Välillä Hollanti ottaa, välillä se antaa
Hollanti on hieno lintumaa varsinkin talvella, jolloin siellä nähdään usein mielenkiintoisia lajeja talvehtimassa. Edelliskertainen reissu silmälasihaahkan perään oli katastrofaalinen fiasko. Silloin WP-pinnasaldo jäi nollaan.
Kuwaitin reissun jälkeen sain kuulla, että Järvisen Mikko ja Haatajan Kari suunnittelivat spodoreissua Hollantiin hemikuussa. Mikko kysyi, kiinostaisiko lähteä mukaan. No tietysti kiinnosti. Nyt oli tarkoitus pelata varman päälle ja olla maassa 3 päivää.
Kari oli hommannut lentoliput Mikolle ja itselleen, onneksi sain itsellenikin samalta Finnairin lennolta paikan. Menopaluu lippujen hinta oli reilu 300€. Kari hoitaisi vuokra-auton ja majoitukset.
Niinpä liikkeelle lähdettiin ma 16.2. aamulla. Janda kävi jälleen minut pudottamassa lentokentälle, Mikko ja Kari tulivat bussilla Turusta. Lentokentällä selvittiin kamojen kanssa jälleen ilman ongelmia ja aamupalalle päästiin lentokentän kahvilaan.
Lento lähti ajallaan, Schipolin kentällä olimme 9 aikoihin. Pitkän kävelyn jälkeen valtavalla lentokentällä, löysimme autojen vuokraustiskin. Kari oli varannut meille normaalin, hieman isomman henkilöauton Herziltä, mutta selvisikin, että siinä autossa ei ollut talvirenkaita. Kari halusi ehdottomasti talvirenkaallisen auton, koska hollannissakin voi keli olla helmikuussa arvaamaton. Niinpä allemme tuli Iso volvon ökymaasturi. Kolmen päivän vuokrahinta pomppasi reilusta kolmesta sadasta yli seitsemään sataan. Kalliit olivat renkaat.. Tämähän taisikin olla Karin ökymatkat.
No allamme oli nyt hieno musta maasturi, jolla kelpasi kruisailla. 12 jälkeen päästiin liikkeelle. Kari oli kuski, minä sain takapenkkipaikan. Ensimmäinen bongattava kohteemme oli reilun puolentunnin ajomatkan päässä, Benthuizerplas järvellä. Koiras sirppisorsa oli nähty alueella sorsien joukossa.
Auto parkkiin läheisen kylän kadunvarteen ja kävelylle kohti järveä. Aikamme etsimme järveltä, järven saarekkeista ja rannoilta. Jonkin verran haapanoita, taveja, lapa- ja sinisorsia, mutta seasta ei kohdelajia löytynyt.
Tsekkasimme e-birdistä, että lintu on ollut läheisessä kanaalisasa ja pelloilla ruokailemassa, niinpä suuntasimme sinne. Lähes välittömästi löysimme linnun ruokalemassa viereisellä pellolla sorsien kanssa, kunnes se lennähti kanaaliin jallittamaan muutamaa naaras harmaasorsaa. Jes! WP-pinna kaikille. Edes alkanut sade ei lannistanut fiilistämme.
 |
| Koiras sirppisorsa |
Karin seuraava kohde oli siperiantavi Oudkarspelissä. Sitä ennen käytiin kuitenkin matkanvarrella etsimässä mustajoutsenta minulle Leidenin puistosta, missä sellainen oli nähty pari päivää aikaisemmin. Eipä löytynyt, joten matkamme jatkui kohti siperiantavia.
Tavi oli viihtynyt jo viikkoja yhdellä pellolla sorsien kanssa, mutta vaikka kuinka etsimme ja kiertelimme, emme löytäneet muuta kun sinisorsia ja haapanoita. Tästä meidän oli vain jatkettava kohti Texelin lauttaa.
Ilta 7 oltiinkin hotellissa Den Burgin kylässä Texelissä. Kamat sisälle ja etsimään ruokaa. Google kertoi lähellä olevan kiinalaisenravintolan, jonne päätimme suunnistaa. Paikka oli kiinni, joten suunnitelma b käyttöön.
Lähellä oli mukavan näköinen hotelli ja sen ravintola auki. Sinne siis. Nautmme paikalliset oluet ja tarjoilija tarjosi jotain Texeliläistä likööriä snapsiksi.
Ruuaksi söimme paikallisen kalakeiton jonka seurana tuoretta vaaleaa leipää. Jälkkäriksi jokin jääteläannos.Hyvää oli.
Masut täynnä käppäilimme takaisin hotellille, Iltasiistiytyminen ja nukkumaan mukavaan 3 hengen huoneeseen.
Aamulla Ti 17.2. herätys reilusti ennen auringon nousua ja hotellin aamiaiselle. Aamiainen oli vaatimaton, mutta kyllä sillä uusi päivä lähti käyntiin.
Vielä hämärässä ennen auringon nousua suuntasimme maalaistalon pihapiiriin, missä spodoa oli nähty aikaisempina päivinä. Lähes heti kuulin tik-sirkun ääniä talon takana olevalta pihalta ja pian sirkku olikin meidän näkösällä. Auringon noustessa räpsimme muutaman kuvan, kunnes lintu katosi pihan puskiin. N.10 min päästä se tuli taas näkyviin ja sain ammuttua muutaman paremman ruudun.
 |
| Koiras harmaapääsirkku, Texel |
Hieno WP-pinna harmaapääsirkusta kaikille! Siinä kun miehekkäästi halailimme hajosi minun swarot. Muovilenkki, missä niskaremmi on kiinni meni poikki. Kovia on nämä kiikarit kokeneet. Nyt mennään nippusiteillä. No se ei iloa pilannut. Mahtava fiilis. Nyt Hollanti ja Texel antoi parastaan.
Kohtapian olimmekin jo seurtaavalla lautalla poistumassa Texelin saarelta. Laivan kahviossa nautiskelin Texels jutters bock oluen muumin kanssa pinnaolueksi.
Jälleen suuntasimme siperiantaville. Nyt naaras siperiantavi löytyi heti popsimassa pellolta ruohoa muiden anaksien seurassa. WP- pinna Karille.. Nyt oli kaikki Karin WP targetit kasassa ja seuraavaksi suuntasimme minun ja Mikon pinnojen sekä hyvien Hollanninpinnojen perään.
 |
| Naaras siperiantavi |
Pattenin kylästä kävimme bongaamassa grönlanninlokin kovassa pohjoistuulessa. Lokki liiteli rannalla muiden lokkien seassa.
Seuraava kohteemme oli kuparisorsa, joka puuttui minulta ja yllättäen myös Mikolta WP-pinnoista. E-bird neuvoi meidät Lenderveense Plasille. Siellä oli mm. Skaftung naturen retkue nähnyt muutaman. Aikamme etsittiin ja selailtiin aallokkoista järveä ja sen vesilintufaunaa. Kari löysi onneksemme kaksi lintua järven keskeltä satojen haapanoiden läheltä. Jes, hyvin rullaa...
 |
| Koiras kuparisorsa |
Seuraavaksi suuntasimme kohti pikkutelkkää, joka puuttui Mikolta ja minulta, mutta onneksi sain suostuteltua pojat muutaman kilometrin kiertotielle mustajoutsenten perään.
Eemdensin kylän lähellä pellolla oli tuore havainto, ja sieltähän kaksi mustaa joutsenta löytyi heti valkoisten seasta. Taas WP-pinnaa pukkaa.
 |
| Mustajoutsen |
Nyt siirryimme Almeren lähelle, Pampushaveniin. Tässäkään ei tarvinnut kuin hetki seuloa vesilintuja, kun Kari spottasi pikkutelkän tukkasotkien ja isokoskeloiden seasta. Pinnojen tuloa ei voi estää.
 |
| Naaras pikkutelkkä |
Olin jo aikaisemmin ehdotellut että kävisimme katsomassa isokauluskaijan Amsterdamin puistoista, mutta ajatukseni tyrmättiin. linnut ovat kaupungin keskustan puistoissa, ja sinne ajaminen ruuhka-aikaan veisi koko päivän.
Katselin E-birdin havaintoja ja huomasin että niitä oli nähty Amsterdamin itäisimmässä puistossa Flevoparkissa, ennen keskusta-aluetta, juuri sillä puolella missä oltiin katsomassa pikkutelkkää. Vain vartin siirtyminen kohteeseen. Jes, volvon keula kääntyi kohti puistoa. Auto parkkiin puiston lähelle ja kävellen puistoon.
Kari äkkäsi ensin kauluskaijan ja heti perään isokauluskaijan niiden äänestä. Pian näimmekin hienosti muutaman yksilön. WP-pinna plakkarissa kävelimme takaisin autolle. Automme vieressä joku ruokki papukaijoja parvekkeellaan, ja 10 m päässä autosta mekasti varmaan 6 isokauluskaijaa, eipä olisi tarvinnut autosta poistua... Muutama ruutu näistä ja matkamme jatkui.
 |
| Isokauluskaija, Flevopark, Hollanti |
Alkoi olla jo myöhäinen iltapäivä ja reilun tunnin päästä tulisi pimeä. Olimme onnistuneet bongaamaan kaikki mahdolliset WP-pinnat, joten seuraava päivä vietettäisiin rennosti katsellen hyviä Hollanninpinnalajeja. Meillä oli tarkoitus suunnata pohjoiseen merenrantaan etsimään punakaulahanhea Niinpä päätimme etsiä hotellin jostain matkan varrelta.
Sopiva hotelli löytyi Hoornin kaupungista. Buukkaus hotelliin, kamat sisälle ja syömään. Hotellin respa suositteli läheistä Argentinalaista pihviravintolaa La Guapaa, sinne siis.
Olihan hieno pihviravintola. Otin sellaisen viiden lihan annoksen ja kunnon punaviinin sen kanssa. Ei ollut halpa, mutta tajuttoman hyviä lihoja! Muistelisin että annoksessa oli naudan sisäfile ja entecote. possun file, jokin oma makkara ja kanan rintafile. Sitä paitsi retkemme oli onnistunut paremmin kuin osasimme edes haaveilla, joten antaa mennä vaan.
Masut täynnä käppäilimme jälleen hotelliin iltapuhteille ja nukkumaan. Tämä on lintuharrastajan unelmaa!
Ke 18.2. Heräiltiin jälleen hyvissä ajoin ja nautimme erikoisen hotelliaamiaisen. Tarjottavat oli katettu valmiiksi pöytiin. Jogurtit oli niin että minun kohdalla oli kirsikan makuinen, Mikolla ja Karilla muistaakseni mansikka ja hedelmä. En kirsikan makuisesta niin välitä, eikä kavereilta herunut vaihtaria, joten jätin sen syömättä. Leipää tuotiin pöytään niin että siinä oli yksi jyväisempi sämpylä, yksi vehnäsämpylä ja yksi siivu paahtoleipää. Ehdin nyt nappaamaan sen jyväisän sämpylän, enkä suostunut vaihtareihin. Leikkeet meni niin että pari siivua metukkaa ja pari siivua kinkkua sekä juustoa vain 2 siivua Mikään ei mennyt tasan. Kahvia sentään saatiin jokainen kupillinen samaa lajia.. Olipa huonot tarjoilut.
No kyllä me sentään jotain murua saatiin vatsaamme jokainen ja matkamme jatkui kohti pohjoista ja merenrantaa Stroenin alueelle. Pari tuntia käveltiin rantavallia ja rauhassa katseltiin lintuja. Ohi lensi mm 80 avosetin parvi pintaa pitkin. Olihan erikoinen näky. Pian löysimme punakaulahanhen isosta sepelhanhilössistä.
Hoornin eteläpuolella oli pitkään ollut koiras amerikanhaapana. Sitä päätimme suunnata katsomaan seuraavaksi. Lintu viihtyi peltokanavassa haapanoiden seassa.
Kävelimme mukavaa ulkoilupolkua keskellä lehtoa paikalle. Napsimme matkalta hollanninpinnoja. Lähes heti paikalle päästyämme näimme linnun, mutta se nukkui ja vältteli katseitamme. Pinna kuitenkin ja jokin dokkarikuva.
 |
| Koiras amerikanhaapana |
Almeren eteläpuolella oli vuorostaan ollut koiras ruskosotka, sitä päätimme etsiä seuraavaksi. Auto parkkiin ja jälleen kävelemään ulkoilupolkuja. Altaalla mm. kuningaskalastaja. Sotkaa ei meinannut löytyä, joten lopuksi päätimme kiertää vielä yhden kanavan autolle päin mentäessä, no sieltähän se löytyi.
 |
| Koiras ruskosotka |
Seuraavaksi kävimme huoltoasemalla välipalallaja mietittiin viimeistä bongausta. Eemdijkkin läheltä oli ilmoitettu muutama suopöllö. Se sai luvan olla viimeinen rastimme. Paikalle päästyämme, paikalla oli kymmeniä autoja kadun varressa ja iso joukko paikallisia bongareita. Suopöllö näköjään kiinnostaa lajina Hollantilaisia.
Hetken ihmettelimme tilannetta, kunnes tajusimme pöllöjen olevan yhden omakotitalon pihamännyssä. Siitä Mikko laski kaukoputkella ainakin 10 suopöllöä. Mukava Hollanninpinna jäikin viimeiseksi lajiksi.
 |
| Muutama suopöllö |
Pari tuntia aikaa palauttaa auto ja suunnistaa lentokentän lähtöportille. Matkalla muutama kännykkäräpsy Hollannin erikoisesta arkkitehtuurista
Lentokentältä löysin Jandalle kivan lehmäkortin, mutta missään lähtöaulan liikkeessä ei ollut myynnissä postimerkkejä, Tähän on tultu. No ainahan kortin voi kiikuttaa käteen asti, mutta ei se ole ihan sama.
Lento lähti jälleen ajallaan ja kotona oltiin hyvissä ajoin illalla. Janda oli jälleen minua vastassa Vantaalla. Se olikin mukava muutaman päivän tehokas bongausretki Hollantiin. Kaikki yrittämämme lajit onnistui hienosti. Sain 6 WP-pinnaa ja samat 6 WP-kuvapinnaa.
Isot kiitokset Mikolle ja Karille retkiseurasta ja siitä kun pyysitte mukaan.
