sunnuntai 23. elokuuta 2020

Arktika 2020

Korona arktika


Tänä vuonna korona on sotkenut koko kevään ja kesän lintuharrastus suunnitelmat totaalisesti. Enkä varmasti ole ainoa. Tälle vuodelle oli buukattu kokonainen viikko arktikaa Utön saarella. Utöhön oltiin menossa vielä viikkoa ennen reissun alkua , eli Hannan kerho oli varattu 18.-24.5. 

Edellisenä viikonloppuna soitin vielä eräälle kokeneelle lintuharrastajalle saareen ja kyselin korona tilannetta saarella. Siellä oli paljon vanhuksia ja sairaita ihmisiä jotka toivoivat että saareen ei tultaisi. Myös Baldurin miehistön vuoksi Ely-keskus toivoi , että yhteysaluksella ei matkustettaisi. Myöskin hallitus oli antanut suosituksen että matkustelua tulisi välttää.

Näiden syiden takia päätimme toimia viisaasti , muita kunnioittavasti ja peruimme majoituksemme. Harmitti valtavasti! Ensimmäistä kertaa olisin päässyt saarelle lomalle kokonaiseksi viikoksi toukokuussa. Vielä enemmän harmitti se kun muutama harrastaja-tuttu uhmasi kaikkia ohjeita ja kylmän viileästi , itsekkäästi muita ajattelematta meni retkelle Utöhön. Toivottavasti vielä joskus törmäävät tähän elämässään...

No ei huolta, Virolahdelle Siikasaaren mökkiin varmaan päästään joka tapauksessa. Soitto Annelille ja mökkiä varaamaan. Eipäs tänä vuonna onnistu. Mökki on heidän oman perheen "karanteeni" käytössä. Ymmärrän hyvin. Mutta, mutta. Viikko aikaa lomaan eikä majoituksesta ole tietoa.??

Liityin Virolahden facebook ryhmään ja kyselin majoitusta. Muutamia kalliita ja jo varattuja vaihtoehtoja tarjottiin. Mikään näistä ei oikein lämmittänyt mieltä. Kunnes eräs naishenkilö otti mesellä yhteyttä ja tarjosi rantasauna-tupaa. Kuulosti mielenkiintoiselta, mutta onnistuin sähläämään puhelimen kanssa ja kadotin keskustelun luuristani, eikä minulle jäänyt mitään yhteystietoja. Voi surkeus! 

Varattiin kuitenkin hätämajoitus paikalliselta leirintäalueelta jotta reissuun päästään. 

La 16.5. lähdettiin Mikan kanssa työntämään iltapäivällä kohti Virolahtea. Matkalla ei juurikaan pysähdelty- paitsi pikainen kauppareissu Haminassa. Iltapäivällä oltiin perillä, mutta ennen kuin buukattiin leirintäalueelle, halusin käydä kysymässä olisiko rantasauna vielä tarjolla. Onneksi muistin osoitteen ja tottuneena oveenkoputtajana kävin soittamassa ovikelloa. 

Oven avasi hieman hämmästyneen näköinen rouva, mutta esiteltyäni itseni, karisi hämmästys. Tupa olisi vuokrattavana ja kävimme tsekkamassa sen. Mahtava mökki ja aivan meren rannassa. Viesti leirintäalueelle ja peruin majoituksemme. Sakon jouduimme maksamaan, mutta oli tämä sen arvoista! Sopivan kokoinen hirsinen Rantamökki ja mikä parasta, oma sauna, joka lämpeni joka ilta.  

Vuokramökkimme





Seuraamme liittyi vielä Virtasen Isto ja Salosen Ville-veikko. He kuitenkin menivät yöksi Iston asuntoautolla Siikasaareen. Iloisena Hienosta vuokramökki löydöstä Saunoimme illalla ja nautimme muutaman oluen ennen nukkumaan menoa.

Su aamulla 17.5. menimme aamustaijille leerviikkiin. Meno oli todella hiljaista, muutamaa sepelhanhea lukuunottamatta, emmekä viihtyneet paikalla kovin kauaa. Paikallisille lintupaikoille siis. Kävimme katsomassa ensin Kolsinpohjan lietteen. Ei ollut juurikaan kahlaajia ja parhaina lajeina heinätavi ja lempiväiset räyskät.


Räyskä, Virolahti Kolainpohja. Lisää tulossa?

Koska minulla on jonkinmoinen päähänpinttymä Virolahtipinnoista, käytimme jonkin verran aikaa niiden etsimeseen. Pohjantikka on puutelistalla ja sitä kävimme muutamaan otteeseen etsimässä yhdeltä hienolta ls-alueelta, mutta eipä löytynyt tänäkään vuonna. 

Metsäkomppauksen jälkeen siirryimme Kurkelaan staijille. Tänä vuonna ei petostaiji antanut mitään. Monta tuntia vietettiin aikaa staijilla, mutta yhtään parempaa lajia ei nyt osunut kiikareihin. Muutama muuttava mehiläishaukka vuodariksi ja itäsuoralla lentelevä käki. Isto ja V-V olivat myös messissä.


Koiras käki Virolahti Kurkela

Iltapäivällä kolusimme vielä hyviä lintupaikkoja, mm. lintulahtea, mutta harmaasieppoa parempaa ei ollut tarjolla. Illaksi mökille, sauna lämpimäksi ja saunomaan Mikan kanssa. 

Ma aamuna 18.5. ajelimme aamustaijille Siikasaareen Saukkokallioille. Meno oli edelleen verkkaista. Valkoposkihanhia lappasi tasaiseti ja jokunen gaviaparvi. Tätä jaksoi katsoa usean tunnin, kunnes päätimme siirtyä jälleen paikallisille. 

Jälleen metsäretki joka tuotti vain metson , kangaskiurun ja lehtokertun vuodarilistalle. Iltapäivällä kaupan kautta kämpille ja sauna kuumaksi. Tällä kertaa myös Isto ja V-V tulivat seuraksi. Kyllähän mökillä oli mukavaa poikien kanssa saunoa ja syödä. Huominen olisikin sitten mielenkiintoinen Suuri-Pisi- päivä..

Ti 19.5. aamulla armottomalta tuntuva herätys 3:30. Perus aamujumppa (kahvin keitto ja aamiainen), tavaroiden pakkaus päiväksi ja liikenteeseen. Tänään lähdimme nelistään klo 5:00 kohti Pisiä Hanskin Niemelästä venekyysillä. Pisissä olimme n. 5:30. Keli oli mahtava. Meri oli rasvatyyni ja aurinko paistoi. Jo mennessä veneemme edestä pyyhälsi valkoposkihanhiparvi kohti siperiaa.
Saaressa staijasimme lähes koko sovitun ajan ennen takaisin paluuta. Hanhia muutti n.7000, kaikki pääasiassa valkoposkia ja seassa yksi valkoinen lumihanhi. N. 60 gaviaa ja pari kihua.



Käytiin myös komppaamassa eteläkärkeä 




Suuri-Pisi Eteläkärki


ja kiersin yksin saaren itäreunaa pienelle kosteikolle. Kosteikolta kuului idänuunilinnun laulua jota kohti menin. 

Suuri-pisi kosteikko

Pian alkoi myös pikkusieppo laulamaan. Asetuin kameran kanssa hyvään paikkaan odottamaan että pikkusieppo tulisi lähelle kuvattavaksi, mutta eipä tullut. Sen sijaan naaras pikkusieppo tuli hetkeksi ihmettelemään atrappia aivan liian lähelle yläpuolelleni. yhtään kuvaa en saanut. No takaisin staijipaikalle ja kohta kyyti tuli hakemaan meidät takaisin mantereelle. 



Merimetso Virolahti Suuri-Pisi

Venematkalla kiersimme vielä ihastelemaan komeaa kyhmyhaahkaa joka oli viihtynyt jälleen Siikasaaren itäpuolen luodoilla. 


Koiras kyhmyhaahka Virolahti Järvisaari

Iltapäivällä kävimme tappamassa aikaa turhalla petostaijilla Elokalliolla. Mukaan seikkailuun tuli Retu, Reijo Kumpulainen. Ilta tuhrattiin kauppareissulla ja perus paikalliskierroksella. Illalla saunaan ja nukkumaan.

Ke aamuna 20.5. normi herätys klo 4:00 ja menimme Leerviikkiin staijille. Retu meni töihin Vantaalle. Muutaman tunnin rauhallisen muuton jälkeen jälleen paikallisille. Lintulahdella kevät etenee ja nyt oli saapunut laulamaan mm. kultarinta. Kävimme viimeisen kerran yrittämässä potia, mutta ei löytynyt tälläkään kertaa. Mikalle napsui päiväpinnoja ja minä sain kuvattua ensimmäistä kertaa naaras teertä hyvin


Naaras teeri, Virolahti 

Tästä suuntasimme Rikon suoran peltosirkun kautta Haminaan Kirkkojärvelle. Kaislikossa surisi ainakin kaksi ruokosirkkalintua. Rytikerttuset lauloi kaislikossa ja punavarpunen lauloi rantapajuissa. 

koiras punavarpunen Hamina Kirkkojärvi

Tästä matkamme jatkui vielä Kotkaan missä kävimme bongaamassa sitruunavästäräkin. Reilun tunnin epätoivoisen etsimisen jälkeen näimme pienen keltaisen linnun laskeutuvan heinikkoon. Sittis oli kivasti esillä, mutta kamera oli autossa. Harmi, olisin saanut kivat kuvat tästä... No ei aina jaksa ja onnistu.

Illalla kämpille kaupan kautta. Nyt Mika saikin luxus yön kun Pia Ohtonen tuli kuuntelemaan meidän kuorsausta seuraavaksi yöksi. Kyllä äijän kelpaa kun kultaa kainalossa... Myös Retu tuli takaisin mökille. Kimpassa saunottiin ja syötiin. Hyvää yötä.

To aamuna 21.5. normi aamuvakiot ja suunnitelma muutos. Tänään suuntaamme auton keulan kohti Parikkalaa. Mikaa kuumottaa 200. parikkalanpinna amerikantukkasotka ja täälläkään ei mitään suurta ole odotettavissa, joten sinne siis. Retu lupautui kuskiksi ja saimmekin hienoa kyytiä luxus volvolla! Lähtiessä kiekaisi kolsinpohjan kohdalla kuhankeittäjä. 

Parikkalassa suuntasimme ensimmäisenä Saaren Akonpohjan lintutorniin. Amerikantukkasotka nukkui vedessä kahden lapasotkan ja tukkasotkien seurassa



vas. tukkasotka naaras, amerikantukkasotka koiras, lapasotka naaras ja lapasotka koiras Parikkala Saari

Samat, mutta nyt atuso oik. ja lasot vas.

Tästä siirryimme hanhia katsomaan. Valkoposkia oli vieläkin paljon ja yhdestä valtavasta lössistä löysin mielenkiintoisen hanhiristeymän jossa oli paljon pikkukanadanhanhen näköä, muuta ei riittävästi puhtaaksi lajiksi. Siikalahden patotiellä katselimme haarahaukkaa ja Mika kuuli lapinsirrin ääntä taivaalta. Isto ja V-V olivat olleet paikalla jo pari päivää ja jäivät vielä yöksi. 

Me suuntasimme automme kohti etelää ja Virolahtea. Illalla Pia lähti kotiin ja me Mikan ja Retun kanssa päätimme heittää vielä lyhyen yölaulajaretken. 
Alapihlajassa huhuili huuhkaja ja Hurpuntiellä surisi kehrääjä. Muuta ihmeellistä emme kuulleet. Tänään ei saunottu, mutta  söimme maittavan iltapalan ja menimme nukkumaan.

Pe 22.5. aamuaskareiden jälkeen menimme 6:30 Leerviikkiin aamustaijille. Meno oli edellisten päivien tapaan rauhallista. Hanhia lappoi tutulla virralla ja paskaa tuli jauhettua tuttujen kanssa. Iltapäiväksi menimme petostaijille Kurkelaan, mutta edellisten päivien tapaan , ei arvolajeja herunut. Parhaana havaintona 3 merikihun parvi.

Illalla kävimme katsomassa Hevonniemen kaislikkoa. Siellä oli botte ja rallus äänessä. Hyvissä ajoin mökille saunaa lämmittämään. Tänään saunottiin Retun, Iston ja V-V:n kanssa , otettiin hieman hapanta ja syötiin hyvin. Aamulla olisi jälleen Pisi-päivä.

La 23.5. jälleen aikainen herätys klo 3:30. Tuhti aamiainen ja siirtyminen Niemelään. Edelleenkin sää suosi meitä. Kevyt lounaistuuli lupasi hyvää.. Perillä Suuri-Pisissä jälleen 5:30 ja kevyt aamuhikijumppa staijikalliolle. 

Venekyytiä Pisiin. Vas. Isto ja oik. Ville-Veikko


Muutto oli hieman vilkkaampaa ja monipuolisempaa kuin edellisellä kerralla. Hanhia ynnättiin reilu 4000 joista pääosa oli jo sepelhanhia. Mukana yksi Hrota- alalajin edustaja. 


Sepelhanhia Virolahti Suuri-Pisi

Lapasotkia ja pilkkasiipiä jokunen parvi. Kuikkalintuja vähän toistasataa, kahlaajia vähän joista parhaana 2 vesipääskyä sekä pari merikihua. Koiras harmaasorsia oli saaressa 3 joista yksi teki muutaman ohilennon.

Koiras harmaasorsa Virolahti, Suuri-Pisi

Maisemaa ja luontoa Pisistä:



                            


Tänään meillä oli riittoisa lounas jonka tarjoili Isto. Lounaaksi oli Surströmming, herkku hapansilakkaa tarjolla. Itselleni riitti yksi filee, samoin Istolle, mutta V-V ja Mika eivät halunneet maistaa tätä Ruotsalaista herkkua - outoa.



purkki kannattaa avata veden alla jottei mälliä roisku vaatteille












Vielä vähän maisemmaa Pisistä:



Metsäpaloalue keskellä saarta



Suuri siirtolohkare keskellä Pisiä







Kahlaajista suurin osa oli suosirrejä ja seassa jokunen tylli


suosirri-/tylliparvi Virolahti Suuri-Pisi


Pisin Grillipaikka pohjoiskärjessä


Suuri-Pisin paras havainto oli kuitenkin juuri ennen mantereelle lähtöä, Ville-Veikon löytämä tulipäähippiäinen. Näitähän on tänä vuonna ollut Suomessa paljon ja varmasti tulee myös olemaan lisääntyvässä määrin, mutta  silti laulava tulipää maistuu aina makealle. Venekyyditsijämme oli todella ystävällinen ja odotteli vielä lähes tunnin saaressa kun kuvasimme hippiäistä. 





Kaunis koiras tulipäähippiäinen Virolahti Suuri-Pisi

Tästä hymyssäsuin mantereelle ja petostaijille Kurkelaan. Ilta ei tuonut mitään ihmeellistä eteemme joten reissun viimeinen sauna ja iltapala, jonka jälkeen nukkumaan. 

Su aamuna 24.5. viimeinen aamuherätys klo 3:30 tämän vuoden arktikaan. Tuhti aamiainen ja mökin perusteellinen siivous ja luovutus. Aamustaijille menimme vielä Leerviikkiin. Kahlaajia ja gavioita meni mukavasti.

Kuikkalintuja vähän toista sataa 



Kaunis kuikka/kaakkuriparvi Virolahti Leerviikinniemi


Kahlaajia liikkui jonkin verran. Tundrakurmitsoja laskettiin 380 13:ssa parvessa ja punakuireja 880 16:ssa parvessa. Määrittämättömiä reilu 1000 ja seasta löytyi yksi isosirri.

tundrakurmitsa-/punakuiriparvi Virolahti Leerviikinniemi

Merikihuja muutti 2 joista hauskan näköinen oli tämä pitkäpyrstöinen yksilö:




Vaalean muodon merikihu Virolahti Leerviikinniemi.


Sitten olikin aika laittaa kamat autoon ja aloittaa kotimatka. Matkanvarrella kävimme vielä bongaamassa Rastaskerttusen Virolahden Klamilasta ja keltahempon Loviisasta. Kotona olimme hyvissä ajoin ennen iltaa. Kamat purkuun ja paikoilleen ja reissusta onnellisena ja väsyneenä oman kullan kainaloon. 

Sellainen oli tämän vuoden arktika. Ensimmäistä kertaa Suuri-Pisissä ja ensimmäistä kertaa elämässä hapansilakkaa. Kaikkeen sitä elämässään törmää..  Kiitos valtavasti seurasta Mika, Pia, Retu, Isto ja Ville-Veikko, hauskaa oli! Ehkä tämä antaa suuntaa tuleviin vuosiin, ehkä ei.. Toivottavasti ensi vuonna kuitenkin Utö...





perjantai 21. elokuuta 2020


Elisbongaus, synttäripinnoja, Parikkalan retki ym


Hei hei hei. Tapahtuihan sitä vielä kaiken näköistä ennen arktikaa, vaikka siitä seuraavan päivityksen lupasin. Eli ei mennä asioiden edelle...
2.5. tupsahti komea mustavaris Lerbackan keloon. Sain hiivittyä auton taakse ja räpättyä muutaman kuvan.




mustavaris Vihti Lerbacka


3.5. oli jälleen vuorossa synttäripäivän-pinnojen keruu. Alkuperäinen suunnitelma oli bongailla kaikkea mielenkiintoista pääkaupunkiseudulla, mutta  jälleen piippari muutti suunnitelmat. 
2.5. kilahti illalla pääskykahlaaja Porista. Sinnehän sitä oli siis aikaisin aamulla suunnattava. Laji kiinnosti myös Kautosen Jonia jonka reitti kulki Karkkilan kautta, joten hyppäsin Jonin kyytiin karkkilan ABC:n pihalta aikaisin su aamuna. Olimme perillä hyvissä ajoin, samoin kuin n. 100 muutakin bongaria. Ensimmäiset 3-4 tuntia odottelimme Leveäkarin laitumen reunalla. Lintua ei näkynyt, mutta lapinsirkusta sain sentään synttäripinnan. 

Lähdimme hieman pettyneinä ajamaan kotia kohti, kun Joni sanoi että jos nyt ajamme kotiin ja lintu löytyykin jostain , on se kauhea virhe! Niinpä kiepsautimme ympäri ja palasimme Poriin. Kävimme kuluttamassa aikaamme lietteillä. Sieltä sain synttäripinnoiksi suosirrin, punakuirin, lapasotkan ja ristisorsan. Jälleen kulutimme muutaman tunnin eikä pääskykahlaajaa löytynyt. 

No nyt voimme viimein lähteä kotiin päin. Ajoimme kohti Helsinkiä n. 45 min kun piippari kilahti. Pääskykahlaaja Pori ed p. Kokemäenjoen suiston puolella. Ei muuta kuin auto ympäri ja takaisin Poriin! Menimme staijille jonnekin Kirrinsannan kohdalle. Ajettelimme että lintu, joka taas oli ollut tunnin kateissa saataisi pörrätä näillä seuduin. Jälleen piippari pirahti, nyt se näkyi Leveäkarin rannalla lennossa, mutta siirtyi itään metsän yli Fleiviikin suuntaan. Lähdimme työntämään sinne. Ajoaika 5 min. Pian tuli viesti että lentää Fleiviikin niittyjen yllä. Pikana sinne ja juoksujalkaa porukoiden luo. Lintu ei hallussa, vaan putosi maahan niitylle. Hetken odotus ennen kuin kun tämä kauneus teki muutaman kaarroksen niityn yllä. Pian lintu katosi jälleen kohti länttä eikä sitä sen koomin enää kukaan nähnyt.

Olihan stressaava seikkailu. mutta onneksi kuitenkin elis napsahti ja todella maukas synttäripinna!

Vielä on päivää jäljellä. Joni pudotti mut Karkkilan Massuunin pihalle , mistä jatkoin kohti Helsinkiä. Ensimmäinen target oli arotasku , joka oli viihtynyt jonkin aikaa Viikin koetilan pelloilla. Tämä löytyi helposti.

Arotasku Helsinki Viikki


Tästä siirryin vauhdilla Vuosaaren Kallvikin kärkeen missä on usean päivän näkynyt allihaahka. N. 10 min. odottelun jälkeen lintu tuli näkyviin. Matka jatkuu. Parkkipaikalla männyissä touhusi isokäpylintu pariskunta , josta bonus synttäripinna. Aika oli loppumassa, joten skippasin Vantaan mandariinisorsan ja painelin suoraan Vantaan Isoniitulle katsomaan tunturikiurua. Olisihan se myös kuukausi-pinna. Ohtosen Mika oli juuri kuvaamassa lintua kun juoksin paikalle. Samalla lintu nousi siivilleen ja katosi taivaalle pienenä pisteenä pohjoisen suuntaan. Kylläpä nyt kävi tuuri. minuuttia myöhemmin , en olisi lintua nähnyt...

Huh mikä päivä! tulihan Bongailtua. Vaikka pääskykahlaaja vei lähes koko päivän, niin silti onnistuin saamaan muutaman kivan lajin. 3.5. pinnoja on tällä hetkellä kasassa 181 kun nyt tuli 10 lisää.

Seuraavaksi piti olla vuorossa Tornien taisto 9.5. jonka olisin järjestänyt omalla lavallani Lerbackassa  toisen kerran, mutta jälleen korona sotki sopan. Niinpä vuorossa olikin viikonloppuretki Parikkalaan Vapomassoja ihailemaan. Pe 8.5. lähdettiin ajamaan Mikan kanssa iltapäivällä. Laakson Arto, Kettusen Juha ja Valosen Arttu olikin jo perillä. 

Tarkoituksemme oli löytää valkoposkimassoista punakaulahanhi. Tehtävä osoittautui todella haastavaksi. Hanhia oli tuolla alueella arviolta 200 000 -500 000 . tai enemmän tai vähemmän, kuitenkin aivan älyttömän paljon.. La 9.5. Ensimmäisellä peltoaukealla oli kymmeniä tuhansia hanhia. myös kuovi.

Kuovi, Parikkala

koiras pensastasku, Parikkala


Aikamme peltoja haravoituamme suuntasimme patotielle staijaamaan. Haarahaukka pörräsi kaukana pohjoisen puolella. Sinirinta varoitteli tien varressa. Punasotkilla oli soidinmenoja ja hanhia velloi täälläkin tuhansia. 

koiras punasotka, Parikkala

Kalatiira, Parikkala

La iltana päätimme mennä kuuntelemaan heinäkurppa-soidinta. Iloksemme samalla peltoaukealla saalisti myyriä komea lapinpöllö. Tämä oli minulle kuukausipinna. Myös suopöllö oli saalistamassa. Pian aloitti myös heinäkurppa hauskan kuuloisen soitimensa. Hetken sitä nautittiin ja suuntasimme takaisin kämpille.

Lapinpöllö , Parikkala

Su 10.5. oli vielä missiomme löytää punakaula, mutta ei onnistunut. Valtavasti valkoposkihanhia joka puolella... Patotiellä ei ihmeellisyyksiä,  Haarahaukkoja kaksi. Jurmossa olisi ollut kovaa. Harmaapääsirkku oli löytynyt saaresta, mutta korona esti sen bongauksen. Emme kyllä olisi Parikkalasta edes ehtineet.. Onneksi näin. Iltapäivällä kotia kohti. Kiitos seurasta Mika, Arto, Juha ja Arttu hauskaa oli.

Seuraava mukava piippaus tuli 14.5. Kontiolahdella olisi tundrakurppelo. Kautosen Jonin kanssa sinne suuntasimme. Reippaan ajon jälkeen olimme illalla paikalla ja kilometrin marssin jälkeen oli lintu putkessa. Lähelle ei taaskaan ollut mitään asiaa, joten dokkari kaukaa...
Elis tästä napsahti. Jes! nro 372. 


Tundrakurppelo, Kontiolahti 

Altaiden pusikoissa kuhisi myös sinirintoja, Jokunen otos näistä niin kauniista linnuista ja sitten kotia kohti... 

Koiras sinirinta, Kontiolahti
  
Nyt alkaa päivämäärät olemaan arktikaa lähellä joten sieltä seuraavaksi. Adios!

torstai 20. elokuuta 2020

koronakevään retkeilyä

Kevään lintuhetket coronan varjossa

Niin se piti tämä lintukevät olla elämäni upeimpia. Huhtikuussa oli tiedossa viikon kevätretki Kreetalle ja toukokuussa oli varattuna viikon matka Utöhön. Eivätpä toteutuneet eikä mitään muutakaan reissua pystynyt tilalle järjestämään. Kiitos covid-19, tai suomalaisittain korona- pandemian. Onneksi sentään helmi-maaliskuun Espanjanretki onnistui. No tulihan retkeiltyä omalla alueella ja rakennettua taloa. 


Espanjasta tulon jälkeen ensimmäinen mielenkiintoinen havainto tuli Vihdistä. Facessa oli Vihdin puskaradiossa kuva lapinpöllöstä. Soitto kuvaajalle joka lupasi päästää pienen porukan omalle pihalleen , jossa pöllö viihtyi muutaman päivän. Löytäjä ei halunnut pihalleen isoa kansan vaellusta joten päätimme pitää havainnon pienen porukan tiedossa ( oma whatsup ryhmä). Aamulla 12.3. menimme pihalle Mikan ja Pian kanssa. Pian pöllö löytyi istumassa piha-alueella pienen lammen varren lepissä. Pöllö teki muutaman saalistus sukelluksen viereiseen kasantopeltoon ja jäi lopulta istumaan puiden oksille. Hiippailin ottamaan muutaman ruudun hieman lähempää, kuitenkaan häiritsemättä pöllöä. 


lapinpöllö Vihti
Lapinpöllö Vihti



Seuraava mielenkiintoinen havainto koettiin ke 18.3. kun pidimme staijauspäivän Mikan kanssa Lerbackassa. Kaksi kesykyyhkyä kävivät tsekkaamassa ladon seinällä olevan tuulihaukanpöntön. Eivät kauaa viihtyneet vaan jatkoivat pian matkaa. No hieno pihapinna silti. Alla dokkari pois lentävistä kyyhkyistä. Muutto oli muutenkin mukavaa, sepelkyyhkyjä, kiuruja, anserhanhia, töyhtöhyyppiä ja rastaita paineli kohti pohjoista.


Kaksi kesykyyhkyä Vihti Lerbacka



Seuraava paineita aiheuttanut havainto tuli Vanjärveltä kesken työpäivän. 27.3. Mika soitti ja sanoi että järvellä on amerikantavi ja laittoi sen samalla myös tiedoitukseen. Pakkohan sitä oli lähteä kesken työpäivän bongaamaan. Lintu katosi jonnekin hetkeksi, mutta onneksi löytyi reilun tunnin etsimisen jälkeen löytöpaikalta. Itselleni Vihdinpinna. Tavi viihtyi Vanjärvellä aiankin 5.4. asti. Kovin oli lintu arka enkä päässyt avoimessa maastossa sitä lähelle kuvaamaan. dokkari kuitenkin.


Amerikantavi Vihti Vanjärvi


Tänä vuonna oli Suomessa ennätysmäärä virtavästäräkki pesintöjä. Ja koska Karkkilan Karjaanjoki on yksi eteläsuomen parhaita pesintäpaikkoja, pesi tuo laji kahden parin voimin. Toinen pari Massakoskella voimalan tuntumassa ja toinen nähtiin Myllypuistossa Myllykosken tuntumassa, mutta tämä jälkimmäinen pari saattoi siirtyä tehtaanpuiston kohdalle Kivistönkosken/ Karkkilankosken alueelle pesimään. Joka tapauksessa hieno juttu Karkkilalle. Näitä ehdin käydä vain pari kertaa kuvaamassa. Yhdellä kerralla massakoskella törmäsin myös hölmistyneeseen saukkoon.

Saukko, Karkkila Massakoski


8.4. kävin kuvaamassa Massakosken virtaväiskejä. 

Virtavästäräkki Karkkila Massakoski

Virtavästäräkki Karkkila Massakoski


14.4. vuorostaan Myllykosken virtaväiskejä. Pariskunta hääräili ruokaillen koko illan Myllykosken alajuoksulla, eikä näyttänyt olevan ollenkaan pesintäpuuhissa kuten Massakosken pari. Aluksi minut ja koiras-telkän yllätti lumisade. Onneksi sää kuitenkin pian poutaantui ja sain myös virtavästäräkeistä muutaman kuvan.

koiras telkkä Karkkila myllykoski

Virtavästäräkki Karkkila Myllykoski

16.4. teki Mika taas mukavan löydön Vanjärveltä. Pohjoisrannan lietteillä ruokaili luotokirvinen. Tätäkään en päässyt lähelle kuvaamaan ja iltapäivän auringon väreily vaikeutti kuvaamista joten nyt on taas tyytyminen surkeaan dokkariin.. vihdinpinna jälleen.

Luotokirvinen Vihti Vanjärvi


Alle laitan pari kuvaa kevään hanhi-invaasiosta. Joka talvi näitä ansereita ( tundrahanhia, tundrametsähanhia ja taigametsähanhia) odottaa kuin kuuta nousevaa ja kyllähän niitä täällä riittää. Ensimmäiset hanhet saapuivat Vanjärvelle 6.3. ja siitä eteenpäin viipyivät ainakin 15.5. asti kokonaismäärän ollessa parhaimmillaan 6000-8000 lepäilevää lintua. Onhan seassa aina myös jokunen lyhytnokkahanhi ja tänä vuonna niitä oli parhaimmillaan yhteensä 6 yksilöä. Lerbacka on hieno paikka kuvata näitä ohi-/ ylilentäviä parvia, koska linnut lähtevät aamulla järveltä ruokailemaan lähipelloille ja usein lentävät matalalla staijikukkulani läheltä. Sama toistuu joka ilta toiseen suuntaan. Alla pari otosta tundrahanhista.

pieni parvi tundrahanhia, Vihti Vanjärvi Lerbacka
tundrahanhi Vihti Vanjärvi Lerbacka

Seuraava mielenkiintoinen havainto tulee Karkkilasta jälleen. 11.4. löysi Mika ja Pia Karkkilan Karjaanjoesta Massakosken läheltä kuningaskalastajan. Tätä nähtiin paikalla vilaukselta useana päivänä ja itse onnistuin dokumentoimaan linnun 20.4. Mielenkiintoista tässä on se, että lintu nähtiin lentämässä Karkkilan pyhäjärvellä 22.4. ja kalastajat ovat nähneet linnun tai ilmeisesti useammankin Karkkilan Saavajoella aina näihin päiviin asti. Ilmeisesti tämäkin pikkukiva pesi karkkilassa täysin meidän lintuharrastajien tietämättömissä. Viimeisin havainto tältä päivältä (20.8.).


Kuningaskalastaja Karkkila Karjaanjoki
 



Seuraavaksi päivitys tämän vuoden arktikasta jonka piti suunnata Utöhön, mutta päätyikin jälleen Virolahden suuntaan.