keskiviikko 31. lokakuuta 2018



Vihdoin elis tälle vuodelle.




Tänä vuonna tuntui jälleen siltä, että kevät jäi kovin lyhyeksi kun kesää jo pukkasi päälle. Kuun vaihde tuli oltua todella kiinni töissä ja omalla Lerbackan työmaalla. Kerron tästä vielä joskus toiste.

La 5.5. käytiin jo perinteeksi muodostunut lintukilpailu "tornien taisto". Tänä vuonna olimme jälleen hyvin sijoittuneita 84 lajilla sija 61. Sama tulos kuin Alueemme toisella tornilla Vanjärven lintutornilla. Parhaina lajeina mainittakoon luhtakana ja muuttohaukka.

8.5. tuli käytyä illalla töiden jälkeen bongaamassa Tulipäähippiäinen Kirkkonummella. Tällä kertaa oli tyytyminen vain kuusikossa laulavaan koiraaseen. Kuvaa ei tullut.

Su 13.5. lähdimme Mikan kanssa Porkkalaan pampskatanille staijille jo aikaisin aamulla. Tarkoitus oli viettää siellä mukava lintupäivä seuraten kiihkeää muuttoa. Porkkalassa näimme mm. merikihuja, punakuireja ja lapasotkia kun piippari pilasi kaiken. Ropposen Hessu oli löytänyt Loviisan hamnskärilta valkosiipikiurun. Aluksi teimme päätöksen, että emme lähde. No Kautonen alkoi sitten pommittamaan, että taksivene on jo varattu ja meille on varattu 2 paikkaa. Perhana, eipä muuta kuin jalkaa toisen eteen ja kohti autoa. Hikeä pukkasi aivan norona pitkin selkää. Siitä sitten maastoauton keula kohti Kotkaa. Olimme hieman myöhässä, kun eihän tuo iso laite niin ripeä ole tuolla moottoritiellä ja tankkaamassakin oli pakko käydä. Onneksi olimme myöhässä vain n. 10 min. ja taksivenekin oli vielä meitä myöhäisemmässä. 

Tutulla porukalla lähdimme Kotkan Sapokasta liikkeelle hienolla Targa veneellä. Saareen jouduimme rantautumaan pienellä kumiveneellä. Komppaamaan lähdettiin yhtä aikaa ja pian lintu löytyikin ennalta neuvotusta kohdasta, muistomerkin vierestä. Kovin oli arka yksilö ja kuvaaminen kovassa helteessä lähes mahdotonta. Jonkin surkean dokkarin sain vain aikaiseksi. 
Elis tästä kuitenkin napsahti ja tulihan nähtyä hieno saari upeassa säässä. Tuuli oli 0m/s ja meri aivan rasvatyyni. 



Valkosiipikiuru Loviisa Hamnskär

Paluumatkalla koukkasimme vielä Aspskärin ruokki yhdyskunnan läheltä ja saimme kuitattua etelänkiislan vuodarilistalle. Olihan tuo myös kuukausipinna. Alla kuva jossa ruokkien seassa on kiisloja ja onpa siellä yksi ringvia tyyppinen etelänkiisla joita on Itämeren kiislakannasta vain n. 1%.


Ruokkeja ja etelänkiisloja Loviisa Aspskär


To 17.5. olikin sitten tarkoitus suunnata Viikoksi Virolahdelle katsomaan Arktikaa 30. kertaa!
Vuonna 1988 olin Virolahdella ensimmäistä kertaa 11 vuotiaana Retun kanssa. Kertaakaan ei ole jäänyt arktikaviikkoa väliin. Aluksi yövyimme teltassa Hurpussa, pian siirryimme telttamajoitukseen Siikasaareen ja jokusen vuoden telttailimme Lapurissa. Siikasaaren Annelin mökissä olemme olleet keväisin jo monta vuotta. Jotenkin oli taas yhtä nostalginen olo kun pääsi Siikasaareen meren ääreen. 

Tänäkin vuonna mökkeilimme Retun kanssa kahdestaan. Ajatus oli nauttia aamuisin ja iltaisin muutosta sekä koluta maastoautolla pieniä metsäteitä. Suunnitelmissa oli myös osallistua kolmatta kertaa järjestettävään arktika-ralliin Joukkueella Retu ja tavalliset. Sijoituimme hienosti toiseksi heti Aallon Jannen porukan jälkeen. Ihan ok tulos ilman mitään nuotteja tai valmistautumista.  Kisassa oli mukana 12 joukkuetta. Voittajat saivat kasaan 127 ljia, me löysimme lajeja 122. Joukkueemme ainut ässä oli rastaskerttunen.

Rastaskerttunen Virolahti Rännänen

Suunnitelmamme rennosta lintuviikosta meni nappiin , eikä mitään lomaa keskeyttävää bongausta tullut. Kovin havainto tältä reissulta oli Kurkelasta löytynyt pikkukotka joka viihtyi paikalla pari päivää. Tästä kuittasi moni kovemman luokan bongari itselleen eliksen, suuret onnittelut heille. Itselleni tämä oli jo tripla eli kolmas havainto Suomesta. 

Vaalean muodon pikkukotka, Virolahti Kurkela


Kyllä oli mukava Arktika reissu hyvien ystävien kanssa. Kiitos seurasta Retu ja Mika.


26.-27.5. Olin oppaana Tringan järjestämällä yölaulajartetkellä Vihdin Vanjärven alueella. Retkemme oli eritäin onnistunut ja kuulimme oikeastaan kaiken mitä toivoimmekin kuulevamme. Mm. luhtakerttunen, viitakerttunen, pensassirkkalintu, luhtakana, luhtahuitti, ruisrääkkä ja kehrääjä. Pikkubussi oli aivan täynnä ja kaikki olivat tyytyväisiä retkeen. Ensi keväänä uudestaan. Tervetuloa mukaan. 

28.5. kävimme kuuntelemassa Vihdin ensimmäistä ruokosirkkalintua Niemenkylän Heinälammella. Siellä oli äänessä myös luhtahuitti, luhtakana , kaulushaikara, rytikerttunen ja ruokokerttusia. Hienoja  havaintoja!

Tässä oli aina niin linturikas toukokuu joka toi paljon unohtumattomia elämyksiä ja yhden eliksen.

Seuraavaksi kesä.




tiistai 30. lokakuuta 2018



Huhtikuun kotiseuturetkeilyä.


Tänä keväänä tuli huhtikuussa käytyä vain yhdellä bongaus reissulla. Sekin aivan kuun lopussa. Muutoin keskityin oman tilani Lerbackan rakentamiseen ja lintujen seurantaan omalta pihalta. Staijilla tulikin oltua jonkin verran aina aamuisin. Tämä kuukausi onkin lähinnä perus muuttolintujen seurantaa ja kuviksi olen valinnut  parhaat lajit.

Kuukausi aloitettiin kuitenkin Mikan kanssa 1.4. Porkkalan pampskatanilla, eli kärjessä. Mitään ihmeellistä emme nähneet, mutta mukava aloitus kuulle kunnon staijilla. Parhaina lajeina uivelo ja pulmunen.

7.4. löytyi jo kohtalaisen massiivisesta anser-hanhi lössistä ensimmäiset lyhytnokat. Niitä pääsin näkemään myös omalta pihalta useamman kerran. 



Vas. lyhytnokkahanhi oik. tudrametsähanhi

14.4. löytyi vihdoin kotiseutulajiksi pikkujoutsen. 2 yksilöä viihtyi melko kauan joutsenten ja hanhien joukossa. Hanhia laskettiin kuun puolivälissä olevan jo noin 7000. 


pikkujoutsen hanhien seassa.

Mustavariksia näkyi kevään aikana jokunen myös kotiseudullani. Tämän kuvasin kuitenkin alueen ulkopuolelta.


Nuori mustavaris

14.4. kuulin ilokseni Vanjärven kartanon pihalta laulavan käenpiian. Melko aikainen havainto lajista. 
16.4. löysin pihaltani aikuisen koiras sepelrastaan. Mukava kotiseutupinna. 19.4. löytyi liejukana vanjärven pohjoisrannasta pöllöretkellä . Saattoi jäädä pesimään järvelle. muita yön lajeja olivat sarvipöllö, huuhkaja ja lehtopöllö. Seuraava mukava havainto oli 26.4.kun kahlaajaporukassa pohjoisrannan lietteillä ruokaili mustapyrstökuiri. Muuttohaukka nähtiin 29.4. 

30.4. tehtiin Mikan kanssa tämän kuun ainoa bongausreissu. Helsingistä löytyi Tähtitorninmäeltä aikaisia hyönteissyöjiä. Ruokokerttunen ja satakieli olivat minulle kk-pinnoja. Mäellä olivat ihmiset vappu tunnelmissa, kun minä konttaan pusikoiden juurella kameran kanssa. 




Ruokokerttunen
                                     

Satakieli.
Vanhankaupungin lahdella oli myös ollut äänessä ruokosirkkalintu ja mekin onnistuimme sen kuulemaan. kk- pinna. Kasvitieteellisessä oli vielä rytikerttunen kk-pinnaksi. 
Pikkurari oli kuitenkin Helsingin Pajamäessä viihtynyt koiras sepelsieppo. Kameramiehet jahtasivat tätä lintua kovasti, itse en kauaa jaksanut, joten sain vain tällaisen dokkari räpsyn:



Sepelsieppo koiras.

Seuraavaksi kurkistamme toukokuun retkeilyyn.


Ja niin koitti kevät.


Heipä hei pitkästä aikaa. Jos luulitte että olen lopettanut blogin kirjoittamisen, niin väärässä olitte. Joskus vain tuntuu että elämä on liian kiireistä ja voimia kuvien läpi käymiseen ei vain tunnu löytyvän. No nyt kun illat ovat alkaneet pimentyä, on ollut enemmän aikaa käydä kuvattuja kuvia läpi. Palaamme talviseen maaliskuuhun. 

Jänkäkurppia on tullut nähtyä ja kuvattua vaikka kuinka paljon, silti niitä on aina mukava lähteä etsimään. Ehkä niissä kiinnostaa niiden uskomaton sitkeys ja kestävyys. Onhan tuo kaikkein karaistunenin kahlaajalajimme. No niin tuli tänäkin vuonna etsittyä noita pikku sissejä ja kyllähän niitä löytyi tutuilta sulaojilta. Tässä yksi maaliskuun alusta:


Jänkäkurppa 

11.3. tuli lähdettyä kevään ensimmäiselle bongaus retkelle kun Riihimäeltä tuli tieto, että nokivaris oli taas löytynyt jäteveden puhdistamon lähipiiristä. Pitihän tästä hakea Mikalle nojatuoli- elämänpinna. Saattaahan olla että tästä vielä joskus saa  Suomessa eliksen.  

Nokivaris

Maaliskuun loppupuolella sain kuulla että Itä-Helsingissä on viihtynyt kuningaskalastaja melko pienessä sulaojassa. Koska kyseessä oli minulle kuukausi-pinna päätin lähteä sitä etsimään. Oja olikin melko pitkä eikä lintua löytynyt kovin helposti. Lopulta onnisti kun olin kompannut ojan päästä päähän. Lintu oli melko arka eikä halunnut päästää kuvaajia lähelle , joten oli tyytyminen hieman kauempaa otettuun kuvaan:

Kuningaskalastaja

Toinen kuvauskohde oli Helsingin Talinrannassa ruokinnalla viihtynyt sepelrastas. Jälleen kuukausipinna , joten olihan sitäkin mentävä katsomaan. Itse kävin paikalla 21.3. Lintu oli mukavan kuvaajaystävällinen:

Sepelrastas Naaraspukuinen yksilö


Muuten maaliskuu tuli retkeiltyä lähinnä Omalla kotiseutualueella Vihdin Vanjärvellä. Pihalta käsin oli mukavaa seurata kevään etenemistä. Mm. 23.3. tein pöllöjen kuuntelu retken polkupyörällä ja kuulin lehtopöllön ja huuhkajan. 25.3. oli ensimmäiset töyhtöhyypät, kiurut, uuttukyyhkyt ja mustavaris pellolla, pulmusen sain 30.3. 

Seuraavaksi huhtikuun kimppuun.