Vuoden lopetus ja talven aloitus 2025

Joulukuu ei ollut mikään järisyttävä lintukuukausi viime vuonna. Säätilaa hallitsi pääasiassa kolea pilvinen, vähävaloinen ja sateinen ilmamassa. Tämä ei ainakaan minua saanut innostumaan lintukuvauksesta kummemmin. Joitakin retkiä silti tehtiin. 

Yksi odotettu ja nykyään kovin innostava päivä on itsenäisyytemme juhlapäivä 6.12. jota on viime vuosina tullut juhlistettua puuttuvien IP-pinnojen keruulla. Tälläkin kertaa retkeilimme Mikan kanssa koko valoisan ajan. 

Itsenäisyyspäivä osui nyt lauantaille. Aloitimme aamumme jo hämärissä Järvenpään Lepolan rudeniityiltä. Paikka on tullut bongareille tutuksi vimepäivinä. Eipä nyt oltu ihan hököllä aikataulun suhteen. Saavuimme paikalle 20 min myöhässä, eikä lintu enää ollut aamun vakipaikalla. Niinpä aikaa kului sen etsiskelyyn. Lintu oli siirtynyt hieman etelämmäksi, mutta onneksi lämpökameralla löytyi pujoa ahmimasta.

Tästä päätimme suunnata kovan pinnan perään Asikkalaan. Vesijärvellä oli viimepäivinä nähty myöhäinen mustakurkku-uikku Kailan uimarannan tuntumasta. Sinne mekin ajelimme uikkua etsimään. Keli ei ollut paras mahdollinen paksun pilvipeitteen takia. Valoa oli vähän ja ilmassa jonkin verran kosteutta. Silti haravoimme järven selkää sinnikkäästi. Paikalle tuli myös Kuhnon Petrin IP-rallijoukkue,  sekä aina skarpit Damskin Timo ja Minna. Emme löytäneet uikkua, mutta mukava lohtupinna oli kuikka joka ui ja lenteli järvellä, välillä hienosti näkyen. 

Parin tunnin etsimisen jälkeen päätimme lähteä Mikan kanssa takaisin Helsingin suuntaan etsimään talvehtivaa jouhisorsaa Mellunmäestä. Olimme päässeet jo tukevasti PK-seudulle kun Parivaljakko Ohtonen ja Tuomela löysivät mukurun uimasta järven selältä. Hieman pohjoisemmassa, mistä me sitä etsittiin. Sen kuitenkin liikkuen silkkiuikun kanssa kohti etelää. On ne vaan kovia poikia!

Auto ympäri ja takaisin Asikkalaan. Olihan tuo todella kova pinna. Päästyämme uudestaan Kailan rantaan oli paikalla myös piinkovat IP-pinnamiehet Asko ja Jyri. Siinä me jälleen kimpassa tuijotimme järven selkää. Poijjaat oli jo löytäneet kaksi uikkua järveltä, mutta olivat kovin kaukana. Pikkuhilaa uikut uivat hieman lähemmäksi ja saimme naulattua toisen niistä sikkiuikuksi ja toisen selvästi pienemmäksi mustakurkku-uikuksi. Mahtava juttu. Kättelyt paikalla ja hyvä IP-pinna plakkarissa suuntasimme jälleen kohti Helsinkiä.

Päästyämme Mellunmäkeen oli jo pilkkopimeää. Niinpä otimme käyttöön lämpökamerat ja taskulampun. Hieman etsittiin pienen puron varrelta sorsia, jotka olivat siirtyneet ruokojen sekaan pois ruokintapaikalta. Onneksi ne eivät olleet vielä nukkumassa, vaan kiinnostuivat selvästi taskulampun valosta ja tulivat uimaan aivan eteemme, mukana kaunis naaras jouhisorsa. Tähän oli hyvä päättää IP-pinnapäivä. Saldona 4 uutta lajia ja sijoittuminen niukasti kärkikymmenikköön 147 lajilla.

Seuraava muistiinmerkitty linturetki tehtiin Mikan kanssa su 14.12. Lähdimme etsimään Porin Kaarluotoon Mäkelän Petterin jo 1.12. löytämää tulipäähippiäistä, jonka muut olivat hoidelleet joulukuunpinnoihin jo aikoja sitten. Lintu oli kateissa viikon verran , mutta löytyi uudelleen samasta paikasta.

Me mattimyöhäset olimme Kaarluodon venevalkamassa su aamulla 14.12. päivän valjetessa. Tovi jouduttiin lintua etsimään, ennen kun näin vielä sulan puron tuntumassa pusikoissa vilkkasti liikkuvan pienen lämpötäpän lämpökameralla. Kiikarit silmille ja siinä se oli. Alkukuusta niitä oli 2, mutta nyt jäljellä enää 1. Minne lie toinen kadonnut. Lintu oli todella kähmy tiheissä pajuissa aivan vesirajassa. Kuului hieman kutsuääntä joka lopulta katosi vastapuolen ruovikkoon. Kuvaa en ehtinyt linnusta saamaan. Sekös hieman harmitti, kun se olisi ollut mukava laji talvikuva-pinnalistalle. No talvipinna ja joulukuunpinna kuitenkin. 

Kotimatkalla päätimme käydä katsomassa josko löytäisimme Nakkilan Leistilänjärven pellolta  ilmoitetut vuorihempot. Ajelimme auton parkkiin lähelle tiiraan ilmoitettua täppää. Iso pelto, jonka takaosa näytti siltä kun sen rypsiviljelykset olisi jätetty puimatta. 

Lähdimme komppaamaan kohti pellon takaosaa. Pian näin lämpökiiluja pellossa vajaan parinsadan metrin päässä. Kävelimme niitä kohti. Pian ympärillämme pyöri hermostunut vajaan parinsadan hemppolinnun parvi. Välillä laskeutuen hetkeksi peltoon, kadoten tyystin näkyvistä ja taas lennellen pellon päällä. Lämpökiilut olivat edelleen pellossa. Niitä lähestyessämme paikalta pölähti reilun 10 peltopyyn parvi lentoon. 

Lentävästä hemppoparvesta otin kuvia karmeassa, pimeässä ja tihkusateisessa säässä. Vasta kotona onnistuin jälkimäärittämään muutaman vuorihempon parvesta. Kävellessämme takaisin autolle päin potkaisi Mika pellosta yksinäisen tunturikiurun lentoon ja pian tämän jälkeen toisen peltopyyparven, Tästä ehdin jonkin huonon dokkarin räpsäisemään. Mukavia havaintoja.

2 peltopyytä, Nakkila Leistilänjärvi

Ti 16.12. kävin töiden lomassa bongaamassa Kirkkonummelta Mattbyn pelloilta tundramertsähanhen joulukuun- talvi- ja talvikuva- pinnalistalle. Kaukaisen dokkarin räppäsin linnusta. 

Tundrametsähanhi joutsenten seurassa, Kirkkonummi

Niin oli joulukuu siirtynyt Joulun aikaan. Ke jouluaattona 24.12. lähdin Mikan seuraksi keräämään jouluaatto- ja joulupinnoja. Jälleen aloitettiin aamu Järvenpäässä. Nyt olimme hyvissä ajoin paikalla ja saimme seurata, vielä lähes pimeässä keltahempon aamiaista sen vakiopaikalla. 

Järvenpäästä siirryimme Malmin hautausmalle. Paikalla oli jo satoja ihmisiä viemässä kynttilöitä haudoille, mutta meitä kiihotti nakkeli pinnalistalle. 

pähkinänakkeli , Helsinki Malmin hautausmaa

Tästä sinkosimme Vartiokylään katsomaan tuttua jouhisorsa naarasta.

Naaras jouhisorsa, Helsinki Vartiokylä

Seuraava kohteemme oli Santahaminan rannassa talvehtiva koiras punasotka, joka näkyi heikosti vastavalossa Furuvikin rantasaunan viereiseltä uimarannalta. Pinna kuitenkin. Seuraava kohde oli Pikkuhuopalahden liejukana, joka löytyi helposti lämpökameralla sorsalammikon reunapusikosta. Laajalahdelta haimme Ruukinrannasta nokikanan, Vermon raviradalta töyhtökiurun, joka sekin helppoa kauraa lämpökameralle. 

Espoon Soukan kaislikosta rääkäisi luhtakana pinnalistalle ja lopuksi vielä Espoon Westendistä, hienojen lukaalien keskeltä lapasotka. Kotimatkalla vielä Vihdin Nummelasta isolepinkäinen ja Vanjärveltä laulujoutsen. Päivän saldo 12 uutta jouluaattopinnaa ja 5 uutta joulupinnaa. 

Tapaninpäivänä 26.12. lähdettiin jälleen joulupinnojen perään Mikan kanssa. Nyt suuntasimme Hankoon. Aamu aloitettiin 4-tt terassilta. Keli oli hieno ja kevyt pohjoistuuli ei haitannut meristaijia kahvilan seinän suojassa ollenkaan. Nouseva aurinko pilkotti hetken pilvien alta värjäten kaiken punaiseksi, kunnes nousi pilvimassan taakse. Näkyvyys merelle oli hieno. Mereltä löytyi 2 riskilää ja n. 10 merisirrin parvi joululistalle. 

Paikalle oli ehtineet myös Ari ja Vepe. Vepe plokkasikin rantakiviltä mulelin, joka on kiva laji näin joulukuussa. Hangon mkp oli täysin tyhjä, joten sieltä ei pinnoja herunut. Hangon kylältä atrappiin reagoi turkinkyyhky huhilemalla itsensä joululistalle. Litukasta haimme hieman evästä ja siirryimme loppuajaksi Vedalle nauttimaan auringosta ja eväistä. Uusia lajeja ei kirjattu ja illalla suuntasimme kotiin. 4 uutta joulupinnaa Hangosta tällä kertaa. 

Loppuvuodesta ei enää juurikaan retkelle ehtinyt, kun otin pienen remonttiprojektin kotona. Hannesmyrsky moukaroi Suomea 27.12. ja niinpä Jandan pihalla odotteli pari kaatunutta puuta. Juuri kun olin pakannut moottorisahan ja muut metsurin kamppeet autoon su aamulla 28.12., piipattiin Helsingistä kova talvipinna, mustapäätaskulaji. 

Sinnehän suunnattiin Mikan kanssa. Perille päästyämme oli Westerkullan pellon reunassa bongariporukka putket tanassa. Nappasin kiikarin ja juoksin paikalle ilman takkia ja hanskoja, josko jonkun putkesta saisin katsoa linnun. Eipä ollut näkyvissä. Hetken etsittyäni lintua navakassa pohjoistuulessa alkoi sormia ja koko äijää palella. Juoksin autolle hakemaan kaukoputken, toppatakin päälleni ja hanskat käteen.

 Sillä aikaa lintu oli lentänyt vasemmalle metsikön taakse isolepinkäinen perässään. Kaikki näkivät linnun, myös Mika, mutta minä en. Jos olisin vielä minuutin sinnitellyt viimassa, olisin nähnyt linnun.  Lintua ei enää löytynyt pellolta vaikka sitä kuinka kompattiin. Olisiko lepinkäinen sen saanut teurastettua? PRKL että taas sieppasi.. En kyllä ymmärrä mistä vitusta minua aina rankaistaan. Ehkä vaan olen niin saatanan paska ihminen. Eipä nämä hylsyt hirveästi mielialaa nosta, vaika eihän tämän pitäisi niin vakavaa olla. Silti ketutus on niin ankara, että tulen varmasti vielä kuolemaan vitutukseen jossain vastaavassa tilanteessa. Vielä selvisin hengissä. 

Viimeiset päivät tein remonttia, kirjoittelin blogia ja valmistauduttiin tulevaan ankaraan ekaekaa-pinna retkeen. 

Vuotta 2025 vielä hieman lukuina:

 Vuodenpinnoja kertyi vaatimaton 276, jolla sijoituin listalla jaetulle sijalle 19. Näistä sain kuvattua 229 lajia. 

Kuukausipinna saldo on nyt 2833. Joista ässiksi sain kuluneena vuonna 4 uutta lajia. Tundrahanhen helmikuussa, jänkäkurpan ja lapasotkan kesäkuussa ja kaulushaikaran marraskuussa. Ässäsaldo on nyt 128, Eli olen nähnyt elämäni aikana 128 lajia jokaisen kalenterikuukauden aikana. 

WP-pinnoja nyt 569, joista kuvattuna 534, Uusia WP-lajeja tuli 6, joista valtaosa talvella Irlannista. 

Suomi eliksiä vaatimattomasti vain 2, aropääskykahlaaja ja kiharapelikaani. Saldo nyt 398, Jos Avilist lummpauksia ei olisi tullut, olisin katkaissut maagisen 400 rajan. Lumppauksessa listaltani putosi tundraurpiainen, amerikantavi ja etelänisolepinkäinen pois. Lisää tuli 1, tundrametsähanhi, ja punapyrstölepinkäinen vaihtui ruostepäälepinkäiseksi. Toukokuinen Säpin rusorintakerttulaji odottelee RK:n pöydällä, mutta tuskin siitä koskaan läntistä lajia saadaan. Se olisi elis.  Saas nähdä katkeaako 400 raja tänä vuonna. 

Seuraavaksi sitten tammikuun retkiä, joista ekaekaa saa aloittaa, ellei paljon odotettu Kuwaitin retki 15.1. killaa edelle. Näistä kuulette sitten.

Nyt ei muuta kuin mahtavaa, onnellista, tervettä ja linturikasta uuttavuotta 2026 kaikille blogini lukijoille.