sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Israel pv 5,6 ja 7. Mehiläisiä ja niiden syöjiä






La 2.2. kello soi taas armottomasti 3:00. Olin saanut kylmää eilen aamulla aavikolla ja illalla Leke Anitan piilokojussa , joten minulle oli vielä tullut flunssa. Aamukahvit hetulaan ja liikkeelle kohti Nizzanaa noin klo 4 buranan voimalla.
Minun ajovuoro tänään joten ei muuta kuin sukka syyläriin ja menoksi. Matkaa oli ajettavana taas n. 237km joten perillä oltaisiin auringon noustessa.

töyhtökiuru, Crested lark


Ensimmäistä pysähdyspaikkaa etsittiin jonkin aikaa, mutta lopulta löydettiin perille. Nizzanan kylän jätevesialtaat. Paikalla pitäisi olla vaikka mitä ihmeellistä. No oli siellä jokunen ruskosotka, tukkasotka , sorsia ja rantakanoja, mtta mitään ihmeellistä ei näkynyt. Tämä pitäisi olla hyvä paikka nähdä juomaan tulevia hitakyyhkyjä, mutta odottelusta huolimatta emme nähneet ensimmäistäkään. Paras laji oli wp-pinna arabiantimalista

Arabiantimali , Arabian babbler

Hieman pettyneenä paikkaan jouduimme jatkamaan matkaa. Seuraava kohteemme on Nizzanan eteläpuolinen aro aavikko missä pitäisi olla idänkaulustrappeja. Ajoimme kohti etelää ja pääsimme junan vaunuille. Niistä oli rakennettu lintutorni, mistä oli hyvä selata aavikkoa kaukoputkella. Pian Mika löysi yhden haahuilemasta n. kilometrin päästä. Ei mitään mahdollisuutta kuvaan. wp-pinna silti. 

Jatkoimme matkaa kohti etelää Ezuz nimiseen pikku kylään. Täällä pitäisi olla hyvä paikka katsella hietakyyhkyjä, mutta parin tunnin etsimisen jälkeen emme löytäneet paikkaa. Kävin jopa kysymässä yhdestä kahvilasta ja hekään eivät osanneet neuvoa paikalle. Alhaalla wadissa oli hieno lehto jossa oli melko paljon hysyjä. Löysimme vain mustapääkertun ja tiltaltteja jotka ääntelivät todella oudosti. Emme keksineet niille lajia. Ehkä jonkin sortin tristiksiä. 

Taas hukkui tärkeää retkiaikaa aivan turhaan. No sitten vain takaisinpäin. Nizzanasta emme löytäneet mitään muuta järkevää paikkaa , joten lähdimme ajelemaan takaisin päin. Seuraava kohteemme oli Ben Gurionin kibbutsi missä oli nähty syyrianhemppoja ja syyriantikka. Komppasimme kylää toista tuntia emmekä löytäneet mitään. Taas jatkoimme matkaamme. 

Seuraavaksi menimme Ben Gurionin Ein Avdat luonnonpuistoon. Hieno paikka vaikkakin sisään pääsi vain maksamalla 28 shekeliä/nuppi. Autolla ajettiin parkkipaikalle ja jatkoimme matkaamme kävellen rotkon pohjan puron vartta. Lintuja näkyi jonkin verran. Taivaalla kaarteli afrikankalliopääskyjä ja vaaleakiitäjiä. Pikku-uikkuja ja luhtakanoja pääsi kuvaamaan hienoissa valoissa ja läheltä.

Pikku-uikku, Little grebe

Luhtakana, Water rail

Pian taivalla näkyi neljä hanhikorppikotkaa jotka oli siipimerkattu melko typerästi. Ei näyttänyt villiltä ja vapaalta. 

Siipirengastettu hanhikorppikotka, Eurasian griffon

Takaisin tullessamme katsoin vielä taivaalla lentäviä kiitäjiä. Valkoinen vatsa! Alppikiitäjiä oli ilmaantunut paikalle ainakin kolme. Wp-pinna tuli tästäkin. 


Alppikiitäjä, Alpine swift


Tästä tyytyväisenä tulimme autolle ja jatkoimme matkaamme seuraavaan kohteeseen. Mizpe Ramon pitäisi olla lähes varma paikka syyrianhempoille. Ajoimme automme parkkiin ja kävelimme kibbutsin eteläpuolen jyrkänteelle ja siitä komppasimme lähes koko kylän halki, mutta mitään pensasvarpusta ihmeellisempää emme löytäneet. Matkamme jatkui vielä yhteen pysähdyspaikkaan . Wadi Trashimiin. Paikka pitäisi olla ihan hyvä aavikkolintu alue, mutta eipä ollut auringon laskiessa. Wadin pohjalla oli hienoa kukkaloistoa, mutta linturintamalla kuoleman hiljaista. Auton vierellä kuvasin arabiantimaleita.



Arabiantimali, arabian babbler


Siinä olikin tämän päivän retkeily. Paljon kilometrejä, eikä kovin kummoisesti lajeja. Nizzanasta jäi vähän karvas maku suuhun. Ehkä olisimme tarvinneet paremmat nuotit tai jonkun oppaan. No jos huomenna olisi parempi päivä.

Su 3.2. Soi kello taas normaalimmin  5:30. Flunssa jatkuu ja buranaa naamaan. Aamiaisen jälkeen suunnataan Yotvatan kylän viljelyksille. Ympyräpelloilla tapasimme taas Hollantilais isän ja pojan. Heiltä saimme nuotit peltotulkkuun joita oli ainakin 8 linnun parvi eteläisellä ympyräpellolla kiurujen ja töyhtökiurujen seassa. Tuskaisen kaukana kuvaamista ajatellen. Pellon reunalla oli komea aavikkotasku koiras.



Aavikkotasku, Desert wheatear

Pohjoisempi ympyräpelto oli vehreämpi ja siellä oli paljon lintuja. Lapinkirvisiä ja kiurulintuja paljon, mutta liekö flunssa  vai kisaväsymys vai muuten vaan motivaation puute, mutta ei juuri hirveästi huvittanut kompata peltoja. Paikalla pörräsi parisenkymmentä lehmähaikaraa.

Lehmähaikara, Cattle egret



Peltojen eteläpuolella olevalla jätevesilammikolla oli yksinäinen afrikanhanhi wp-pinna. Muuten todella hiljaista. Lähi pensaassa lauleli isopurppuramedestäjä pariskunta.


Isoppurppuramedestäjä koiras ja naaras , Palestine sunbird male and female
 Altaiden lähellä oli myös pronssikorppi pariskunta.


pronssikorppi, Brown-necked raven
Yotvatakaan ei oikein antanut joten lähdimme valumaan kohti Eilatia. Uuden tarkistusaseman kohdalla pysähdyimme katsomaan 90-tien länsipuolella olevia lammikoita. Hieno luonnonvesi monttu, mutta vähän lintuja. 2 afrikanhanhea ruokaili rannalla n. 50 kynsihyypän seassa. Tämä näytää siltä että täällä voisi käydä aamulla ja illalla hietakyyhkyjä juomassa. Ehkä ensikerran paikkoja. 


Afrikanhanhi , Egyptian goose

Vielä menimme lintuasemalle kysymään hyviä viimehetkien vinkkejä. Noam ja Rei patisti meidät vielä persianpöllö komppaukseen tie 40 ensimmäiseen vadiin Lotanin lähelle. Eipä löytynyt pöllöä nytkään, mutta komea mehiläispesä. Nämä ovat niitä mehiläisiä jotka ovat hiljattain levinneet Israelin puolelle ja houkutelleet mukanaan idänmehiläishaukkoja. Vielä emme olleet niitä nähneet joten odotukset olivat korkealla viimeiselle retkipäivälle. 

Villejä hunajamehiläisiä, Wild honeybees
Aika kului ja oli kiirehdittävä takaisin lintuasemalle. Kuulemma kruunuhietakyyhkyt tekevä joka ilta aseman ylilennon auringon laskettua, joten paikalla piti olla. Ei näkynyt hietakyyhkyjä vaikka tovin staijasimme parkkipaikalla.

Siirryimme Lake Anitan piilokojuun , jos vaikka pikkuhaikara onnistuisi tänään. Eipä onnistunut. Myöhästyimme 15 sekuntia! Mutta iloksemme hämärässä kolme pitsihietakyyhkyä lensi järven yli kohti Jordaniaa. Upea lopetus tälle päivälle. Tärkeä wp-pinna molemmille. 

Iloisena ja flunssasta väsyneenä auto hotellille parkkiin ja kaupungille syömään. Iltahuuto kuten joka ilta ja nukkumaan.


Ma 4.2. viimeinen retkipäivä alkoi kellon soitolla klo 5:00. Noam antoi meille vielä yhden nuotin hietakyyhkyille Ovdan laaksoon. Käytimme tämän kortin tänä aamuna. Yhden armeijan pikku tukikohdan lähellä on jätevesilammikko missä hietakyyhkyjä voisi käydä juomassa. Paikalla piti olla tasan 2 tuntia auringon noustua. Niin olimme. Parkkeerasimme automme pienen maasto komppauksen jälkeen lammikon reunaan verkkoaidan taakse klo 8. Päätimme odottaa hiljaa autossa klo 9:15 asti , koska silloin meidän on kiirudettava lintuasemalle staijaamaan mehiläishaukkoja. 

Tuskaiset minuutit matelivat. Ensin lammikolla kävi juomassa 2 kalliokyyhkyä. Aika kului ja kello tuli 9. Aidan päälle tuli raakkumaan 2 pronssikorppia. Ihan kuin kotkakojussa. Korpit tulevat ensin tsekkaamaan paikan ja ilmoittavat muille että mesta on turvallinen. 

Pronssikorppi, Brown-necked raven

Sitten alkoi tapahtua. Mika kuuli ensi ääntä joka läheni. 7 hietakyyhkyn parvi tipahti lammikon lähelle sukimaan 10 min. päästä ne pyrähtivät lammikolle juomaan, mutta juuri niin että menivät katveeseen. Onneksi ne nousivat juotuaan lammikon reunalle lämmittelemään auringon paisteeseen. Voimakas väreily ja kuvaaminen verkkoaidan läpi hieman huononsivat kuvan laatua, mutta tunnistettavat dokkarit silti sain. Kruunuhietakyyhkyjä - WP-pinna:




Kruunuhietakyyhky 4 koirasta ja 3 naarasta, Crowned sandgrouse 4 male and 3 female

Klo 9:16 lähdimme kiireellä lintuasemalle. Päästyämme lähelle parkkipaikka tuli yksi idänmehiläishaukka matalalla automme yli ja laskeutui aseman puihin. Tätä pääsin ihan mukavasti kuvaamaan. Jes! Onnistuimme saamaan tämän wp-listalle viimeinkin.



Idänmehiläishaukka nuori naaras , Oriental honey-buzzard young female


Asemalta menimme komppaamaan vielä Merelle johtavaa kanaalia lisäpinnojen toivossa. Nyt löysimme onneksemme myös riuttahaikaran. Wp-pinna tämäkin.


Riuttahaikara serkkunsa vieressä, Western reef-heron with his cousin
 Tästä ajoimme vielä km 19 ja 20 altaille. km 19 altaan portti oli lukossa, joten menimme suoraan km-20 altaille. Mitään lisälajia emme listoille enää saaneet. kuvasin jonkin verran kirvisiä ja kahlaajia sekä flamingoja.


Flamingo, Greater flamingo
 Loppu illaksi siirryimme Lake Anitan piilokojuun pikkuhaikara toiveissa. Pikkumerimetso oli kasvattanut hienon ruskean niskatukan. Vähän ennen auringon laskua lensi pikkuhaikara kojun edestä vasemmalta puolelta saarekkeen taakse. Onnistuipa sekin lopulta. Se olikin sitten retken viimeinen wp-pinna joita sain tällä reissulla kasaan 45. Hieno maa!


pikkumerimetso, Pygmy cormorant

Loppuun fielä fiilistelykuva komeista merimetsoista ilta-auringon valossa.


merimetso, Great cormorant

Tästä hotellille siivoamaan auto, auton palautus takaisin vuokraamoon ja viimeiselle illalliselle. Illalla iltahuuto ja käynti nukkumaan iloisena hienosta viimeisestä retkipäivästä. Huomenna olisi sitten kotimatkapäivä. Bussi lähtee hotellilta klo 10 kohti Ovdan lentokenttää. 

Ti 5.2. lähdimme ajallaan lentokentälle. Hirmuiset turvatarkastukset ja tavaroiden syynäämiset ja läpivalaisut ja haastattelut ja passien moninkertaiset tarkastukset läpikäyneenä lentokentän kahvilaan ja kohti kotia noin tunti myöhässä. Suomessa odotti melkoinen ilmaston vaihto aavikon kuumuudesta hirveään lumimyrskyyn. Auto saatiin kaivettua lumihangesta ja kotona oltiin noin klo 22. 

Kiitos Israel ja lintuaseman oppaat Noam ja Rei sekä kiitos Mika kärsivällisestä retkiseurasta. 

lauantai 9. helmikuuta 2019

Israel pv 3 ja 4 , kuollut meri ei väreile





To 31.1. herätyskello soi armottomasti klo 3:00. Tänään päätettiin karistaa Eilatin lämpö ja suunnata 250km pohjoiseen Kuolleenmeren suuntaan. Aamukahvin keitto, aamaupala ja päivän tavaroiden pakkaus. Tänään oli Mikan ajovuoro, joten minun vastuulla olisi kartturointi. Matkaan päästiin noin. klo 4. 

Juuri auringon noustessa saavuimme päivän ensimmäiseen retkikohteeseen Navit poolsille Kuolleenmeren eteläpuolelle vähän ennen isoja tehtaita. Auto tien reunaan parkkiin ja ovi auki. Jo ennen kuin päästiin autolta kuului kosteikolta papyruskerttusen karheaa laulua. päivän eka wp. 

Komppasimme kosteikon reunaa kohti itäpuolta. Alueella oli luonnollisesti paljon lintuja. Kiitäjiä oli satoja, ellei tuhansia. Vaikeaa arvioida kun lintuja pörrää veden pinnasta yli kilometrin korkeuteen ihan mustanaan. Valtaosa tervapääskyjä pienempi osa vaaleakiitäjiä. 


Vaaleakiitäjä , pallid swift

Kosteikko oli melko iso ja hankala hallita. Korkea kaislikko peitti tehokkaasti näkyvyyttä. Vesilinnut, joita oli tuhansia, olivat todella arkoja ja sekasorto oli valmis kun näkivät meidät. Onneksi tilanne hieman rauhoittui kun olimme hetken paikallaan. Pian Mika löysi kaukoputkella sulttaanikanan kaislikon reunasta. Ihanan vihreä selkäinen, eli afrikansulttaanikana. Ihan kuin tällä olisi ollut pieni poikanen perässään. Ilmeisesti nämä pesivät täällä. 

Muuta wp:n arvoista ei meillä putkiin enää osunut, joten päätimme lähteä jatkamaan matkaa kohti päivän pääkohdetta Har Amasaa.

Ajelimme Aravalaaksosta poispäin. Nousu rutisi korvissa. Pian olimme jo paljon ylempänä ja maisemat muuttuivat vehreämmiksi. Yhdellä niityllä ihailimme paikallista keisarikotkaa.


Keisarikotka , Imperial eagle

Pronssikorppi ahdistelee keisarikotkaa, Brown-necked raven disturbs imperial eagle

Pian olimme paikalla Har Amasan lähellä. Maisemat olivat upeita kun kuolleen näköinen kivikkomaisema on vaihtunut vihertävään ja kukkivaan niittyaro maisemaan. 
Lähdimme kävelemään kohti päämäärää kun matkalla eteemme osui ensimmäinen tasku. Arotasku oli löytänyt ison toukan saaliiksi. Tietyn pinnapaineen takia en ehtinyt jäämään tätä kunnolla kuvaamaan. 


Arotasku, Isabelline wheatear

Seuraavaksi silmissämme vilisi mustavalkeita taskuja jotka kaikki olivat valkoselkätaskuja. Olivat vain jostain syystä todella arkoja, enkä kunnon kuvaa onnistunut saamaan. Wp-pinna silti taas.


Valkoselkätasku , finsch's wheatear


Kävelimme rauhallisesti rotkon pohjaa aina y-haaraan asti eikä persialaista näkynyt. Alkoi hiipiä hylsyn tunne niskaan. Minä nousin rinteeseen komppaamaan sitä ja Mika palasi parisataa metriä takaisinpäin. Mika huusi radiopuhelimeen , että jokin -ei minkään näköinen tasku hyppelee rinteessä. Se herätti mielenkiintoni ja kiiruhdin paikalle. Mika oli hukannut taskun , mutta onneksi se löytyi melko pian uudestaan. Siinä se oli komeasti kiven päällä vastavalon puolella. Ei muuta kuin antaa kemeran laulaa.. Retkemme paras havainto persiantasku. wp-pinna luonnollisesti molemmille.


Persiantasku , Persian wheatear
Rinteellä piti myös vuoripyyt kovaa ääntä, mutta kuvaamaan ne eivät päästäneet. Oli tyydyttävä lintu maisemassa-kuvaan.


Vuoripyy, chukar

Palasimme tyytyväisinä autollemme ja lähdimme valumaan takaisinpäin kohti kuolluttamerta.
Matkalla pysähdyimme katsomaan arohiirihaukka pariskunnan pelailua ilmassa. Toinen oli saanut jonkin liskon saaliikseen ja sitähän piti esitellä toiselle.



Arohiirihaukka, Long-legged buzzard

Matkalla pysähdyimme muutaman kerran tarkistamaan mustavalkoiset taskut. Kaikki olivat surutaskuja. 


Surutasku, Mourning wheatear
 Jatkoimme matkaamme Ein Gediin David riverin parkkipaikalle. Kahvilan pihalla oli paljon lintuja joista sain wp-pinnat. Palmuissa ja taivaalla pörräsi lyhytpyrstökorppeja. pihamainat ja rotkorakkelit kerjäsivät ruoan tähteitä ihmisiltä. Tämä oli hyvä paikka ottaa kuvat pois näistä kaikista.


Lyhytpyrstökorppi, Fan-tailed raven


Pihamaina, Common myna




Rotkorakkeli , Tristam's starling

Tämä oli käännöspaikkamme ja matka takaisin päin alkoi. Taskuja tietenkin tarkastimme ja kuvasin.

Kalottitasku ,  White-crowned wheatear
Tämä olikin sitten tämän päivän viimeinen lintukuva vaikka retkemme jatkuikin. Ajelimme kohti etelää ja Nave Zoharin lähellä huoltoaseman kohdalla tien länsipuolella on vesiallas. Tähän pysähdyimme etsimään tamariskivarpusia,  (Dead sea sparrow). Olimme hieman myöhässä. aurinko oli jo laskemassa ja linnut virittäytyivät yöpuulle. onneksi näimme 5 linnun sujahtavan kaislikkoon nukkumaan. Kuvaa en ehtinyt saamaan. 

Tästä ajoimme vielä Idanin kautta Hazevaan auringon laskettua, ajatuksena etsiä aavikkohuuhkajaa,  mutta väsymys ja kuljettajan motivaation puute sai retkemme tämän osion olemaan pelkkä läpiajo juttu. Ei siis muuta kuin kohti Eilatia. auto parkkiin, pikainen puhdistautuminen ja syömään. Kello oli jo melko paljon ennen kuin päästiin nukkumaan. No huomenna tarkoitus ottaa taas hieman rennompi päivä.

Pe 1.2. soi kello taas normaalisti 5:30. Aamulla kävimme hetken staijilla Norh beachilla. Valkosiipitiira saalisteli merellä lokkien seassa. Muuta ihmeellistä ei näkynyt. Lintuaseman kautta kohti Ovdan laaksoa. Lintuasemalla suola-altaassa kyyhötti rääkkähaikara.


Rääkkähaikara, Squacco heron

Klo 9 maissa olimme Ovdan laaksoon menevällä tiellä. Paikalla oli muitakin harrastajia ja päätimme lyöttäytyä heidän seuraan. Hollantilaisia miehiä, Isä ja poika. Komppasimme laakson pohjan pusikko vyöhykettä pari kilometriä kohti 12-tietä. Heti alussa oli aavikkotasku joka antoi kuvata itseään kohtalaisesti.


Aavikkotasku , Desert wheatear
Matka jatkui kun löysimme yhden kähmyn kertun. Jonkin aikaa sitä jaakailimme kunnes nuorempi Hollantilainen näki linnun hyvin. Koiras kyproksenkerttu. Yritimme vielä houkutella sitä atrapilla näkyville, mutta turhaan. Ei onnistunut linnun kuvaaminen. Kävimme kääntymässä lähellä tietä ja palasimme autolle päin. Pusikossa oli mm. Isolepinkäinen(pallidirostris), aavikkotulkkuja, aavikkokerttuja, kääpiökerttuja, pikkupensaskerttuja , aavikkokiuruja, töyhtökiuruja, surutaskuja, kalottitaskuja joista yksi oli nuori kokomusta lintu. Tätä yritimme vääntää basalttitaskuksi, mutta aivan turhaan.  Sekä yksi nummikirvinen.


Nummikirvinen, Tawny pipit

Seuraavaksi ajoimme autolla kohti etelää, lentokentän suuntaan. Paikalla oli iäkkäämpi Suomalaispariskunta jotka olivat juuri nähneet sarvikiuruparven. Lähdin etsimään noita lintuja ja Mika seurasi tarkkaan askeleitani, koska tässä kohtaa oli paikoitellen pehmeää hiekkaa minne sarvikyyt tykkäävä piiloutua. No ei näkynyt sarvikyitä, mutta onneksemme yksi sarvikiuru, wp-pinna. Lintu oli hyvin kuvaajaystävällinen ja päästi ottamaan kuvia melko läheltä.



Sarvikiuru , Temminck's lark


Takaisin autolle, ja takaisinpäin. Päätettiin vielä pysähtyä tarkastamaan kiuruparvia. Yhtä parvea lähdin kuvaamaan. siinä oli aluksi useita töyhtökiuruja ja jokunen aavikkokiuru. Seassa oli myös ainakin 3 pikkuaavikkokiurua joista sain myös wp-pinnan. Näitä Mika jäi katsomaan auton lähelle kaukoputkella. 




Pikkuaavikkokiuru, Bar-tailed lark
Pusikoissa oli myös melko paljon surutaskuja.



Surutasku, Mourning wheatear


Enempää emme jaksaneet kompata kuumaa keskipäivän aavikkoa, vaan suuntasimme kahville ja kohti seuraavaa nuottia samarin kibbutsia. Kahvilla kävimme Neot Smadarin kahvilassa 12- ja 40 tien risteyksessä. Ihailimme hetken Neot Smadarin kibbutsin vehreyttä ja lintupaljoutta,  mutta vain tieltä. Paikalla oli ainakin kaksi sinisuohaukkaa, tuulihaukka ja arokotka. Mitähän kaikkea tuo rehevä kylä pitääkään sisällään. No ehkä ensi kerralla tutustumme tuohon kylään paremmin. 

Matkamme jatkui Samariin josta oli tarkoitus etsiä seuraava retken kohdelaji, mustaruostepyrstö.
Pienen etsimisen jälkeen lintu löytyi navetan pohjoispuolen pensaikosta. Onpas hieno lintu! ja tietenkin wp-pinna.



Mustaruostepyrstö, Black scrub-robin

Vielä ehtisimme tänään hyvin käymään ammrams'pilareilla. Siellä pitäisi olla varma nuotti rotkopunavarpusiin. No eipä ollut vaikeaa näitä etsiä... Wp tik silti.




Rotkopunavarpunen naaras ja 2 koirasta, Sinai rosefinch female and 2 males
Retkeilijöiden eväiden tähteiden kimpussa hääri myös muita lajeja. Aavikkokiuruja, kalottitasku ja aavikkokerttuja jonka sain jo aikaisemmin wp-pinnaksi, mutta nyt sain siitä hyvät kuvat.


Aavikkokerttu, Scrub warbler
Illaksi ajoimme vielä lintuasemalle ja Lake Anitan piilokojulle, mutta mitään uutta ja ihmeellistä emme enää nähneet. Hietatiira edelleen paikalla, samoin pikkumerimetso ja ruskohaikara. Pian tuli pimeä ja suuntasimme hotellille  ja päivälliselle ja sen jälkeen nukkumaan. Huomenna taas aikainen herätys. Siitä sitten viimeisessä , kolmannessa osiossa. Tsau.