perjantai 24. helmikuuta 2017

Mallorca last (4.) part


Reissumme viimeisenä päivänä ei ollut oikeastaan mitään erikoista suunnitelmaa. Päätimme retkeillä vain lähialueilla, molemmilla kosteikoilla. To 16.2. soi kello taas normaalisti klo 6:00. Aamiainen munalla ja päivän retken lopullinen suunnittelu. Ensimmäinen kohteemme oli Reserva Natural de L'Albufereta.

Koska mitään tavoitelajia ei enään ollut, tuli lintuja kuvattua tänään todella paljon. Ajoimme automme parkkiin lähelle kosteikon pohjoispuolen lintutornia ja ihmettelimme alueen linnustoa sieltä käsin. Ensimmäiseksi tuli tornin alapuolen pusikoihin laulamaan silkkikerttunen. Tästä en vielä koko reissulla ollut onnistunut saamaan kuvaa, nyt olisi paikka.






Melko väritön ja haastava kuvattava silkkikerttunen


Joni painui komppaamaan alueen pusikoita. Seuraava kohde tornin ympärillä oli mustapäätasku pariskunta. 



Mustapäätasku 2 ylintä koiras ja alin naaras


Mikan kanssa ihailimme pikkukotkien lentoa kosteikon yllä Sitten alkoi erikoinen tapahtuma. Kosteikon yläpuolella kaarteli ja lenteli peräkkäin kaksi pikkukotkaa. pian toinen kävi kiinni toiseen ja syöksyi sen jälkeen kaislikkoon. Pian se nousi sieltä ja lensi tiehensä. kuvasarja kertoo lisää taapahtuneesta. 







pikkukotkien riitelyä saaliista


Kyseessä oli ilmeisesti saaliin ryöstö. Sitä emme tiedä tapahtuiko tämä tarkoituksella vai väkisin. Harmittavasti yksi kuvista jäi epäselväksi. Saalislintu oli pieni. Joni ehdotti silkkikerttusta, minä olen niittykirvisen kannalla. Tästä hässäkästä paikalla olleet kolme flamingoa otti siivet alleen ja lensi tornin editse pois.

Lounaspaikkaa etsiessämme näimme tien reunassa komean koiras mustaleppälinnun. Näitä oli saarella paljon tähän aikaan vuodesta. 

mustaleppälintu- muleli

Seuraava retkikohteemme oli se isompi kosteikko 
Park Natural de s'albufera.
Heti alussa joella oli muutama välimerenlokki. Niistä otin jokusen ruudun.


välimerenlokki 

Altailla kävimme katsomassa keskuksen ympäristön piilokojut. Mitään uutta ei altailla ollut tapahtunut. Nyt sain vihdoinkin kunnolla kuvattua piilokojun sillalata sulttaanikanan. 

Komea sulttaanikana


Ykköspolun piilokojulla oli paksujalat mukavasti esillä.


paksujalkoja
Iltavalot alkoivat jo paistaa ja lähdimme kävelemään takaisin autolle päin. Matkan varrella tuli vielä kuvattua pari reissullamme yleistä lintua:

harjalintu
keltahemppo


Illalla kävimme vielä kaupassa ostamassa tuliaiset ja ilta- ja aamupalan tarvikkeet. Hotellilla söimme iltapalaa ja pakkasimme matkatavarat laukkuihin. Seuraavana aamuna olisi herätys klo 5 jotta ehdittäisiin palauttamaan vuokra-auto klo 7 ja olisimme lentokentällä enne kahdeksaa. Lentokenttä ym. jutut sujuivat nyt ilman kommelluksia. Kotona loskaisessa ja harmaassa Suomessa oltiin vielä valoisaan aikaan klo 15. Auton haku lentoparkista ja poikien heitto kotiin. 


Sellainen oli tämänkertainen reissu. Kokonaisuudessaan todella mukava viikon linturetki. Meille sanottiin etukäteen , että menemme saarelle väärään aikaan vuodesta. Eihän sellaista ole kuin väärä aika jos saarella on paljon nähtävää ympäri vuoden.

Toki joitakin lajeja jäi näkemättä mm. punapäälepinkäinen, paikallinen harmaasieppo, moltoninkerttu,  välimerenhaukka  ja ruskohaikara koska ne ovat muuttolintuja ja talvehtivat jossain muualla mm. afrikan mentereella.Toisaalta näimme paljon meille tuttuja muuttolintuja ja joitakin vähälukuisia lintuja kuten marmorisorsia. 

Näkemättä jäivät myös ruskokerttu, pikkuhaikara, vuorikotka  ja alppirautiainen. Niitä olisi pitänyt saarella olla , mutta ne jäivät sitten seuraaavaan kertaan. 

Helmikuu Mallorcalla vastaa luonnossa meidän toukokuuta. Ilma on aamuisin mukavan raikas ja päivälämpötila pyöri 18-21 asteen huitteilla joka päivä. Lehtipuissa ei vielä ollut lehtiä, siksi linnut olivat hyvin näkyvissä. Omena- ja kirsikkapuut kukkivat . Siis todella mukava retkeilysää. Myöskään kuvauksen kannalta ikävää lämpöväreilyä ei juurikaan ollut haittaamassa. 

Hyvää oli myös se, että hotelleista oli 90 % suljettuna. Se tarkoittaa sitä että liikennettä ja hälinää on vähän. Myös kaupoista ja ravintoloista oli suurin osa kiinni. Välillä meinasi lounaspaikan löytyminen olla haastavaa. 

Hintataso on myös edullista talvisesonkiaikaan. Lennot ja hotelli maksoivat nyt 251€/hlö. tilavan farmariauton vuokra ja täysi vakuutus oli yht. 150€/viikko. Yöelämää ei ollut ollenkaan, joten se ei haitannut nukkumista, vaikka hotelli oli vilkkaan pääkadun varrella. 

Kiitos vielä äijille Jonille ja Mikalle mukavasta retkiseurasta. Ensikerralla uudestaan.




torstai 23. helmikuuta 2017

Mallorca part 3


Koska reissumme on ylittänyt puolen välin on aika retkeillä saaren parhailla paikoilla. Siksi Ti 14.2. menemme ensimmäisen kerran saaren lintuparatiisiin Park Natural de s'albuferan kosteikolle. Koska kohde on aivan hotellimme lähellä, saamme nukkua klo 6 asti. Perinteinen kunnon aamiainen alle retkieväät laukkuun ja  menoksi. Ajatuksemme oli kiertää koko alue tämän päivän aikana. 

Auto parkkipaikalle ja kävellen kohti luontokeskusta. jo heti alkumetreillä kuului kaislikosta osmankäämikerttusen laulua. Näitä lintuja kuulimme päivän aikana 5-6 yksilöä. Pian polku alkoi kulkea joen vierusta pitkin ja joen vastapuolelta blokkasimme ensimmäisen yöhaikaran. lintuja näkyi tässä päivehtimispaikassa yli 20, joukossa 2 nuorta yksilöä. 




Yöhaikaroita , alla nuori

Matkamme jatkui keskuksen pihaan. Opaskarttaa tutkiessamme huomasimme että polkuja on alueella yhteensä lähes 20 km. Se saattaa olla melkoinen urakka, mutta tartuimme silti haasteeseen. Täältä pitäisi löytyä yksi tavoitelajeista, pikkuhaikara. Aivan aluksi kiersimme lilan polun kahdelle piilokojulle. Näky kuvausaukosta oli mykistävä. Aurinko nousi ja altaalla näkyi paljon lintuja. 

S'albufera de Mallorca 
 Altaalla näkyi paljon pitkäjalkoja joista osa oli hienosti kuvattavissa.


pitkäjalka
Siellä oli myös monia muitakin kahlaajia: mm. suosirrejä, mustajalkatyllejä, töyhtöhyyppiä mustavikloja ja kaunis parvi avosettejä.


avosetti parvi
Vesilintuja oli myös: harmaasorsia, jouhisorsia, haapanoita, lapasorsia taveja , ristisorsia ja parhaimmistona marmorisorsia ainakin 9 yksilöä. itselleni odotettu WP pinna. Hieno paikka!




Marmorisorsia ja alimmassa edustalla mustajalkatylli.

Matkamme jatkui ja lähdimme kiertämään pitkää punaista lenkkiä joka kiertää koko alueen. Heti matkan alussa näkyi joessa pari kruununokikanaa. Jes taas WP-pinna. 

Kruununokikanalla on punainen kruunu
Loppu osa polusta oli melko turhaa. Mitään uutta tai ihmeellistä lajia emme enään löytäneet. Kuitenkin jotain: osmankäämikerttusia, silkkikerttusia, pikkukotkia, ruskosuohaukkoja,  kalasääski mustajalkatyllejä, punasotkia, heinätavi, sulttaanikanoja mm. Lenkki oli todella uuvuttava ja aurinko paistoi lämpimästi. Näissä varusteissa ei olisi pystynyt polkua kiertämään kovassa helteessä. 

Takaisin keskukselle kierrettyämme olimme jo melko puhki. Silti kävimme Jonin kanssa kävelemässä vielä ruskean polun piilokojulle. Siellä näkyi paljon vesilintuja mm. punasotkia ja tukkasotkia. Paikalla oli myös kuvaksellisesti jalohaikara. 


Jalohaikara.
Keskukselta kiersimme vielä iltavalossa vihreän polun. Uusia lajeja mm. tylli ja paksujalkoja. Pikkuhaikaraa emme löytäneet kovasta yrityksestä huolimatta. Rättiväsyneinä laahustimme takaisin hotellille. Iltapuhteiden jälkeen rojahdimme sänkyyn puoli tajuttomana. Uni taas maistui. 

Aamulla ke 15.2. kello soi taas klo 6. Edellisen päivän raskaus tuntui vielä jaloissa ja päätimme ottaa hieman rennomman päivän. No eihän se onnistu jos haluaa nähdä lintuja.. Aamulla suuntasimme Can Picafortin kaakkoiskulmaan mistä lähti merenrantaa pitkin kulkureitti Son Realin kerttu-paikoille. Ei ollut kerttuja mutta muutama kiva kuva tuli otettua tällä reissulla. Heti alussa oli virtavästäräkki ja nokikana 


virtavästäräkki
nokikana


Rantapolulla oli kivasti esillä kaksi kivikkotöyhtökiurua eli theklaa


kivikkotöyhtökiuru

Rantavarvikkoa ja pusikoita komppasimme vaikka kuinka, mutta sammaria parempaa kerttua emme löytäneet. Ei ollut tämä paikka kehutun loistava . Männikössä piipitti neljä tulipäähippiäistä.

tulipäähippiäinen
Kivien väleistä löytyi myös hauska gekkolisko.

Muurigekko Tarentola mauritanica
Son Real
Tästä jatkoimme matkaamme etsimään pensassirkkua. Niitä pitäisi olla saarella. Aluksi komppasimme Idän suunnassa olevan Artan ylänköalueita, mutta ei sirkkua löytynyt. punapyitä, sinirastaita ja pikkukotkia.
Tästä sisuuntuneina ajoimme vielä saaren itäosassa olevalle Punta de N'amerin niemimaalle. Kävelyä tuli täälläkin jokunen kilometri. Niemellä näimme mm. harjalintuja, keltahemppoja, paksujalkoja yli 30, baleaarienliitäjiä, samettipääkerttuja, mutta ei tietoakaan sirkuista. Takaisipäin kävellessä vähän ennen autoa blokkasi Mika melkoisesta äänimassaasta pensassirkun lauluäänen. Ääntä kohti kävellessä löysin linnun laulamassa korkeassa männyssä. paikalla oli ainakin 5 pensassirkkua. Vielä yksi WP pinna ja mieliala koheni valtavasti. 


pensassirkku
Ilta alkoi jälleen hämärtää , joten tyytyväisinä päivään ajelimme takaisin Port D'Alcudiaan hotellillemme. Kolme reipasta kävelylenkkiä marssimme tänäänkin, yli 10 km päivä. Viimeisestä retkipäivästä vielä yksi jatko-osa...

tiistai 21. helmikuuta 2017

Mallorca part 2 



Su 12.2. Päätimme suunnata retkemme ylös vuoristoon. Koska yksi retkemme päätähdistä (moltoninkerttu) viihtyy juuri Embassament de Cuber tekojärven rannalla, päätimme olla perillä hyvissä ajoin vaikkakin moltoninkerttu on pitkän matkan muuttaja jota ei nähdä saarella talvella. Tie oli mukava ajaa ja lintuja tuntui olevan paljon liikkeellä. Tieltä pölähteli lentoon koko ajan jotain. Mm. sepelkyyhkyjä, mustarastaita, laulurastaita, peukaloisia ja peippoja. 

Perillä meidät otti vastaan aasilauma. Keli oli pilvinen, mutta poutainen ja lämpötila oli n. +10.
Lähdimme kiertämään järveä myötäpäivään. Jo heti polun alkuvaiheilla kuului männiköstä lupaavaa kerttu-varoittelua. Pian näimmekin vilkkaasti liikkuvan punertavavatsaisen kertun. Lintu lensi rantapusikoihin , mutta vaikka kuinka kiiruhdimme sen perään , oli se jo kadonnut. Edes dokumenttikuvaa ei siitä ehtinyt räppäämään. Rantapuskissa oli myös käenpiika.

Matka jatkui eteenpäin ja pian näimmekin taivaalla lauman korppikotkia. Muutama hanhikorppikotka leijui ensin näkyviin ja niitä seurasi neljä munkkikorppikotkaa. Ensimmäisistä en ehtinyt saada hyvää kuvaa, mutta jälkimmäiset valuivat hieman alemmaksi. 



munkkikorppikotka
Embassamet de Cuber (kuva Joni Kautonen)


Taivaalla kaarteli myös isohaarahaukkoja , haarahaukkoja ja pikkukotkia. Kyllä niitä oli mukava seurailla. 


isohaarahaukka


Padon jälkeen kuului rannasta päin oudompaa kirvis-ääntä. Päätimme ottaa selville mikä oli ääntelijä. Hetken lintua seurattuamme totesimme sen olevan vuorikirvinen. Wepari taas minulle. Lintu oli arka eikä päästänyt hyvälle kuvausetäisyydelle. Dokkari kuitenkin. Rinteessä hihitteli myös rautiainen.


Harmaan väritön vuorikirvinen



Järven pohjoispuolen lehto kuhisi hysyjä. Emme sieltä kuitenkaan löytäneet muuta kuin fyllareita, mustapääkerttuja ja sammareita. Siitä päätimme suunnata kulkumme kohti autoa. Nyt paikalle oli tullut jo paljon paikallisia ulkoilijoita. Parkkipaikat olivat aivan turvoksissa, onneksi tulimme hyvissä ajoin. 

Jatkoimme autolla matkaamme läheiseen Fornalutxin kylään , missä söimme maukkaan lounaan. Paikallista kania ja ranskalaiset perunat. Seuraavaksi päätimme ajaa takaisin päin ja suorittaa pienen vuorikomppauksen. Mitään helppoa vaihtoehtoa emme löytäneet joten suuntasimme vuorten eteläreunalle lähelle Campanetin kylää Monnaberin ulkoilureitille. Ilta alkoi jo painamaan jaloissa, joten jätimme kävelyn puoleen väliin. Nyt aurinko jo paistoi kuumasti ja hiki lensi.

pikkukotka, vaalea muoto
Paikalla kaarteli pikkukotkia ja isohaarahaukkoja. Laakson lammaslaitumet kuhisi pikkulintuja, mutta mitään erikoista ei seasta löytynyt. Keltahemppoja, tulipäähippiäisiä, harjalintuja, tiklejä, laulurastaita, niittykirvisiä mm. 

Auringon jo laskiessa kävelimme takaisin autolle ja suuntasimme matkamme takaisin hotellille. Iltapala maistui reippaan kävelypäivän päätteeksi. Unta ei tarvinnut kauaa houkutella...

Ma 13.2. 5:30 soi taas kello. aamukahvi ja perinteinen aamiainen naamaan. Tänään menemme pohjoiseen Cap de Formentorin suuntaan niemimaalle. Sieltä pitäisi löytyä retkemme suraava tähti, baleaarienliitäjä. Meille oli epäselvää olisiko linnut vielä palanneet Gibraltarin sulkimisreissulta, mutta aina kannattaa yrittää. Matka taittui hämärässä, mutta perille päästyämme alkoi jo valjeta. Kärjessä lauloi kauniisti sinirastas, muuten oli hiljaista. Ei yhtään ihmistä meidän lisäksi koko aikana. 

sinirastas


Cap de Formentor ( Joni Kautonen)

Aluksi staijasimme niemen pohjoispuolta lähes 2 tuntia. Ainut mitä näimme oli suula ja pari paikallista muuttohaukkaa. 


Muuttohaukka 

Olimme jo lähellä  luovuttamista, mutta  päätimme vielä katsastaa niemen eteläpuolen. Pian blokkasin mereltä muutaman liitäjän jotka näyttivät juuri oikeilta. loppujen lopuksi niitä alkoi tulla mereltä kymmenittäin. Kaikki jotka lensivä niemen suuntaisesti kohti etelää olivat baleaarienliitäjiä. Hieman kauempana pohjoisen suunnalla pyöri pieni parvi hieman eri näköisiä liitäjiä. Ne tunnistimme  idänpikkuliitäjiksi.  nyt tuli taas 2 WP pinnaa. Ilo oli luonnollisesti ylimmillään!



Pieni parvi baleaarienliitäjiä

WP- eliksestä onnelliset Koistinen ja Teivonen ( kuva Joni Kautonen)

Seuraavaksi suuntasimme Reserva Natural de L'Albuferetan altaille. Sää alkoi mennä pilviseksi ja sateisesksi. Pienessä tihkusateessa tarkastimme ensin pohjoispuolen lampareet. Sinne oli tehty hienoja piilokojuja, mutta linnut olivat kateissa. Muutama pikku-uikku, silkkihaikara ja tietenkin silkkikerttusia useita. Todella hankala lintu kuvata, ei vielä edes dokkaria...

Sade yltyi ja päätimme mennä lounaalle Alcudiaan. Siellä söimma maittavan merellisen menyn. Oli jos jonkin moista limanuljaskaa.. mutta silti niiin hyvää. Lounaan aikana sade yltyi jopa rankaksi. Onneksi sade ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Palasimme takaisin altaille. Kävelimme sa Barcassa nimisen luontopolun. Polun varrella oli pari hyvää lintutornia. Tornista napsahteli reissulajeja useita joista paras oli kosteikon reunalla kököttävä sulttaanikana. Lintu oli kaukana enkä viitsinyt tuhlata siihen filmiä.

Reserva Natural dde L'Albufereta


Tästä suuntasimme altaiden toiselle(etelä) puoleelle autolla. Siellä oli paljon pieniä maatiloja ja yhdellä niityllä etsi ruokaa yli 20 lehmähaikaraa. 

lehmähaikara

Joltakin pikkutieltä suuntasimme kohti kosteikkoa ja lähdimme kävelemään. Linnut olivat mukavan  aktiivisia sateen jälkeen ja nyt onnistuin ikuistamaan mm. heinäkertun.



heinäkettu sateen jälkeen 

Lopuksi tarkistimme vielä läheisen kirkasvetisen  joen varren, mutta virtavästäräkkiä kummempaa emme löytäneet. Seuraavaksi kohti kauppaa ja hotellia . Iltapuhteet ja nukkumaan. Ja taas jatkuu...