Aina yllättävä, upea keväinen Kreeta.

Tänä vuonna oli mahdollisuus toista kertaa vetää linturetki Kreetan saarelle 15.- 24.4. 2023. Viime vuonna oli debyyttimatka ja luonnollisesti retki paranee ja monipuolistuu vuodesta toiseen. Nyt painotettiin enemmän lintuihin ja retkipäivää pidennettiin lähinnä aamun tunneissa. Agia järvellä vierailtiin useammin, Omaloksesta käveltiin ylös vuorille ja veneretki tuli ohjelmaan.  Muutenkin ajankohtaa siirrettiin viikolla eteenpäin. 

Viikon siirto ajallisesti näkyi jonkin verran pohjoisessa pesivien lajien katona, mutta toisaalta tilalle tuli enemmän etelässä pesiviä lintuja. Lajimäärä viikon reissulla pysyi lähes samana kuin vuosi sitten. 

Retki on virallisesti su-su, mutta jälleen varastin yhden päivän lisää ja ostin lennon la 15.4. Tällä kertaa mukaan tuli vanha ystäväni Kumpulaisen Reijo, eli Retu, jonka kanssa olen retkeillyt koko ikäni 10 vuotiaasta räkänokasta aina tähän päivään asti. 

Pe 14.4. illalla siirryin Retun luokse majoitukseen Vantaan Hiekkaharjuun. Illalla saunottiin ja muisteltiin menneitä, sekä mietittiin tulevaa viikkoa. 

Aamulla la 15.4. herätys 3:30, aamupala ja siirtyminen taksilla lentokentälle. Aamulento lähti ajallaan ja perillä Hanian lentokentällä olitiin joskus 10 maissa. 

Anderssonin Kim oli meitä jälleen vastassa lentokentällä. Aluksi käytiin bongaamassa Retulle majakkapinna Hanian satamassa. Lintuja ei juurikaan näkynyt...

Hanian majakka

Haniasta siirryimme majapaikkaamme joka tällä kertaa oli House Kastrin lähellä oleva hotelli Esthisis. Nopea majoittuminen siistiin ja tilavaan hotellihuoneeseen. Onneksi oli erillisvuoteet. 

Hotelli Esthisis sisäpiha

Majoittumisen jälkeen kävelimme House Kastriin josta lähdimme tutustumaan Falassarnan alueeseen. Mitään uutta emme löytäneet. Alueella oleva kosteikkokin oli kuivuuden takia kuivana eikä siellä ollut mitään ihmeellistä nähtävää. Pensas vyöhykkeellä kivasti peruslintuja: mustapäätaskuja, sinirastas, kirjotaskuja, hemppoja, hanhikorppikotkia, harjalintuja, alppikiitäjiä, punapäälepinkäisiä...

mustapäätasku naaras

Falassarnasta siirryimme Tavronitiksen kylään jokisuulle. Joessa kahlaili pitkäjalka. Hienoin havainto oli kuitenkin rannassa oleva pääskykahlaaja. Tämä antoi kuvata mukavasti ja näytti vielä parhaan tuntomerkkinsä, punaiset siiven alapinnat.

pääskykahlaaja Tavronitis rivermouth

Tästä ajelimme takaisin Plataniakseen valmistautumaan ensimmäiseen illalliseen. Saimme nauttia valokuvauskurssilaisten mukavasta seurasta. Ruoka oli jälleen aivan mahtavaa. Eksoottisena makupalana sain maistaa paikallista sisälmyskeittoa. Ei jatkoon... Käppäilyt hotellille ja nukkumaan kylläisenä 22 maissa. 

Su 16.4. lähdettiin aamulla Agia järvelle auringon nousun aikoihin klo 6:30. Aamukahvit napattiin kyytiin paikallisesta kahvilasta menomatkalla. Järvellä oltiin 7 maissa. Paikallisen pääsiäisenvieton takia moni porukka oli virittelemässä nuotioita lampaan paistoon. Musiikki pauhasi joka nuotiolla... Lajeista mainittakoon laulava balkaninuunilintu, rastaskerttunen, rytikerttunen.

Aamuista Agia-järven maisemaa. Kuvat Reijo Kumpulainen

Järveltä mentiin Tavronitiksen alueelle. Taivaalla lensi kattohaikara ja niittysuohaukka. Tästä siirryimme  takaisin kämpille valmistautumaan retkiseurueen tapaamiseen. Porukat saivat rauhassa majoittua House Kastriin ja ensi tutustuminen kattoterassilla ennen ruokailua. Annalan Jouni oli ainoa tuttu viime kerralta. Uusina Eino, Timo ja Marja sekä Marjatta.

 Porukalla lähdettiin kävelemään kohti taverna Drakianaa. Noin  tunnin kävely ravintolaan ja toinen tunti meni ruuan odottelussa. Taverna oli tupaten täynnä pääsiäisen viettäjiä. Lopulta saimme ruokaa pöytään ja olihan se erittäin hyvää jälleen. 

Plataniakseen palasimme kävellen yläkautta. Paljon mielenkiintoista nähtävää lähinnä kasvi-puolella. Silkkikerttusia ja samettipääkerttuja lauloi useita. Mustapääkerttuja myös paljon äänessä. Matka taittui yllättävän mukavasti täydestä vatsasta huolimatta. 

Maisemaa "yläreitiltä"

jokin paikallinen lude-laji.

Illalla istuttiin hetki House Kastrin kattoterassilla ja pidettiin ensimmäinen iltahuuto. Tämän jälkeen palattiin Retun kanssa hotellille. Kyläpöllönen oli äänessä. Hotellilla iltapesut ja nukkumaan. 

Ma 17.4. aamuherätys klo 5:50 ja lompsittiin House Kastriin. Aamukävelyllä kävimme läheisellä kukkulalla tutustumassa paikalliseen lajistoon. Kävelyn jälkeen palasimme House Kastriin  yhteiselle aamiaiselle. 

Tästä hyppäsimme pikkubussiimme ja ajelimme Agia järvelle auringon nousun aikaan.  Järvellä oli rauhallista näin aamutuimaan. Järvellä tutut paikalliset linnut: pikku-uikku, liejukana, nokikana , etelänharmaalokkeja paljon joiden seassa yksi esiaikuinen selkälokki, silkkikerttunen, peukaloinen, mustapääkerttu mm. Vesilinnut ovat aivan kateissa lukuunottamatta yhtä ruskosotkaa. Ilmeisesti kaikki ovat jo muuttaneet pesimään mannereuroopan puolelle. 

Järveltä siirryimme Tavronitiksen kylälle ja jokisuistoon. Joessa kahlaili muutama silkkihaikara ja jokisuussa pitkäjalka. Kylän niitty kuhisi lintuja, keltavästäräkkejä, lapinkirvisiä, lyhytvarvaskiuruja, pensastaskuja mm.

Tästä siirryimme Falassarnan alueelle. Alueella edelleen paljon lintuja, Harmaasirkkuja, punapäälepinkäisiä, kirjotaskuja,  sinirastas ym. paikallista eksotiikkaa. 

Retkeilyä Falassarnan alueella. Kuva: Reijo Kumpulainen

Takaisin tullessa lounastinne Kavousin kylässä. Tarkoitus oli syödä kevyesti, mutta Kimillä hieman karkasi käsistä. Mahtavan makuisen lounaan jälkeen vyöryimme takaisn autolle. Kotimatkalla pysähtelimme vielä muutamilla lintupaikoilla, näimme mm. mehiläissyöjiä. Kävimme vielä pyörähtämässä Agia järvellä, mutta siellä oli valtavasti porukkaa pääsiäisen vietossa. Mitään uutta mainittavaa emme enää löytäneet. 

Hotellilla jälleen siistiytyminen ja kävely House Kastriin iltahuudolle josta kävellen iltapalalle Plataniaksen ylä-kylälle Agioklima ravintolaan. Ruokailun jälkeen  takaisin hotellille ja kuunnellessamme kyläpöllösiä, Kuulimme ja näimme tornipöllön hotellimme pihalla.  Ensimmäiseen varsinaiseen retkipäivään tyytyväisenä kävimme ajoissa nukkumaan.

Ti 18.4. aikainen herätys klo 5:50. Kamat kasaan yön yli retkellemme etelärannikolle. Kyyti haki meidät hotellin edestä. Jälleen kohti Agia järveä , mutta nyt kävimme yhdessä aamiaisella kahvilassa. Kahvittelun jälkeen rauhallinen kävely järven pitkoksilla. Lajeja kertyi listalle. Mm. yöhaikara, kääpiöhuitti, rytikerttunen, rastaskerttunen ja kuhankeittäjä.

Mustapäätasku Agia-järven pitkoksilla

Järveltä  Matkamme jatkui Georgiopolin kosteikolle. Täällä mm pikkuhuitti ja pikkuhaikara ruovikoiden reunassa

Matka kohti etelää kulki vuoriston poikki kanjonia pitkin. Improsin kylällä pysähdyimme tarkastamaan taivalla leijuvia korppikotkia. N. kymmenen hanhikorppikotkan seasta löysin retkemme ensimmäisen partakorppoikotkan. 

partakorppikotka 

Tästä havainnosta iloisina jatkoimme lounaalle Chora Sfakionin kylään. Syötyämme sopivan kevyesti jatkoimme Aradenan rotkolle. Mukavaa lajistoa vilisi karuissa maisemissa. mm. kirjotaskuja, kalliopääskyjä, sinirastas, harjalintu, 

Kirjotasku 

Iltapäivällä pääsimme perille Agios Ioanniksen kylään n. 1 km korkeuteen. 

Hotelli Alonia guesthose. Kuva: Marja Heikkinen

Majoituttuamme hotelliin oli itapäiväkävelyn aika. Osa porukasta käveli jyrkänteelle ja osa käveli kanssani kylällä. Iltapäivällä oli melko rauhallista. Pensas- ja lehtokerttuja oli jokunen. Illalla jälleen runsas ja maittava iltapala hotellilla ja sen jälkeen nukkumaan takkatulen lämpöön. Kyläpöllöset huusivat yön pimeydessä. Kyllähän uni maistui pitkän päivän jälkeen makoisalle.

Ke 19.4. kello soi 6:45 ja mukavasti iso osa porukasta lähti kanssani aamukävelylle kylälle. Kylällä lauloi mm. pensassirkku, lehtokerttu ja turturikyyhky. Kylän laitumen pensaissa pörräsi balkaninsieppo. Todella arka lintu joka ei päästänyt kuvaamaan kunnolla. Jounin kanssa ihmeteltiin myös kasveja.

kämmekkä

Aamukävelyn jäkeen tuhti aamupala hotellilla, sitten kämpille kamat kasaan ja matkaan kohti uusia seikkailuja. Aradenan rotkon kohdalla pysähdyimme jälleen.

Aradenan rotkon ylittävä silta. Kuva: Eino Korsi

Paluumatkalla Aradenan jälkeen  pysähdyimme Anopolin kylällä ja ajoimme ylös läheiselle St Catherinen  kirkolle. Hanhikorppikotkat olivat hienosti kuvattavissa. 

hanhikorppikotka 

Tästä ajelimme Frangkokastellon linnakkeelle ja teimme pienen pysähdyksen linnalla josta kävelimme rantaan. Rannan viikunoissa kähmyili rääkkähaikara joka ajettiin lentoon ja kaukana merellä kuokki liitäjiä joiden laji jäi vaille määritystä , mutta todennäköismmin ne oli välimerenliitäjiä. 

Lounaalla kävimme läheisessä Oasis tavernassa. Ruokailun jälkeen jatkoimme etsimään "vuotavaa putkea" joka paikallislintuoppaan mukaan pitäisi olla alueen helmi. Emmepä tuota putkea ikinä löytäneet.

 Kävimme kävelyllä Paralia Agia Marinan uomalla ja rannalla. Lintuhavainnot jäi vähiin joten takaisin autolle ja kohti Plataniasta. Ennen vuorien ylitystä ajelimme vielä läheiselle viljelyalueelle. Täällä pörräsi kymmenittäin mehiläissyöjiä ja levoton lyhytvarvaskiuruparvi pyrähteli kuivalla pellolla. Ehkä tänne voisi tulla ensi kerralla retkelle.

Nyt nokka kohti pohjoista. Paluumatkalla kävimme toteamassa Soudanlahden pohjukan jokisuiston olevan myllerryksen alla ja tyhjä linnuista, joten matka jatkui kohti hotellia. Jälleen pikainen siistiytyminen ja todella maittava iltapala Plataniaksen kylässä Quizz tavernassa. Käppäillen hotellille takaisin, yhdet iltaoluet ja nukkumaan. 

To 20.4. Herätys jälleen klo 5:50. Päivän kamat kasaan, hieman lämpimämpää vaatetta mukaan ja pihalle. Kim körötteli hotellin eteen ajoissa ja porukka taas kasassa. Kim heitti meidät jälleen Agia järvelle ja lähti hakemaan aamiaista. Hetken järven linnustoa ihmetellessämme saimme patongit ja aamukahvit jotka nautittiin lintujen keskellä. 

Järvellä oli tuhansia pääskyjä juuri saapuneena muutolta afrikan puolelta. Kaikki tutut 4 lajia edustettuina, haara-, räystäs-, törmä- ja ruostepääsky. Seassa pörräsi myös tervapääskyjä ja alppikiitäjiä. Yksi haarapääskyistä oli jännän ruosteen värinen vatsapuolelta. Olisiko jotain afrikkalaista verta seassa vai töhrinyt itsensä johonkin?

4 lajia pääskyjä Agia järvi

Huomattavan oranssivatsainen haarapääsky

Ruskosotka edelleen paikalla. Eino löysi ruskohaikaran istumasta rannan puissa, luhtakana rääkäisi rannan kaislikosta. Rannassa oli metsäviklo ja liro lämmittelemässä aamun auringossa. Kaislikossa lauloi silkkikerttusia, rastaskerttusia ja rytikerttusia, peukaloisia, samettipääkerttuja, mustapääkerttuja ym. Rannan lehtipuissa lauloi kuhankeittäjä, sirittäjiä ja balkaninuunilintu jälleen. Kyllä aamut ovat tällä järvellä hienoja. 

Järven tsekattuamme jatkoimme matkaa ylöspäin kohti Omaloksen tasankoa. Vajaan tunnin päästä olimme paikalla, ilma oli viileämpää, tyyntä. Villitulppaanit kukkivat niityillä. Lintuja jälleen paljon maastossa. Turturikyyhkyjä, käenpiikoja, kivi- ja kirjotaskuja, punapäälepinkäisiä. Taivaalla lensi hanhikorppikotkia, maakotkia, vuorikotka ja retkemme kolmas partakorppikotka. Kyllä kelpaa olla.

partakorppikotka, Omalos

Kävimme pyörähtämässä Samarian rotkon alkupäässä ihailemassa hulppeita maisemia. Sinirastas lauloi rinteellä. 

Samarian rotko

Tästä lähdettiin palaamaan takaisin kohti tasankoa. Matkaamme hidasti lammaslauma joka oli ruokailemassa keskellä tietä. Omaloksen kylässä nautittiin maukas lounas. Pöytään nostettiin 2 isoa lautasellista lampaan kyljyksiä. Kyllä oli jälleen herkullista paikallista ruokaa. 

Lampaat ruokailemassa. Kuva: Reijo Kumpulainen

Seuraavaksi saimme päähämme kävellä ylös rinteeseen Kallergin retkeilymajalle. Leppoisa tasankokävely vaihtui rajuun kiipeämiseen 1700m korkeuteen 1000 metristä eli 700m nousua... Retkeilymaja oli hienoudessaan juuri sitä mitä odotettiin, mutta harmillisesti se vei meiltä paljon retkeilyaikaa. Maisemat oli hienot ja lajisto jälleen hieman erilaista kuin alhaalla. 

Omaloksen ylänkötasanko

Tasanko ylhäällä

Hanhikorppikotkat oli hienosti kuvattavissa

Rotkomaisemia retkeilymajalta

vuoriylänköä

Hetken pääkohdettamme alppirautiaista etsiessämme se tupsahti majan eteen aivan nokkamme alle. Heti ei sitä edes tajuttu.. 

alppirautiainen

Niin matkamme alaspäin alkoi. Kävely oli onneksi kevyempää alamäkeen, mutta kyllä sekin tuntui jaloissa. Nousu kesti n. 2,5h ja lasku 1,5h. Yläpäässä polkua alppivarikset pitivät näytöstä taivaalla. 

Alppivaris on vuorien lintu

N. 5 tunnin uuvuttavan retken jälkeen pääsimme vihdoin takaisin autolle. Ajelimme vielä hetken tasangon teitä , kun huomasin tien poskessa vuoripyy pariskunnan. 

vuoripyy Omalos

 

Ylängön lampareilla ei ollut oikeastaan yhtään lintua. Väsymys painoi jaloissa ja ruhossa, joten päätimme aloittaa paluumatkamme Plataniakseen. Nyt kaikki kävivät matkalla kaupassa hakemassa evästä kämpille. Iltahuuto pidettiin heti House Kastriin päästyämme ja mekin lompsimme hotellille pesulle ja iltapalalle. 

Tein maittavan kreikkalaisen salaatin joka syötiin tuoreen leivän ja paikallisen punaviinin kanssa. Kyllä kelpasi mennä nukkumaa kun vielä tornipöllö rääkyi taustalla. Zzzzz

Pe 21.4. kello oli soimassa 7:00, mutta eihän sitä unta niin pitkään riitä. No olipahan aikaa valmistautua päivän retkelle. Kim porukoineen koppasi meidät kyytiin hotellin pihalta klo 8 ja matka kohti Kissamoksen satamaa alkoi. Pienen hapuilun jälkeen löysimme kipparimme viereisestä laiturista. Komea kumivene jolla lähdemme Gramvuosan niemimaan pohjoispuoleiselle Imeri Gramvousan saarelle. Kim jäi autolle ja lupasi tulla hakemaan meitä iltapäivän puolella Baloksen uimarannan parkkipaikalta.

Kuvat: Kim Andersson

Keli oli mitä upein. Tuuli lähes nollassa ja aurinko paistoi ohuen yläpilven läpi. Ajelimme rauhallisesti lähellä Gramvousan niemimaan itärantaa välillä pysähdellen. Kuvan isossa luolassa pesi kymmenittäin alppikiitäjiä.

Niemen pohjoispäässä huomasin vedessä valkoisen köyden jonka yli ajettiin. Huusin siitä heti kipparille joka sammutti moottorin, mutta tietenkin liian myöhään. Köysi ehti jo sotkeutua potkurin ympärille. Eipä hätää, Kreikkalainen karju huitaisi uikkarit jalkaan ja snorkkelit päähän ja molskis! Vesi ei ole kovin lämmintä tähän aikaan vuodesta, ehkä n. 16 asteista. Hrrr. Pian oli potkuri selvä ja matka jatkui. 

Potkuri vapautettu köydestä

Tämän sählingin aikana pääsi veneretken ainoa välimerenliitäjä yllättämään meidät, enkä ehtinyt ottamaan kunnollista kuvaa linnusta, vaan vasta perspuolelta, ÄH!

Välimerenliitäjä

Seuraava etappimme oli tuo Imeri Gramvousan saari. Saaren laituriin rantauduimme ja kiipesimme polkua pitkin saaren päälle keskelle komeaa puutyräkkien koristamaa kukkapusikko tasankoa. Lintuja oli todella vähän. Punapäälepinkäisiä pari ja töyhtökiuruja lauloi jokunen. Saaren keskellä oli niin raju väreily ettei edes merelle nähty. Tästä lompsittiin takaisin veneelle ja saimme jo kovasti kaipaamamme aamupalan. Tuhti leipä ja kylmä olut. mmmm

Puutyräkkiä ja Venetsialaisen ajan linnoitus

Imeri Gramvousan rantaa

Eino oli kiipeilymme aikana kuvannut laiturin yli lentävän välimerenhaukan, joka meiltä muilta puuttui vielä pinnoista. Onneksi huomasin muutaman haukan lentelevän saaren länsipuolella merellä kalliojyrkänteen reunalla. Kippari suostui vielä kiertämään saaren vastapäivään, jotta näkisimme haukat hienosti, ja mehän näimme!

Veneestä kuvaaminen suoraan ylöspäin kirkasta taivasta vasten oli yllättävän haastavaa...

Välimerenhaukka, Falco eleonora, Imeri Gramvousa


Veneretken jatkuessa näimme jonkin vaalean linnun tumma kalliota vasten. Kippari ajoi lähemmäs ja lintu osoittautui rääkkähaikaraksi. Lintu on yllättävän valkoinen lennossa kun muuten näyttää lähinnä vaaleanruskealta

Rääkkähaikara

Pian rantauduimme Balosin uimarannalle, mistä olikin sitten tunnin kävely parkkipaikalle jyrkää ylämäkeä. Eipä olisi eilisen rääkin jälkeen enää lisää rääkkiä kaivannut. No hyvää se tekee...

Rannan kävelyreitillemme osui haastava kahluupaikka jossa oli voimakas virtaus. Yksi epäonninen porukastamme kaatui kesken kahluun ja kasteli vaatteensa. Onneksi ei ole kylmä. Hetken kuivattelun jälkeen matkamme ylämäkeen jatkui. 

Tuella siitä mennään yli niin että heilahtaa.. Kuva: Jouni Annala

Kuivattelutuokio

Ja niin ryhmämme pääsi mäen ylös ja parkkipaikalla Kim oli meitä vastassa, Itseasiassa jo polun puolivälissä.. Parkkipaikalla lyhyt petostaiji, mutta eipä mitään ihmeellistä näkynyt. Pari hiirihaukka ja 3 hanhikorppikotkaa. 

Hiekkatien alkupäässä lähellä Balos Beach hotellia pysähdyimme yhden niityn reunaan ja jalkauduimme hetkeksi ennen lounasta. Niityllä oli paljon lintuja. Keltavästäräkkejä, pensastaskuja, harmaasirkkuja, nummikirvinen. Ojien pusikoissa kirjo- ja sepelsieppoja useita. 

Nummikirvisen suojaväri on yllättävän hyvä.

Komppauksen jälkeen reilu ja todella maukas lounas ravintola Grambousassa. Ja kylmä Kreetalainen Charma olut. Ah!

Lounaan jälkeen palasimme vielä hetkeksi äskeiselle niitylle. Tämä oli retken monipuolisin ja lintumäärältään paras paikka. Paljon kuvattavaa ja lajeja ropisi pinnalistalle, mm. etelänsatakieli.

Sinirautamehiläinen 

Ruskopiiskakäärme

Peltosirkku

Harmaasirkku

Punapäälepinkäinen

Tästä suunnistimmekin sittten Plataniasta kohti. Pari pysähdystä teimme. Yhden Gramvoussan kylällä ja toisen Tavronitiksen kylällä. Mitään uutta kerrottavaa ei enää luonto tarjonnut, joten kämpille rentoutumaan ja valmistautumaan iltapalalle. Iltapala tutussa Quizz ravintolassa.

Tästä täydellä vatsalla hotellille ja nukkumaan. Olihan taas hieno lintupäivä!

La 22.4. olikin sitten virallinen vapaapäivä kaikilla. Retu lähti shoppailemaan, minä linturetkelle. Eino ja Marjatta lähti mukaan. Kävimme ensin Tavronitiksen rannassa Merellä uiskenteli kaksi karimetsoa.

Karimetso

Tästä päätimme mennä takaisin eilisen niityn reunaan Gramvousaan. Aluksi ajelimme hissukseen Gramvoussan kylän viljelmien läpi. Todella paljon pensastaskuja , kirjo- ja sepelsieppoja kuhisi oliivi ym. lehdoissa. Niityllä ei nyt niin kuhissut , mutta puskissa kyllä. Etelänsatakieli tuli avoimesti kuvattavaksi. Pitihän siitä räpsiä kuvia.

Etelänsatakieli

Ojan pusikoissa kuhisi sieppoja ja kerttuja, mutta muuta kuin mustapää- samettipää- ja pensaskerttuja emme löytäneet. Kirjotaskuja oli niityllä jokunen. Yksi erikoisen ruskeaselkäinen koiras istui aidalla. Määrittäisiköhän kukaan tämän näköistä taskua Espanjassa kirjotaskuksi.. tuskin.  Puskassa hankalan näköinen fyllari joka määrittyi tiltaltiksi. 

Tiltaltti

Ruskeaselkäinen kirjotasku

mustapääkerttu

Tässä paikassa komppailimme hissukseen muutaman tunnin, pidempäänkin olisi voinut olla, mutta takaisin oli lähdettävä. Paluumatkalla jälleen Gramvoussan viljelyalueen halki. Naaras punajalkahaukka istui langalla.

Naaras punajalkahaukka

 Tavronitiksen niityllä pysähdyttiin vielä viimeisen kerran. Niityn yllä lenteli hienosti vaalea pikkukotka jota varikset härnäsivät.

Pikkukotka ja varikset

Viimeinen stoppi Maleme- lentokentän itäpäähän. Lentokentän yllä lekuutteli kolme koiras punajalkahaukkaa.

Punajalkahaukka

Tästä hotellille viemään kamat, Lounaalle Plataniakseen Avrofiliton ravintolaan missä Retu ja Kim oli jo syöneet ja odottelivat minua. Maukas avokadosalaatti ja iso Alpha-olut. Kyllä maistui hyvälle. Tästä ostoksille ostamaan tuliaiset ja sitten hotellille rentoutumaan ennen viimeistä illallista. 

Illallinen nautittiin komeissa maisemissa Ravintola Viglissä. Loppupuheiden aika ja isot kiittämiset kaikille mukaville retkeläisille. Ruoka oli jälleen hyvää ja sitä oli riittävästi. Illallisen jälkeen kämpille, kamat kasaan aamulähdölle, viimeiset pesut ja nukkumaan. 

Ravintola Viglin maisematerassi

Su 23.4. Aamuherätys klo 7.  Marssiminen House Kastriin viimeiselle yhteiselle aamiaiselle josta kyytimme kohti lentokenttää alkoi. Lentokentällä turvatoimet menivät sujuvasti ja loppuajan tavallisen tylsää odottelua, kuten aina. Viimeiset kahvit ja sämpylät  ja koneeseen, joka lähti ihan ajallaan. Vantaalla käytiin Retun kanssa vielä syömässä lentokentän Burger kingissä ja hyppäsimme taksiin jota toi meidät Hiekkaharjuun. Tässä kamat omaan autoon ja kotia kohti. Kotona odotti Jandan lämmin syli.

Kiitos vielä kaikille, ( Reijo, Eino, Jouni, Timo, Marja ja Marjatta) mukavasta ja sujuvasta Kreetan maun järjestämästä retkestä. Suuri kiitos myös Kim ja Raila huolehtimisesta ja järjestelyistä. 

Ja hei! Ensi kevään Kreetan retki on jo myynnissä. Retki löytyy sivulta https://kreetanmaku.fi/tuote/kevainen-linturetki-kreetalle-2/ .