sunnuntai 12. heinäkuuta 2026

Välillä Hollanti ottaa, välillä se antaa 



Hollanti on hieno lintumaa varsinkin talvella, jolloin siellä nähdään usein mielenkiintoisia lajeja talvehtimassa.  Edelliskertainen reissu silmälasihaahkan perään oli katastrofaalinen fiasko. Silloin WP-pinnasaldo jäi nollaan. 

Kuwaitin reissun jälkeen sain kuulla, että Järvisen Mikko ja Haatajan Kari suunnittelivat spodoreissua Hollantiin hemikuussa. Mikko kysyi, kiinostaisiko lähteä mukaan. No tietysti kiinnosti. Nyt oli tarkoitus pelata varman päälle ja olla maassa 3 päivää.

Kari oli hommannut lentoliput Mikolle ja itselleen, onneksi sain itsellenikin samalta Finnairin lennolta paikan. Menopaluu lippujen hinta oli reilu 300€. Kari hoitaisi vuokra-auton ja majoitukset. 

Niinpä liikkeelle lähdettiin ma 16.2. aamulla. Janda kävi jälleen minut pudottamassa lentokentälle, Mikko ja Kari tulivat bussilla Turusta. Lentokentällä selvittiin kamojen kanssa jälleen ilman ongelmia ja aamupalalle päästiin lentokentän kahvilaan. 




Lento lähti ajallaan, Schipolin kentällä olimme 9 aikoihin. Pitkän kävelyn jälkeen valtavalla lentokentällä, löysimme autojen vuokraustiskin. Kari oli varannut meille normaalin, hieman isomman henkilöauton Herziltä, mutta selvisikin, että siinä autossa ei ollut talvirenkaita. Kari halusi ehdottomasti talvirenkaallisen auton, koska hollannissakin voi keli olla helmikuussa arvaamaton. Niinpä allemme tuli Iso volvon ökymaasturi. Kolmen päivän vuokrahinta pomppasi reilusta kolmesta sadasta yli seitsemään sataan. Kalliit olivat renkaat.. Tämähän taisikin olla Karin ökymatkat. 

No allamme oli nyt hieno musta maasturi, jolla kelpasi kruisailla. 12 jälkeen päästiin liikkeelle. Kari oli kuski, minä sain takapenkkipaikan. Ensimmäinen bongattava kohteemme oli reilun puolentunnin ajomatkan päässä, Benthuizerplas järvellä. Koiras sirppisorsa oli nähty alueella sorsien joukossa. 

Auto parkkiin läheisen kylän kadunvarteen ja kävelylle kohti järveä. Aikamme etsimme järveltä, järven saarekkeista ja rannoilta. Jonkin verran haapanoita, taveja, lapa- ja sinisorsia, mutta seasta ei kohdelajia löytynyt. 






Tsekkasimme e-birdistä, että lintu on ollut läheisessä kanaalisasa ja pelloilla ruokailemassa, niinpä suuntasimme sinne. Lähes välittömästi löysimme linnun ruokalemassa viereisellä pellolla sorsien kanssa, kunnes se lennähti kanaaliin jallittamaan muutamaa naaras harmaasorsaa. Jes! WP-pinna kaikille. Edes alkanut sade ei lannistanut fiilistämme. 


Koiras sirppisorsa



Karin seuraava kohde oli siperiantavi Oudkarspelissä. Sitä ennen käytiin kuitenkin matkanvarrella etsimässä mustajoutsenta minulle Leidenin puistosta, missä sellainen oli nähty pari päivää aikaisemmin. Eipä löytynyt, joten matkamme jatkui kohti siperiantavia. 

Tavi oli viihtynyt jo viikkoja yhdellä pellolla sorsien kanssa, mutta vaikka kuinka etsimme ja kiertelimme, emme löytäneet muuta kun sinisorsia ja haapanoita. Tästä meidän oli vain jatkettava kohti Texelin lauttaa.

 Ilta 7 oltiinkin hotellissa Den Burgin kylässä Texelissä. Kamat sisälle ja etsimään ruokaa. Google kertoi lähellä olevan kiinalaisenravintolan, jonne päätimme suunnistaa. Paikka oli kiinni, joten suunnitelma b käyttöön. 

Lähellä oli mukavan näköinen hotelli ja sen ravintola auki. Sinne siis. Nautmme paikalliset oluet ja tarjoilija tarjosi jotain Texeliläistä likööriä snapsiksi. 




Ruuaksi söimme paikallisen kalakeiton jonka seurana tuoretta vaaleaa leipää. Jälkkäriksi jokin jääteläannos.Hyvää oli. 




Masut täynnä käppäilimme takaisin hotellille, Iltasiistiytyminen ja nukkumaan mukavaan 3 hengen huoneeseen.




Aamulla Ti 17.2. herätys reilusti ennen auringon nousua ja hotellin aamiaiselle. Aamiainen oli vaatimaton, mutta kyllä sillä uusi päivä lähti käyntiin. 

Vielä hämärässä ennen auringon nousua suuntasimme maalaistalon pihapiiriin, missä spodoa oli nähty aikaisempina päivinä. Lähes heti kuulin tik-sirkun ääniä talon takana olevalta pihalta ja  pian sirkku olikin meidän näkösällä. Auringon noustessa räpsimme muutaman kuvan, kunnes lintu katosi pihan puskiin. N.10 min päästä se tuli taas näkyviin ja sain ammuttua muutaman paremman ruudun. 



Koiras harmaapääsirkku, Texel



Hieno WP-pinna harmaapääsirkusta kaikille! Siinä kun miehekkäästi halailimme hajosi minun swarot. Muovilenkki, missä niskaremmi on kiinni meni poikki. Kovia on nämä kiikarit kokeneet. Nyt mennään nippusiteillä. No se ei iloa pilannut. Mahtava fiilis. Nyt Hollanti ja Texel antoi parastaan.

Kohtapian olimmekin jo seurtaavalla lautalla poistumassa Texelin saarelta. Laivan kahviossa nautiskelin Texels jutters bock oluen muumin kanssa pinnaolueksi.




Jälleen suuntasimme siperiantaville. Nyt naaras siperiantavi löytyi heti popsimassa pellolta ruohoa muiden anaksien seurassa. WP- pinna Karille.. Nyt oli kaikki Karin WP targetit kasassa ja seuraavaksi suuntasimme minun ja Mikon pinnojen sekä hyvien Hollanninpinnojen perään. 

Naaras siperiantavi



Pattenin kylästä kävimme bongaamassa grönlanninlokin kovassa pohjoistuulessa. Lokki liiteli rannalla muiden lokkien seassa. 

Seuraava kohteemme oli kuparisorsa, joka puuttui minulta ja yllättäen myös Mikolta WP-pinnoista. E-bird neuvoi meidät Lenderveense Plasille. Siellä oli mm. Skaftung naturen retkue nähnyt muutaman. Aikamme etsittiin ja selailtiin aallokkoista järveä ja sen vesilintufaunaa. Kari löysi onneksemme kaksi lintua järven keskeltä satojen haapanoiden läheltä. Jes, hyvin rullaa...

Koiras kuparisorsa



Seuraavaksi suuntasimme kohti pikkutelkkää, joka puuttui Mikolta ja minulta, mutta onneksi sain suostuteltua pojat muutaman kilometrin kiertotielle mustajoutsenten perään. 

Eemdensin kylän lähellä pellolla oli tuore havainto, ja sieltähän kaksi mustaa joutsenta löytyi heti valkoisten seasta. Taas WP-pinnaa pukkaa. 

Mustajoutsen



Nyt siirryimme Almeren lähelle, Pampushaveniin. Tässäkään ei tarvinnut kuin hetki seuloa vesilintuja, kun Kari spottasi pikkutelkän tukkasotkien ja isokoskeloiden seasta. Pinnojen tuloa ei voi estää. 

Naaras pikkutelkkä



Olin jo aikaisemmin ehdotellut että kävisimme katsomassa isokauluskaijan Amsterdamin puistoista, mutta ajatukseni tyrmättiin. linnut ovat kaupungin keskustan puistoissa, ja sinne ajaminen ruuhka-aikaan veisi koko päivän. 

Katselin E-birdin havaintoja ja huomasin että niitä oli nähty Amsterdamin itäisimmässä puistossa Flevoparkissa, ennen keskusta-aluetta, juuri sillä puolella missä oltiin katsomassa pikkutelkkää. Vain vartin siirtyminen kohteeseen. Jes, volvon keula kääntyi kohti puistoa. Auto parkkiin puiston lähelle ja kävellen puistoon. 

Kari äkkäsi ensin kauluskaijan ja heti perään isokauluskaijan niiden äänestä. Pian näimmekin hienosti muutaman yksilön. WP-pinna plakkarissa kävelimme takaisin autolle. Automme vieressä joku ruokki papukaijoja parvekkeellaan, ja 10 m päässä autosta mekasti varmaan 6 isokauluskaijaa, eipä olisi tarvinnut autosta poistua... Muutama ruutu näistä ja matkamme jatkui. 



Isokauluskaija, Flevopark, Hollanti



Alkoi olla jo myöhäinen iltapäivä ja reilun tunnin päästä tulisi pimeä. Olimme onnistuneet bongaamaan kaikki mahdolliset WP-pinnat, joten seuraava päivä vietettäisiin rennosti katsellen hyviä Hollanninpinnalajeja. Meillä oli tarkoitus suunnata pohjoiseen merenrantaan etsimään punakaulahanhea Niinpä päätimme etsiä hotellin jostain matkan varrelta. 

Sopiva hotelli löytyi Hoornin kaupungista. Buukkaus hotelliin, kamat sisälle ja syömään. Hotellin respa suositteli läheistä Argentinalaista pihviravintolaa La Guapaa, sinne siis. 

Olihan hieno pihviravintola. Otin sellaisen viiden lihan annoksen ja kunnon punaviinin sen kanssa. Ei ollut halpa, mutta tajuttoman hyviä lihoja! Muistelisin että annoksessa oli naudan sisäfile ja entecote. possun file, jokin oma makkara ja kanan rintafile.  Sitä paitsi retkemme oli onnistunut paremmin kuin osasimme edes haaveilla, joten antaa mennä vaan. 




Masut täynnä käppäilimme jälleen hotelliin iltapuhteille ja nukkumaan. Tämä on lintuharrastajan unelmaa!

Ke 18.2.  Heräiltiin jälleen hyvissä ajoin ja nautimme erikoisen hotelliaamiaisen. Tarjottavat oli katettu valmiiksi pöytiin. Jogurtit oli niin että minun kohdalla oli kirsikan makuinen, Mikolla ja Karilla muistaakseni mansikka ja hedelmä. En kirsikan makuisesta niin välitä, eikä kavereilta herunut vaihtaria, joten jätin sen syömättä. Leipää tuotiin pöytään niin että siinä oli yksi jyväisempi sämpylä, yksi vehnäsämpylä ja yksi siivu paahtoleipää. Ehdin nyt nappaamaan sen jyväisän sämpylän, enkä suostunut vaihtareihin. Leikkeet meni niin että pari siivua metukkaa ja pari siivua kinkkua sekä juustoa vain 2 siivua Mikään ei mennyt tasan. Kahvia sentään saatiin jokainen kupillinen samaa lajia.. Olipa huonot tarjoilut.

No kyllä me sentään jotain murua saatiin vatsaamme jokainen ja matkamme jatkui kohti pohjoista ja merenrantaa Stroenin alueelle. Pari tuntia käveltiin rantavallia ja rauhassa katseltiin lintuja. Ohi lensi mm 80 avosetin parvi pintaa pitkin. Olihan erikoinen näky. Pian löysimme punakaulahanhen isosta sepelhanhilössistä. 

Hoornin eteläpuolella oli pitkään ollut koiras amerikanhaapana. Sitä päätimme suunnata katsomaan seuraavaksi. Lintu viihtyi peltokanavassa haapanoiden seassa. 




Kävelimme mukavaa ulkoilupolkua keskellä lehtoa paikalle. Napsimme matkalta hollanninpinnoja. Lähes heti paikalle päästyämme näimme linnun, mutta se nukkui ja vältteli katseitamme. Pinna kuitenkin ja jokin dokkarikuva.

Koiras amerikanhaapana



Almeren eteläpuolella oli vuorostaan ollut koiras ruskosotka, sitä päätimme etsiä seuraavaksi. Auto parkkiin ja jälleen kävelemään ulkoilupolkuja. Altaalla mm. kuningaskalastaja. Sotkaa ei meinannut löytyä, joten lopuksi päätimme kiertää vielä yhden kanavan autolle päin mentäessä, no sieltähän se löytyi.

Koiras ruskosotka



Seuraavaksi kävimme huoltoasemalla välipalallaja mietittiin viimeistä bongausta. Eemdijkkin läheltä oli ilmoitettu muutama suopöllö. Se sai luvan olla viimeinen rastimme. Paikalle päästyämme, paikalla oli kymmeniä autoja kadun varressa ja iso joukko paikallisia bongareita. Suopöllö näköjään kiinnostaa lajina Hollantilaisia.

Hetken ihmettelimme tilannetta, kunnes tajusimme pöllöjen olevan yhden omakotitalon pihamännyssä. Siitä Mikko laski kaukoputkella ainakin 10 suopöllöä. Mukava Hollanninpinna jäikin viimeiseksi lajiksi. 

Muutama suopöllö



Pari tuntia aikaa palauttaa auto ja suunnistaa lentokentän lähtöportille. Matkalla muutama kännykkäräpsy Hollannin erikoisesta arkkitehtuurista




Lentokentältä löysin Jandalle kivan lehmäkortin, mutta missään lähtöaulan liikkeessä ei ollut myynnissä postimerkkejä, Tähän on tultu. No ainahan kortin voi kiikuttaa käteen asti, mutta ei se ole ihan sama.

Lento lähti jälleen ajallaan ja kotona oltiin hyvissä ajoin illalla. Janda oli jälleen minua vastassa Vantaalla. Se olikin mukava muutaman päivän tehokas bongausretki Hollantiin. Kaikki yrittämämme lajit onnistui hienosti. Sain 6 WP-pinnaa ja samat 6 WP-kuvapinnaa. 

Isot kiitokset Mikolle ja Karille retkiseurasta ja siitä kun pyysitte mukaan. 



sunnuntai 5. heinäkuuta 2026

 1. neljännes vuodesta 2026


Sopivasti vuoden lirahtaessa yli puolenvälin laitan pienen briiffin alkuvuoden retkistä.

Vuosi aloitettiin Mikan kanssa tutulla tavalla to ekaekaa kierroksella. Aamulla oltiin isolla joukolla Järvenpään Lepolassa. Paikalla jo pitkään sinnitellyt keltahemppo kiinnosti monia. Aamun valjetessa oli pakkasta napaksti, eikä linnun selviämisestä ollut takeita, mutta niin vaan se oli jälleen selvinnyt yhdestä pitkästä ja kylmästä yöstä, ja löytyi ruokailemasta pujon siemeniä melko pelottomana, mutta piilottelevana. 

Järvenpäästä suuntasimme lahteen maankaatopaikalle bongaamaan pulmusen. Mäen laella jo pitkään viihtyneet 4 lintua löytyi pienen tovin ja komppauksen jälkeen. Lahdesta suuntasimme Helsinkiin hakemaan Hietalahdesta talvehtivaa jouhisorsaa, se löytyi ongelmitta. 

Tästä ajoimme Helsingin Lauttasaareen hakemaan Mikalle rautiaisen, joka värjötteli rannan kaislikossa pienessä lumikolossa. Tästä ajoimme pikavauhtia Kaisaniemen puistoon kiroillen, kun olimme ajaneet siitä ohi. En muistanut että siellä olisi minulle puute paikattavana. Punakylkirastas oli sinnitellyt puistossa syömällä koristeomenoita. Onneksi sekin löytyi helposti. 

Pimenevään iltaan suuntasimme vielä Espoon Kaitalahdelle kaulushaikaran toivossa. Eipä kaislikossa liikkunut muuta kuin muutama viiksitimali ja kanahaukka saalisteli kaislikon päällä. Sellainen ekaekaaralli tänä vuonna. 4 uutta ja saldo nyt 141.

Viikonloppu la 3.1. - ma 5.1. Pohjustettiin Mikan ja Jandan kanssa nuotteja Aplan loppiaisralliin. Monia pikkukivoja lajeja löytyi, mm hiirihaukka, piekana, teeriä, pyitä ja pohjantikka. 


Piekana Vihti

Pyy Karkkila

Pohjantikka Vihti



Ti, loppiainen 6.1. Oli ankara rallipäivä. Joukkueemme pyykinpesukone, Mika, Teijo, Janda ja minä aloitimme kisan jo yöllä. Yhtään pöllöä ei ollut äänessä ja ainoa havainto oli auton edestä vilahtanut lehtopöllö Karkkilassa. Kisa mentiin nuottien pohjalta, mutta eihän moni niistä pitänyt kutiaan. Koko valoisa aika kierreltiin Karkkilan ja Vihdin alueilla. Käytiin etsimässä pohjantikkaa Vihtijärveltä turhaan. Vihdin Jokelassa meitä ilhdutti peippo.

Peippo Vihti

Matkamme jatkui Karkkilan Vaskijärvelle yhdelle hyvälle ruokinnalle jossa männystä lehahti lentoon komea ukkometso. Ruokinnalla mm hömötiaisia ja pyrstötiaisia.

Pyrstötiainen Karkkila

Karkkilasta haimme monia peruslajeja, mm koskikaran, Palasimme takaisin Vihtiin josta Kolin Paven ruokinnalta pähkinähakki. Enäjärveltä Ridalista mm kottarainen ja rannassa yllättänyt harmaahaikara. 

Kottaraisia Vihti

Harmaahaikara, Vihti



 Kasaan saimme yhteensä 37 lajia, jolla varmistimme murskavoiton.  Hyvää työtä joukkueeltamme. 

8.1. kävin kuvaamassa Kirkkonummella Fiskarvikenillä kuningaskalastajaa ja iltapäivällä rämmittiin Mikan kanssa ämmässuon reunalla hakemaan vuorihemppoa Kirkkonummenpinnaksi. 


Kuningaskalastaja Kirkkonummi.



10.1. käytiin Jandan kanssa yrittämässä Tokoinrannassa hetken ollutta isolokkia Jandalle elikseksi, mutta eihän sitä enää löytynyt. Samalla matkalla käytiin  ottamassa muutama kuva Töölönlahden pienessä sulassa sinnittelevästä pikku-uikusta. 

Pikku-uikku, Helsinki



30.1. käytiin vielä Ianin kanssa ihmettelemässä Karkkilassa Massakoskella pohjantikkaa. 

Tänä vuonna ei yhtään tammikuunpinnaa. 

Helmikuu aloitettiin Mikan kanssa su 1.2. bongaamalla orientalis alalajin idänturturikyyhky Hollolasta. Hetken istuttuamme autossa, kyyhky lehahti tien viereiseen kuusiaitaan. Muutama surkea räpsy ja pois. Kuukausipinna jos nämä joskus lumpataan omiksi lajeiksi.

Orientalis idänturturikyyhky, Hollola

Ti 3.2. vietin lähes koko valoisan ajan Salossa, Halikon Kokkilassa. Paikalla oli jo tammikuun puolivälistä lähtien viihtynyt puhtaalta näyttänyt, Jyrki Matikaisen omalta pihaltaan löytämä mustakaularastas koiras. Aamusta alkaen värjöttelin pakkasessa paikalla usean tunnin höpötellen tuttujen kanssa kaikkea maan ja taivaan väliltä. 

Joku tuli ja joku meni, kun ei lintua ollut näkynyt tunteihin. Joka aamu se oli tullut paikalla melko samoihin aikoihin. Paikalla pörräsi 2-3 varpushaukkaa, joko ne olivat onnistuneet?, no olihan siinä ruokinnalla kaikkea muutakin kuvattavaa. Fasaanit ja närhet olivat siitä komeimmasta päästä.

Fasaani koiras, Salo

Fasaani naaras , Salo

Närhi, Salo

Lopulta alkoi itsellänikin jo usko hiipumaan kun yht´äkkiä mukara pomppasi ruokinnalle jokuseksi sekunniksi, häviten jälleen puiden sekaan, eikä sitä enää loppu päivänä näkynyt.. Onneksi kamera oli koko ajan valmiina. Eihän kuvista kummoisia tullut, mutta dokkari muistoksi.

Mustakaularastas, Salo

Su 8.2. Käytiin paikalla vielä Jandan kanssa. Lintu oli nähty aamulla, joten toiveita oli. Kyttäämässä oli myös Terhi Ahde-Uusitalo, Saarelan Late ja Buchretin Peter. Jälleen pakkanen kirvisteli varpaita. Parin tunnin odottelun jälkeen mekin luovutimme. Eikä lintua nähty enää tuon aamuisen havainnon jälkeen. 

Su 15.2. käytiin Jandan kanssa Vermon raviradalla hakemassa vuodenpinna töyhtökiurusta, joka on ollut paikalla koko talven. 

Töyhtökiuru Espoo



Su 22.2. käytiin Mikan kanssa bongaamassa Järvenpään pinnaksi jänkäkurppa saaduilla nuoteilla. 

Jänkäkurppa, Järvenpää

Jatkettiin Helsinkiin katsomaan talvehtivaa lehtokurppaa ja Vantaalle pitkäsuon mäelle bongaamaan hiiripöllöä. 

Lehtokurppa Helsinki

Hiiripöllö, Vantaa



Kuun lopussa päätimme iskeä ja hakea himoituksi kuukausipinnaksi tyllin Jurmosta. Varasin meille mökin Klasulta, to 26.2. -su 1.3. sellaisen missä on oma sauna. Matkaan lähdettiin Mikan, Aleksanterin ja Jandan kanssa. Helmikuu on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen kylmä. Pakkasta on ollut monta päivää reippaasti, aina ulointa Suomenlahtea myöden, niinpä saaristo oli tänä vuonna paksussa jäässä.

Pärnäsissä siirryimme MS/ Utön sisälle ja jo siinä tajusin, että tästä tulee pitkä reissu. Tämä alus menee jäissä huonommin kuin soutuvene. Kaikki sujui kohtuullisesti ajaessamme valmista uraa jäissä. Nötö ja Aspö selviydyttiin, mutta Jurmoon suunnatessamme alus joutui siirtymään pois väylältä ajamaan teräsjäälle. Pari tuntia siinä jyskytettiin 20 metriä eteen ja peruutus, 20 m eteenpäin ja peruutus 20m.....

Loputtomalta tuntuvan sahaamisen keskeytti kapteenin kuulutus. Tulkaa kaikki ravintolaan, pidetään hätäpalaveri. Niinhän siinä kävi, että Jurmon laituri haaveeksi jäi. Palataan väylälle ja toivotaan, ettei tuuli ole puskenut jäillä väylää Utöhön umpeen.  Soitto Klasulle, että emme pääse saareen. Sitten soitto Utöhön Hannalle. Ei majapaikkaa. Soitto hotellille. Sieltä saimme hätämajoituksen, vaikka hotelli oli kiinni. Väylä Utöhön oli auki, joten hilpeissä tunnelmissa majoituimme Utön Hotelliin myöhään yöllä. Mika ja AP yhteen huoneeseen ja minä ja Janda toiseen. Onneksemme olimme varautuneet eväiden suhteen Jurmon mökkimajoitukseen, sillä tietysti myös hotellin ravintola oli suljettu. 

Pe aamulla heräiltiin melko kohmelossa. No reippaasti vaatetta niskaan ja Fågellin keittiöön aamupalaa väsäämään. Janda jäi nukkumaan. Koko päivä kierrettiin saarta. Mukavana havaintona sumun keskeltä näimme kevään ensimmäisen töyhtöhyypän isumassa koululahden jäällä.

Kevään ensimmäinen töyhtöhyyppä Utö



 Vesialueilla pienissä sulissa oli  kuolevien kyhmyjoutsenten seassa paljon vesilintuja, mm uiveloita ja lapasotkia. Merellä muutti 1 merisirri.

Harmaahylje Utö

Telkkiä, lapasotka ja tukkakoskelo, Utö



Onneksi muistin Jandan syntymäpäivän ja kävin ostamassa päivänsankarille kukkia ja herkkuja lahjaksi Utöhandelista. =). Koska hotellin suihkusta ei tullut lämmintä vettä, Saimme saunoa illalla hotellin rantasaunassa. Iltapalaa nautittiin reippaiden virvokkeiden ohella Fågellin keittiössä. Kylläpä olikin hauskaa!

La aamulla jälleen aamupalalle Fågelliin ja siitä aamustaijille. Merellä liikkui jo jonkin verran vessuja, alleja ja mustalintuja. Pientä kevään tuntua toi saaressa päivällä havaitut kiurut, uuttukyyhkyt, töyhtöhyypät ja lehtokurppa, sekä laulamaan innostunut kulorastas. Saaren ympäristö oli tänä vuonna upean näköinen puhtaiden ahtojäiden ympäröimänä. Saari myös kuhisi valtavia peltomyyriä, niitä näkyi joka paikassa. 


Peltomyyriä, Utö


 Illalla Janda näki hotellin pihalla lentelevän pöllön. Niinpä kammettin itsemme ulos ja ihmeteltiin lämpökameroilla hotellin alueella saalistelevia sarvipöllöjä, joita oli ainakin 3. 
Niin kului helmikuu loppuun ja painoimme päät tyynyyn.. Helmikuullekaan en saanut kirjattua yhtään uutta kk-pinnaa. 

Kuu vaihtui ja su 1.3. heräiltiin vielä viileässä Utöhotellissa. Aamu otettiin rauhallisesti. Aamupalan jälkeen tavarat kasaan ja kevyen saarikomppauksen jälkeen yhteysalukseen. Vasta myöhään illalla kotona väsyneenä, mutta onnellisena mukavasta reissusta. 

Pe 6.3. käytiin kuuntelemassa Lopella Valosten poikien löytämää, eteläisessä Suomessa kovin harvinaiseksi käynyttä helmipöllöä. Auto parkkiin ja pieni kävely liukasta mökkitietä, kunnes innokas puputus kuului hyvin hiekkatielle. Kotipihalla vielä lehtopöllö piti soidinta. 

La 7.3. aamulla  staijailin omalla pihalla muutaman tunnin kevätmuuttoa. Perinteistä alkukevään muuttoa oli ilmassa. Uuttukyyhkyjä, töyhtöhyyppiä, kiuruja ja kottaraisia. 


Su 8.3. tuli Mika myös muutonseurannalle Lerbackaan. Joutsenia, kyyhkyjä, hyyppiä, lokkeja, kiuruja ja  kottaraisia. Harmaapäätikat pitivät kovaa soidinta.

Harmaapäätikka, Vihti Lerbacka



La 14.3 oli ensimmäinen todella lämpimältä tuntuva keväinen päivä. Tuuli puhkui voimalla etelästä ja taivas lähes pilvetön. Menimme Jandan kanssa staijille Vanjärven tornille. Näkyvää muuttoa ei paljoa ollut. yksi pulmunen painoi kohti pohjoista. Kahlaajat lensi todella korkealla. Yhden parven sain kiikareihin. Ne näyttivät tiiviiltä pikkulintuparvelta, Ihmeen kaupalla sain ne kaukoputken kuvaan ja ne olivatkin töyhtöhyyppiä. 
Pian taivaalta kuului korkeuksista kuovin lentoääntä 4-5 kertaa. Lintua en nähnyt mutta se liikkui vauhdilla kohti pohjoista suoraan ylitsemme. Mukava maaliskuinen havainto. 

La 21.3. oltiin Mikan kanssa koko päivä Hangossa. Aamu aloitettiin 4-tuulen tuvan terassilla. Hanhia ja kurkia muutti jo jonkin verran. 1 jalohaikara meni itään. västäräkki tuli mereltä,  JP- naurulokkeja muutamia ja 1 muuttava kulorastas. Mukavin havainto oli kuitenkin 2 itään muuttavaa avosettiä. Jokunen paikallinen ristisorsa, tylli ja niittykirvinen kirjautuivat vuodenpinnoihin.

Ristisorsa Hanko



Ma 23.3. kävin kuvaamassa Kouvolan Anjalassa mandariinisorsia maaliskuunpinnalistalle ennen töihin menoa.

Mandariinisorsat Kouvola

Illalla kun tulin töistä kotiin, kuului pellolta erikoinen haukahdus. Hiivin lintulavalleni varovasti. Pellolla lähellä näkyi jokin harmaan ruskea möykky. Äkkiä kamera käteen ja kamerasta kaikki irti. Komea ilves istui pellolla!








La 28.3. aamulla kävin bongaamassa Hangossa aikaisen, edellisenä päivänä löytyneen tulipäähippiäisen. Lintu viihtyi Tulliniemen luontopolun varrella tervalepissä etsien hyönteisiä vilkkaasti.  Mukava kk-pinna ja toivottu Hankopinna

Tulipäähippiäinen



Päivällä ajoin Sastamalaan bongaamaan kk-pinnaksi sieltä löytynyttä kiljuhanhea. Paikalla on ollut jokunen sekasikiö, mutta yksi niistä näyttää juuri oikealta puhtaalta kiljukkaalta. 

Kiljuhanhi, Sastamala



 Iltapäivällä ajoin vielä Sastamalasta kotiinpäin Hämeenlinnan kautta. Hattelmalan järvellä oli melko aikainen härkälintu, joka puuttui enää maaliskuun listalta. Olihan se pakko hakea ässäksi.

Härkälintu, Hämeenlinna



Sellainen maaliskuu tällä kertaa. Nyt sentään jokunen kk-pinna. 5 uutta lajia maaliskuulle. Kovin on retkeily viikonloppupainotteista kovien työkiireiden ansiosta. Onneksi sentään pääsee viikonloppuisin retkelle. Seuraavaksi alkaneen kevään retkiä.