Arktika vol. 4

To 22.5. oli normaali herätys aamulla. Aurinko paistoi , mutta nyt tuuli oli navakkaa lounaan puolelta. Muutto oli todella voimakasta. Hanhia meni tuhansia tai kymmeniätuhansia, mutta emme niitä juuri laskeskelleet. Keskityimme kuikkalintujen ja kihujen laskemiseen. Aamupäivän kuikkamäärä ylitti 4200 rajan ja kihujakin laskimme yli 20 joista kaksi oli leveäpyrstökihuja. Todella nautittavaa katsottavaa! laitan tähän pari kuvaa muutolta:

Merikihuja muutti mukavat 20

Sepelhanhimuutto käynnistyi jo ihan mukavasti

Loppu iltana emme suuria löytöjä enää tehneet vaan saunan ja grillijuhlien jälkeen unten maille..

Pe 23.5. oli taas urinkoinen , mutta tuuli oli aivan tyyni. Muutto oli myös siksi aivan seis. Päätimme ottaa pienet aamupäiväunet ja lähteä sitten paikallisille. Suuntasimme tietenkin elokalliolle jasta saimmekin pikkukiljukotkan. Ei vain taaskaan kuvausetäisyydellä. Muutama petokuva tähän:

Mehiläishaukka nuori yksilö

Mehiläishaukkoja muutti useita joka päivä. tässä hieman eri värisiä.

kuvassa vanha koiras.

Nuolihaukkoja oli jonkin verran sudenkorentoja pyydystelemässä.

Illalla taas saunaan , grillaamaan ja nukkumaan...

La 24.5. oli rauhallinen päivä kaikin puolin. Koko meidän muu perhe oli saapunut eilen illalla mökille ja siksi vietimme paljon aikaa mökillämme , myös lasten kanssa.

Harmaalokki tuli hakemaan ruokaa ilta-auringon paisteessa 

Su 25.5. oli kotiinlähtöpäivä. Kävimme Mikan kanssa kuitenkin bongaamaassa vielä Lappeenrannan Konnunsuolla lauleskelleet caligatat. Tässä:

Pikkukultarinta oli innokas laulamaan.

Sieltä sitten mökille siivoamaan ja kotimatkalle. Ensi vuonna mahdollisesti taas uudestaan. Tämä oli 26. kerta peräkkäin Arktikaa Virolahdella. Yhtään vuotta ei ole veilä jäänyt väliin. Toivottavasti ei myöskään jää.

Mors!

Arktika vol 3.

Ti 20.5. alkoi taas tutun aurinkoisissa merkeissä. Aamustaijia omassa rannassa, omassa rauhassa. Hanhia muutti jälleen tasaisen mukavaa vauhtia ja jokunen kuva omasta rannasta. 

Puukiipijä pariskunta rakenteli jo tämän vuoden toista pesää puupinoon. 

Taitavat vääntää kolme poikuetta vuodessa.

Rannan pajuihin asettui punavarpus pariskunta viheltelemään. Tässä vähemmän punainen naaras,

koiraasta en kelpo kuvaa saanut.

Lapintiirat kalastelivat rannassamme..

Tänään oli vuorostaan Eevan aika lähteä kotiin. Työt kutsuu.

Ajelimme rauhassa Haminaan hyvissä ajoin jotta ehdimme hieman staijata Kirkkojärven kasalla.

Tässä vaiheessa oli Teivosen Mika liittynyt joukkoomme.

Eikä kauaa tarvinnut odotella kun kaksi kattohaikaraa kaarteli kohti itää lähes suoraan ylitsemme.

Kattohaikara kirkasta taivasta vasten.

Illalla ei mitään ihmeellistä enää sattunut, vaan vakio iltamuuton seuraus omassa rannassamme.

Ke 21. alkoi taas tutuissa merkeissä. Aamustaijille , mutta nyt ensimmäistä kertaa Saukkolan kallioille.

Ei mitään järisyttävää, hanhia vähän ja kuikkalintuja. Melko pian siirryimme paikallisille ja Hovin kautta Elokalliolle.

Harjun Hovin pihassa lauloi 2 viitakerttusta. Taustalla antoi tahtia 2 ruisrääkkää.

Elokalliolla näimme komean kiljukotkan liukuvan ja kaartelevan kohti itää.

Itapäivällä siirryimme hiljalleen kohti Leerviikiä missä Radiosuomi piti illalla arktikalähetyksen.

Tietenkin Laaksosen Juha halusi esittää minulle jonkun kysymyksen. En tiedä miltä kuulosti, mutta kuulemma onnistui ihan hyvin. 

Leerviikin rannassa oli myös komea kyhmyhaahka koiras.

Illalla mökille , saunaan ja nukkumaan..

Arktika vol. 2 

Ma 19.5. oli jälleen kaunis helteinen päivä. Henna oli jo lähtenyt kotiin ja olimme mökillä kolmistaan Retun ja Eevan kanssa. Aamu muutto jatkui mukavana omassa rannassa ja samalla kuvailin lintuja edelleenkin mökillä. La 17.5. Vuorisen Kari tuli hakemaan minut lintupaikkakierrokselle, kun Retu ja Eeva halusivat nautiskella olosta mökkirannassa.  Karin kanssa kävimme silloin bongaamassa mustaotsalepinkäisen ja päivästaijilta saimme haarahaukan. Siksi tänäänkin oli odotettavissa jotain kivaa ja yllätykseksi myös Eeva ja Retu lähtivät mukaan.

Väkevänjärven kierrokselta pari otosta :

Heinätavi koiras voimakkaassa vastavalossa

Samoin ruokokerttunen

Matkamme jatkui Virolahden Elokalliolle joka on vanha graniittilouhos. Siellä on uimapaikka kun louhos on täyttynyt kristallinkirkkaalla vedellä ja korkea kasa mikä on rakennettu louhosjätteestä. Tämä kasa on tällä hetkellä ehkä paras löydetty staijipaikka, eikä se osoittautunut tälläkään kerralla huonoksi. Sitkeän odottelun jälkeen pohjoispuolitsemme valui mustahaikara jonka kaiki kolme näimme hienosti. Kuvaamisen suhteen vain harmittavan kaukana.

Iltapäiväksi palasimme omaan rantaan Siikasaareen ja jatkoin kuvaamista siellä:

Pikkutylli oli kuvaajaystävällinen.

Komea tukkakoskelo koiras ui rannassamme

Kirjosiepot varailivat kovasti Retun ja minun rantaan laittamia pönttöjä

Illalla Retu totesi loppujen pitsojen olevan jo lokkien ruokaa ja heitti muutaman palasen veteen. Se ei jäänyt huomaamatta. Kalalokeille maistui kyllä ( olikohan silti liikaa valkosipulia).

Iltamuutto oli mahtavaa katseltavaa, kun  kymmenettunannet vesilinnut (allit ja mustalinnut) valuivat ylitsemme kohti siperiaa. Iltapala ja nukkumaanmeno jotta huomenna jaksaa taas nousta. heips.

 

ARKTIKA Vol 1

Kirjoittelen kiireiden ym. syiden vuoksi viime viikon arktikareissulta vasta nyt. Pahoitteluni. Mutta asiaan. Viime viikko oli siis kevätmuuton ja lintuvuoteni suurin huipennus kun pääsin ystävieni kanssa Virolahdelle Siikasaareen katsomaan arktisten lintujen ryntäystä. Lähtö oli pe 16.5. Ensimmäisen viikonlopun olimme mökillä Hennan, Kumpulaisen Retun ja Roosin Eevan kanssa. Lintuja muutti koko viikonlopun tasaisen mukavasti ilman mitään suurta ryntäystä. Sää oli mukavan helteinen ja aurinkoinen koko viikon joten kyllä ainakin naama sai aurinkoa. Samasta syystä valoa oli vähintäänkin riittävästi lintujen kuvaamiseen. Laitan aluksi ensimmäisten kahden päivän parhaita otoksia :

Harmaasieppo rakenteli pesää pihapiirissä

Valkoposkihanhien muutto on sitä komeinta katseltavaa. Siikasaaren yli muutti tuhnasia hanhia melko matalalla ja molemmin puolin.

Pensaskerttu lauloi rannassamme myös koko viikon.

Tukkakoskelo koiraat kisailivat lentäen. Naaraat ilmeiseti hautomispuuhissa.

Paikallinen Kivitasku piti meille seuraa.

Siinä maistiaisia ensimmäisiltä päiviltä Jatkoa seuraa... mors.

Kotipihan väriloistetta

Kuluneen viikonlopun olen ollut pääasiassa kotona la aamun tornientaistoa lukuunottamatta.. Avioliittomme Hennan kanssa täytti tänään 18v, eli se on nyt täysi-ikäinen. Sitähän piti hieman juhlistaa ja siksi kotona oli kaikenlaista laittamista. Ystäviemme avustuksella saimme ruokailuhuoneen ikkunankin pestyä ja oli pakko hieman kokeiilla ruokinnan kuvaamista sisältä käsin. Monet sanovat ettei meidän kotoiset lintumme ole värikkäitä, mutta se ei kyllä pidä paikkaansa. tässä muutama esimerkki.

Peippo koiraalla on väriä nin paljon, että sitä luullaan punatulkuksi..

Vihervarpus koiraan väri on suorastaan häikäisevä.

Viherpeipolla on myös kauniita vihreän ja keltaisen sävyjä.

Punatulkku on myös itsensä värinen.

Puinarinta on kaunis lintu

Pienin taisemme kuusitiainen ei koreile väreillä, mutta hyvin sekin poseeraa.

Eilen lauantaina oli siis myös tornientaisto , missä olin joukkueemme mukana. Lajisummalla 73 emme ihan mahtuneet 100 parhaan joukkoon, mutta mukava laji oli naaraspukuinen arosuohaukka joka ohitti tornimme.

Tärkeintä on osallistuminen ja vieraille harrastuksen tutustustuttaminen. Vierailijoita kävi tornissa 3. laitan vielä jonkun kuvan tornista kuvattuna.

Ruskosuohaukka naaras etsi pesäpaikkaa pyhäjärven kaislikosta.

Ensikertaan moron...

Työpäivän jälkeinen visiitti viikkiin

Ke 30.4. teimme pikaisen pyörähdyksen Mikan ja Hennan kanssa vanhankaupunginlahdelle Pornaistenniemeen. Tavoitteena löytää paikalla pari päivää viihtynyt sepelsieppo ja sada kuva sitruunavästäräkistä. Reissumme onnistui todella hyvin. Sepelsieppo oli kivasti näkyvissä, kylläkin kuvaajan kannalla liian kaukana ja korkealla puiden latvustoissa, mutta jokusen dokumenttikuvan silti sain.

Sepelsieppo koiras 2-kv oik. jalassa rengas.

Sama lintu selkäpuolelta.

Seuraavaksi oli ajatus käydä piilokojussa jos vaikka sittis olisi kuvattavissa. Eipä tarvinnut kauaa odotella kun komea koiras tuli kojun eteen hetkeksi poseeraamaan.

Sitruunavästäräkki koiras

Kojulla oli myös muutama liro

Ja yksi silkkiuikku

Sekä pajusirkku

Taas tyytyväisin mielin kotiin. Ei kun kohti seuraavia seikkailuja, moro.

Bongailun riemua

Viikonloppuna tuli taas pidettyä kunnon lintupäivä. Kello soi 3:45 ja matkaan päästiin Mikan kanssa 4:30.

Ensimmäinen kohde oli Espoon laajalahti, Maarin torni josta haimme onnistuneesti lampiviklon. Tornilta tuli myös muutama muukin mukava havainto: valkoselkätikka , pikkukuovi, luhtahuitti ja nuolihaukka sekä jokunen kuva.

Paikalla oli pajusirkkuja

Taivaanvuohet soidinteli.

Laajikselta matkamme jatkui Vanhankaupunginlahdelle. Sieltä lammassaaresta hakemaan sitruunavästäräkkiä. Se ei onnistunut , mutta kirjosieppo oli tullut tornin viereen. Sieltä kävelimme Pornaistenniemen puolelle piilokojulle , missä sittis meille esittäytyi. kuvaa en siitä kuitenkaan saanut.

Paikalla lenteli myös pikkulokki

Piilokojun pitkoksilla kuulimme vielä pussitiaisen ääntä. Se sai jo molemmille hymyn huulille. Kivoja vuodenpinnoja. Matkamme jatkui kohti Vuosaaren täyttömäkeä, minne ajateltiin mennä staijille. Kävellessämme rinnettä ylös tuli viesti Kirkkonummella nähdystä harjalinnusta. Sinne siis. Eipä löytynyt , eikä oikeastaan mitään muutakaan ihmeellistä. Taas kännykkä pirahti. Laajalahdella pikkutiira. Taas mentiin. Lintu oli paikalla. Samoin sitruunavästäräkki ja kaulushaikara.

Pikkutiira lenteli kovin kaukana, mutta tunnistaa lajin

Sieltä sitten kotiin ja lehtikirjoitusta kirjoittelemaan. Kotona vielä kuva ruokintamme punatulkusta.

Punatulkku koiras.

Että sellainen lintupäivä. Kuvia kertyi taas vajaa 400 , jotka sain vasta eilen illalla käytyä läpi. Kohta onkin vappulomat ja viikonloppuna tornientaisto. Heips.