Elisbongaus, synttäripinnoja, Parikkalan retki ym

Hei hei hei. Tapahtuihan sitä vielä kaiken näköistä ennen arktikaa, vaikka siitä seuraavan päivityksen lupasin. Eli ei mennä asioiden edelle...

2.5. tupsahti komea mustavaris Lerbackan keloon. Sain hiivittyä auton taakse ja räpättyä muutaman kuvan.

mustavaris Vihti Lerbacka

3.5. oli jälleen vuorossa synttäripäivän-pinnojen keruu. Alkuperäinen suunnitelma oli bongailla kaikkea mielenkiintoista pääkaupunkiseudulla, mutta  jälleen piippari muutti suunnitelmat. 

2.5. kilahti illalla pääskykahlaaja Porista. Sinnehän sitä oli siis aikaisin aamulla suunnattava. Laji kiinnosti myös Kautosen Jonia jonka reitti kulki Karkkilan kautta, joten hyppäsin Jonin kyytiin karkkilan ABC:n pihalta aikaisin su aamuna. Olimme perillä hyvissä ajoin, samoin kuin n. 100 muutakin bongaria. Ensimmäiset 3-4 tuntia odottelimme Leveäkarin laitumen reunalla. Lintua ei näkynyt, mutta lapinsirkusta sain sentään synttäripinnan. 

Lähdimme hieman pettyneinä ajamaan kotia kohti, kun Joni sanoi että jos nyt ajamme kotiin ja lintu löytyykin jostain , on se kauhea virhe! Niinpä kiepsautimme ympäri ja palasimme Poriin. Kävimme kuluttamassa aikaamme lietteillä. Sieltä sain synttäripinnoiksi suosirrin, punakuirin, lapasotkan ja ristisorsan. Jälleen kulutimme muutaman tunnin eikä pääskykahlaajaa löytynyt. 

No nyt voimme viimein lähteä kotiin päin. Ajoimme kohti Helsinkiä n. 45 min kun piippari kilahti. Pääskykahlaaja Pori ed p. Kokemäenjoen suiston puolella. Ei muuta kuin auto ympäri ja takaisin Poriin! Menimme staijille jonnekin Kirrinsannan kohdalle. Ajettelimme että lintu, joka taas oli ollut tunnin kateissa saataisi pörrätä näillä seuduin. Jälleen piippari pirahti, nyt se näkyi Leveäkarin rannalla lennossa, mutta siirtyi itään metsän yli Fleiviikin suuntaan. Lähdimme työntämään sinne. Ajoaika 5 min. Pian tuli viesti että lentää Fleiviikin niittyjen yllä. Pikana sinne ja juoksujalkaa porukoiden luo. Lintu ei hallussa, vaan putosi maahan niitylle. Hetken odotus ennen kuin kun tämä kauneus teki muutaman kaarroksen niityn yllä. Pian lintu katosi jälleen kohti länttä eikä sitä sen koomin enää kukaan nähnyt.

Olihan stressaava seikkailu. mutta onneksi kuitenkin elis napsahti ja todella maukas synttäripinna!

Vielä on päivää jäljellä. Joni pudotti mut Karkkilan Massuunin pihalle , mistä jatkoin kohti Helsinkiä. Ensimmäinen target oli arotasku , joka oli viihtynyt jonkin aikaa Viikin koetilan pelloilla. Tämä löytyi helposti.

Arotasku Helsinki Viikki

Tästä siirryin vauhdilla Vuosaaren Kallvikin kärkeen missä on usean päivän näkynyt allihaahka. N. 10 min. odottelun jälkeen lintu tuli näkyviin. Matka jatkuu. Parkkipaikalla männyissä touhusi isokäpylintu pariskunta , josta bonus synttäripinna. Aika oli loppumassa, joten skippasin Vantaan mandariinisorsan ja painelin suoraan Vantaan Isoniitulle katsomaan tunturikiurua. Olisihan se myös kuukausi-pinna. Ohtosen Mika oli juuri kuvaamassa lintua kun juoksin paikalle. Samalla lintu nousi siivilleen ja katosi taivaalle pienenä pisteenä pohjoisen suuntaan. Kylläpä nyt kävi tuuri. minuuttia myöhemmin , en olisi lintua nähnyt...

Huh mikä päivä! tulihan Bongailtua. Vaikka pääskykahlaaja vei lähes koko päivän, niin silti onnistuin saamaan muutaman kivan lajin. 3.5. pinnoja on tällä hetkellä kasassa 181 kun nyt tuli 10 lisää.

Seuraavaksi piti olla vuorossa Tornien taisto 9.5. jonka olisin järjestänyt omalla lavallani Lerbackassa  toisen kerran, mutta jälleen korona sotki sopan. Niinpä vuorossa olikin viikonloppuretki Parikkalaan Vapomassoja ihailemaan. Pe 8.5. lähdettiin ajamaan Mikan kanssa iltapäivällä. Laakson Arto, Kettusen Juha ja Valosen Arttu olikin jo perillä. 

Tarkoituksemme oli löytää valkoposkimassoista punakaulahanhi. Tehtävä osoittautui todella haastavaksi. Hanhia oli tuolla alueella arviolta 200 000 -500 000 . tai enemmän tai vähemmän, kuitenkin aivan älyttömän paljon.. La 9.5. Ensimmäisellä peltoaukealla oli kymmeniä tuhansia hanhia. myös kuovi.

Kuovi, Parikkala

koiras pensastasku, Parikkala

Aikamme peltoja haravoituamme suuntasimme patotielle staijaamaan. Haarahaukka pörräsi kaukana pohjoisen puolella. Sinirinta varoitteli tien varressa. Punasotkilla oli soidinmenoja ja hanhia velloi täälläkin tuhansia. 

koiras punasotka, Parikkala

Kalatiira, Parikkala

La iltana päätimme mennä kuuntelemaan heinäkurppa-soidinta. Iloksemme samalla peltoaukealla saalisti myyriä komea lapinpöllö. Tämä oli minulle kuukausipinna. Myös suopöllö oli saalistamassa. Pian aloitti myös heinäkurppa hauskan kuuloisen soitimensa. Hetken sitä nautittiin ja suuntasimme takaisin kämpille.

Lapinpöllö , Parikkala

Su 10.5. oli vielä missiomme löytää punakaula, mutta ei onnistunut. Valtavasti valkoposkihanhia joka puolella... Patotiellä ei ihmeellisyyksiä,  Haarahaukkoja kaksi. Jurmossa olisi ollut kovaa. Harmaapääsirkku oli löytynyt saaresta, mutta korona esti sen bongauksen. Emme kyllä olisi Parikkalasta edes ehtineet.. Onneksi näin. Iltapäivällä kotia kohti. Kiitos seurasta Mika, Arto, Juha ja Arttu hauskaa oli.

Seuraava mukava piippaus tuli 14.5. Kontiolahdella olisi tundrakurppelo. Kautosen Jonin kanssa sinne suuntasimme. Reippaan ajon jälkeen olimme illalla paikalla ja kilometrin marssin jälkeen oli lintu putkessa. Lähelle ei taaskaan ollut mitään asiaa, joten dokkari kaukaa...

Elis tästä napsahti. Jes! nro 372. 

Tundrakurppelo, Kontiolahti 

Altaiden pusikoissa kuhisi myös sinirintoja, Jokunen otos näistä niin kauniista linnuista ja sitten kotia kohti... 

Koiras sinirinta, Kontiolahti

  

Nyt alkaa päivämäärät olemaan arktikaa lähellä joten sieltä seuraavaksi. Adios!

koronakevään retkeilyä

Kevään lintuhetket coronan varjossa

Niin se piti tämä lintukevät olla elämäni upeimpia. Huhtikuussa oli tiedossa viikon kevätretki Kreetalle ja toukokuussa oli varattuna viikon matka Utöhön. Eivätpä toteutuneet eikä mitään muutakaan reissua pystynyt tilalle järjestämään. Kiitos covid-19, tai suomalaisittain korona- pandemian. Onneksi sentään helmi-maaliskuun Espanjanretki onnistui. No tulihan retkeiltyä omalla alueella ja rakennettua taloa. 

Espanjasta tulon jälkeen ensimmäinen mielenkiintoinen havainto tuli Vihdistä. Facessa oli Vihdin puskaradiossa kuva lapinpöllöstä. Soitto kuvaajalle joka lupasi päästää pienen porukan omalle pihalleen , jossa pöllö viihtyi muutaman päivän. Löytäjä ei halunnut pihalleen isoa kansan vaellusta joten päätimme pitää havainnon pienen porukan tiedossa ( oma whatsup ryhmä). Aamulla 12.3. menimme pihalle Mikan ja Pian kanssa. Pian pöllö löytyi istumassa piha-alueella pienen lammen varren lepissä. Pöllö teki muutaman saalistus sukelluksen viereiseen kasantopeltoon ja jäi lopulta istumaan puiden oksille. Hiippailin ottamaan muutaman ruudun hieman lähempää, kuitenkaan häiritsemättä pöllöä. 

Lapinpöllö Vihti

Seuraava mielenkiintoinen havainto koettiin ke 18.3. kun pidimme staijauspäivän Mikan kanssa Lerbackassa. Kaksi kesykyyhkyä kävivät tsekkaamassa ladon seinällä olevan tuulihaukanpöntön. Eivät kauaa viihtyneet vaan jatkoivat pian matkaa. No hieno pihapinna silti. Alla dokkari pois lentävistä kyyhkyistä. Muutto oli muutenkin mukavaa, sepelkyyhkyjä, kiuruja, anserhanhia, töyhtöhyyppiä ja rastaita paineli kohti pohjoista.

Kaksi kesykyyhkyä Vihti Lerbacka

Seuraava paineita aiheuttanut havainto tuli Vanjärveltä kesken työpäivän. 27.3. Mika soitti ja sanoi että järvellä on amerikantavi ja laittoi sen samalla myös tiedoitukseen. Pakkohan sitä oli lähteä kesken työpäivän bongaamaan. Lintu katosi jonnekin hetkeksi, mutta onneksi löytyi reilun tunnin etsimisen jälkeen löytöpaikalta. Itselleni Vihdinpinna. Tavi viihtyi Vanjärvellä aiankin 5.4. asti. Kovin oli lintu arka enkä päässyt avoimessa maastossa sitä lähelle kuvaamaan. dokkari kuitenkin.

Amerikantavi Vihti Vanjärvi

Tänä vuonna oli Suomessa ennätysmäärä virtavästäräkki pesintöjä. Ja koska Karkkilan Karjaanjoki on yksi eteläsuomen parhaita pesintäpaikkoja, pesi tuo laji kahden parin voimin. Toinen pari Massakoskella voimalan tuntumassa ja toinen nähtiin Myllypuistossa Myllykosken tuntumassa, mutta tämä jälkimmäinen pari saattoi siirtyä tehtaanpuiston kohdalle Kivistönkosken/ Karkkilankosken alueelle pesimään. Joka tapauksessa hieno juttu Karkkilalle. Näitä ehdin käydä vain pari kertaa kuvaamassa. Yhdellä kerralla massakoskella törmäsin myös hölmistyneeseen saukkoon.

Saukko, Karkkila Massakoski

8.4. kävin kuvaamassa Massakosken virtaväiskejä. 

Virtavästäräkki Karkkila Massakoski

Virtavästäräkki Karkkila Massakoski

14.4. vuorostaan Myllykosken virtaväiskejä. Pariskunta hääräili ruokaillen koko illan Myllykosken alajuoksulla, eikä näyttänyt olevan ollenkaan pesintäpuuhissa kuten Massakosken pari. Aluksi minut ja koiras-telkän yllätti lumisade. Onneksi sää kuitenkin pian poutaantui ja sain myös virtavästäräkeistä muutaman kuvan.

koiras telkkä Karkkila myllykoski

Virtavästäräkki Karkkila Myllykoski

16.4. teki Mika taas mukavan löydön Vanjärveltä. Pohjoisrannan lietteillä ruokaili luotokirvinen. Tätäkään en päässyt lähelle kuvaamaan ja iltapäivän auringon väreily vaikeutti kuvaamista joten nyt on taas tyytyminen surkeaan dokkariin.. vihdinpinna jälleen.

Luotokirvinen Vihti Vanjärvi

Alle laitan pari kuvaa kevään hanhi-invaasiosta. Joka talvi näitä ansereita ( tundrahanhia, tundrametsähanhia ja taigametsähanhia) odottaa kuin kuuta nousevaa ja kyllähän niitä täällä riittää. Ensimmäiset hanhet saapuivat Vanjärvelle 6.3. ja siitä eteenpäin viipyivät ainakin 15.5. asti kokonaismäärän ollessa parhaimmillaan 6000-8000 lepäilevää lintua. Onhan seassa aina myös jokunen lyhytnokkahanhi ja tänä vuonna niitä oli parhaimmillaan yhteensä 6 yksilöä. Lerbacka on hieno paikka kuvata näitä ohi-/ ylilentäviä parvia, koska linnut lähtevät aamulla järveltä ruokailemaan lähipelloille ja usein lentävät matalalla staijikukkulani läheltä. Sama toistuu joka ilta toiseen suuntaan. Alla pari otosta tundrahanhista.

pieni parvi tundrahanhia, Vihti Vanjärvi Lerbacka

tundrahanhi Vihti Vanjärvi Lerbacka

Seuraava mielenkiintoinen havainto tulee Karkkilasta jälleen. 11.4. löysi Mika ja Pia Karkkilan Karjaanjoesta Massakosken läheltä kuningaskalastajan. Tätä nähtiin paikalla vilaukselta useana päivänä ja itse onnistuin dokumentoimaan linnun 20.4. Mielenkiintoista tässä on se, että lintu nähtiin lentämässä Karkkilan pyhäjärvellä 22.4. ja kalastajat ovat nähneet linnun tai ilmeisesti useammankin Karkkilan Saavajoella aina näihin päiviin asti. Ilmeisesti tämäkin pikkukiva pesi karkkilassa täysin meidän lintuharrastajien tietämättömissä. Viimeisin havainto tältä päivältä (20.8.).

Kuningaskalastaja Karkkila Karjaanjoki

 

Seuraavaksi päivitys tämän vuoden arktikasta jonka piti suunnata Utöhön, mutta päätyikin jälleen Virolahden suuntaan.

Katalonia part3

Lleidan ympäristöstä kiuruja ym. ja Ebron Delta vielä kerran

To 27.2. Kello soi taas armottoman aikaisin, 3:30. Aamukahvit, paistetut munat ja sämpylä ääntä kohden ja parin päivän kamat mukaan ja menoksi. Ensimmäiseksi on tarkoitus suunnata Lleidan itäpuolelle, Timoneda D´Alfesin rauhoitetulle heinäarollle. Matkaa sinne 245km. Mä ajan. Perillä olimme hieman ennen auringon nousua, joten ehdimme tsekkaamaan alueen pohjoispuolella olevat pienet altaat. Kaislikon reunassa ruokaili pikkuhuitti ja rantapuissa hääri pussitiais pariskunta. 

Pian näytti siltä että aurinko alkaa nousemaan. Menimme hiekkatielle heinäarolle ja kuuntelimme laulavia kiuruja. Taivaalla oli jo monta arokiurua äänessä. Kivikkotöyhtökiurut lauloivat  maassa ja töyhtökiurut tekivät lyhyitä laululentoja. Pian seasta kuului kaitanokkakiurun surumielistä rauhallista laulua. Pian toinenkin alkoi laulamaan. WP-pinna! 

Noin tunnin yritimme jäljittä tieltä käsin missä linnut laulelevat, mutta etäisyyttä niin paljon että kumpaakaan lintua emme nähneet. Kuva olisi tietenkin aina mukava, mutta koska arolle on kielletty jalkaisin meno, emme viitsineet rikkoa sääntöjä. Lentävistä arokiuruista otimme kuvia ja oli siellä seassa jokunen otos töyhtökiurustakin.

Soidinlennolla olevia arokiuruja. Lleida, Timoneda D´Alfes

kivikkotöyhtökiuru, Lleida, Timoneda D´Alfes

Päätimme käydä vielä katsomassa pohjoispuolen lampareita jos siellä olisi jotain kuvattavaa. Isto yritti päästä lähelle vihertikkoja, mutta tehtävä on lähes mahdoton. itse nappasin kuvan kaukaa...

Iberianvihertikka . Lleida, Timoneda D´Alfes

Lampareiden rantapuissa oli pussitiaiset edelleen aktiivisia , joten niistä yritin jonkin räpsyn saada.

Pussitiainen , Lleida, Timoneda D´Alfes

Kiuruihin ja muihin tässä paikassa kyllästyttyämme lähdimme kohti seuraavaa nuottia. AP-2 tien eteläpuolelle Mas De Melonsin alueelle 

Mas De Melonsin informaatiokeskus

Maisemaa Mas De Melonsin pihalta

Noin pari tuntia aluetta kompattiin eikä päätähdestä näkynyt vilaustakaan. Oltiin jo lähdössä eteenpäin kun näin rakennuksen eteläpuoleisella kalliojyrkänteellä mustan linnun. Jes! Mustatasku. Wp-pinna 499. Kovin oli arka eikä kumpikaan päästy hyvälle kuvausetäisyydelle ja aurinko lämmitti maata jo niin että ilmassa alkoi olla paljon väreilyä. Dokkari silti. 

Mustatasku , Mas De Melons

Tästä siirryimme läheiselle Mas De Matxerrin notkoon. Tämä oli myös yksi reissumme hienoimmista paikoista. Notkelmassa pesi mm. maakotka, huuhkaja, alppivariksia kymmeniä ja n. 40 jouhihietakyyhkyä. Kun pääsimme parkkipaikalle oli maakotkat jo hienosti ilmassa. muutama otos niistä . 

Maakotkat ,  Mas De matxerri

 Mas De Matxerri

Kotkia kuvatessamme osui silmiini  taivaalta jokin pienempi peto. Kiikarit silmille ja huuto, Pikkutinnu! Jes wp-500 oli nyt totta. Katalonian alueen kevään ensimmäinen pikkutuulihaukka, ja vielä kaunis koiraslintu oli tullut ilahduttamaan meitä. 

Pikkutuulihaukka , Mas De Matxerri

Pian alkoi jo ilta-aurinko olemaan taivaalla ja piti käydä vielä yksi nuotti tarkistamassa. Alfesin kylässä oli nähty kaksi harakkakäkeä. Reilun tunnin komppaamisella kovassa tuulessa, emme lintuja löytäneet. Ilta alkoi jo painamaan päälle , joten oli aika etsiä hotelli. Lleidan Eteläpuolelta löysimme edullisen Reina Isabel Hotellin. Kaupasta kävimme hakemassa ilta- ja aamupalan. Taas saimme nukkua hyvät yöunet.

Pe 28.2. soi kello 6:00. Iston ajovuoro tänään. Aamiainen naamaan ja menoksi. Amun päätimme aloittaa Alfesin kylästä, jos vaikka löytäisimme harakkakäen. Ei löytynyt tälläkään kertaa. Lähdimme vielä koluamaan läheistä hedelmätarhaa , mutta paras mitä sieltä löysimme oli 14 pikkutrapin parvi.

Pikkutrappi Alfes

Tästä siirryimme takaisin Mas De Matxerriin. Reilun puolen tunnin komppaamisen jälkeen kuului taivaalta jouhihietakyyhkyn ääntä. 36 linnun parvi lensi ylitsemme korkealla. Pian kuului ääntä uudestaan ja 3 lintua tuli vähän lähempää. Ja pian 4 linnun parvi lensi vähän kauempana. WP-501. 

jouhihietakyyhkyjä. Mas De Matxerri

Jatkoimme komppaamista ja kuvaamista. Ilmeisesti olimme etelänisolepinkäisten reviirillä , kun olivat kovin uteliaita ja varoittelivat koko ajan. Pian luoksemme tuli lintuharrastaja ja alueen riistanvalvoja. Sanoi että maastossa liikkumiseemme olisi meillä oltava kirjallinen lupa. No hän näki että olemme hyvällä asialla ja näytti hienoja kuvia alueen huuhkajista , maakotkista ja kanahaukoista. Oli kuulemma tulossa Suomeen kuvaamaan näätiä ja ahmoja. Mukava tyyppi. Hän oli kovin kiinnostunut meidän eilisestä pikkutuulihaukka-havainnosta ja sanoi että oli Katalonian kevään ensimmäinen. Otti vielä kuvan linnusta  kamerani perseestä. Päätimme jatkaa matkaamme kohti autoa. 

Etelänisolepinkäinen , Mas De Matxerri

Ohitsemme lenteli kymmeniä alppivariksia. näistä tuli roiskaistua jokunen otos.

Alppivaris, Mas De Matxerri

Lähdimme ajamaan barrancon reunaa - hiekkatietä pitkin. Harmaasirkun laulua kuuluu tauotta. Pian tien reunassa lauloi yksi kuvauksellisesti , eikä lähtenyt heti karkuun niin kuin tuntuu täällä kaikki linnut tekevän. Tien reunasta löysimme toisen mustataskun. Tämäkin yhtä arka kuin edellinen. 

Harmaasirkku, Mas De Matxerri

Mustatasku , Mas De Matxerri

Koska emme enää keksineet mitään mielenkiintoista , päätimme lähteä ajamaan Lloretia ja omaa hotelliamme kohden hyvissä ajoin. Matkalla pysähdyimme katsomaan Estany d ´lvars i Vila-sana järven. Järvellä oli valtavasti lokkeja. Pääasiassa naurulokkeja. Muutama mustakaulauikku ja sinisorsia. Mitään ihmeellistä ei paikka tarjonnut. Päätimme jatkaa matkaame. Vielä ehtisimme yrittämään päivän viimeisillä valoilla alppirautiaista. E-birdin mukaan tammikuussa oli nähty kaksi lintua Cardonan linnan pihalla. Outoa että enää ei ole e-birdissä mitään mainintaa tuosta? No sinne suuntasimme. 

Castell De Cardona

Heti kun olimme nousseet linnakkeen parkkipaikalle, hyöri kaksi lintua aivan autojen seassa. näitä jäimme kuvaamaan loppu illaksi. Wp- 502.

Alppirautiainen Castell De Cardona

Illaksi hotellille kaupan kautta. Iltapala nopeasti paikallisesta burger king ravintolasta ja nukkumaan. Aamulla suuntaamme vielä Ebron maisemiin. 

Karkauspäivänä La 29.2. Oli taas raaka herätys 3:30. Aamukahvit ja tuhti sämpylä naamaan ja menoksi. Mun ajovuoro. Menomatkalla kyllä väsytti ankarasti, varsinkin kun Isto veti sikeitä apukuskin paikalla. No hengissä selvittiin perille Ebron suistoalueelle. Ensin pysähtelimme Mirador L´Embutin ja  Mirador Del Carreten lintutorneihin. Pettymykseksemme ei altailla juuri lintuja näkynyt. Sen sijaan kymmeniä Ukkoja metsästämässä! Haulikot paukkuivat lähes tauotta. Siis ampumassa sorsia ja ilmeisesti kaikkea mikä liikkuu keväällä! Jumalauta! EU-maassa ja luvan kanssa saa metsästää näin keväällä! En kyllä ymmärrä. Täältä suuntasimme kiukkuisina La Tancadan lintutornille. Täälläkin kuului pauke! kävellen ei altaille saa mennä lintuja kuvaamaan , mutta haulikon kanssa kyllä saa. #"/&%€"€!!

näkymä La Tancadan tornista

Ebron alueen kartta

Eipä näilläkään altailla paljoa linnut viihtyneet, joten suuntasimme eteenpäin kohti pohjoista. Pian löysimme koko alueen kiinnostavimman kohteen kuvaajia ajatellen. Alueen ainoan puhtaasti kuvaamiseen tarkoitetun piilokojun. Observatorio De Aves De Riet Vell. Tänään ei altailla paljoa lintuja ollut, mutta silti koko ajan jotain kuvattavaa.

Näkymä Observatorio De Aves De Riet Vell piilokojusta.

Tällä yksityishenkilöiden perustamalla lintualtaalla oli metsästys kielletty ja linnut saivat olla rauhassa. Altaalla oli sulttaanikanoja, liejukanoja, kuningaskalastaja, pronssi-iibiksiä ja nokikanoja. Kojun edessä vesirajassa hyppi sinirinta. 

Sinirinta koiras. Observatorio De Aves De Riet Vell

Altaissa elelee jotain rapuja. Aina kun iibis löytää yhden alkaa takaa-ajo lokeilla. Kertaakaan en nähnyt että ne olisi rapua saaneet, mutta ilmeisesti aina kannattaa yrittää.

Naurulokki jahtaamassa iibiksen rapua. Observatorio De Aves De Riet Vell

 Kojussa kuvattuamme muutaman tunnin , päätimme jatkaa matkaa riisipelloille. Pelloilla oli jälleen valtavasti kahlaajia, haikaroita ja iibiksiä. Nyt hieman keskityimme jälkimmäisiin. 

Pronssi-iibis Ebro Delta riisipellot

Reissun paras laji löytyi vasta kotona kuvia selatessa. Yhdessä kapustarintaparvessa oli seassa siperiankurmitsa. Jälkeenpäin sain tietää että lintu on ollut alueella jo koko talven. No mukava havainto silti.

kapustarintoja ja keskellä pienempi siperiankurmitsa Ebro Delta

Mustajalkatyllejä Ebro Delta

Päivä alkoi jälleen kääntyä illan puolelle ja oli taas aika etsiä majapaikka. Halpa 30€/yö/2hlöä, hotelli löytyi Ebro-joen pohjoispuolelta Deltebren kylästä. Hotelli oli vaatimaton, mutta kodikas Casa Angela. Lämmin suihku illalla ja iltapalaa jonka haimme paikallisesta Lidlistä. 

Su 1.3. herätys klo 6:00. Aamupala hotellin pienessä keittiössä ja suunta Ebro Deltan pohjoispuolen lintupaikoille. Samaa riisipeltoa on tälläkin puolella silmän kantamattomiin. Aamun aloitimme aivan itäreunasta meren läheltä Zigurat Desembocadura de l´ Ebre lintutornista. Kävelimme tästä parille lintukojulle, mutta mitään kuvattavaa emme löytäneet. Altailla lenteli parvi flamingoja.

Flamingoparvi Delta Ebre

Riisipeltojen väleissä hiekkateitä ajellessamme oli pakko ottaa autosta pakolliset haikarakuvat.

Silkkihaikara Ebro Delta

Lehmähaikara Ebro Delta

Peltojen päällä liihotteli kymmeniä ruskosuohaukkoja ja taivaalla kaarteli pikkukotka.

Vaalean muodon pikkukotka Ebro Delta

Kuten aikaisemmin olin maininnut, tuntui kaikki linnut olevan todella arkoja. Paikallisesta mustakottaraisesta saimme vasta nyt edes jonkinlaisen kuvan.

mustakottarainen - unicolor. Ebro Delta

Kaislikon päälle oli tullut muutolta parvi pääskyjä. Tästä saimme ynnättyä reissulajilistalle haarapääskyn ja räystäspääskyn. Seassa oli myös kalliopääskyjä.

Kalliopääsky Ebro Delta.

räystäspääsky Ebro delta

Emme enää mitään uutta Ebrosta löytäneet , joten päätimme lähteä kotimatkalle. Matkan varrelta päätimme etsiä vielä kuvattavaksi kalliokiipijän. Kohteeksi valikoitui Colldejoun kylän pohjoispuolen nuotti. Taas ajelimme autolla todella ahtaita kujia kylän läpi ja saimme auton parkkiin.

Colldejoun kylä

 Paikalle menikin näköjään polku, jota pitkin kävelimme ylämäkeen pari kilometriä. Kohteesta näkyi kyllä hieno kallioseinämä, mutta aivan liian kaukana. Koska ei kalliojyrä onnistunut , päätimme kuvata etelänpuujyrää. Atrapin avulla lähelle tuli pari innokasta reviirin puolustajaa. Siitä saimme ok kuvat.

Etelänpuukiipijä . Colldejou

Autolle päin kävellessä kuulin korkeaa sirkun kutsuääntä. Pian näin koiras pensassirkun. Piti sitten vielä tämäkin laji kuvata. 

Pensassirkku Colldejou

Aurinko sukelsi vuorten taakse ja hämärä tuli nopeasti. Pian autolle takaisin ja Lloret de mariin omalle hotellille viimeiseksi yöksi. Kaupasta vielä evästä illaksi ja aamuksi. Hotellilla kamat jo illalla siihen malliin että riittää kun aamulla ne vain heittää autoon. Melkoista hulluutta tämä retkeily on joten viimeisen illan punaviini oli meille sopiva.

Hulluille!

Ja sitten unten maille.

Ma 2.3. herätys klo 5:00. Aamukahvit ja aamupala huiviin. Huoneen perusteellinen siivous ja tavaroiden kanto autoon. Respassa uloskirjautuminen , äijä kävi tarkistamassa huoneen ja oli kuulemma ok. 

Koska lentomme lähtee vasta iltapäivällä klo 15, päätinne mennä etsimään Barcelonan c-kategorian lajeja. Valitsimme ensimmäiseksi tulirintatimalin. E-birdissä nuotteja oli paljon. Muutamaan kohteeseen pysähdyimme, mutta kova tuuli ja vesisade teki niiden löytämisestä mahdottoman.

 Seuraavan kaksituntisen etsimme swahilinvahanokkaa. Niitä pitäisi olla Parc del Turó del Putxet puistossa. 

Parc del Turó del Putxet

Vaikka kuinka puistoa kompattiin löysin vain reilun kymmenen tavallista vahanokkaa...

Vahanokka ylh. naaras , alh.koiras.  Parc del Turó del Putxet

Aikamme linturetkellä loppui ja oli aika lähteä kohti lentokenttää. Auton palautimme likaisena, kuinkas muutenkaan, vuokraamoon ja kävelimme lähtöselvitykseen. Kaikki oli ok ja turvatarkastuksesta pääsimme jälleen tax-free alueelle hyvissä ajoin . Jälleen käytimme hyödyksi Iston vip- lounge korttia ja söimme kunnon lounaan. Tietenkin oluen, kuohuviinin, viskin ja jälkiruoka kermaliköörikahvin kera. Mmmmm. Ja siitä lentokoneeseen. Koneessa tunnin tirsat ja loppuaika poistaessa huonoja kuvia kameran muistikortilta. Helsinki-Vantaan kentällä olimme joskus enne 20 ja kotona 23 maissa. Isto jatkoi vielä kotiinsa Raisioon. Sellainen retki tällä kertaa. Onneksemme pääsimme kotiin juuri ennen Corona-viruksen aiheuttamaa hässäkkää. Olisi reissu mennyt kunnolla pieleen jos olisimme olleet reissussa muutamaa viikkoa myöhemmin...

Summa summarum. Katalonia on hienoa aluetta. Korppikotkakojuun kannatta mennä keskitalvella. Silloin on väreilyä mahdollisimman vähän.  Lumivarpunen on todella vaikea laji löytää. Ebron delta-alue on valtava ja linnut pääasiassa kaukana. Ruoka on ravintoloissa saman hintaista kuin suomessa, mutta kaupassa todella halpaa. Tietullit ovat melko kalliita ja meilläkin niihin paloi toista sataa euroa.

Tähän näkyyn kyllä tottuu, Tietulli

Kilometrejä autoomme kertyi 3500. Wp-pinnoja sain 8 ja Espanjan pinnoja 27. Kiitos Isto seurasta. Ehkä joskus uudestaan jonnekin.