Fuerteventura part 2 

3.2. herätys normisti klo 6. Tuhdin aamiaisen jälkeen suuntanamme on  tänä päivänä El Cotillon alue ja tavoitteena löytää trappi. Ajelimme Puerto Del Rosarion ja La Olivan kautta tielle nro FV10. La Olivan ja El Cotillon tien puolivälissä Lajareksen kohdalla liikenneympyrästä suuntasimme Lounaaseen eli vasemmalle isolle aavikkoalueelle jossa oli silmän kantamattomiin isoja heinäisiä kumpareita. Heti auton ikkunat avatuamme kuulimme kalliopyyn kutsuääntä.

Kalliopyy Alectoris barbara

Tässä kohtaa päätimme tehdä reilun komppauksen hiekkatien molemmille puolille Radiopuhelimet ovat hieno juttu! Tien vas. puolella oli valtava kaatopaikan näköinen kaivettu alue. Kumpikin veti noin 2 km komppauksen , mutta ei trappia. Lisää kalliopyitä ja kaksi ylilentävää aavikkojuoksijaa. Isolepinkäisiä on runsaasti ja kuvausinto näihin peruslajeihin hiipuu nopeasti. Paitsi jos pääsee oikein lähelle..

Etelänisolepinkäinen Lanius meridionalis koenigi

Komppauksen jälkeen siirryimme autolla eteenpäin leveälle aavikkomaiselle jokiuomalle. Ajoimme sitä eteenpäin kunnes saavuimme aidatulle alueelle. Sieltäkin etsimme jalan trappia, mutta ei vain löydy. Käännyimme oikealle aidan vierusta ja tulimme risteykseen josta lähti hiekkatie oikealle. Tässä oli tehty hieman kivetystä autoille ja siinä oli iso kyltti ja suuntaviitat El Cotilloon päin. Päätimme yrittää mäen yli. Tie ei ollut kovin hyvä, mutta pääsimme mäen päälle. Paikka oli tuulinen ja siihen oli tehty jonkinlainen kivinen tuulensuoja taukopaikaksi. Paikalla kolme kanariantaskua.

kanariantasku Saxicola decotiae

Eipä tämä aavikko antanut enempää tällä kertaa. Huonokuntoinen tie jatkui alas ja saavuimme El Cotilloon. Kävimme hetken staijilla majakalla, mutta mitään suulaa kummempaa emme merellä nähneet. 

Faro de toston

Takaisin tullessa komppasimme aavikkoaluetta vielä syvemmälle , mutta uuvuttavien kilometrienkään jälkeen emme trappia löytäneet. Alueen lajit:

kivikkopyy 7

suula 1 

silkkihaikara 3 

hiirihaukka 2

aavikkojuoksija 2 

pikkukuovi 1 

hietakyyhky 12 

harjalintu 3

aavikkotulkku 10

pikkukiuru 25

Tästä sisuuntuneina päätimme vielä siirtyä Tindayan alueelle kun kuulimme että siellä on trappeja. Komppasimme usean kilometrin Tindayan vuoren pohjoispuolella, mutta ei edelleenkään trappia. 

Ajoimme autolla vielä aavikon läpi La Olivan pohjoispuolelle , mutta ei edelleenkään trappia. Tindayan lajit:

ruostesorsa 2 

harmaahaikara 1

hiirihaukka 2 

tuulihaukka 1

liejukana 1 

hietakyyhky 12

harjalintu 1 

aavikkotulkku 5

pikkukiuru 100

Hieman pettynein mielin kotimatkalle ja suihkun jälkeen päätimme mennä pizzalle. Ei ollut sekään häävi kokemus. Kaupan kautta kämpille ja nukkumaan.

4.2. kello soi taas 6 ja tuttu aamiainen naamaan. Tänää menemme etelään Jandiaan. Tieltä FV2 6 km La Lajitan jälkeen käännyimme oikealle kohti La Paredia. n. 2 km jälkeen parkeerasimme auton tien reunaan ja komppaaminen alkoi. Vajaan tunnin päästä tien vas. puolelta löysin ensimmäisen lännenkaulustrapin. Lintu oli kovin arka, mutta jonkin dokkarin silti sain.

Lännenkaulustrappi Chlamydotis undulata fuertaventurae

Mika juoksi paikalle tien toiselta puolelta ja ehti myös nähdä linnun hienosti. Tästä jatkoimme autolla El Jablen aavikolle, mutta sieltä ei hietakyyhkyjä kummempaa löytynyt. Ajoimme aavikkotietä melko pitkälle kunnes jäimme jumiin loivassa ylämäessä. Nyt olisi tarvittu sitä maasturia. No onneksi pystyimme palaamaan takaisipäin peruuttamalla. Käännyimma vas. kohti itää tuulivoimaloiden ali .

Aavikolta ajoimme suoraan rantaan Jonnekin Playa De Sotaventon alueelle. Kävelimme upealla hiekkarannalla pitkän tovin Barranco de Pecenescalin suistoalueella. Rannalla oli haikaroita kuvattavana ja joitakin kahlaajia. lajit: 

Silkkihaikara Egretta garzetta

Silkkihaikara 16

kapustahaikara 6

Kapustahaikara Platalea leucorodia

mustajalkatylli 7

pulmussirri 2

Mustajalkatylli Charadrius alexandrinus

suula 4

riuttatiira 15

keltanokkaliitäjä 2

Tästä suuntasimme syömään kohti etelää Mal Nombren kohdalta rantaan. Rannassa oli mukava ravintola jossa söimme paikallisen vuohenliha annoksen.

 Rannalta näimme jälleen suulia, riuttatiiroja ja paljon maaoravia

Kaukaa kuvattu suula Morus bassanus

Riuttatiira Sterna sandvicensis

Maaoravat olivat kovin kesyjä

Matkamme jatkui eteenpäin. Morro Jablessa ihmettelimme kahta iibistä. Emme kuitenkaan tuolloin niille saaneet lajia. Linnut kyllä lentelivät kylällä, mutta tuskin silti ovat luonnonvaraisia.

Hadadaiibis Bostrychia hagedash

Paikalla oli myös munkkiaratteja

Munkkiaratti Myopsitta monachus

Tästä ajoimme vielä 20 km pitkän hiekkatien aivan lounaisimpaan kulmaan Jandian niemen kärkeen majakalle.

Faro de Jandia

Jandian luonnonpuistoa

Takaisin päin tullessa pysähdyimme vielä Morro Jablen majakalla etsimässä lehmähaikaroita, mutta ei löytynyt. paikalla oli paljon pikkupensaskerttuja. 

Faro de Morro Jable

Pikkupensaskerttu Sylvia conpicillata illan viimeisissä valoissa.

Tästä ajelimme suoraan kämpille Caleta de Fusteen. Teimme taas itse iltapalan ja kävimme nukkuman.

Lännenkaulustrappi Chlamydotis undulata fuertaventurae

Fuerteventura Part 1

Ma aamuna 1.2.2016 Mika tuli hakemaan minua kotoa klo 4 , josta alkoi viikon matkamme Canrian saarille Fuerteventuraan. Matka meinasi saada heti alkuun mielenkiintoisen piirteen, kun Teivonen oli vetänyt kunnon lipat omalla kotipihallaan matkalaukut käsissä selälleen. Jännitimme kipeytyykö selkä vai selviämmekö säikähdyksellä. Ajelimme kuitenkin kohti Vantaata ja Seutulassa Vanhempieni luona olimme aikataulussa klo 5. Siitä faija kävi heittämässä meidät kentälle. Kaikki sujui lentokentällä hyvin ja pääsimme ilmaan aikataulussa 7:30.

Kahden tunnin aikaerosta johtuen olimme perillä jo 11:45. Auton olin varannut jo etukäteen , koska halusimme hieman maastokelpoisemman kulkuneuvon. Olin varannut meille Cicar vuokraamosta Jeep Renegade pikku maasturin, mutta yllätys yllätys eihän sitä autoa tietenkään ollut. Vaihtoehdoiksi annettiin fiat 500 tai Opel Mokka. tyydyimme jälkimmäiseen paremman maavaran ja muiden tilojen takia. Autossa oli myös navi. 

Automme Opel Mokka

Auto löyti helposti ja olihan se siisti. Ajettu jo huikeat 5665 km. Tovi meni ennen kuin kaikki ajohallintalitteet oli opiskeltu. Sitten etsimään hotelliamme kaupungista Caleta de Fuste . Se ei ollutkaan niin helppoa. Navigaattori ei tietenkään tunnistanut ositetta, joten jouduimme etsimään sitä ajelemalla. Ensin yritimme väärään hotelliin josta saimme toidon että se on aivan toisaalla ison tien yläpuolella. No löysimme hotellialueemme, mutta sekin oli valtava alue useita kortteleita bungaloweja. Lopulta löysimme respan Castillo Beach bungalows. Huoneistomme oli askeettinen, mutta sisälsi kaiken mitä tarvitsimmekin. Pieni keittiö, kylppäri, olohuone ja makuuhuone. Onneksi oli erilliset sängyt.

Barranco de la Torre

Kello oli vasta iltapäivän alussa, joten päätimme lähteä ensimmäiselle retkelle Barranco de la Torren alueelle. Paikka löytyi heti ja olikin ihan mukava alue. Vaikka oli kovin kuivaa, virtasi rotkon pohjalla pieni puro. Olen listoille lihavoinut ja alleviivannut itselleni tärkeät wp-pinnat. Paikalla oli suraavat lajit:

Ruostesorsa 6

tuulihaukka 2 

Liejukana 1 

pikkutylli 2 

kanariantasku 2 

pikkukorppikotka 1 ad

Rinteissä vilisi myös paikallisia maaoravia ja kaneja sekä sisiliskoja. Kävelimme rotkon pohjalla n. 5 km. lenkin edestakaisin ja ristiin rastiin. Autolle päästyämme ja kotimatkallamme näimme ensimmäisen pikkukorppikotkan istuvan langalla tien vieressä. 

Aikuinen pikkukorppikotka. Neophron percnopterus

Illalla kauppaan, kämpille pesulle ja syömään paikalliseen buffet ravintolaan. ruoka oli hyvää ja monipuolista. Ajoissa untenmaille.

Ti aamuna 2.2. oli herätys klo 6 joka on vajaa 2 tuntia ennen auringon nousua. Kohteemme oli tänään länsirannikolla sijaitseva Los Molinoksen alue. Siellä on pitkulainen tekojärvi nimeltään Embalse de Los Molinos. Sen päätimme kiertää ympäri. Alue oli hieno ja monipuolinen lintulajien suhteen. 

 Ajomatkalla pysähdyimme kuitenkin hetkeksi pieneen kylään Majada Blanca Fv 50 tien varrella. Siellä oli kivasti pikkukorppikotkia. Yht. 4 ad ja 3 juv lintua. 

nuori pikkukorppikotka

Reissun pakollinen pensasvarpuskuva Passer hispaniolensis

Järvelle ajelimme pienen vuohifarmin ohitse hiekkatietä joka kääntyi Colonia de Garcia Escamezin kohdalta etelään eli vasemmalle. Järvi oli padottu rotkoon kasteluvedeksi alueen viljelyksille, mutta oli kuulemma liian karua aluetta eikä vettä voitu koskaan oikein hyödyntää. Hyvä asia linnuille.

Embalse de Los Molinos

Kävelyä tuli taas mukavasti 8 km luokkaa ympäri järven itäpuoleista aavikkoa ja rotkon pohjaa ja länsipuolen rinnettä. Paikalla oli seuraavia lajeja:

ruostesorsa 300

sinisorsa 4

silkkihaikara 1

harmaahaikara 4

hiirihaukka 1

tuulihaukka 2

nokikana 60

pitkäjalka 11

aikuinen pitkäjalka Himantopus himantopus

pikkutylli 10

kapustarinta 1

mustaviklo 1

lampiviklo 2

valkoviklo 2

metsäviklo 2 

rantasipi 5 

hietakyyhky 60

palmukyyhky 2

palmukyyhky pariskunta Streptopelia senegalensis

harjalintu 6

Harjalintu Upupa epops

kanariantasku 3

Kanariankirvinen 30

kanariankirvinen Anthus berthelotii

aavikkotulkku 10

aavikkotulkku koiras Bucanetes githagineus

korppi 2

Korppi Corvus corax

Komppauksen jälkeen siirryimme Los Molinoksen pikku kylään jossa söimme perimmäisessä ravintolassa. Merellä lensi kohti pohjoista aikuinen suula Tuoretta tonnikalaa ja salaattia sekä tietenkin kylmä :

Olutta Los Molinoksen kylässä Atlantin aaltojen kohinassa.

Iltapäiväksi ajoimme vielä Betancurian kylälle etsimään hysyjä. Tiltaltteja katselimme kovasti , mutta kaikki olivat mustajalkaisia joten määritimme ne kaikki tavallisiksi tiltalteiksi. Kylän jokiuoman pusikoista löysin yllättäen taigauunilinnun äänen perusteella. Dokumenttikuvaa yritin ottaa linnusta varmaan 2 tuntia, mutta sain vain huonoja kuvia oksien ja lehtien seassa. Mukava havainto silti. Paikalla oli :

hiirihaukka 1 

tuulihaukka 2 

virtavästäräkki 1 

taigauunilintu 1 

tiltaltti 4 

tiltaltti Phylloscopus collybita

mustapääkerttu 1

samettipääkerttu 8

samettipääkerttu koiras Sylvia melanocephala

Illalla kämpille. Suihkun jälkeen söimme kämpillä maittavan iltapalan. Ja taas uni maistui.

Matka jatkuu...

Timalien perässä.

Tänään 17.1. halusin käyttää kauniin ja hieman lauhtuneen ilman hyödyksi ja mennä kuvaamaan viiksekkäitä. Koska entuudestaan tiesin Espoon Kaitalahden olevan hyvä paikka , suuntasin sinne. Paikalla olikin jo joukko kuvaajia joista pari tuttuakin. Heinosen Tuomas testaili kuinka monta kuvaa saa otettua yhdellä 7D mk2 vakio akulla. Taisi lopputulos olla lähes 4000. Fagerin Micha oli myös paikalla. Kyllä siinä oli kameran surinaa. Itsekin otin vajaa 600 kuvaa, muistikortin täyteen. Timaleita oli n. 14 linnun parvi jossa puolet koiraita ja puolet naaraita. Kaislikkoon tipahti myös 15 pajusirkun parvi kuvattavaksi. Tässä jokunen otos:

viiksitimali koiras

viiksitimali naaras

koiras

koiras

naaras

Myös pajusirkut olivat alun arkailun jälkeen kuvattavissa:

Pajusirkku 

Kotimatkalla ajellessani Mika soiti , että Vanjärvellä on metso. Sinne pian ja äkkiä muutama huono timalikuva roskiin kamerasta ja hieman tilaa metsolle. Se kökötti männyt latvuksien suojassa, joten kummoista kuvaa ei siitä tullut..

Metso koiras. 

taas matka jatkuu..

Katse kuvaajassa.

Viimeaikaisen  retkeilyn kuvia selatessani sain idean laittaa kuvia kun lintu katsoo suoraan kohti kuvaajaa. En tiedä miten näihin kuviin yleensä suhtaudutaan, mutta mielestäni tämä tuntui hauskalta idealata. 

Aloitan valkoselkätikalla jota kuvasin Karjaalla. tästä kuvasta sain tämän idean. Yritykseni oli etsiä pohjantikkaa joulukuunpinnaksi, mutta Karjaan asemalla käydessäni oli paikalla "vain" naaras valkoselkätikka. Tässä tuijotamme toisiamme kilpaa.

Valkoselkätikka joulukuussa Karjaalla

Seuraavana on kuva jonka kuvasin retkellä Helsingin VKL:n alueella. Tämä pöllö oli juuri nauttinut lounaan nokan väristä päätellen. Varpuspöllöt usein tuijottavat kuvaajaa välittämättä siitä pätkääkään. Niin kävi tässäkin.

Varpuspöllö Hki VKL.

Seuraava kuva on Karkkilasta. Joulukuun lopussa härkälintu viihtyi pari päivää Karjaanjoen suulla. Tässä lintu ihmettelee tötteröintiäni rannalla. 

Härkälintu Karkkila

Seuraava kuva on retkipäivältämme Hangosta. Kävimme katsomassa Tammisaaressa olleita punasotkia tammikuun kk-pinnaksi ja samalla päätimme käydä myös Hangossa. Hangon satamassa oli pikku-uikku edelleen paikalla ja nämä pulmuset piipersivät Vedalla.

Pulmunen Hanko Vedagrundet

Sitten hyppäämme Kouvolaan mistä kävin hakemassa kylynpinnaksi tunturikiurun .Tässä lintu taas ihmettelee kameran raksutusta.

Tunturikiuru Kouvola Värälä

Viimeinen kuva tällä erää on mustapääkertusta jota kävimme ihmettelemässä Lauttasaaressa . Istolta puuttui laji ainakin tammipinnoista ja taisi puuttua myös talvipinnoista. Lintu oli jo jotenkin rähjäisen näköinen. Liekö kovat pakkaset tehneet työtään kun ei tästä linnusta ole ollut havaintoa tämän 6.1. jälkeen. Tuijotus jopa hypnoottinen. 

Mustapääkerttu koiras Hki Lauttasaari

Nyt on taas käyty läpi kaikki kuvat ja muistikortit ovat tyhjät. Ehkä vielä jotain ennen kuvausreissua Fuerteventuralle , jonne matka on varattu 1.-8.2.. 

Kylynpinnat kiikarissa

2.1. Päätimme lähteä Kouvolan suuntaan koska siellä on aina välillä nähty suopöllö. Samalla oli ajatus napsia plakkariin muutama Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen pinna eli kylynpinna. Puutelistalla oli suopöllön lisäksi mm. koskikara ja  tunturikiuru  jotka löytyi mukavasti kuvattavaksi.

koskikara Kouvola Myllynkoski. 

Tunturikiuru oli edelleen paikalla Värälän pelloilla.

Tunturikiuru Kouvola Värälä

 Sitten kuulimme että Jokelassa lentelee kuningaskalastaja joka olisi myös kylynpinna. Sen perään vauhdilla, mutta myöhästyimme linnusta alle puoli minuuttia. Ei löytynyt vaikka kuinka yritimme. Paikalta löysimme kuitenkin pikku-uikun josta napsahti myös kylynpinna. 

Pikku-uikku Kouvola Jokela

Päivällä kävimme vielä ohimennen katsomassa turkinkyyhkyjä.

Turkinkyyhky Kouvola Sarkola

Illalla sitten etsimään suopöllöä, mutta vaikka kuinka etsimme , ei lintu tullut näkyviin. Kotia kohden ja tyytyväisenä kun listoille tuli kuitenkin 3 kylynpinnaa. 

Vuosi käyntiin

Tänä vuonna ei ole tarkoitus kerätä vuodareita, mutta varmasti muut listat pitävät liikenteessä. Siksi Mikan kanssa aloitettiin vuosi ekaekaa -pinnojen keruulla 1.1.2016. Koska Tuusulan hernekertusta ei ole kuulunut mitään pariin päivään päätimme aloittaa päivän Talista Helsingistä. Paikalla oli edelleen liejukana tämä myös tammipinna.

Liejukana Helsinki

 Sieltä siirryimme pikaisesti Fastholmaan. Valkopäätiainen tuli näytille melkein heti. Taas tammipinna. Paikalta löytyi myös varpuspöllö, tikli ja valkoselkätikka. Sieltä menimme VKL:n Pornaistenniemeen etsimään siellä kärvistellyttä västäräkkiä. Pienen etsimisen jälkeen löytyi kun saimme hieman apuja. Tästä napsahti myös tammipinna ja vuosiässä! Lintu pystyy lentämään pieniä matkoja mutta on selkeästi siipivikainen. Vasen siipi roikkuu.

Västäräkki VKL pornaistenniemi

Sieltä siirryimme kohti Arabianrantaa, mutta matkan varrelta etsin koskikaran pinnalistalle.

Koskikara Vanhankaupunginkoski

Sitten etsimään Arabianrannan urpiaisparvi. Melko pian löytyi parvi ja parvesta ainakin yksi tundraurpiainen. Sieltä Vallilan tavit ja Töölönlahden haapana ja valkoposkihanhi joka oli myös tammipinna. Siitä päätimme mennä vielä takaisin Fastholmaan koska siellä oli nähty tiltaltti. Sekin lötyi melko pian ja tammipinna tuli siitäkin. Seuraavaksi päätimme lähteä seuraavan kohteen perään. Se oli jänkäkurppa joka on viihtynyt eräässä sulaojassa pääkaupunkiseudulla. Löytyi kohtalaisen pian. Itselleni se ei ollut mikään pinna, mutta Mikalle oli. 

Jänkäkurppa 

Siitä ajoimme hyvän tovin kehä3:lle ja siitä Träskendan puistoon. Ei löytynyt nakkeleita eikä lehtopöllöä. Valot alkoivat hiipumaan kun kuulimme että Petikossa on pohjantikka paikalla. Nopeasti sinne. Tikkaa ei olisi löytynyt ilman kanssabongareiden apua, mutta hyvällä ohjeistuksella kaikki hoituu. Lintu vielä illan hämärässä plakkariin ja ihan hyvillä mielin kohti kotia. 

Kivoja ekaekaa pinnoja. Tammikuussa täytyy hoitaa vielä jokunen tammipinna listoille.

Summa summarum 2015

Moni on jo ehtinyt summaamaan vuoden 2015 , mutta itse ehdin sen tekemään vasta nyt. Vuodenpinnoja oli listaamassa pinnarissa hienot 226 henkilöä. Niistä 9 ylitti 300 vuodenpinnan rajan joka on monien bongareiden "ainakin kerran elämässä" -tavoite. Itse sain kasaan 303 lajia joka oikeutti sijaan 7. Voittaja Joni Kautonen sai kasaan hienot 313 lajia. 

Vuosi on todella pitkä ja raskas pinnojen keruuaika ja itsekin maksoin siitä karvaan hinnan, mutta toivottavasti aika kuultaa muistot. Kärkijoukoista jouduttiin erottamaan yksi huonon käyttäytymisen johdosta ja yksi siirtyi muille maille bongaamaan äkillisen poismenon johdosta. On tämä raskasta.

Ajokilometrejä en edes laskenut koska onneksi monesti mentiin kimppakyydeillä. Suuri kiitos Mikalle, Istolle ja Jonille joille kertyi myös sievoinen summa kilometrejä. Arviolta kuitenkin omalla autolla lintujen perässä 30 000 - 40 000 km. Kautonen taisi huitaista yli 100 000 km. 

isovesipääsky Inkoo

Taksivenettä käytin 4 kertaa joiden avulla hoitui isovesipääsky Inkoosta, ruskouunilintu Jurmosta ja mongoliankirvinen Säpistä ja yksi oli hylsyreissu. 

Arokiuru Masku

Elämänpinnoja eli eliksiä tuli 11 kpl : arokiuru Maskusta, valkopäätiainen Kolarista, punapäänarsku Muuramesta, silkkihaikara Paimiosta, nummikirvinen Raaseporista, sinisiipitavi Porvoosta, idänkäki Sotkamosta, amerikanhaapana Raahesta, Tunturihaukka Lapista, harmaasirkku Hyvinkäältä ja mongoliankirvinen Luvialta.

Viimeinen vuodenpinna oli Helsingistä 5.12. löytynyt hippiäisuunilintu. 300 katkaisulaji oli myös Helsingistä 24.10. löytynyt kashmirinuunilintu.

kashmirinuunilintu Helsinki

Joitakin helppoja ja osittain hölmöjä puutteita olivat: 

-tulipäähippiäinen jonka käpyilin olemalla silloin Utössä enkä ajatellut kerääväni vuodareita tänä vuonna, 

-tunturipöllö jota en mennyt katsomaan alkuvuodesta osittain samasta syystä kuin em. ja  kun ajattelin että löytyy vielä loppuvuodesta, mutta eipä enään löytynyt, 

-pikkukiljukotka jonka perässä mentiin Kouvolassa syksyllä useita kertoja ja keväällä en vain sattunut olemaan staijilla oikeaan aikaan oikeassa paikassa, 

-mustapääsirkku jota menimme katsomaan yhden päivän liian myöhään Kuusamoon, 

-rantakurvi joka oli Porista häipynyt hieman ennen saapumistamme sinne ja Oulusta ei sitä tänäkään vuonna löytynyt, 

-ruostesorsaan en vain ehtinyt, 

-pikkutrappia en edes yrittänyt Rovaniemeltä, 

-leveäpystökihu missattiin staijilla Virolahdella, 

-turturikyyhkyä en ehtinyt ajoissa ja toinen oli poistunut paikalta kun sitä yritettiin,

-lyhytvarvaskiuruun en ehtinyt, 

-punakottaraiseen en ehtinyt eikä nuoria lintuja jostain syystä tullut syksyllä Suomeen. 

-neitokurki jota kävimme Iston kanssa etsimässä, mutta emme löytäneet. Tähän on pakko mainita se että samaan aikaan kun tätä lintua etsimme Pyhäjoella oli sitä kuvaamassa pari bongariliiton jäsentä, mutta he eivät päivittäneet tietoa linnun paikasta ilmeisesti siksi että saivat kuvata sitä rauhassa. arvaa vaan kyrpikö...!

Eli 12 lisälajiin olisi vielä ollut teoreettinen mahdollisuus. Lisäksi Suomessa nähtiin vielä muutama kova laji joita ei koskaan ilmoitettu bongareille mm. etelänsatakieli ja karimetso jotka olisivat olleet helposti hoidettavissa. 

tunturihaukka Lappi

Paljon oli vuoden aikana iloja ja suruja. Uusia ystäviä löytyi jälleen ja vanhat kulkivat rinnalla. Hienoimmat hetket olivat lapissa kun Teivosen Mikan, Virtasen Iston ja Harrin Paavon kanssa löysimme elämänpinnoihini tunturihaukan. Toinen mieleen jäänyt reissu oli kun Kautosen Jonin ja Ohtosen Mikan kanssa löysimme arokotkan Kirkkonummen saaristosta, kävi mieletön tuuri.

Arokotka Kirkkonummi

Vuonna 2016 on ajatus keskittyä enemmä lintujen kuvaamiseen kuin bongaamiseen. Tietysti eliksiin mennään ja ehkä jokunen kk-pinna tulee haettua.

Kiitos vielä kuluneesta vuodesta kaikille mukaville bongariveljille ja -siskoille. Moni oli tsemppaamassa ja tukemassa ja myös kyytiä tarjoamassa. Matka jatkuu...