Pinnahakureissu Utö

14.-16.2. oli vuorossa yllätysreissu utööseen Teivosen Mikan kanssa. Jokunen vuodenpinna oli tavoitteena ja samalla testailla Ramilta lainattua Soligor merkkistä 1,7 x jatketta. Saaressa yövyimme Hannan vuokraamassa luotsimäen mökissä.Kuvien terävyys tuntui aika hyvältä, vaikka kelit olivatkin valojen suhteen harmaat. Vuodenpinnoja kertyi n. 15. Parhaimpia olivat vuodenaikaan nähden harvinaiset kuikka, merihanhi, muuttohaukka ja kevään ensimmäinen muuttava koiras haahka. Pikkulinnuista löytyi mm. Peukaloisia, punarintoja, rautiainen ja peippoja. Muita vesilintuja oli tukka- ja lapasotkia, alleja, mustalintuja ja pilkkasiipiä. Mika kiilasi vuodenpinnoissa itsensä sijalle 4. 99 nähdyllä lajilla hyvä Mika!

Tässä muutamia otoksia sumuisesta saaresta:

Paikalliset kyhmyjoutsenet olivat helposti kuvattavissa.

Dokumenttikuva meidät kaukaa ohittaneesta merihanhesta.

Tukkakoskeloita oli lähes 30 

Saaressa oli myös yksi nuori laulujoutsen

Merimetsoja oli n. 20.

1,7 x telejatke oli mielenkiintoinen kokeilu. harmi ettei kuvausolosuhteet olleet suosiolliset.

Potia etsimässä

Viikonloppuna vaeltelin synkissä, mutta komeissa kuusimetsissä. Kyllä minun sielu lepää jylhissä erämaa maisemissa enemmän kuin merten rannoilla. Tuskin koskaan kyllästyn metsiin. Kaiken lisäksi lunta on nyt niin vähän , että metsässä on helppo kulkea. 

Lohjalla kävin katsomassa poti, eli pohjantikka nuottia, mutta hienosta tikkapaikasta huolimatta, en sieltä mitään löytänyt. Karkkilassa suuntasin Effoinaholle Vaskijärven keihässuon läheisyyteen missä olen aikaisempina vuosina pohjantikkoja nähnyt. Nyt tuolla ollut komea kuusimetsä oli vain entinen kuusimetsä. Tilalla oli valtava hakkuuaukea. Eipä siis ollut tikkaa. Lohdutukseksi oli paikalle ilmestynyt komea kukkometso. Ei ole aikaisemmin tuolla alueella metsoa näkynyt. Lähti vain niin kaukaa karkuun , etten ehtinyt kameraa ottaa esiin. No sinne täytyy mennä jokin aamu sitä kuvaamaan. Kun en lintuja saanut kuvattua, täytyi keksiä jotain muuta kuvattavaa.

kääpä koivussa

Kotimatkalla oli taas tuttu hiiripöllö josta pari kuvaa..

Hiiripöllö, näitä nyt riittää eteläsuomessa

Tänään kuitenkin onnisti potin kanssa, kun Mika laittoi viestiä , että Pusulassa on tikkka paikalla. Sinne siis säntäsin suoraan töistä. Pienen etsimisen jälkeen tikka löytyi, mutta sumuisessa säässä oli taas valot kateissa. No tässä hieman maistiaisia.

Pohjantikka (Picoides tridactylus) koiras. naaraalla ei ole keltaista päälaella.

Muita kuulumisia. la 22 päivä pääsemme muuttamaan omaan asuntoomme.Mukavaa

Kukahan mahtoi olla 1000. kävijä sivuillani??

jep jep... kohti toista tonnia

Talvisia lintuja etsimässä.

Tänään halusin katsoa Tiirasta minne sitä suunnistaisi. Tiiraan oli merkitty viime päiviltä muutamia mukavia pikkuharvinaisuuksia, joten niiden kimppuun. Aamulla starttasimme klo 7 Mikan ja Kaapon kanssa suuntana  Salo, mistä Knaapin Jorma oli löytänyt kaksi tunturikiurua. Matkan varrella ennen Koisjärven diskoa ajattelimme käydä kuuntelemassa, jos vaikka huuhkaja olisi välimyllyllä äänessä. Siellä se edelleen huhuili. Mukava aloitus päivälle. Vuoden pinna napsahti molemmille. Siitä sitten etsimään tunturikiuruja. Pian ne sitten löytyikin ja ei kun kuvaamaan. Aikaisen aamun, valon vähyyden ja kiurujen pakoetäisyyden takia en mitään kelvollista niistä saanut. Dokumenttikuva kuitenkin.

Tunturikiuru ( Eremophila alpestris) lyhennetyllä pyrstöllä

Lähettyvillä naputteli käpytikka

Myös keltasirkkuparvi lenteli sänkipellolla

Salosta suuntasimme takaisin Tringan alueelle Inkooseen , mistä yritimme etsiä kiurua , mutta emme sitä löytäneet. Seuraavaksi etsimään pikku-uikkua. Se löytyi heti kun saavuimme paikalle Raaseporin Hurskursnäsin sillalle. Ei muuta kuin lähemmäksi kuvaamaan sitä, mutta lintu teki katoamistempun , eikä sitä enää löytynyt uudelleen. Mihin lie hävisi??? Samaisella paikalla oli nuori kyhmyjoutsen

Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) 2- kv

Pikku-uikku paikalta siirryimme etsimään timaleita Siuntion Störsviikkiin. Hetken odottelun jälkeen kuulimme ainakin kahden eri yksilön ääntelyä. Lintuja emme kuitenkaan nähneet , joten en myöskään kuvapinnaa siitä saanut. Lopuksi ajelimme katsomaan jänkäkurppia , joista Mika sai talvipinnan.

Jänkäkurppa

Sitten kotia kohti. Täysi työpäivä tästäkin vain tuli.

Jänkhä ojia komppaamassa

Tänään oli tiedossa töiden puolesta taas niin repaleinen päivä , että päätin pitää kokonaan vapaapäivän.

Lohjalla käydessäni ajattelin ottaa hienoja hakki kuvia Strykmossenissa. Noin tunnin odottelun ja erään  mukavan lintuharrastaja golleegan kanssa käydyn rupattelun jälkeen ruokinnan lähelle tuli yksi hakki, sekin korkean kuusen latvassa vain hetken, eipä siitä kummoista irronnut.

Pähkinähakki ( Nucifraga caryocatactes)

Sieltä siirryin erään ojan kimppuun missä olin joskus kuullut olevan jänkäkurpan.

Jonkin tovin kun olin ojan reunaa kävellyt edestakaisin löysin sieltä koskikaran. Eipä tämäkään laji kummoista ojaa tarvitse löytääkseen itselleen ruokaa.

Koskikara ( Cinclus cinclus)

Pian karakuvaamisen jälkeen näin veden pinnassa väreilyä, silloin sain silmiini ensimmäisen kurpan.

On sillä kyllä häkellyttävän hyvä suojaväri. 

Jänkäkurppa ( Lymnocryptes minimus)

Pian samasta ojasta löytyi toinenkin! 

Joskus pienetkin asiat tekevät pienen ihmisen iloiseksi..

Viikonlopuksi on luvattu reipasta lumisadetta, mutta katsotaan mitä silti keksisi..

hei hei.

Taas harmaa ja valoton päivä

Su 26.1. oli melko tasaisen harmaa päivä ja taas oli hieman ongelmia saada skarppeja kuvia. Yritimme silti.

Reissuun lähdettiin tutun retkikaverin , Mikan kanssa tällä kertaa Vantaalta. Ensin etsimme nokkavarpusia jonkin aikaa, kolmas paikka onnisti, Ylästön syyrakinpolku jossa on jo vuosia viihtynyt joitakin yksilöitä ei pettänyt tälläkään kertaa. Siellä oli kaksi, jotka istuivat korkean koivun latvustossa. Niistä ei saanut kuvaa.

Ylästöstä siirryimme Viikkiin Vanhankaupunginlahdelle etsimään valkoselkätikkaa. se onnistui hienosti.

Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) naaras

Viikistä siirryimme Vuosaaren suuntaan etsimää peukaloista ja punarintaa, turhaan. Ei löytynyt.

sieltä ajoimme kahvilan kautta Espooseen etsimään vuorihemppoa. Eipä löytynyt sitäkään. Samalla paikalla päivysti varpushaukka.

Varpushaukka ( Accipiter nisus)

Sieltä siirryimme Espoossa etsimään eräällä ruokinnalla viihtynyttä mustapääkerttua. Se onnisti, mutta hämärässä en siitä saanut kummoisia kuvia.

Espoosta ajelimme kohti Karkkilaa illan hämärtyessä. 

Lopuksi vielä varpuspöllö joka istui samalla paikalla seuraavanakin päivänä.

Varpuspöllö Karkkilan asemansuolla.

Tänä viikonloppuna saimme mieluisan uutisen, pääsemme omaan asuntoomme maaliskuun alussa. Sitä jaksaa odottaa...

moro taas =)

Pakkastalven pienimmät lajinsa edustajat

Päivä on pidentynyt pimeimmästä ajasta jo toista tuntia. Työpäivän jälkeen on n. tunti aikaa kuvailla lintuja. Pakkanen on ollut reipasta kohta kaksi viikkoa, siksi joillakin linnuilla on kovat oltavat. Ei kylmyyden johdosta, sillä linnut kestävät hyvin kylmyyttä, mutta ravinto on niukassa.  Karkkilassa on koko talven käynyt eräällä ruokinnalla kaksi pikkutikkaa, koiras ja naaras. Yritin käydä niitä kuvaamassa ja toinen niistä olikin paikalla hakkaamassa talipötköä. Jos haluat pihalle ruokinnallesi tikkoja laita roikkumaan kokonainen talipötkö tai sido suolatonta silavaa puu  kylkeen. Niistä tikat pitävät.

Pikkutikka (Dendrocopos minor) koiras

Pikkutikka on meidän tikoista pienin

Ruokinnalta siirryin lintutornimme alueelle , jos siellä olisi jotain kuvattavaa viimeisillä valoilla.

Tuurikseni paikalla oli kovin kuvausystävällinen varpuspöllö josta raksutin toista sataa ruutua.

Tässä mielestäni parhaat.

Varpuspöllö ( Claucidium passerinum) on pienin pöllömme.

matka jatkuu...

Sellainen aurinkoinen lintupäivä.

Tänään ajattelin käyttää kauniin ja aurinkoisen päivän ulkoiluttaen kameraani. 

Teivosen Mika lähti kaveriksi keräämään itselleen eko-pinnoja, eli matkasimme hänen luotaan kävellen.

Aluksi suuntasimme Karjaanjokilaaksoon katsomaan koskikaroja. Laavun lähettyviltä löysimme kaksi yksilöä, jotka olivat yllättävän hyviä kaveruksia. Olisiko jo perheen perustus mielessä...

No tässä pari kuvaa niistä.

Koskikara

Seuraavaksi suuntasimme ok- talo alueelle Karkkilan Kannakselle, missä olikin melkoista vilskettä ruokinnoilla. Ei mitään valtavan erikoisia lajeja, mutta hetken etsittyämme löysimme yhdeltä ruokinnalta neljän urpiaisen joukosta niiden pohjoisen serkun Tundraurpiaisen.

Tundraurpiaisen lähes kokovaalea alaperä

Ja tässä näkyy sen heikko viiruiset kupeet, hennompi nokka, ja hieman näkyvää vaaleaa selkää/yläperää.

Iltapäivästä lhdin hakemaan tytärtäni Roosaa turun suunnalta ja yhdessä koukkasimme Salon Enolan kautta katsomassa paikallisia kyyhkynähtävyyksiä, Turkinkyyhkyjä. Paikalla oli ainakin kymmenen yksilöä joista sain muutaman mukavan kuvan. Hieman on kyyhkyt eri maisemissa kuin Canarialla, silti samaa lajia.

Kotimatkalla ajoimme Pusulan kautta, missä on jo pitkän aikaa viihtynyt hiiripöllö. lintu löytyi nopeasti hyötyjäteaseman viereisten koivujen latvasta. Muutama kuva hämärtyvässä illassa. 

Ensi viikko on taas työn täyteinen , joten seuraava päitys ehkä ensi viikonloppuna..

Heips.