunut. 


Kolme harmaasorsaa Virolahti Lintulahti
Lintulahdella oli muutenkin mukavasti lintuja äänessä. Kevään ensimmäiset satakielet, sinirinta , rytikerttunen , mustapääkerttu, harmaasieppoja, luhtakana.. 

Tänään menimme petostaijille Kurkelaan ladolle. Eilen oli aivan tyhjää, tänään ei . Kolmessa tunnissa ynnäsimme muutolta 2 kattohaikaraa, haarahaukan, muuttohaukan, ja 2 klarinaa joista toisesta sain jonkun räpsyn kaukaa. Mielestäni enemmän pomalta näyttää, mutta emme jaksaneet siitä ottaa paineita. Hienoa katsella kun tavaraa menee.


Clarinaksi jättämämme kotka, Virolahti Kurkela


Hienon petostaijin jälkeen kaupan kautta mökille loppusaunaan. Aamulla todella aikainen herätys klo 3 koska Eivor lähtee Pärnäsistä jo klo 8. Ke 15.5. aamulla kävimme nopeasti kuuntelemassa ruokosirkkalinnun Haminan kirkkojärvellä josta suoraan kohti Utöä. Sieltä sitten seuraavaksi.