Aplalaiset Kökarissa 

Pe 2.10. oli vuorossa Aplan järjestämä viikonlopun kestävä linturetki. Nyt matkustettiin ensimmäistä kertaa Kökarin saarelle Ahvenanmaalle. Aamulla Teijo ja Päivi hyppäsivät kyytiin Lerbackan pihalla. Varattiin ajoaikaa Korppoon Galtbyhyn n. 4 tuntia, joten olimme lauttarannassa hyvissä ajoin ennen lautan lähtöä.

Pian olivat muutkin retkeläiset autojonossa ja siirryttiin lauttaan nimeltä Skiftet.

 Lauttamatka kestää n. 2 ja puoli tuntia. Lautalla söimme kaikki lounaat, joka ei ollut niin itsestään selvyys. Olisi pitänyt soittaa lautalle ja ilmoittaa etukäteen , että haluamme syödä ruokaa lautalla. No tämä tiedoksi ja muistutukseksi meille ja muille. 

Retkilajeja päätimme laskea vasta kun pääsemme Kökarin aluevesille. Merellä näkyi perus merisorsia, pilkkasiipiä, tukkasotkia, telkkiä ja merimetsoja. 

Rantaan päästyämme klo 12 maissa, suuntasimme ensimmäiseksi hotellillemme Brudhäll Hotel. Majoituimme 2 hengen huoneissa ja kaikille oli merinäköala huoneen ikkunasta. Huoneet jakoon ja nopea kamojen purku huoneisiin ja retkelle. Lintutiedotukseen oli tullut pari tuntia aikaisemmin tieto arosuohaukasta Träsketillä. Sitä lähdimme etsimään ensimmäisenä. 

Ei löytynyt arosuohaukkaa, mutta ampuhaukka kurvaili peltojen yllä ja kähmy jänkäkurppa löytyi lämpökameralla pellon isosta ojasta. Tämä oli elis joillekin. 

Ajelimme Hamnöhön, eli kirkolle , joka on saaren luoteiskulmassa. Komppailimme kirkon pihapiirejä, 2 pähkinähakkia näyttäytyi kaikille. Kävimme lintulavalla , joka on kirkon takana. Siitä on hieno näkyvyys merelle. Tukkasotkaparvessa oli pari koiras lapasotkaa. Kirkon ympärillä olevilla lampailla oli paljon asiaa meille. 

Hamnö lintulava

Jatkoimme matkaamme takaisin kohti hotellia. Matkalla pysähdyimme Överbodan lavalla. mm. tavi reissulajeihin. Kävimme kaupassa ostamassa virvokkeita ja jatkoimme matkaamme kohti itää. 

Matkan varrelta bongasimme jalohaikaran Söderbystä. Samalta rannalta saimme sinisuohaukan reissupinnoihin. Paikalla tapasimme myös Kökar konkarin Linnan Arin. 

Ajelimme omenatarhaan, Aplagårdiin, josta yritimme etsiä reittiä lintulavalle, mutta emme sitä löytäneet. Opasteet hienoille lintulavoille voisivat olla paremmatkin. 

Skinnarsin lintutornille löydettiin helposti ja tässä staiajilimmekin hyvän tovin. Mitään ihmeellistä ei näkynyt. Merikotkia, tukkasotkia. Lintutornin kaiteella seikkaili tuomilude

tuomilude

Skinnarsin jälkeen kävimme museon takana hienolla lintulavalla. Rannan lepikossa soiteltiin atrappia, ja saimmekin puukiipijän listalle. 

Illan viimeisillä valoilla juttelimme kolmelle suloiselle lehmälle ja kävimme soittamassa atrappia Trångsundin lintulavalla. Niin hiipuivat valot ja suuntasimme takaisin hotellille. Osa porukasta kävi saunassa ja uimassa. Me huilittiin Jandan kanssa hetki huoneessamme. Illalla syötiin maittava ryhmäillallinen jonka Apla kustansi. Ruokana oli lämminsavulohta ja keitettyä perunaa. Jälkiruokana oli saaristolais pannukakkua.  

Vatsat kylläisinä pyörittiin nukkumaan huoneisiimme.

Aamulla La  3.10. kello soi 6:30 ja siirryimma nauttimaan tuhdin hotelliaamiaisen, josta saimme ottaa myöskin evästä päivän retkellemme. 

Aamustaijipaikaksi valitsimme Befästningslämningar kalliot saaren länsireunalla. Ajoimme autot rannikkovartioston pihaan, todetaksemme, että siihen ei olisi saanut ajaa autoilla, vaan parkkipaikka oli n. kilometri aikaisemmin. Osa porukasta lähti etsimään staijikalliota, kuskit siirsimme autot parkkipaikallle. 

Staijikalliota emme koskaan löytäneet. Polun päässä oli jokin vanha tykkiasema ja kallio oli louhittu siihen kuntoon, ettei siinä voinut kävellä. Päätimme jäädä kuitenkin staijille polun päähän , josta näkyi merivartioston satama. 

Kökarin merivartioston satama

Paikka ei ollut staijiin kovin kummoinen, Näkyma oli lähes suoraan pohjoiseen. Päivä oli kovin tuulinen, etelästä n.10 m/s,  joten paikkamme oli mukavan suojaisa.  Tästä näimme kaikesta huolimatta kivasti retkilajeja. Merelle matkaavia pähkinähakkeja, käpytikkoja ja mukana 1 pikkutikka. Kuikkalinnuista molemmat lajit, Riskilä mereltä, haahkaparvi, tukkakoskeloita, mustalintuja, jouhisorsia muutti merellä, sepelkyyhkyjä jokunen parvi ja pari uuttukyyhkyä. 

Mustamörsky

Koiranheisi

Jokusen tunnin staijin ja autolle kävelyn jälkeen suuntasimme seuraavalle lintulavalle. Sandvikin lintulava on kivan lahden (Hamnösund) rannassa ja lintulavalla on hieno katettu ikkunallinen tarkkailukoppi. Tällekään lavalle emme aluksi löytäneet, mutta Janda kävi sen meille etsimässä. 

Jokunen reissulaji listalle mm. silkkiuikku. 

Tästä jatkettiin matkaamme yrittäen päästä Oppsjön-järvelle. Sinne johtavat tiet olivat merkitty ajokiellolla ja yksyisteinä, joten suuntasimme tästä kauppaan ostamaan virvokkeita. Kaupan pihassa pidimme myös evästauon. Klo 12:40 kuului Inkoosta kummia. Owen Foley löysi tälle syksylle toisen pikkutuulihaukan. Tämä hieman lisäsi hermostuneisuutta joissakin. 

Seuraavaksi päätimme mennä uudestaan aplabodeniin. Nyt marssimme pihan poikki ja pääsimme rantaan.  Katselimme tovin mukavalta rantakallioilta. Pikkukäpylintuparvi lensi ylitsemme. Kuulin jälkeenpäin, että täällä ei olekaan lavaa, vaan lintuja katsellaan juuri tuolta kalliolta.  

Seuraavaksi suuntasimme petostaijille Skinnarsin lintutornille. Jokunen hiirihaukka rundasi taivaalla, Isolepinkäinen istui langalla ja ruskosuohaukka saalisteli läheisellä lahdella. 

Skinnarsin tornissa opettelimme yhdessä pinnarin käyttöä.

Täältä päätimme suunnata uudestaan länteen ja menimme kirkolle Hamnöhön. Kovan tuulen takia emme lavalla viihtyneet, vaan päätimme kävellä luontopoluilla. Komppasimme yhden lammaslaitumen, kävelimme meditaatiopolun, mutta emme nähneet mitään uutta. 

aitoristikki

Evästimme Seurakunnan talon pihalla jossa näimme koiras mustapääkertun. Suomenpihlajassa kasvoi kaunista sientä. Kultahelokaksi sen tunnistimme.

kultahelokka

Evästauon jälkeen päätimme mennä komppaamaan hotellin läheisen rantaniityn. Janda soitti niityn omistajalle ja hankki meille luvan niityn komppaamiseen. 

Kostealta niityltä nousi paljon kurppia ilmaan. 6 taivaanvuohta ja 5 jänkäkurppaa, muutama niitykirvinen myös. Seuraavaksi komppasimme samalla innolla Överbodan rantaniityn. Täällä ei nähty yhtään kurppaa lennossa. 

Päivä alkoi olla jo pitkällä. Osalla porukasta jalat märkinä, joten päätimme mennä hotellille saunomaan ja valmistautumaan illalliselle. 

Jälleen meillä oli tuhti ryhmäillallinen Aplan tarjoamana. Nyt herkuttelimme suussa sulavan kypsillä ribseillä ja jälkiruokana oli paikallista omenapiikrakkaa. Nyt pidimme ruokailun päätteeksi iltahuudon, jotta saimme osallistuttua Euro birdwatch tapahtumaan omalta osaltamme. 

Jälleen vyöryttiin huoneisiin vatsat kylläisinä, lepäämään viimeisen päivän koitoksiin

Kello soi aamulla Su 4.10. 6:30. jälleen mahtava hotelliaamiainen masuun ja evästä päivän retkille. 

Aamustaijille suuntasimme nyt kirkolle. Katselimme tovin meren lintuelämää lavalta, kun saimme tiedon , että saaressa olisi nähty turturikyyhky. Aluksi etsimme kyyhkyä väärästä paikasta träsketin pelloilta, mutta päättelimme että lintu olisi ehkä kuitenkin nähty Everbodan pelloilla. Suuntasimme sinne, mutta emme nähneet kyyhkyä. 

Päätimme mennä takaisin aamustaijipaikalle, kun Teijo näki autostamme jotain vilahtavan tien sivusta.  Ihmettelimme minne muut autot jäivät. Peruutin takaisin ja muut katselivat kyyhkyä tien vieressä olevassa pansaikossa. Me olimme myöhässä, emmekä nähneet lintua. 

Lintua etsittiin melko pitkään, mutta emme sitä löytäneet. Harmissamme menimme takaisin kirkolle. Kirkon pihalle tuli vanha tuttu Minnin Heikki, joka oli kovin kiinnostunut kyyhkystä. Hän päätti mennä etsimään sitä ja eikä aikaakaan kun Heikki soitti ja sanoi nähneensä kyykyn juuri siinä paikassa mistä sitä etsimme.

No sitten vain takaisin sinne. Jätimme autot hieman kauemmas ja etsittiin lintua. Eihän sitä meinannut löytyä. Aikaa kului ja osa porukasta lähti lauttarantaan odottamaan lauttaan pääsyä. Vettä alkoi satamaan ja fiilis alkoi mennä apeaksi. Minä päätin kuitenkin etsiä lintua vielä kerran, ja niin se löytyi tien reunasta. Muutama dokkari talteen ja lauttarantaaan.

turturikyyhky Kökar

Lauttaan päästiin ajamaan ajallaan ja matka kohti Korppoota alkoi. Alkumatka katseltiin merelle laivan kahviosssa, syötiin luonas ja pähkäiltiin olisiko pikkutuulihaukka vielä paikalla kun sinne pääsisimme. Ei löytynyt ruokkia listalle. 

Korppoosta ajoimme kilpaa seuraavalle lautalle. Me päästiin siihen ensimmäisinä ja muut jäivät odottamaan seuraavaa lauttaa. Nauvon lautalla tilanne kuitenkin tasoittui. Inkooseen ajetiin kolmen autoryhmän porukalla. Katseltiin kun pikkutuulihaukka istui vilkkaan autotien varressa langalla ja pudottautui välillä hakemaan maasta syötävää. Näihin kuviin onkin hieno päättää Aplan Kökar-retkemme. Reissupinnoja Kökarin alueella saatiin kasaan 73. 

Kiitos vielä kaikille osallistuneille: Jari, Juha, Sanna, Retu, Janda, Päivi L. Heidi, Harri, Liisa, Päivi N. ja Teijo.

Kauniit valkoiset kynnet näkyy

Pikkutuulihaukka ja hepokatti

Syyskuun retkeilyjä

Elokuun viimeinen päivä meni töissä Kotkassa ja varasinkin hotelliyön Haminasta, koska aamulla piti olla jälleen Virolahdella hautausmaalla etsimässä valko-otsalepinkäistä, ja olisi ollut typerää ajaa kotiin lyhyeksi yöksi. Hotelliaamiaisen jälkeen ajelin Virolahden kirkolle auringon nousun aikaan. Paikalla oli vasta Kososen Veikka.

Tovi siinä lintua etsittiin, kunnes Veikka sen äkkäsi lämpökameralla tiheän tuijan uumenista. Lintu viihtyi rauhallisesti koko aamun tuijassa, kun muuta porukkaa alkoi valumaan paikalle. Lopulta paikalla oli lähes kaikki tutut kk-pinna bongarit. 

Bongariliiton hallitus luovutti hienon lepinkäiskuvasta tehdyn taulun kirkon henkilökunnalle. He ovat olleet todella kärsivällisiä ja ystävällisiä, vaikka porukkaa on ravannut hautausmaalla päivittäin kymmeniä ihmisiä.

Lintu oli koko bongausajan niin piilossa, että en siitä nyt kuvaa saanut, mutta laitetaan kuva hienosta bongaushetkestä.

Valko-otsalepinkäistä katsellaan tuijan uumeniin.

Aika juoksi ja oli siirryttävä Leerviikin rantaan yrittämään riuttatiiraa myös kk-pinnoihin. Melko pian paikalle päästyäni 2 nuorta riuttista lensi merellä kohtuullisen matkan päässä lännen suuntaan. Suurin osa bongausporukasta oli vielä hautausmaalla. Pian hekin tulivat paikalle ja hetken kuluttua yksi lintu pyörähti hienosti kiertäen lahden pohjaan. Näin kaikki muutkin saivat ruksattua tämän syyskuun pinnalistalle.

Loppupäiväksi oli riennettävä vielä Kotkaan töihin. Kotimatkalla kävin vielä illan valoissa Riihimäellä Sammalistonsuolla bongaamassa, siellä koko kesän hengissä säilyneen tundrametsähanhen syyskuunpinnoihin. Hieno 3:n syyskuunpinnan päivä. 

Pe 4.9. aamulla Työmatkalla kävin etsimässä Porvoon Ruskikselta kk-pinnoihin siellä viihtynyttä rastaskerttusta. Tovin sai lintua etsiä siltojen välisestä ruovikosta, useiden rytikerttusten joukosta, kunnes 1 lintu vastasi atrappiin. 2. sillalta näkyi myös paikalla jo jokusen päivän ollut mustakurkku-uikku Porvoonpinnalistalle. 

Seuraavan kerran lähdettiin retkelle La 5.9. Mika ja Teijo lähtivät hakemaan valko-otsasta kk-pinnaa ja minä lähdin mukaan kaveriksi. Perillä hautausmaalla oltiin aamulla, mutta ei läheskään ensimmäisten joukossa. Paikalla oli lintua etsimässä jo useampi henkilö, mutta lintua ei ollut näkynyt. 

Kyllä mekin sitä etsittiin varmaankin toista tuntia, kun päätin mennä katsomaan hautausmaan vastaisen maatilan pihalta. Siellähän lintu etsi rauhassa ruokaa ja näin kaikki halukkaat pääsivät linnun jälleen näkemään, nyt hain kameran ja otin siitä muutaman kuvan.

Valko-otsalepinkäinen nauttii auringon lämmöstä

Samalla kuulimme, että Turalla oli juuri nähty muutama viiksitimali, niinpä mekin suuntasimme Talniemen torniin.  Timali olisi mukava Virolahtipinna. Keli oli hieno, aurinko paistoi ja tuuli oli nollassa. Tunnin verran tuijotin kaislikkoa ja soittelin atrappia, mutta eipä timaleita näkynyt eikä kuulunut. Nakkeli piti täälläkin mekkalaa metsikössä. 

Suuntasimme Leerviikin rantaan yrittämään vielä Mikallekin riuttatiiraa, mutta mahdolliset riuttiskandit lentelivät kaukana ja pahassa vastavalossa, emmekä saaneet tiiroja määritettyä, muutama räyskä pyöri lähempänä venäjän puolella. Muutamia haukkoja oli liikkeellä. Mm. 8 pernistä, 7 varpushaukka, kanahaukka, ruskosuohaukka 15 merikotkaa, 1 piekana, 3 hiirihaukka, 1 tuulihaukka, 4 nuolihaukkaa ja 1 muuttohaukka. Täälläkin nakkeli piti kovaa mekkalaa rannassa. 

Pähkinänakkeli Virolahti 

Näin hieno aurinkoinen lintupäivä heilahti iltapäivän puolelle ja päätimme suunnata kotia kohti. Kemiönsaaressa katseltiin illalla paikallista arokotkaa, joka näytti jäävän jonkin haaskan lähelle yöpymään. Niin teimme päätöksen olla siellä aamulla.

Su 6.9. Aikainen herätys ja hyppäys Mikan ja Teijon kyytiin pimeän puolella. Aurinko oli juuri nousemassa, kun pääsimme Kemiönsaaren Ansvedjaan. Paikalla oli jo joukko harrastajia ja lintu oli rauhallisesti putkessa. Helppo kk-pinna plakkariin. Katselimme lintua vajaan tunnin. Se vain kökötti ison männyt latvuksen katveessa, eikä siitä kummoista kuvaa saanut, joten päätimme mennä staijille legendaariselle Björkbodan kukkulalle. 

Täällä olikin jo mukavasti porukkaa, mm. Turun suunnalta tulleet Lindroosin Tomppa ja Kormanon Hannu sekä Normajan Jyrki. Siinä oli mukava staijailla ja höpötellä auringon lämmittäessä. Samalla napsittiin Kemiönsaarenpinnoja. Petoja ihan kivasti liikkeellä. Mm. sääksi 1, pernis 5, nisari 50, gena 1, sinisuo 21, ruskosuo 4, hali 15, hiha 15, tinnu 7, colu 2, macro 2 ja 1 sirosuo. Macroja tuli hieman kuvattua, mutta hyvään kuvaan olisi pitänyt tehdä niin kuin Jyrki. Mennä lähemmäs. 

Normaja sai arosuohaukasta hyvät kuvat

Arosuohaukka Kemiönsaari.

Loppupäivä kierrettiin vielä katsomassa lintuja Kemiönsaarella. Rannasta listalle anaksia ja keskustasta pulu ja varpunen. Paikallisessa käytiin syömässä pitsat. Uusia Kemiönsaarenpinnoja sain 71. Kotimatkalla Salon puolella näimme vielä yhden arosuohaukan. Sillä Mika katkaisi 200 Salonpinnan rajan juuri ennen minua. Oli macro myös minulle Salonpinna, nro 199.. 

Ke 9.9. käväisin töistä kotiin ajessa pikaisesti bongaamassa Juvosen Arton Loviisan Kuuskoskelta löytämän virtavästäräkin. Vettä satoi, joten nopeat dokkarit ja pois. 

Virtavästäräkki Loviisa Kuuskoski

Pe 11.9. Olin töissä Kirkkonummella. Tein puolikkaan päivän ja kävin pikaisesti Saltfjärdenillä moikkaamassa Kapasen Mattia, sekä katsomassa sinirinnan Kirkkonummipinnaksi. 

Sinirinta, Kirkkonummi, Saltfjärden

Viime syksynä myin asuntoauton pois. Tarkoitus olisi ollut vaihtaa se hieman tuoreempaan, mutta kun kerran sain hyvän rahan siitä suoralla myynnillä, niin annoin sen mennä. Uuden hankkimista olin suunnitellut näin ollen jo pitkään. Koko vuoden kävin katselemassa sopivia käytettyjä netistä, kunnes ostopaineet kasvoivat liian suuriksi. Keuruulta löytyi sopivan hintainen ja kohtuu kilometreillä oleva yksilö. Iltapäivällä töiden jälkeen vedin ostohousut jalkaan ja ajeltiin isän kanssa katsomaan ja koeajamaan auto. Hyvältä vaikutti ja kauppaan päästiin. 

La 12.9. kävin katsomassa Kirkkonummen Saltfjärdenin lähistöllä arokotkaa, joka herkutteli varislintujen ja hiirihaukkojen seurassa juuri niitetyllä apilapellolla niittokoneen silppuriin jääneillä pikkunisäkkäillä. Lintu oli kovin kaukana kun sitä katseltiin Porkkalantien bussipysäkillä. 

Arokotka Kirkkonummi, istuu männyn oksalla

Vantaan Seutulan isoniitulla nähtiin useana päivänä suopöllöjä ja sarvipöllöjä. Molemmat puuttuivat Vantaanpinnoista, joten ne hieman kuumottivat mieltä. Mikäs olisikaan ollut hienompi neitsytmatka uudella kotilolla kun Vantaan Seutula. Iltapäivällä ajeltiin Mikan kanssa Vantaalle. Parkkerattiin biili Isoniitun keskelle mutkan kohtaan p-paikalle. Käytiin komppaamassa peltoja iltapäivällä pöllöjen tai sinirintojen toivossa, mutta kumpaakaan ei löytynyt. Kivitaskuja mulloksella ja 1 lapinkirvinen lensi ylitsemme

Mika ja mobiili

Odoteltiin että pimeä laskeutuu, grillattiin makkaraa ja lähdettiin uudelle komppaukselle. Läheisen hevostilan pihapiiristä löysin lähes heti 2 asiota lämpökameralla. Molemmat rundasivat vain turhan kaukana. Käveltiin hieman lähemmäksi peltoa pitkin, soitettiin atrappia ja niinpä pöllöt tulivat lähemmäksi. Toinen laskeutui hetkeksi peltoon ja sen saimme määritettyä taskulampun valossa sarvipöllöksi, myös toinen kävi meidän lähellä lentäen ja sekin osoittautui sarvipöllöksi. Suopöllöjä ei pellolla lennellyt. Taustalta kuului 2 kertaan huuhkajan puhallus ja aina silloin tällöin lehtopöllö kiikitti. Hieno hetki vaikkakaan kaikkia targetlajeja ei saatukaan. 

Yö nukuttiin siinä parkissa. Su aamulla 13.9.  heräiltiin Isoniitulla, syötiin aamupala ja mietittiin seuraavaa retkikohdetta. Ensimmäinen ajatus oli siirtyä keräämään Sipoonpinnoja, mutta ajaessamme Tuusulan puolelle, päätimme jäädäkin Tuusulaan. Ajeltiin Tuusulan Rantamoon parkkiin ja Käppäilimme useamman tunnin retken siellä. 

Tuusulanpinnoja ropisi. Mukavina lajeina löysin kostealta peltotulvalta jänkäkurpan ja suosirrin lämpökameralla. Ison riistapellon rudesta löysin lämpökameralla lämpökiilun , joka oli hyvä syyskuun laji pensassirkkalintu. Lintu näkyi lähellä hyvin kiikareilla, mutta kuvaa en ehtinyt saamaan, kun alkunäyttäytymisen jälkeen se ei enää tullut näkyviin. Mukava syyskuunpinna. Rannassa pideltiin sadetta ja hissukseen käppäiltiin takaisin autolle. 

Käytiin katsomassa Tuusulanjärvelle Halosenniemeltä ja Rusutjärvelle sen uimarannalta. Muutama päivälle uusi laji löytyi, mutta ei mitään ihmeellistä. Sateen edelleen yltyesä päätimme suunnata kotia kohti. Uusia Tuusulanpinnoja sain 57. 

Pe iltana 18.9. ajeltiin Mikan kanssa seuraavalle kotiloretkelle Mynämäelle Mietoistenlahdelle. Illalla päästiin parkkiin Mietoistenlahden p-paikalle ja yövyttiin siinä. La aamulla 19.9. nautittiin aamupala auton lämmössä ja suunnattiin lintutorniin. Vaikka edellisten päivien kijukotkaa emme nähneet, oli lahdella edelleen paljon nähtävää joista parhaina 1 tundrakurmitsa, 1 punakuiri, 1 mustapyrstökuiri, 9 jalohaikaraa ja 1 nuori muuttohaukka.

Päivällä päätettiin siirtyä Hankoon seuraavaksi yöksi. Matkalta käytiin bongaamassa Salosta, Perniön Pruukin koskelta virtavästäräkki, joka oli minulle nyt vuorostaan 200. Salonpinna. 

Hangossa oltiin perillä vasta illalla, joten ei ehditty siellä muuten retkeilemään kun ajettiin kotilo golfin mutkaan parkkiin. Illalla pimeä tultua lähdettiin komppaamaan Täktomin peltoja. Lämppärillä löydettiin yht.5 lehtokurppaa, 1 taivaanvuohi ja 1 kiuru. 

lehtokurppa, Hanko

taivaanvuohi, Hanko

Kiuru, Hanko

Su aamulla 20.9. heräiltiin Hangon golfin mutkasta. Käytiin Vedalla katsomassa kun yksi surffaaja oli vedessä jo ennen auringon nousua. 4 tylliä ja 4 suosirriä lähi luodoilla. Maankaatopaikka kompattiin kattavasti lämppärien avulla. Parhaana lajina pari kangaskiurua.

kangaskiuru Hanko MKP

Puolilta päivin ajettiin Lentokentälle moikkaamaan tuttuja. Mm. Hankolaistunut Rantalan Make,  Hangon jyrä Hifimies Laineen Ari sekä petoguru Dick Forsman oli paikalla petostaijissa. Jokunen mehiläishaukka, sinisuohaukka ja varpushaukka matkasi länteen. Ampuhaukkoja muutti 5 sekä mukavat 4 pähkinähakkia. 

Ampuhaukka, Hanko Täktom

Kotimatkalla pysähdyttiin Lohjan Osuniemen tornille katsomaan sieltä löytynyttä sitruunavästäräkkiä kk-pinnalistalle. Torniin päästyämme oli lintu hallussa Pikkaraisen putkessa. Helpostihan tuo löytyi aina uudestaankin hyvässä myötävalossa. Lietteellä myös kahlaajia, suokukkoja ja suosirrejä, joiden seassa aina mukava laji, kuovisirri, jotka kikkki olivat minulle Lohjanpinnoja. Niitä kasassa nyt 191, joten olisiko tässä seuraava 200 katkaisukunta. 

Seuraava muistiinmerkitty linturetki oli la 26.9. Aamulla menin staijille Vanjärven torniin. Pikkutikka, tiltaltteja ja mustapääkerttu sekä parhaana havaintona lapinsirkku lensi tornin yli järven pohjoispuolelle. Pian paikalle tuli myös Mika. Kompattiin länsitulvan peltoja. Lintuja valtavasti. Hemppoja, kiuruja , niittykirvisiä, kottaraisia, 1 lapinkirvinen vielä, ja parhaana 1 lapinsirkku, jonka myös muutamat innokkaat kuntapinnojen kerääjät onnistuivat bongaamaan. 

Iltapäivällä kompattiin vielä Kotkaniemen peltoja. Täälläkin paljon hemppoja, kiuruja ja niittykirvisiä. Taivaanvuohia nousi 5 ja jänkäkurppia 2, joista toisen ehti myös Buchertin Peter käydä bongaamassa. 

Jänkäkurppa Vihti Kotkaniemi

Kuukauden viimeinen retki lintujen perässä oli Ma 28.9. Edellisenä iltana oli Parikkalasta löytynyt syyskuinen nunnatasku. Lintu oli edelleen aamulla nähty samalla paikalla, joten sinne lähdin ajamaan Kotkasta puolenpäivän kieppeissä toiveikkaana.

Perille päästyäni oli paikalla jo joukko bongareita mm Valosen Arttu. Eipä ollut lintua enää näkynyt. Artun kanssa kompattiin muutama kilometri peltojen ojanvarsia ilman tulosta. Kotiinlähtöhetkellä oli Aallot löytäneet lapinpöllön Siikalahden läheltä. Arttu riensi paikalle ja sain siltä nuotit paikalle. Artun kanssa ehdittiin katselemaan pöllön saalistusta illan valoissa muutama minuutti, kun se katosi metsän siimekseen, eikä paikalle päässeet muut bongarit sitä ehtineet näkemään. Harmi juttu. Lohtupinnaksi kiva syyskuunpinna. 

Lapinpöllö, Parikkala Siikalahti

Kuun viimeisinä päivinä kuului Oulun suunnalta kummia. Ti 29.9. löysi Tornbergin Juho paikallisen pikkutuulihaukan. Sinnehän olisi pitänyt lähteä, mutta työkiireet estivät hyvän kk-pinnan bongauksen. Koska minulla alkoi kesäloma 1.10. samoin Jandalla, päätettiin lähteä Mikan, Teijon ja Jandan kanssa yön yli kestävälle bongausreissulle Oulun Kiiminkiin. Ajamaan lähdettiin kuun viimeisenä päivänä 30.9. klo 21 Karkkilasta. siitä sitten seuraavassa osiossa.

 Kesä 2026

Näin syksyn pimeänä ja sateisena aamuna on mukava palata viime kesän retkiin. Kerrottavaa ei valtavasti ole kiireellisen työtahdin ansiosta, mutta sentään jokunen bongaus töiden lomassa onnistui. Äh taustalla kilahti Muhoksen kyläpöllönen, saattaa aiheuttaa vaikeuksia blogin kirjoitteluun... Ei aiheuttanut.

No Kesäkuun 1. päivä oltiin Mikan kanssa Rauman Kylmäpihlajalla josta siirryttiin iltapäivällä Uudenkaupungin Liesluotoon bongaamaan iberiantiltaltti kuukausipinnaksi. Lintu lauloi aktiivisesti samalla paikalla, mutta niin puiden latvustoissa, ettei kuvaan ollut mahdollisuutta.  Meidän jälkeen paikalla kävi vielä pari tyyppiä joista ilmeisesti jälkimmäinen ei lintua enää kuullut, eikä sitä tämän jälkeen enää paikalta havaittu. Olisiko haukka napannut?

To 4.6. kävin Kotkassa töiden jälkeen bongaamassa harjalinnun ja tiibetinhanhen Kymen golfkentältä. Harjalintu lauloi kentän takana muutaman säkeen. En lähtenyt sitä etsimään, kun kentällä oli paljon pelaajia. Hanhi sen sijaan näkyi hyvin kentän vesiesteessä valkoposkien seurassa.  

Su 7.6. käytiin etsimässä Jandalle Tiibetinhanhea vuodariksi Kotkasta, mutta eihän sitä löydetty, vaikka kävimme jokusesta paikasta sitä etsimässä. Menomatkalla napsimme pari Porvoonpinnaa, Hamarista luhtakerttunen ja Sikosaaresta pikkusieppo. Porvoon pinnat nyt 192. Iltapäivällä yritimme kopata Haminasta,  itään tullutta pomaa, mutta vain haarahaukka näkyi. 

Pe 12.6. lähdettiin Mikan ja Jandan kanssa yölaulajaretkelle. Aloitimme Porvoosta Yli-Vekkoskelta myöhään illalla. Joen rannassa pirisi viitasirkkalintu ja viereisellä pellolla narisi ruisrääkkä. Kehrääjä löytyi pian surisemassa läheisen kallion männiköissä. Kolme Porvoonpinnaa lisää, nyt 196.

Porvoosta suuntasimme Sipoon puolelle ja napsimme Sipoonpinnoiksi viitakerttusen, sarvipöllön, lehtokurpan, ruisrääkän ja kehrääjän. Seuraavaksi Tuusulanpinnoihin kehrääjä ja ruisrääkkä. Tuusulasta Vantaalle ja Seutulan Isoniitulta kehrääjä Vantaanpinnoihin ja lopuksi kotimatkalta vielä viitakerttunen, kehrääjä ja ruisrääkkä Nurmijärvenpinnoihin. 

13.6. kävin työmatkalla kotiin tullessa Riihimäellä bongaamassa tundrametsähanhen kk-pinnoihin. nro 299.

12.6. löytyi Enontekiön Peltojärveltä pilkkaniska. Lintua nähtiin myös seuraavana päivänä. Elis kuumottelisi kovasti, mutta ajomatkaa olisi valtavasti. Lähes välittömästi laittoi Pikkaraisen Aleksanteri viestiä, että kiinostaisiko lintu lentäen? Vastasin välittömästi KYLLÄ!

Niinhän siinä sitten kävi, että ajoin auton aamulla parkkiin ja pian oltiin Vantaan lentokentällä Ylätalon Teon ja Pikkaraisen kanssa odottamassa lentoa Kittilään. 

Lentokentällä kaikki sujui hienosti, ja jännittynyt hymy oli kaikkien kasvoilla. Lento oli perillä jopa etuajassa, joten jouduimme odottelemaan vuokra-autoa monta pitkää minuuttia. 

Saimme allemme näppärän Hyundain i30  farmarin. Tuttu auto työajosta... Teo oli kuski. Matkalla tankkasimme evästä Levin K-kaupasta. Olimme niin kiireisen näköisiä, että kassajonossa meidät päästettiin kiilaamaan jonossa. 

Tovin päästä pääsimme perille. Mukanamme vain yksi kaukoputki. Katsoin ensin järven selkää. Aluksi ei löytynyt oikeastaan mitään. Sitten parvi sotkia ja telkkiä. Teo huomasi mustalintuja kaukana järven vastarannalla, Katselin niitä tarkkaan, ei pilkkaniskaa... Teo katsoi tovin, ei näkynyt. Alkoi maistumaan hylsy suussa. AP katsoi , ja katsoi, Tuossahan se on! Hemmetti! niin onkin ! huhhh. 

Nyt oltiin pelkkää hymyä. Elis nro 401 oli totta! Myös kesäkuunpinna nro 300. Se on jännä juttu, kun koko matkan kroppa on jännittynyt ja fiilis hieman hermostunut, löytyykö lintua ja kun lintu löytyy ja jännitys laukeaa, tulee jotenkin euforinen olo. Tuntuu todella hyvältä. Kättelyt, tai ehkä jopa halaukset, ei homosti vaan miehekkäästi. 

Pilkkaniska Enontekiö, vas. puoleisin lintu

Paluulentoon olisi vielä tunteja aikaa, joten käytiin nautiskelemassa muutama lapinlaji, pinnalistoille. Palasimme vielä Peltojärvelle, josko lintu näkyisi paremmin. Merikotka ajoi linnut lentoon. Lennossa pilkkaniska näkyi kauniisti ja pian ne laskeutuivat järven keskelle. Tästä tuo kuva. Rannassa oli myös muutama kuukkeli. 

 Pikkusirkku löytyi saaduilla nuoteilla helposti. Pienellä suoalueella lauloi ainakin 3 lintua. Yhtä niistä jallitettiin hetki. Itikoita oli paljon. Sain onneksi jonkin räpsyn sirkusta.

Pikkusirkku Enontekiö

Jatkoimme matkaa kohti etelää. Aleksanterilla oli lapintiaisnuotti joka osoittautui varmaksi. Atrappi toi heti yhden tintin hilkulle kuvattavaksi. 

Lapintiainen Enontekiö

Taas matkamme jatkui. Nyt haaveissamme kiilui legendaarinen kiirunan yritys Pallakselta. Hotel Pallaksen pihan tuntumasta löytyi virtavästäräkki ja koskikara helposti. Kävelimme vajaan kilometrin kohti tuntureita ja yritimme etsiä kiirunoita kaukoputkella. Eipä löytynyt, mutta onneksemme kuvaajaystävällinen riekko tuli atrappiin. 

Riekko, Muonio Pallas Taustalla Pikkaraisen tumma takki

Tästä siirryimme Leville syömään. Classic Pizzassa tarjosin pojille elispitsat ja oluet. Tulihan raukea olo.

 Sää muuttui huonoksi, joten ei valtavasti huvittanut enää retkeillä ulkona. Ajelimme kuitenkin ylös Leville. Vettä tihkutti ja tuuli. Pojat lähtivät kiipeämään kohti huippua. Olihan minunkin mentävä ja puuskutin perässä. Keräkurmitsaa etsimme, mutta saldoksi jäi tylli ja kuvien pulmunen. 

Pulmunen, Levi

Niin päätimme ajella takaisin Kittilään. Sää parani jonkin verran. Keräsimme vielä muutaman kittilänpinnan lentokentän läheltä lintutornilta. Tästä suuntasimme lentokentälle, palautimme auton ja siirryimme terminaaliin odottelemaan lentoa. Talven jäänpoistokaaoksessa kentällä oli odottamassa tuhansia turisteja kun lentoja peruttiin kovan pakkasen takia. Nyt vain muutama hassu.. 

Lento lähti ajallaan, perillä Vantaalla myöhään illalla ja siitä ajelin kotiin. Olihan hieno Lapin retki. Aamulla lähdettiin ja illalla jo kotona. Kiitos vielä Teo ja Aleksanteri mukavasta retkiseurasta. 

20.6. käytiin Jandan kansaa reippailemassa Vihdin Pääkslahdessa. Sieltä Microsoftin uudelta luonnonsuojelualueelta bongattiin tulipäähippiäinen Vihdin pinnoihin numeroksi 226.

Kesäkuun loppu painettiinkin sitten töitä, niin ettei juuri lintuja ehtinyt katsomaan. 23.6. kävin töiden jälkeen bongaamassa mustaleppälinnun Kotkanpinnoihin. 

Ti 30.6. tuli tiedotukseen vuoriuunilintu Helsingin korkeasaaresta. Olin sopivasti juuri lähtenyt ajamaan Kirkkonummen Prysmianin työmaalta kohti itää, joten olin melko hyvissä ajoin paikalla. Auto parkkiin ja kävellen paikalle. Ostin lipun kassalta ja marssin pelipaikalle. Iso joukko bongareita oli paikalla. Laji oli kuitenkin vaihtunut lapinuunilinnuksi. No, kiva Helsingin- ja Tringanpinna sekin. Hki 272 ja Tri 327

Lapinuunilintu, Helsinki Korkeasaari

La 4.7. lähdettiin yölaulajaretkelle Kirkkonummelle Jandan , Teijon ja Mikan kanssa. Illan valoissa haimme Peuramaan golfkentältä liejukanan kaikille Kirkkonumenpinnoihin. 

Saltfjärdenin lintutornilla sirisi pensassirkkalintu k-nummen pinnoihin. Vuorokausi vaihtui ja jatkoimme retkeä. Vårnäsin sillalla kehrääjä lensi lähes syliin ja piti kutsuääntä. Tästä jatkoimme Bondarbyn tienhaarasta kohti Långvikiä. Pian kuulimme jälleen kehrääjän, ja myös heti alkupäässä kuuntelimme sarvipöllöjen kerjuuääntä. Tovin jatkettuamme kuuntelimme lehtopöllön poikasten kerjuuääntä. 

Honskbyssä yritimme viiriäistä, mutta sitä ei kuulunut. Sen sijaan metsäsaarekkeessa piiskutti ainakin 2 viirupöllön poikasta ruokakerjuuta. Tämähän osoittautui melkoiseksi pöllöretkeksi. Kirkkonummenpinnoja nyt 218.

Ma 6.7. kävin töiden jälkeen bongaamassa mustapyrstökuirin Kotkanpinnoihin Hotelli Leikarin rannasta Rantahaan tornista. Kuvat turhan kaukaa, mutta jallu oli kivasti tornin edessä . Kotka 169

Mustapyrstökuiri 2 , Kotka

Jalohaikara Kotka Rantahaka

Ke 8.7. jäin Kotkaan yöksi työkiireiden takia. Illalla käppäilin Kotkan Meriniemeen kuvaamaan siellä viihtynyttä tiibetinhanhea ja samalla nautiskelin hyvän oluen sataman terassilla.

Tiibetinhanhi Kotka Sapokka.

Su 12.7. käytiin Mikan ja Jandan kanssa bongaamassa Maarin tornilla rantaniityllä lepäillyt kiljukotka. 13.7. sama kiljukotka oli siirtynyt Viikkiin, joten 14.7. aamulla kävin sen bongaamassa Helsinginpinnoihin lemmenlehdon yöpymispuusta numeroksi 273.

Ma 20.7. ajelin mynämäelle bongaamaan palsasirrin heinäkuunpinnoihin. 

To 23.7. lähdettiin Jandan, Mikan, Teijon ja Päivin kanssa  Kouvolan suuntaan bongaamaan sininärheä, jonka posteljooni oli löytänyt. Lintua ei oltu enää iltapäivästä löydetty, mutta ajeltiin aina Loviisaan asti kahville ja seuraamaan tilannetta. Lintua ei löydetty laajoista etsinnöistä huolimatta, joten kävimme iltaretkella Haravankylän tornissa. 

Su 26.7. sain pihapinnaksi Mikan avustuksella räyskän, joka lenteli Vanjärven yllä. 

Elokuu aloitettiin Mikan kanssa heti 1.8. klo 00:00 kuuntelemalla viitasirkkalintu elokuunpinnaksi Riihimäen Silmäkenevalla. 

Muuten elokuun alku oli tavallisen hiljainen, kunnes.. pe 14.8. olin Kotkan sairaalan työmaalla suunnittelemassa HEA-palkkien asennusta. Lintutiedoitukseen kilahti, valko-otsalepinkäinen Virolahti kk hautausmaa. Laineen Klaus oli löytänyt tämän unelmien lajin katsellessa nakkeleiden touhuja. 

 Työkalut kasaan ja ilmoitus aluevastaavalle, tuun illalla takaisin jos on vielä tarve... n. 45 min ja olin hautausmaalla ensimmäisten 10 henkilön joukossa. 

Kaunis aikuinen valko-otsalepinkäinen istui rauhallisesti tuijan oksilla ja tähyili hautausmaalta ruokaa. Elis nro 402. Bongariporukka kasvoi koko ajan ja lopulta paikalla oli vajaa 100 harrastajaa. Kaikki seisoivat rivissä etäällä linnusta eikä sitä häiritty.  Jokunen kuva linnusta, autopinna plakkariin, höpöttelemään tuttujen kanssa ja illaksi koiin. Ei tarvinnut mennä enää töihin.

Valko-otsalepinkäinen 2kv k, Virolahti kk

La 15.8. oli lähdettävä Virolahdelle uudestaan. Jandalle lähdettiin hakemaan myös elistä. Perillä oltiin joskus 10 aikoihin. Tilanne oli täysin toinen kuin edellisenä päivänä. Nyt paikalla n.30 bongaria, jotka ilmeisesti pääasiassa tiirabongareita. Lauma kuvaajia jahtasi lintua pitkin hautausmaata ajaen sen välillä pois, muurien ulkopuolelle. Sikamaista käytöstä, jossa linnulle ei juuri annettu rauhaa ruokailuun. Minun mielipiteeni on se. että kaikki suurharvinaisuudet pitäisi mennä Tiirassa automaattisesti salatuksi vähintään ensimmäisen viikon ajaksi, mieluiten kokonaan

Odottelin hautausmaan keskellä ja seurailin tilannetta. Pian lepinkäinen lennähti takaisin hautausmaalle, melko lähelle minua koivun laholle oksalle istumaan. Muutama kuva vielä linnusta ja turisemaan tuttujen kanssa. Hautausmaan nakkelit pitivät omaa elämäänsä. 

Elislounaalla käytiin Jandan kanssa Viroladella Grill&Bar Aurorassa. Ruoka oli hyvää. Tämän jälkeen ei enää jaksanut lähteä yrittämään riuttatiiraa, vaan suuntasimme kotia kohti.

Kotimatkalla pysähdyttiin Vihdissä Kirvelän tulvalla, joka loppukesän sateiden johdosta tulvi jälleen hienosti. Paikalla on ollut kivasti kahlaajia, ja niin oli nytkin. Keltavästäräkkejä ja västäräkkejä oli myös paljon. Niiden joukosta Janda spottasi nuoren sitruunavästäräkin, kysymällä, että mikäs tämä on kun on niin eri näköinen. Kuvaa en siitä saanut, vaikka kuinka yritin. Varpushaukka häsläsi tulvalla koko ajan ja sekoitti lintumassaa, enkä löytänyt lintua enää uudelleen.

Su 16.8. palasin aamulla tulvalle, mutta en enää löytänyt sittistä uudelleen. Jokunen kuva kahlureista, joita nisari edelleen ajoi takaa.

Suokukkoja, liro, mustaviklo ja töyhtöhyyppä, Vihti

Päivällä ajelin Porkkalaan luotsiaseman kalliolle etsimään ruttatiiraa Kirkkonummenpinnoihin. Kauaa ei tarvinnut etsiä, kun ainakin 2 riuttista löytyi kalastelemasta mereltä. Kovin kaukana kuvaan, mutta huono dokkari kuitenkin. Vettä pitkin lensi myös pieni parvi suosirrejä. K-nummipinnat 220

Riuttatiira Kirkkonummi Porkkala

Iltapäivällä käytiin Mikan kanssa petoja etsimässä Siuntiosta, Sunnanviikistä, ei mitään ihmeellistä. Siuntion asemalta bongattiin turkinkyyhky Siuntionpinnaksi. 

Ti 18.8. ajelin Kotkasta töiden jälkeen Virolahdelle etsimään riuttatiiraa Virolahtipinnoihin. Ajelin Harvajanniemen kärkeen, josta niitä oli viime päivinä nähty. Tovin sai odotella ja staijailla, kun melko kaukaa idästä tuli yksi lintu Siikasaaren rantaa pitkin ja katosi jonnekin lahden pohjukkaan. Paikalla myös 7 räyskää ja 2 kalatiiraa. Virolahtipinnat nyt 249.

Pe 21.8. illalla töiden jälkeen pakkasin rinkan ja ajoin Porvooseen Emäsaloon yöksi. Yövyin hienolla niemekkeellä, Fågelboetilla. Paikalla oli muitakin telttailijoita. 

Aamulla 22.8.  heräsin aikaisin, keittelin aamukahvit ja söin aamupalan. 

Staijailin koko aamun merelle ja napsin Porvoonpinnoja. Härkälintuja muutti länteen ainakin 2, selkälokki lensi merellä, merikihuja jaagasi lokkien kimpussa ja matkasi länteen jokunen, ja helmenä 2 riuttatiiraa kalasteli koko aamun Emäsalon kärjen edustalla, Myös Joni kävi bongaamassa riuttikset Porvoonpinnoihin. Porvoonpinnat nyt 201.

Päivällä kävin Porvoon Ruskiksella katsomassa lintuja. Pinnalistalle kirjasin keltasirkun ja tuulihaukan, jotka vain oli unohtunut kirjata ylös.  Ampuhaukka saalisteli niityllä ja sitruunavästäräkki tuli näkyviin hetkeksi. Molemmat Porvoonpinnoja, nyt 204

Iltapäivällä mentiin vielä Mikan kanssa staijille Vantaa Isoniitulle, arosuhaukka toiveena. Tovi staijaitiin ja olin jo sillä mielellä , että lähdettäisiin pois kun aivan yllättäen jostain ylhäältä kurvasi nuori arosuohaukka niitylle ja pudotti peltoon. Vantaanpinnaa taas pukkasi. 

Arosuohaukka, Vantaa

Varpushaukka Vantaa

Ma 24.8. kävin töstä tullessa bongaamassa lapinsirrin Porvoon Ruskikselta Porvoonpinoihin numeroksi 205.

La 29.8. käytiin Mikan kanssa iltapäivällä Vihdin Selkissä peltostaijilla. Paikallisia petoja mm: Sinisuohaukkoja 5, ruskosuohaukkoja 2, varpushaukkoja 3, kanahaukka 1, merikotkia 2, hiirihaukkoja 5, tuulihaukkoja 4 ja nuolihaukka 1. Tundrakurmitsoja muutti 9 ja merimetso matkasi pohjoiseen. 

Su 30.8. Kierreltiin Mikan kanssa Uudellamaalla. Vihdin Enäjärvellä oli 23 pikkulokkia. Selkin pelloilla nyt 7 sinisuohaukkaa, Vantaan Isoniitulta löydettiin edellispäivän punajalkahaukka, arosuohaukka sekä lapinkirvinen. Vespari minulle Vantaanpinna nro 191

Punajalkahaukka Vantaa Seutula

Helsingistä yritettiin vielä riuttatiiraa Helsinginpinnoihin. Ensin Lauttasaaresta, mutta eipä löytynyt. Ryssänkärjessä oli lehtokerttu ja pikkusieppo joka oli minulle Helsinkipinna nro 274.

Välissä ajettiin Helsingin keskustaan ja auto parkkiin kauppatorille. Paikallisena viihtynyt aroharmaalokki edelleen paikalla. 

Aroharmaalokki Helsinki

Riuttista yritettiin vielä Skatanniemestä. Ei löytynyt. Merellä muutti tundrakurmitsoja yht.10 joiden seassa 3 isosirriä, 4 suosirrin parvessa oli 1 kuovisirri pienellä luodolla. Räyskiä kierteli ainakin 8.  

Ma 31.8. Varasin hotellihuoneen Haminasta, jonne ajelin töiden jälkeen. Jännä parakkihotelli Camp Hamina. Siitä on hyvä siirtyäsyyskuun puolelle. 

camp hotel Hamina

Siinäpä oli lyhykäisyydessään koko kesän linturetkeilyt. Kesäkuu 300, heinäkuu 287, elokuu 268