Talvinen Kuwait osa 3.

6. retkipäivä oli kiurujen päivä. 

Ke 21.1. Piippasi puhelimen herätys jälleen normi aikaan 5:30. Pika-aamutouhut, vaattet päälle ja aamiaiselle. Abdul odotteli jälleen hotellin edessä. 6:35. Nyt suuntasimme aamuretkelle Al Jahra reserville uudestaan. Portilla sama kaveri tuli ottamaan maksukuitit ja päästi meidät sisään. 

Alueen sisällä on aina kauhea kiire. Alueella on retkeilijöiden määrää rajoitettu todella rajusti. Samaan aikaan saa olla lintuja katsomassa ainoastaan 2 x  5-10 henkilön ryhmää ja kullakin on aikaa vain 1h30min. Niinpä mekin kiirehdimme jälleen kuittaamaan parhaat retkilajit. Ajaessa laskimme jälleen alueella lepäileviä kiljukotkia. Nyt näimme niitä ainoastaan 3.

Nuori kiljukotka, Young Greater spotted eagle

Ajelimme rauhallisesti ja tarkastelimme jokaisen kohdan missä näkyi vettä. Yhdellä lammikolla ruokaili liro ja toisella metsäviklo. Pian edessämme oli 40 suohyypän parvi. Näitä hieman lähestyimme, mutta olivat kovin arkoja. Ainoastaan yhden linnun olen aikaisemmin elämässäni nähnyt, Suomen Turussa. Siitä ei silloisena helteisenä päivänä juuri kuvia syntynyt... Nyt oli olosuhteet melkoisesti paremmat. Suohyyppien seassa oli 1 suokukko koiras. 

Suohyyppä, White-tailed lapwing

Hyypät kuvattuamme ajoimme kohtaan josta näkyi meri. Lietteellä istui 2 tummaa petolintua, tn. kiljukotkia ja yksi isompi ja vaaleampi. Kaukoputkilla varmistimme sen vanhaksi merikotkaksi. Hyvä laji Kuwaitissa. Maapinna kaikille. Sitten oppaamme kysyi haluammeko etsiä kaspiankerttua, no tietysti. Ajoimme alueelle missä on paljon kuivia pusikoita. Lähes saman tien plokkasin yhden kertun pusikosta ja sehän oli naaras kaspiankerttu. 

Kaspiankerttu, Me'ne'trie's's warbler

Seuraavaksi olimme poistumassa kaislikkojen puolelle, mutta siinä välissä oli portti, joka oli laitettu kiinni. Autostamme oli myös alkanut vasen takarengas vuotamaan ja se oli melko tyhjä. Onneksi autossa oli mukana pieni akulla toimiva kompressori. Portin avaajaa ja renkaan täyttymistä odotellessamme maastouduimme. Yhdestä lähipuskasta kuului lupaavaa tristismäistä kutsuääntä. Sitä hetken jaagasimme ja Mikko onnistui saamaan linnusta kuvan. Idänvuoritiltaltti siinä killisteli. Auton vieressä touhusi kaunis sinirinta. 

Sinirinta, Bluethroat

Niin pääsimme jatkamaan matkaa. Vielä ennen alueelta poistumistamme tsekkasimme muutaman lampareen kaislikkojen keskeltä. Paljon jälleen lintuja. Ruskosotkia, pikku-uikkuja, mustakaulauikkuja, uutena lajina listalle tukkasotka ja luhtakana. 

Seuraavaksi siirryimme Jahra Farmsille yrittämään intianmainaa, jonka Brittivahvistuksemme oli missannut. Aikamme sitä etsiessämme ja kierrellessämme,  tuli mm. kuvattua paikallisia mustapäätaskuja. Alueelta löytyi sekä itäisiä - että lantisiä lajeja. Tässä läntinen mustapäätasku.

Koiras mustapäätasku, male European stonechat

Taivasta ja pääskyjä ihmetellessämme, alkoi lähellä linnuilla petovaroitus. Varpushaukka pöllyytti kyyhkyjä. Nyt saimme Timon kanssa kuvat linnusta ja sehän osoittautui odotetuksi arovarpushaukaksi, eli shikraksi. Mahtavaa! WP-elis tuli jälleen.  Intianmainaa emme löytäneet.

Arovarpushaukka, Shikra

Seuraavaksi suuntasimme autolla reilun tunnin ajomatkan Al Jahrasta länteen Salmen alueelle. Jälleen alkoi aavikkoajelu ja etsimme kiuruja pitkin ja poikin. Abdul oli saanut muutaman nuotin, missä kiuruja oli nähty. Jonkun kirjosiipikiurun näimme, mutta ei mitään muuta ihmeellistä. Päiväämme kiusasi kova 12 m/s pohjoistuuli joka pöllyytti hiekkaa koko ajan. Lämpötila oli keskellä päivää auringonpaisteessa muutaman asteen plussalla, mutta tuuli sai sen tuntumaan -3 asteelta. Kylmä oli. Toisaalta ei ollut myöskään juurikan väreilyä.

Kirjosiipikiuru, Hoopoe lark

Evästauon pidimme auton suojassa. Hiekka rouskusi hampaissa. Samalla näimme kiuruja lentävän vastatuuleen isolle suojelualueelle, jonne ei ole kuulemma asiaa mennä, vaikka aidassa olikin paikoin isoja reikiä. Alueella on wadi, eli jonkinmoinen kanjoni, jossa joskus virtaa, tai on virrannut vesi. Maasto olisi siellä puolen vihreämpää.

Jälleen lähdettiin liikkeelle kohti seuraavaa täppää. Nyt näytti paremmalta. Alueella oli paljon kamelin ulostetta ja niiden seassa kivasti kiuruja. Nyt pääsimme kuvaamaan ja katsomaan lintuja. Töyhtökiuruja paljon ja seassa muutamia aavikkotaskuja. Sarvikiuruja myös yli 30. n. 10 kirjosiipikiurua ja yli 20 pikkuaavikkokiurua. 

Pikkuaavikkokiuru, Bar-tailed lark

Sarvikiuru, Temminck's lark

Seuraavalla kamelinulostepläntillä jälleen kiuruja. Nyt muutama lyhytvarvaskiuru, 6 arokiurua ja pikkukiuruja joita kuvasin. Kovasti ihmettelin kun pikkukiuruja oli 2 eri väristä alalajia. Jos joku osaa kertoa mitä nämä ovat oikeasti, olisin kiitollinen. Ensimmäisessä kuvassa ovat vierekkäin. 

2 pikkukiurua, 2 Short toed lark

Tässä vielä hieman parempia kuvia molemmista. Ensin se tummempi ja kotrastikkaampi. 

Pikkukiuru, Short toed lark

Ja sitten se vaaleampi, buffimpi.

Pikkukiuru , Short toed lark

Kiurujen ihmettelyn jälkeen jatkoimme aavikkosafariamme kohti isoa tietä. Pian huomasin aavikolla 2 lintua juksemassa. Aavikkojuoksijat eivät lähelle päästäneet, mutta mukava havainto ja dokkarikuva lintu-maisemassa, talteen. 

Aavikkojuoksija, Cream-coloured courser 

Päästyämme isolle tielle jatkoimme matkaamme kohti seuraavaa kohdetta. Käännyimme isolta asfalttitieltä kohti pohjoista ja jostain kohtaa aavikolle auton jättämiä uria pitkin vasemmalle. Tarkoitus olisi etsiä kashmirinuunilintuja retkilistalle. Paikka on Abraq Al-Habari. Iso viljelysalue keskellä aavikkoa. 

Tämän pitäisi olla todella hieno lintupaikka, mutta nyt kovassa ja kylmässä tuulessa se osoittautui melkoiseksi pettymykseksi. 8 tiltalttia ja 1 laulurastas oli parhaat lajit... Pidimme kahvitauon ja täytimme renkaan jälleen ilmalla. Komppasimme koko alueen kävellen, mutta ilman hyviä havaintoja. Aikaa saimme hukattua muutaman tunnin.

Täältä lähdimme ajamaan takaisinpäin kohti kaupunkia. Aurinko painui maihin aavikon taakse. Abdul kysyi haluaisimmeko nähdä aavikkokehrääjän, No tietenkin! Pieni väsymys, joka oli jo hiipinyt silmiin kaikkosi välittömästi. Linnun oli löytänyt Pivot fieldsin läheltä , samainen nuori herra joka näytti meille sarvipöllön. Hänellä oli mukanaan hyvä fikkari. 

Juttu vain parani, kun Abdul sanoi että yritetään sitä ennen vielä tornipöllöä. Ajoimme auton Pivot fieldsin aidan viereen ja atrappi huutamaan tornipöllöä. Eipä kulunut kun hetki kun pöllö tuli lentämään melko lähelle. Näkyi hienosti lämpökameralla. 

Siitä siirryimme pari kilometriä alueen toiselle puolelle. Siinä se aavikkokehrääjä makasi samassa paikassa kun löydettäessä. Muutamat kuvat lajista talteen ja tyytyväisinä kohti hotellia, yksi WP-elis taas plakkarissa.

Aavikkokehrääjä, Egyptian nightjar

Hotellilla lämmin suihku ja illalliselle tavallista muutama tunti myöhemmin. iltahuuto ja nukkumaan. Tänään tuli 2 WP-wlistä. Saldo nyt 24. 

7. retkipäivä, paikkopäivä.

To 22.1. kello soi nyt tuntia myöhemmin 6:30. Tästä aamiaiselle ja Abdulin kyytiin 7:35. Tämä olikin viimeinen retkipäivämme. Abdul kysyi mitä lajeja vielä haluamme etsiä. Timolta puuttui idänpernis WP-pinnoista , joten sen perään lähdettiin, samaan öljykylään mistä sitä jo aiemmin kertaalleen etsittiin. 

Jälleen ajeltiin kylää ristiin rastiin , kun Timo plokkasi ison pedon istumassa kuivassa puun latvassa. Siinähän se, idänmehiläishaukka. Lintu oli vain melko kaukana, niinpä telejatke kiinni ja keskipistetarkennus ja dokkari muistoksi.

Idänmehiläishaukka, Crested honey buzzard

Päätimme ajaa hieman lähemmäksi, mutta opas päättikin ajaa lähes linnun alle. David, joka oli etupenkillä hyppäsi vauhdilla autosta ulos ja niinpä haukka säikähti meitä ja lähti karkuun. Minä en ehtinyt saamaan tilanteesta yhtään kuvaa.. Hieman harmitti, mutta onneksi ei ollut mistään pinnasta kyse. 

Seuraava kohteemme oli etsiä Jal Al Zorin tasku- alueelta kalottitasku, jota emme taskuretkeltä löytäneet. Jälleen ajelimme tuttuja kalliorinteita tarkkaillen, mutta ei kalottia. Siirryimme uuteen paikkaan, KW-Al Jahrah,  jossa emme vielä olleet käyneet, hieman idempänä. Nyt onnistuimme näkemään 2 yksilöä. Paikalla oli myös 1 persiantasku ja ainakin 40 töyhtökiurua. 

Kalottitasku, White-crowned wheatear

No, mitäs haluatte seuraavaksi yrittää? Intianmainaa tietysti sanoi Pete. No sitten suunnattiin jälleen Al Jahra farmsille. Siinä sitä jälleen kompattiin ja tuijoteltiin taivaan lintuja. Vaaleakiitäjiä oli jälleen paljon ilmassa. Niitä päätin hieman kuvata.

Vaaleakiitäjä, Pallid swift

Pian kuului jälleen linnuista petovaroitus. Nyt liitohaukka pöllyytti kyyhkyjä, kaijoja ja mainoja.

Liitohaukka, Black-winged kite

Seuraavaksi pidettiin lounastauko samassa paikassa kuin täällä aiemminkin. Ympärillä touhusi samoja lajeja , mutta mainoja oli todellä vähän.. Käppäiltiin pelloille taas komppaamaan. Abdul ja ei-suomalaiset onnistuivat potkaisemaan pikkuhuitin pelloilta, mutta me emme sitä nähneet. Pian joku huusi jälleen varpushaukan, nyt oli kamerassa säädöt kohdillaan, kun olin kuvaillut kiitäjiä taivaalla. Shikra meinasi yllättää meidät, mutta olimme nyt nopeita. 

Arovarpushaukka, Shikra

Eipä löytynyt intianmainaa, eikä muutakaan mielenkiintoista. Niinpä siirryimme päivän viimeiseen kohteeseen etsimään listalle jänkäsirriäistä. Ajoimme Traditional Sulaibikhat cafen rantaan. Lintuja taas lietteillä valtavasti. Jänkäsirriäisiä ainakin 120, luolakahlaajia 75 ja muita kahlaajia monta tuhatta..  

Pääasiassa suosirrejä, Mostly Dunlins

Luolakahlaajia, Crab-plovers

Rannan heinikosta löysin vielä reissulajilistalle 2 rääkkähaikaraa. Illan viimeisissä valoissa ihastelimme tuhansien sirrien välkehtivää lentonäytöstä. Laitoimme kamat kasaan ja siirryimme hotellille hyvissä ajoin. Kiitimme ja hyvästelimme Abdulrahmanin. Kävimme suihkussa ja siirryimme viimeiselle illalliselle. Sitä juhlistimme, tadaaa! kivennäisvedellä. 

Iltahuuto, ym. jorinoita hotellin ravintolassa, huoneisiin laittamaan kamat lähtövalmiiksi ja aikaisin nukkumaan. 

Pe 23.1. yöllä soi kello 2:00, Kyytimme tuli hakemaan meitä 2:30 ja siitä ajo lentokentälle n. vartti. 1h 30min ennen lennon lähtöä olimme kentällä. Juuri sopivasti, sillä muutamissa jonoissa paloi aikaa sen verran ettei edes myymälöihin ehditty.

 Qatarin lento lähti kohti Dohaa ajallaan. Dohan lentokentällä käytiin kaupassa ja kahvilla, kun olikin taas aika kiiruhtaa lentokoneeseen. Qatarin lento joka kylläkin lennettiin Finnairin koneella lähti saas ajallaan, mutta kovassa vastatuulessa ja kierrellen konfliktimaat olitiin Vantaalla n. tunti myöhässä. 

Matkan aikana ehdin katsoa kaksi elokuvaa ja ottamaan parit tirsat. Ruokaa tarjoiltiin ja nautin yhden oluen pitkästä aikaa. 

Janda tuli minua jälleen hakemaan ja joskus 18 maissa oltiin kotona. 

Muutama sana retkestä ja maasta:

 Tämä oli hyvä ja tehokas talviretkipaketti. Nähtiin lähes kaikki lajit, mitä näin talvella voi nähdä, toki vuodet ovat erilaisia ja joka vuosi on talvehtimassa hieman eri lajeja. Kokonaislajimäärä oli minulla 165 ja WP-pinnoja tuli 24. WP-kuvaeliksiä taasen 26. 

Maa on pieni, kompaktin kokoinen, ja pääkaupunki melko lailla keskellä valtiota. Suuntaan kuin suuntaan on alle 2 tunnin ajo, joten monia paikkoja ehtii viikossa koluamaan. 

Talvella Kuwaitissa saattaa olla todella kylmä, kuten meillä nyt. Lämpöä parina päivänä maksimissaan reilu 15 astetta, mutta pääasiassa sai olla reilusti vaatetta päällä. Abdulilla oli joka päivä toppatakki ja paksu pipo. Merinokerrasto alla ei ollut yhtään liikaa.

Maa ei ole maisemiltaan kovin lumoava. Tasaista aavikkoa simän kantamiin. Valtavia sähkölinjoja näkyy maisemassa lähes joka paikassa ja maa on todella roskainen. Aavikoilla olevat aidat keräävät paikoitellen röykkiöittäin tuulessa ajelehtivia muoviroskia. 

Maassa harrastetaan kaikkien lintujen metsästystä, joka saattaa muuttoaikoina olla jopa ahdistavaa. Näin talvellä metsästys on todella vähäistä. Emme onneksi nähneet yhtään haulikkomiestä. 

Retken hinta ei ollut mielestäni paha. Retki täysihoidolla maksoi 1338 euroa/hlö ja lennot 587 euroa/ menopaluu, ja viisumi maahan 30 euroa.  Muuta rahaa matkalla ei minulla kulunut ollenkaan.  Elikkä karvan alle 2000 euroa. WP-pinnalle tuli hintaa 81,45 euroa. 

Ruoka oli ihan hyvää, vaikkakin hotellin ravintolan tarjonta oli melko suppea. Alkoholia ei maasta saa. Oppaan tarjoamat leipä-lounaat olivat oiken hyviä. Kertaakaan en kärsinyt vatsaongelmista, joista minua etukäteen varoitettiin. Vatsa toimi kuin unelma. 

Oppaamme Abdulrahman Al Sirhan oli todella mukava ja asiantunteva lintuopas. Hän tunsi hyvin linnut, mutta joissakin kohtaa häneltä saattoi lipsahtaa helppo virhemääritys, kuten esim shikrojen kohdalla. Niissä on hyvä olla tarkkana.

Hieman hiljainen hän oli eikä useinkaan tiedetty minne oltiin seuraavaksi menossa, ellei sitä häneltä aina erikseen kysynnyt. Auto oli hieno ja mukava, vaikkakin 7 hengelle hieman ahdas. Toisalta ilman 4-vetoa ei moniinkaan paikkoihin oltaisi päästy. 

Suosittelen vahvasti Kuwaitia retkikohteeksi, jos et vielä ole siellä käynyt!

Kiitos vielä matkaseurasta Timo, Mikko ja Kari. Oli mukavaa!