sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

 Helmikuun-, Kylyn ja Vihdin kuntapinnoja



Niin hujahti talvinen helmikuu. Vuosi sitten oli helmikuussa jo kevään tuntua, mutta tänä vuonna siitä ei ole ollut tietoakaan. Siksi luonnollisesti lintuhavainnotkin ovat kovin talvisia. Kuun vaihtuessa oli luonnollista hakea puuttuva helmikuunpinna ja kuukausiässä Helsingin Töölönlahdelta. Oopperatalon edustalla pullasorsien joukossa on koko talven viihtynyt naaras jouhisorsa. Kävin bongaamassa tämän heti 1.2. 2021. töiden jälkeen. Tämä naaras piti kyllä huolen omasta ruuan saamisesta, oli sen verran äksy tapaus. 





Helmikuun toisella viikolla oli Mikalla talviloma ja ehdotin, että lähdettäisiin käymään pöllöbongauksella Virolahdella. Sehän sopi ja liikkeelle lähdettiin 9.2. asuntoautolla. Ennusteet olivat luvanneet kovia pakkasia, joten tulisi samalla testattua asuntoauton talviretkeilykyky. 
Reissuun lähdettiin työpäivän loputtua klo 17:00. Ajelimme Virolahdelle kaupan kautta ja perillä olimme n. klo 21:00. Ensimmäisen yön olimme parkissa Virolahden kirkonkylän hautausmaan p-paikalla. Iltapalan jälkeen nukkumaan ja kello herättämään 6:00. Aamulla alkoivat vastoinkäymiset.. Aamutouhujen aikana sammui autosta lämmitys. Jaaha akku loppu, no ei muuta kuin auto käyntiin. Jaa, molemmat akut tyhjät. Eli siis autossa ei ole relettä akkujen välillä, vaan hupikäyttö purkaa sekä hupi- että ajoakun. Onneksi olin ottanut mukaan täyteen ladatun akun, mutta unohdin ottaa kaapelit ja työkalut mukaan. Hetken tuumattuani otin hupiakun esille ja onnekseni oli auton edellinen omistaja unohtanut kiristää akunkengät. Joten täysi akku paikalle ja auto käyntiin. Jes! Lämpöä alkoi tulla autoon.

Toinen takaisku seurasi heti perään. Syksyllä oli jäänyt vettä jonnekin auton vesijärjestelmään ja jotain oli haljennut sen jäädyttyä. Kaikki vesi oli yöllä valunut auton alle, eikä meillä ollut vettä kuin muutama desi aamukahvia varten. No se riitti meille ja päivällä haimme kaupasta lisää vettä. Aamupalan syötyämme lähdimme retkelle. 

Aluksi etsimme viirupöllöä Vilkkilän turan lähettyviltä, mutta turhaan. Pöllöä ei löytynyt. Tiaiset olivat hermona yhden talon pihalla ja ajattelimmekin , että pöllö olisi jossain lähellä. Varpuspöllö istui ison kuusen latvassa. Taisi Mika saada Virolahtipinnan. 

Seuraava kohteemme oli muutama päivä aikaisemmin Vaalimaan lähellä ollut lapinpöllö. Pöllö istui juuri siinä kohdassa mikä oli Tiiraan merkattu. Muutama kuva plakkariin ja pois, ettei pöllöä turhaan häiritä. Tästä sain Virolahtipinnan nro. 243. 





Lapinpöllö Virolahti 


Illaksi menimme parkkiin Leerviikin rantaan. Pakkanen kiristyi vielä eilisestä ja seuraava takaisku oli auton lämmityksen riittämättömyys alle 25 asteen pakkasessa. Sisälämpötila oli maksimissaan 13 astetta, vaikka kaasulämmitin hönki koko ajan täysillä. Kaasua kului noin puoli pulloa vuorokaudessa eikä sekään ihan riittänyt. Onneksi oli mukana vaatetta ja sisäistä lämmikettä. Koko yön stressasin milloin akku loppuu. Klo 5:00 täräytin auton käyntiin. Kuudelta nousimme ylös ja söimme aamiaisen.  Aamun valjettua siirryimme vielä Turan reunaan viirupöllöä etsimään, mutta ainoa pöllö jonka havaitsimme oli eilinen varpuspöllö joka hetken vihelteli pellon reunassa. Kotimatkalle lähdimme hyvissä ajoin ja kiertelimme muutamia lintupaikkoja. Illan hämärtyessä komppasimme Vantaalla yhden tutun kurppaojan ja yhden jänkäkurpan löysimmekin. 
 

Jänkäkurppa Vantaa


 Olihan se sellainen seikkailu. Nyt täytyy autossa hieman panostaa virran ja lämmön riittämiseen. Autoon asensin toisen akun hupiakun rinnalle ja diodin joka estää ajoakkua purkaantumasta parkissa ollessa. Asensin akkujen viereen myös invertterin jolla saa verkkovirtaa esim. pienelektroniikan latureihin. Autoon ostin 5kW polttoaine käyttöisen lisälämmittimen jolla auto pitäisi pysyä lämpimänä kovillakin pakkasilla.  Eiköhän se tästä. Vesijohdot korjaan kun hieman lämpenee. Siihen asti saa pärjätä kanistereilla. 

 


Tänä vuonna Tringa lanseerasi leikkimielisen kilpailun "kuntaskaba". Elikkä yritetään löytää vuoden aikana mahdollisimman monta lintulajia yhden Tringan kunnan alueelta ja luonnollisesti valitsin kilpakunnakseni Vihdin. Talvella olen päättänyt yrittää vain tiettyjä lajeja mitkä olisi hyvä löytää kun muuten linturintamalla on hiljaista. Näitä on mm. koskikara, jäkäkurppa, metso ja pohjantikka. Kara löytyi helposti Palojärveltä, mutta muut ovatkin sitten teettäneet töitä. Nuuksiossa olen käynyt neljä kertaa ja pari kertaa Konianvuoren ls.alueella. Ei ole metsoa eikä potia löytynyt, mutta tietenkin kaikkea muuta oheislajistoa.   


Töyhtötiainen Vihti Vanjoki Huopinmäki



Varpuspöllö Vihti Vanjoki Haarala


Su 14.2. käytiin yrittämässä Mikan ja Pian kanssa kaulushaikaraa lohjalta. Haikaraa ei näkynyt, mutta kuningaskalastaja ja liejukana olivat hienosti näkyvissä. Takaisin tullessa kävimme katsomassa tutun ojan Lohjalla ja sieltäkin löytyi jänkäkurppa. 



Jänkäkurppa Lohja.


Iltapäivällä kävin vielä etsimässä jänkäkurppaa Vihdin alueelta. Tällä hetkellä tiedän vain muutaman ojan mitkä pysyvät auki kovillakin pakkasilla Vihdistä. Kaikki nämä olen kompannut muutamaan kertaan tänä talvena eikä kurppia ole löytynyt.  Nyt onnisti Nummelassa sen verran että löysin taivaanvuohen. Pinnana ei mikään erikoinen, mutta tästä minulta puuttui talvikuvaelis. Elikkä kuvapinna lajista joka on otettu talvikuukausina joulu- tammi- helmikuun aikana. Pinna nro. 164. napsahti. 



Taivaanvuohi Vihti Nummela


15.2. kävin yrittämässä kaulushaikaraa uudelleen töiden jälkeen Lohjalta, mutta eipä löytynyt tälläkään kertaa. Kunkku ja liejukana edelleen paikalla. 

16.2. päätin olla haikarapaikalla jo heti aamusta. Samoin oli ajatelleet Damskin Timo ja Jösse. Tällä kertaa onnisti. Hetken etsittyämme lintua , löysi Timo sen kävelemässä kaislikon seassa. Helmikuunpinna nro 158. Eipä ollut helppo löytää! Kuvassa haikara näkyy hienosti. Joten ei muuta kuin silmä käteen ja etsimään...

Kaulushaikara kaislikossa Lohja


Iltapäivällä kävin vielä Nuuksiossa metsälinturetkellä, mutta parhaat havainnot olivat pyy, töyhtötiainen ja hömötiainen

21.2. lähdin Nuuksioon jo heti aamusta. Ei löytynyt pohjantikkaa, mutta pinnalista karttui mm. harmaapäätikalla ja pikkutikalla. Myös mm. pyy, töyhtötiainen, puukiipijä tuli havaittua. Pikkutikka koiras ei ollut mitenkään kuvaajaystävällinen, mutta sainpahan jonkin dokkarin tästä Birdlifen vuoden linnusta. 


Pikkutikka koiras Vihti Nuuksio

  

26.2. tuli ensimmäinen keväinen purkaus kun tuuli kääntyi pariksi päiväksi etelän puolelle. Illalla töiden jälkeen staijattiin hetki lerbackassa Mikan ja Pian kanssa. 10 töyhtöhyyppää matkasi kohti pohjoista. 

La 27.2. Lähdin etsimään metsälintuja Konianvuoren alueelle. Ei löytynyt pohjantikkaa, mutta koiras valkoselkätikka ruokaili Vihdin Järvikunnalla aivan tien reunassa. Iltapäivällä staijailin omalla pihalla Lerbackassa ja näin uuttukyyhkyn laskeutuvan hetkeksi lähipellolle. Illalla käytiin vielä Mikan kanssa kuuntelemassa Vihdin Taka-Moksissa viirupöllöä. Lehtopöllö oli äänessä lähes koko ajan. Viirupöllö vastasi vasta atrappiin , mutta sitäkin hienommin aivan läheltä.


Viimeisenä päivänä 28.2. kävin retkeilemässä lähialueilla. Jokikunnan Jaakkolassa kävin bongaamassa varpusen. Onpa tämäkin laji vähentynyt dramaattisesti täällä maaseudulla. Bongaamassa varpusen! Kolin Paavon pihalla oli pähkinähakki. Lerbackassa muutti hiirihaukka ja 5 kiurua. Illalla vielä lehtopöllöpariskunta piti hienoa konserttia Sielumäessä. 

Siinä oli helmikuun retkeilyt. Talvi kiristää loppukuusta jälleen otettaan ja talvisessa säässä mennään maaliskuuhun. Tulisipa jo kevät ja jokin kunnon bongausreissu. Ehkä sitten seuraavassa kirjoituksessa on keväisempää tiedossa.

torstai 28. tammikuuta 2021

 Ohotanlokki


La 23.1. iltapäivällä tuli kova häly tiedotukseen." OHOTANLOKKI Kuusankoski keskusta, Sommelon ranta. Mahdollinen ad nyt p. Näkee Elissa Soikkeli. Scouppikuvia nähty ja mäkpe konsultoinut."


Mielenkiintoista. Yksi niistä lajeista mistä olin varma että en saa paikattua aikaisempaa hylsyä Kirkkonummelta. Kello jo sen verran että tänään ei ehdi. Mitä lokki tekee? Viestejä tulee lisää, viimeisenä: poistui matalalla SW harmaalokkien kanssa. Siis saattoi mennä merelle, saattoi jäädä paikalle.Minne mennä? Mikan kanssa päätettiin olla Kuusankoskella ammulla auringon noustua 9 aikoihin.


Normi herätys 5:30 ja Mikalle klo 7. Pia lähti myös mukaan. Aamu alkoi valjeta jo pelottavan aikaisin klo 8 kieppeissä. 8:13 tulikin ilmoitus että ed.p. Sommelon vastarannalla. Me olimme vasta Lahden kohdalla ja ajomatkaa vajaa tunti. Hermostuneisuus alkoi vallata mielialaa. Kävisikö taas niin että oltaisiin vähän myöhässä...


No, stressaavat viimeiset kilometrit , perillä n. 9:10, auton parkkeeraus ja juoksujalkaa rantaan. Vastaan tulee rauhallisen näköisiä bongareita jotka ilmoittavat että turhaan kiiruhdatte, lokki lähti keskustan suuntaan 5 minuuttia sitten. No voi Pr#%&Le! 5 minuuttia myöhässä! Miksi ei lähdetty riittävän ajoissa liikkeelle!!


Ei muuta kuin reipasta kävelyä keskustan suuntaan. Pian lokki lensi editsemme matalalla kirkon suuntaan, Jes! Onnistuttiin. Elis nro 376, kuvaelis nro 341 ja talvipinna nro 190 napsahti. Hetken kuluttua lokki palasi samalle paikalleen rantaan ja loppu olikin sitten pelkkää kuvaajien juhlaa!


Tuomelan Sami kävi hakemassa lähikaupasta muovikassillisen leipää jolla onnistuttiin houkuttelemaan lokki hyvälle kuvausetäisyydelle. Rannalla kamerat surisivat ja vanhat setit rätisivät tai raksuttivat.


Ilma vain oli harmittavasti kovin pilvinen ja ajoittain sumuinen. Valoa oli todella vähän ja nyt tuli hyvin huomattua kuinka huonosti kamerasettini toimii huonoissa valoissa. Kovin laadukkaita kuvia en onnistunut saamaan , mutta jonkin dokkarin silti. ISO-arvon olen rajannut max. 12800 jota kamera käytti koko ajan. eikä Sony meinaa millään kestää sitä. Kohinaa on kuvissa valtava määrä. Onneksi nykyohjelmilla jotain saa pelastettua, mutta eivät nekään mahdottomuuksiin pysty.








Ad Ohotanlokki, Kouvola Kuusankoski. 

Lokkia riittävästi kuvattuani ja tuttavien kanssa paskaa jauhettuamme päätimme suunnata matkamme seuraavaan kohteeseen joka olisi peltopyyt. Pienen etsimisen jälkeen löysimme pienellä porukalla Kouvolasta Elimäen puolelta ensimmäisen parven, mutta tämä 6 linnun parvi oli aivan liian kaukana pellolla kuvattavaksi. Lähdimme siis kotia kohti. Pian saimme tiedon että melko lähellä olisi isompi parvi aivan tien reunassa. Ajelimme sinne. Tien vasemmalla puolella oli 16 linnun parvi. Näistä sain otettua muutaman ruudun. 





Peltopyy Kouvola Elimäki

Kotimatkalla yritimme vielä etsiä muutamalta tutulta ojalta kurppia, mutta ojat olivat tyhjiä. Aurinko meni mailleen ja suuntasimme kotiin onnistuneen bongauspäivän jälkeen. 

Pari viime päivää on ohotanlokki ollut Kotkan satamassa harmaalokkien seurassa, mutta tänään tuli tieto, että lokki poistui merelle etelään laivan vanavedessä. Saa nähdä löytyykö vielä jostainpäin Suomea. Olisiko mahdollisuus helmikuunpinnaan? Nyt alkaa tammikuu olemaan jo loppusuoralla eikä tässä kuussa tule enää postauksia. Talvi kuitenkin jatkuu.

tiistai 26. tammikuuta 2021

PK-seudun helmiä ja jalokiviä. 





La 16.1. oli luvassa pitkästä aikaa mukavan valoisa päivä. Pakkasta oli vielä jonkin verran, mutta edellispäivien -20 pakkaset olivat jo ohi. Aurinko pilkotti välillä , joten kuvausvaloja oli riittävästi. Päätin suunnata kuvauspäivän Espoon ja Helsingin suuntaan. Ensin menin etsimään kuningaskalastajaa tutulle ojalle Espooseen. Aluksi etsin lintua hieman väärästä paikasta ja aikaa kului pari tuntia, kunnes tajusin katsoa maastokartasta missä oja kulkee ja löysinkin oikeaan paikkaan. 

Siellä olikin jo pari kuvaajaa asettunut kuvausasentoon kävelytielle, joten sinne mars. Kuningaskalastaja sai reilun puolen tunnin kuvaussession aikana ainakin yhden kymmenpiikin ravinnoksi, joten kuvaajat eivät ainakaan häirinneet sen syömistä. Ennen minua oli myös syönyt ainakin neljä kalaa. 
Lintu kävi nappaamassa ojasta kalan, lensi lepikon oksalle mätkimään kalan hengiltä ja asetteli oikeaan asentoon nokassa ja nielaisi sen. Välillä näytti ihan siltä kun se olisi leikkinyt kalalla. 





Nyt syödään kalaa. kuningaskalastaja ja kymmenpiikki


Kalastaja lensi takaisin ojalle sulattelemaan ruokaa kunnes lensi ojan alajuoksulle osmankäämikköön. Linnun selkä hohtaa kuin jalokivi kauniissa valossa. Kovat pakkaset aiheuttavat linnulle pyrstösulkien kärkien jäätymistä. Tässäkin tapauksessa pyrstöstä roikkuu jääpallot. Onneksi ne eivät vielä haitanneet linnun saalistusta, mutta voisi kuvitella , että jos pakkaset jatkuvat kovina, kertyy pyrstöön niin paljon jäätä , ettei lintu voi enää lentää. Se tietäisi linnun varmaa kuolemaa. Tämä on ehkä yksi niistä syistä miksi kuningaskalastajat kärsivät kovista talvista vaikka jotkin ojat pysyisivätkin sulina. 







Kuningaskalastaja Espoo

Espoosta siirryin Helsingin Lauttasaareen etsimään edellispäivänä nähtyä pikku-uikkua. Noin tunnin etsimisen jälkeen kun ei lintua löytynyt, tuli nälkä, joten menin paikalliseen kiinalaiseen lounaalle. Onneksi etsiessäni lintua olin törmännyt Castrenin Matiakseen. Hän oli ystävällinen ja välitti minulle tiedon, että uikku oli vielä kuvattavissa Veijarivuoren rannassa Lauttasaaressa. Sinne siis. Paikalla olikin jo muutama kuvaaja. Saatuani kameran kuvauskuntoon sain otettua pikku-uikusta muutaman kuvan. 

Lintu oli kyllä melko ahtaalla pienissä sula-aukoissa, eikä tilannetta juuri helpottanut laivan aiheuttamat isot aallot. Aallot heitti linnun hetkeksi aivan kuvaajien eteen ja se joutui  jäälohkareiden  päälle juoksemaan. Olihan hassu näky.  Viimeisessä kuvassa syödään jälleen kalaa. Uikku löysi rantamatalasta ilmeisesti kivinilkan jonka nielaisi ravinnoksi.






Pikku-uikku , helsinki Lauttasaari sekä kivinilkka

Pikku-uikkua kuvatessa aurinko oli jo todella matalalla kunnes painui mailleen. Kotiin palasin jälleen iloisena ihan onnistuneesta kuvauspäivästä. 


keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Tammikuun alku jatkuu


Töiden puolesta sattui olemaan hieman lomaa vuodenvaihteen jälkeen. Jotkut kävivät yrittämässä Jurmosta 1.1. -pinnaksi kaltavästäräkkiä, mutta silloin lintua ei löytynyt. 2. ja 3.1. lintu taas näkyi tutulla paikalla.  Niinpä ajattelin lähteä Baldurilla Jurmoon päiväretkelle. 4.1. Aamulla aikainen herätys ja siirtyminen Nauvoon. Samoin oli ajatellut n. 20 muutakin bongaria. Menomatka staijailtiin ja turistiin laivan kannella hyvässä säässä. Perillä olimme aikataulun mukaan 12:30 , joten aikaa linnun löytämiselle olisi reilu 2h. Rivissä marssimme etelälahden rantaan, teimme leveän ketjun ja lähes samantien lintu nousi kanervikosta ja laskeutui lahden itäreunalle. Itse lähdin linnun perään ottamaan siitä muutaman dokumentin, lähes kaikki muut lähtivät etsimään isosirriä jota ei kuitenkaan löytynyt. 


Keltavästäräkki Jurmo


Retken muita havaintoja oli mm. pulmunen, sinisuohaukka, tukkakoskelo, riskilä, kaakkuri, pilkkasiipi ja mustalintu. Baldur tuli hakemaan meitä n. 15:00. Laivalla oli lounaaksi haukipullia ja kermaperunoita. Olipa muuten sairaan hyvää ruokaa!! Illalla vasta myöhään kotona väsyneenä, mutta tyytyväisenä mukavasta lintupäöivästä.


Seuraava varsinainen kuvauspäivä oli 10.1. Päätin mennä aamulla ensimmäiseksi kuvaamaan Espoon Kulmakorven tunturikiuruja. Linnut löytyivät melko pian maaläjitysalueen lähes eteläreunasta. Taivas oli paksussa pilvessä eikä aamulla valoa juurikaan ollut. Kasoilla pörräsi myös pieni parvi urpiaisia joiden mukana oli hetken vuorihemppo. Kovin arka ja levoton parvi oli hankala nähdä kunnolla tai, että vuorihempon olisi saanut kuvattua. Lopuksi vielä vuorihemppo erkaantui urpiaisporukasta. Päätin jättää parven rauhaan ja siirtyä seuraavaan kohteeseen.





Tunturikiuru Espoo Kulmakorpi


Seuraava kohde oli Vantaalla. Yhdessä tutussa ojassa on joka vuosi ollut jänkäkurppia, eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta. Ojassa oli 4 jänkäkurppaa ja 2 taivaanvuohta. Pässit olivat todella arkoja, eikä niitä päässyt kuvaamaan, mutta jänkikset olivat kuvaajaystävällisiä , kuten aina. 






Jänkäkurpat Vantaa

Tästä jatkuu tammikuu vielä.