Syyskuun retkillä kuvattua...

Näin sadepäivän ratoksi päivitellään taas blogia. Vuodenpinnat ovat olleet tiukassa tässä viimepäivinä , joten ei tässäkään osiossa niitä yhtään ole. Syyskuu on valtaosalla linnuista päämuuttoaikaa ja siksi lintuja on paljon liikenteessä. Kirvisten muuttoaikaa on ollut syyskuu ja niitä on ollut paljon myös kuvattavana.  Itse tein pari retkeä joiden pääkohteena oli juuri kirviset. Hyvällä paikalla ei retken tarvitse olla kovin pitkä kun materiaalia tulee riittävästi. Tunnin kierto Vantaan Pitkäsuon täyttömäellä oli hyvä esimerkki. Lintuja oli paljon ja kuvaus esteitä vähän. Tässä joitakin vertailuksi

Lapinkirvinen, vanha naaras. hyvä tuntomerkki oranssi kurkkulappu 

Metsäkirvinen. Rinnan viirutus ei jatku kupeille saman paksuisina

Niittykirvinen. Rinnan viirutus kupeilla saman paksuista

Niittykirvinen. Nitkulla on komeat takavarpaan kynnet.

Toinen kuvattava kohde on petolinnut joista arosuohaukoilla on ollut näyttävää menoa tänä syksynä. Vaikea kuvitella tätä lajia harvinaisuudeksi. Tässä Helsingin Viikissä pyörinyt nuori lintu.

Nuori arosuohaukka

Kautosen Jonin kanssa on tullut juostua pikkukiljukotkan perässä Kouvolan suunnalla sitä kuitenkaan näkemättä. Kouvolassa tuli kuvattua nuolihaukkoja.

Aikuinen nuolihaukka

Lopuksi on pakko nostaa esille lintukuva jota itse olen jo odottanut jonkin aikaa, sillä kanahaukasta en ole aikaisemmin saanut kuvaa. Tämä nuori lintu kaarteli Espoossa Maarin tornin edustalla. Kuvapinna tuli nyt sitten tästäkin lajista.

Nuori kanahaukka

Katsotaan tulisiko vuodenpinnoja seuraavilla retkillä.

Utö 21.-23. 8.

Niin kuin lupasin , tulee seuraava blogipäivitys Utöstä.  Pe 21.8. lähdin ajelemaan kohti Paraista. Menomatkalla yritin etsiä siellä nähtyä mandariinisorsaa, tietenkin tuloksetta. Lautta lähti jonkin verran myöhässä kun odottelimme jotakin porukkaa ja tietenkin vielä kierrettiin kaikki mahdolliset satamat. Perillä olimme myöhään illalla. Menomatkalla toivottivat kalasääsket matkailijat tervetulleeksi saaristoon.

Kalasääski pesue

Yövyin jälleen tutussa ja  edullisesssa gamlapostenin kämpässä. Aamulla aikainen herätys ja staijille luotsiasemalle. Merellä oli kovin hiljaista joten saarta komppaamaan. Jo aamupäivällä alkoi helle olla melkoista. Kämpillä vaatteet minimiin ja kierrokselle. Saaresta oli tietenkin tarkoitus löytää jotain mielenkiintoista, mutta kovin oli saari hiljainen. Meni tavallisten lajien kuvauksesksi. 

Pensaskerttu

Parhaimpina lajeina kirjokerttu ja lapinkirvinen josta sain vuodenpinnan.

Tuulihaukka

Illalla kuvailin saaren petoja. Tuulihaukkoja oli jokunen paikallisena samoin varpushaukkoja. Jälleen kerran näin varpushaukan syömässä tuulihaukkaa. Miksi pyydystää pikkulintuja kun isommissa on enemmän ruokaa. Samoin saaressa oli useamman käpytikan jäännökset.

Varpushaukka

Illalla tuli vielä ruskosuohaukka saalistuslennolle itäniitylle.

Ruskosuohaukka

Seuraava päivä alkoi samoilla rutiineilla. Taas oli tiedossa hullun helteinen päivä kun edes tuulta ei ollut yhtään. Päivän projekti oli löytää etelänpäiväkiitäjä. niitä on saaressa nähty jokunen. Aamun valoissa tuli kuvattua hieman hysyjä lammashaassa tai lepikossa. Miten vaan.

Pajulintu

Saareen oli saapunut myös Holvitien Mikko jonka kanssa tuli rupateltua tovi jos toinenkin. Mikko sanoi että Varesvuon pihalla on ollut kiitäjiä, joten sinne siis.

etelänpäiväkiitäjä

Hetken odottelun jälkeen löytyi. Elis se on tämäkin =) .

Merimetso

Päivällä kävin Vilin ja Britan kanssa merellä. Vesinäytteet saatiin ottaa kauniissa ja tyynessä kesäsäässä. Ohi lensi jokunen merimetso ja haahkaparvi. 

Eipä saari tarjonnut tälläkään kertaa mitään jytkyä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Joskus voi onnistaa. 

Leppoista elokuuta

Koska elokuunpinnoista puuttui sekä Mikalta että itseltäni kattohaikara, oli luonnollista aloittaa elokuun retkeily 1.8. Koski Tl:stä missä kattohaikara on onnistunut tuottamaan Suomen ensimmäiset poikaset. Hetken jouduimme odottelemaan että poikaset tulivat pesän uumenista näkyviin. Sitten tuli emolintukin pesälle.

Kattohaikara Koski TL

Suomen ensimmäiset kattohaikaran poikaset Kontti ja Kinttu

Pe 7.8. pamahti piippariin ja aamupäivällä itselleni odotettu laji mustaotsalepinkäinen Helsingistä. Niinpä jäi sekin työpäivä tyngäksi, koska pakko oli päästä liikkeelle. Lintu löytyi melko pian kun saavuin Haltialan pelloille. Vuodenpinna napsahti. Illalla kävimme vielä uudestaan hakemassa sen Mikalle pinnaksi.

Mustaotsalepinkäinen Helsinki 

Samana iltana kävimme vielä ihailemassa kaunista lampivikloa Espoossa. Ja olihan se tietenkin elokuunpinna.

Lampiviklo Espoo

Su 16.8. lähdettiin Kautosen ja Teivosen kanssa kohti Poria. Siellä oli jo parina päivänä nähty heinäkurppa Leveäkarissa. Vajaan tunnin komppauksen jälkeen lintu pölähti jaloistamme lentoon ylämaansonnien puoleiselta niityltä. Taas sain vuodenpinnan. Porista ei muuta enää löytynyt joten suuntasimme iltapäiväksi Turkuun katsomaan siellä viihtynyttä tiibetinhanhea. Hetken sitä jouduimme etsimään ennen kuin lintu löytyi. Mika sai tästä peräti nojatuolieliksen. Lintu ei ollut kovin lähellä joten kuvatkaan ei ole ihan huippuja. No dokkari sentään.

Tiibetinhanhi

Vielä loppuun hauska kuva Karkkilan päällä pyörineestä mehiläishaukasta. Vasta kotona huomasin sillä olevan matkaeväät mukana. Eihän sitä koskaan tiedä jos nälkä yllättää.

Mehiläishaukka hunajakenno jaloissa.

Seuraavana viikonloppuna lähden kesäiseen utöön. Päivitys siten niistä kuvista...

Lokkeja, lokkeja, lokkeja...

Vuodenpinnakerääjä ei voi välttyä vierailuilta Ah! aina niin ihanan tuksuisilta kaatopaikkavierailuilta. Joten en minäkään. 17.7. löytyi tämän syksyn ensimmäinen Aroharmaalokki Tampereelta Taran kaatopaikalta. Ilmeisesti sama lokki löytyi uudestaan 20.7. samalta paikalta ja nyt alkoi pinnapaineet kasvamaan ja matka tampereelle iltapäiväksi lyötiin Kautosen Jonin kanssa lukkoon. Salosen Valtteri lupasi tulla oppaaksi, koska nämä ei yleensä ole helppoja kuin alan osaajille. 

Tällä nuorella 2kv harmaalokilla olisi kyllä ollut nokkaa

Ensimmäinen yrityksemme ei ollutkaan niin yksinkertaisen helppo. Aluksi eräs Tampereen suunnalla asuva Bongariveljemme pitkitti pääsyämme kaatopaikalle viemällä Valtterin ja Niklaksen mahdollisimman kauas kaatopaikasta ja lopulta kävi vielä heittämässä lasillisen maitoa selkääni kun olin maksamassa ostoksiani huoltoaseman kassalla. Kuinkakohan tämä urpo meinaa selvitä seuraavasta bongaustapahtumasta kun olen hänen kanssaan samalla paikalla. Huh mikä idiootti!

Lokkien etsiminen Tampereelta meni aivan ketuiksi =)

No lopulta pääsimme kuitenkin kaatopaikalle ja  lämmin kesäpäivä kuivasi maidon selästä  nopeasti. Eipä vain löytynyt enään lokkia vaikka kuinka yritimme etsiä. Illalla kävimme vielä Tampereen toisella kaatiksella Koukulla. Ei löytynyt sieltäkään. 

Nuori 1kv naurulokki on kaunis lintu

Samoille mestoille seuraavana päivänä ti 21.7. Samat kuviot. Pojat kyytiin ja ensin Taralle ja sitten Koukulle. Eipä löytynyt tänäänkään. Kyllä alkoi taas tuntumaan nahoissa bongauksen ihanuus. 

Tampereella oli tällainen Heuglini selkälokki "tuhkaselkälokki"

Seuraavana päivänä pidimme välipäivän , mutta ei olisi pitänyt, koska silloin lokki löytyi illalla. Grrr!. Taas seuraavana päivänä to 23.7. toiveikkaana Tampereelle. Pojat kyytiin ja kaatopaikalle. Kaikkea muuta mielenkiintoista, mutta ei vain löydy aroharmaalokkia. Illalla taas pettyneenä kotiin. 

Tampereen Taralla pyörii hauskan värinen naakka.

Seuraavana päivänä lokki löytyi jo päivällä Taralta. Itse olimme amusta alkaen etsimässä lokkia Salon kaatopaikalta, mutta emme vain löytäneet sitä sieltäkään.  Kautonen kiiruhti paikanpäälle Tampereelle ja sai lokin hoidettua. Itse olin menossa iltapäivällä lasten kanssa Itäsuomeen mökkeilemään enkä päässyt Tampereelle.

Nuori 1 kv mikälielokki. Ohessa on mukavaa etsiä lukurengastettuja lokkeja.

Nuori 1 kv merilokki.

Tätä on Bongaus aina välillä. Tuntuu että huonoa tuuria on langetettu hieman turhan paljon juuri minulle. Onneksi kuitenkin Aroharmaalokkien aika on vasta alkamassa. 

29.7. Löytyi Lahden kaatopaikalta uusi aroharmaalokki. Ensimmäiset bongarit kävivät siellä 5.8. toteamassa että lokki on edelleen paikalla. Illalla kävin katsomassa kuvat lokista ja ilokseni totesin että nyt on helppo löytää koska lokilla on isot naruvyyhdit jalkojen ympärillä. Seuraavana iltapäivänä 6.8. Kautosen  Jonin kanssa sinne siis. Joni blokkasi lokin jo ennen kun pääsimme edes alueelle. Olin hakemassa meille suojaliivejä portilla kun Joni oli kaivanut sen jo putkeen hallin katolta. No helpottipa ainakin paine sen suhteen. Otin lokista jokusen dokumenttikuvan.

Nuori 1 kv aroharmaalokki - pään ja nokan muotoa

1 kv aroharmaalokki - siiven yläpinnan väritystä

1 kv aroharmaalokki pään ja selän väritystä

1 kv aroharmaalokki - pyrstön ja siipisulkien väritystä

1 kv aroharmaalokki - siiven alapinnan vaaleaa väritystä

Ja näissä kuvissa näkyy tärkeä tuntomerkki, narut jaloissa!

Tästä sain tietysti vuodenpinnan. Mitähän seuraavaksi?? Toivottavasti ei lisää maitoa...

Veneilyä, mökkeilyä ja muuta mukavaa

Helsingin Vanhankaupunginlahdella Vantaanjoen koskissa on viihtynyt nuori koskikara jokusen päivän. Sitä lähdimme Teivosen Mikan kanssa etsimään. Tuntia ennen tuloamme paikalle se oli näkynyt , mutta nyt ei vilaustakaan. Eikä sen jälkeen. Joskus tuntuu ettei tuuri aina ole mukana, Paikalla oli virtavästäräkki.

Virtavästäräkki

Seuraavan vuodenpinnan kimppuun hyökätiin 17.7. kun  Forsmanin Dick Täräytti tiedotukseen kuvista määritetyn arokotkan Kirkkonummen ja Espoon rajoilla olevalta merimetsoluodolta. Soitto Kautosen Jonille jolla on vene. Diili tehtiin iltapäiväksi Espoonlahden pienvenesatamaan. Matkaan lähdettiin kolmen porukalla kun Tringan vuodareita keräävä Ohtosen Mika tuli mukaan. Menomatka tuntui loputtomalta. Illalla pääsimme merimetsoluodon lähettyville. Kotkaa ei näkynyt.

Merimetso

 Lähdimme koluamaan lähi saarien rantoja ja ranta männikköjä. Tuntui kun etsisi neulaa heinäsuovasta. Aurinko alkoi jo laskea kun totesimme että parempi lähteä takaisin päin. Viimeisistä männiköistä huomasin ison ruskean linnun. nopea tsekkaus ja Mika sanoi että se on arokotka. Siinä se nyt on! Aivan hilkuilla ettemme ajaneet siitä ohi. Varovainen lähestyminen veneellä jotta saisin edes jonkin tasoisen dokkarikuvan. Kamera lauloi, mutta illan hämärässä ei enää valtavasti valoa ollut. Lisäksi minulla oli käynyt valtava munaus kun vakaaja oli mennyt pois päältä. Ei yhtä ainutta terävää kuvaa. &/%%¤#"! no jokin suttu dokkariksi:

Arokotka

Kyllä harmitti kun on niin amatööri vielä tuon kameran kanssa. No sain kuitenkin mukavan vuodenpinnan ja Tringan eliksen. Ohtosen Mika sai tärkeän Tringan vuodarin. Ja oli se Kautonenkin pelkkää hymyä makoisasta vuodarista. 

Seuraavaa vuodenpinnaa lähdettiin metsästämään 16.7. Hangosta kun siellä oli lennellyt muutama riuttatiira. Ensimmäinen reissu oli hylsy, mutta tuli kuvattua lapintiiroja.

Yllä aikuinen lapintiira nielemässä jotain piikkikalaa ja alla nuori yksilö

18,7, yritettiin uudestaan. Nyt tärppäsi kun yksi lensi Vedan niemen pohjoispuolelta länteen sisämaan puolella. Tilanne oli todella nopea. Itse en ehtinyt saamaan sitä kaukoputkeen, mutta onneksi Sulkavan Kalle sai ja näki linnun hienosti. Jätän tämän tähän...

Seuraavaksi oli taasen vuorossa kuukausipinnat. Helsingin Haltialasta oli löytynyt punapäälepinkäinen 22.7. sen kävimme Teivosen Mikan kanssa katsomassa ja samalla reissulla haettiin itselleni liejukana kk pinnaksi.

Punapäälepinkäinen Helsinki

Liejukana Vantaa. Poikanen pyytää ruokaa.

välissä kävin yksikseni kuvailemassa aneriojärven rantapusikoissa. Paikalla oli viitakerttus poikue. 

Viitakerttunen

Heinäkuun viimeisellä viikolla oli hakusessa Aroharmaalokki joka oli nähty Tampereen Taralla. Lokki asioista kerron seuraavalla kerralla, mutta nyt pari kuvaa kun kävin Mökkeilemässä saimaan rannalla kun Siskoni Anne ja hänen miehensä Ismo oli pyytänyt mökille heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Keli oli hyvä ja perus linnuista sain jokusen otoksen. Kiitos vielä seurasta Anne, Ismo Emma sekä Mutsi ja Faija.

Kuikka

Härkälintu Mökin laiturilta kuvattuna laskevan auringon väreissä

Seuraavaksi siis lokki asiaa . . . .

Kuvaamassa omalla alueella ja pari kk pinnaa

Etelänkiislan jälkeen ei enää olekkaan mitään helppoa vuodenpinna bongattavana kun periaatteessa kaikki pesimälinnut on hoidossa. Siksi on heinäkuussa tullut käytyä jonkin verra kuvaamassa lintuja. Virtasen Iston kanssa teimme kuvausreissun Karkkilan Karjaanjokilaaksoon missä pesi idänuunilintu. Pesäpaikka löytyi pienen etsinnän jälkeen ja hämärän kuusimetsän siimeksesssä otimme muutamia kuvia.

Idänuunilintu pariskunta kävi ruokkimassa aktiivisesti poikasiaan

Omalla kotipihallani onnistui jälleen käenpiika pesinnässään. Lintu on ollut melko hankala kuvattava koska on hyvin arka eikä halua näyttäytyä millään. Tässä on paras otos.

Käenpiika

Pyhtäällä on ollut heinäkuun alusta alkaen punapäänarskuja paikallisena. Mikan kanssa kävimme hakemassa siitä heinäkuunpinnan ja tärkeän kylyn pinnan. Olipa se myös prosu itselleni. Eipä ollut nämäkään helppoja. Olivat siirtyneet monta sataa metriä lännemmäksi siitä missä kaikki muut olivat linnun nähneet. No onnistui silti.

3 punapäänarskua

Lohjan Pusulan Marttilaan ilmestyi 6.7. 3 kattohaikaran seurue. Seuraavana aamuna kävin ottamassa niistä muutaman kuvan. Yollä oli satanut rankasti vettä , joten linnut olivat likomärkiä. Sain niistä myös heinäkuunpinnan. 

Kattohaikara

Vuodenpinnat ovat edelleen tiukassa. Mikähän mahtaa olla se seuraava??