Kazakstan 2025 osa 4, arot on mustakiurujen valtakuntaa...

 To 15.5. mukava aamuherätys, ei ollut kiire minnekään. Hotelli aamiainen ja kamat autoon. Nyt siirryttiin kohti pohjoista Reilu 1000 km luoteeseen Astanan alueelle. Lentomme lähti aamupäivällä ja perillä Astanassa vasta iltapäivän puolella. Kolmen aikaan iltapäivällä olimme päässeet pois Astanan kaupungista je heti ensimmäiselle retkelle. Autolla välittömästi kevyttä päälle, lämpötila näytti yli 30 astetta, joten eipä tarvinnut enää palella. Kamerat valmiiksi ja maastoon

Ensimmäinen kohteemme oli Ishim-joen kuivuvassa uomassa, Astanasta lounaaseen. Ensimmäiset linnut olivat pikkukultarintoja. Niitä lauloi muutama hiekkatien reunassa. Sinirinta kurkisti pajupuskasta ja mustapäälokki viiletti jokiuomaa alaspäin. Mahtavaa!

Pikkukultarinta, Booted Warbler, Iduna caligata

Arosuohaukat saalistivat pelloilla ja sepeltaskut lauloivat reviirillä. Viiriäinen lauloi pellolla ja pussitiaisen ääntä kuului rantapajukosta. 

Arosuohaukka, Pallid Harrier, Circus macrourus

Matkaa jatkettiin ajamalla keskellä helteistä peltomaisemaa. Peltoa oli molemmin puolin simän kantamattomiin. Tien varressa kasvoi lehtipuita joilla lepäili mm. punajalkahaukkoja. Pian näimme tien reunassa pelloilla myös ensimmäiset mustakiurut. Pitihän niistä ottaa jokunen kuva, vaikka olikin melko kaukana. Niitä nähdään lisää sanoi Erik. Onhan tuo mustakiurun soidinlento jotain ainutlaatuista, kuin suopöllön soidinlentoa...  

Mustakiuru, Black Lark, Melanocorypha yeltoniensis

Koska ajoa oli vielä jonkin verran ja aurinko painuu mailleen jo melko aikaisin, oli meidä kiiruhdettava kohti majoitustamme. Matkalla haimme kaupasta juomavettä ja tietenkin kylmät oluet. 1/2 litran tölkki maksoi n. 80cnt. Lähestyttyämme majoitustamme, pysähdyimme vielä katselemaan maatilan läheistä kosteikkoa. Valtavasti lintuja. Lokkeja, tiiroja, kahlaajia, vesilintuja, haikaroita... Hienoa aluetta. 

Majapaikkamme seuraavat kaksi yötä on valtava maatila, Birtaban, lähellä Korgalzhyn kylää. Lähinnä lehmiä ja hevosia. Jäänne venäläistä kolhoosia. Majoituimme ihan siisteissä huoneissa tilan päätalossa. 

Illalla mainio iltapala, jonka jälkeen iltahuuto ja nukkumaan. Huomisesta tulee rankka päivä näin flunssasta kärsivälle. Yksi porukastamme sanoi menettäneensä makuaistin kokonaan. Ilmeisesti siis korona jälleen vaivana...  Lämpötila ennuste näytti seuraavalle päivälle 34 astetta plussaa...  

Pe 16.5. herätys klo 5 aikoihin. Maittava aamupala ja maastoon. Ulkona lähes tyyntä ja helteistä jo aamutuimaan. Hyttysiä, mäkäriä ja polttiaisia valtavasti. Aurinkovoidetta ja hyttyskarkotetta iholle ja menoksi. 

Ensimmäinen pysähdyksemme oli kivenheiton päässä läheisen järven rannassa. Rastaskerttuset lauloivat ja aropääskykahlaajat varoittelivat reviiristä. 

Aropääskykahlaaja, Black-winged Pratincole, Glareola nordmanni

Seuraavaksi ajoimme peltoteitä Korgalzhyn kylän pohjoispuoella. Mustakiuruja vilisi joka puolella, mutta kuvat sai vielä odottaa.. Linnut tiellä ja lähtivät karkuun kun auto pysähtyi. Yhden järven lähellä teimme pysähdyksen. Valkosiipitiiroja lenteli tien varren ojia seuraillen, lampiviklot soidintelivat järven rannassa, valkopääsorsa koiras oli selvästi reviirillä ja neitokurjet tanssahtelivat niityllä.. 

Valkosiipitiira, White-winged Tern, Chlidonias leucopterus

Lampiviklo, Marsh Sandpiper, Tringa stagnatilis

Valkopääsorsa, White-headed Duck, Oxyura leucocephala

Neitokurki, Demoiselle Crane, Anthropoides virgo

Sitten tapahtui erikoinen juttu, joka on kerrottava. Sillä aikaa kun kuvasimme ja ihailimme lintuja, näkivät kuskimme ja paikallisoppaamme ojassa uupuneen hevosen vasan. Kysyivät meiltä saako sitä auttaa. No tietenkin saa. Hevonen oli puolikuollut, janoinen ja alla kuuman auringon 34 asteen helteessä. Opas nosti hevosen jaloilleen, juotti sille paljon vettä ja kasteli sen  juomavedellämme.

Jätimme hevosen ja jatkoimme hiekkatietä, kunnes se muuttui niin huonoksi ettei voinut enää jatkaa, käännyimme ympäri ja palasimme samaa tietä. Tietenkin pysähtyivät jälleen auttamaan pientä hevosta. Aikaa oli kulunut pari tuntia.  Nyt halusivat ottaa sen kyytiin ja viedä jollekin maatilalle..

 Eihän meillä nyt tällaiseen olisi aikaa hukattavana. Onneksi olivat laittaneet tiedon hevosesta johonkin paikalliseen puskaradioon ja pian meidän luokse ajoi paimen moottoripyörällä. Ukkeli otti hevosen haltuun ja se lähti seuraamaan ajajaa omin jaloin. Sinne se pääsi takaisin laumaansa oman emän luokse. Onnellinen loppu!

Sitten tuli Onneksemme se paikka kuvata mustakiuruja. Ajettiin auto poikittain tielle ja kuvaajat saivat kuvata auton sivuovesta. Muutama hieno ruutu tuli tästä mystisestä linnusta. 

Mustakiuru, Black Lark, Melanocorypha yeltoniensis

Valkosiipikiuruja myös vilahteli niityillä, mutta ei hyvää kuvaa tänään, ehkä huomenna. 

Seuraavaksi ajelimme kohti mustapäälokkikoloniaa, matkalla Maishukur kylän kosteikolla Erik näki kaksi arohyyppää. Suomessahan näistä on nautittu viime vuosina, mutta laji on täältä lähtöisin ja maailamn kanta on melko pieneksi huvennut. 

Arohyyppä, Sociable Lapwing, Vanellus Gregarius

Ajelimme kylän eteläpuolelta maatilan läpi lähelle pientä järveä. Helle oli valtava ja väreily sen mukaista. Järven keskellä on saari jossa pesii satoja mustapäälokkeja.

 Järvellä oli myös paljon muuta elämää. Flamingoja satoja, vesipääskyjä yli 5000, 2 tundrakurmitsaa, 10 kuovisirriä, 2 rantakurvia... Hieno paikka tämäkin.

Mustapäälokki, Pallas´s Gull, Ichthyaetus ichthyaetus

Niin alkoi tämäkin päivä kääntymään illan puolelle ja suuntasimme takaisin majatalollemme. Vielä ennen iltapalaa ja iltahuutoa kävimme katsomassa tilan takana pesivän ampuhaukan. Tämä olikin kaunis vaalea pallidus alalaji. 

Ampuhaukka, Merlin, Falco columbarius pallidus

Jälleen upea illallinen majatalomme alakerrassa. Nyt saimme maistaa paikallista erikoisuutta, hevosen maitoa. Juoma oli todella hapanta. Ei jatkoon... Suihkun kautta nukkumaan. Huomenna onkin edessämme viimeinen retkipäivä. 

La 17.5. jälleen aikainen herätys ja aamupalalle. Erik kysyi mitä haluaisimme tänään nähdä. Punajalkahaukka-kolonia ja saiga-antilooppi olivat toiveemme. Samalla stoppeja ja kuvaamista, mm. valkosiipikiuru. Ajaessa testailin puhelimeni kameran macro-ominaisuutta

Villakärpänen, Bombylius major

Niin lähdimme ajamaan isoa ja todella huonokuntoista hiekkatietä etelään. Tiet ovat täällä isolta osin hiekkateitä. Valtavan leveitä, mutta niin huonokuntoisia, että vauhti ei ole kovaa... 

 Pienen Shalkar kylän takana on pieni lehto, jotain istutettua puuta ja niissä pesii kymmenittäin punajalkahaukkoja ja mustavariksia. Haukkoja tulikin kuvattua antaumuksella.

Punajalkahaukka, Red-footed Falcon, Falco vespertinus

Seuraava kohteemme olikin se antilooppi. Ajeltiin pieniä peltoteitä kilometreittäin, välillä pysähdellen. Mm. valkosiipikiuru tuli kuvattua, mutta ei nähty antilooppeja. 

Valkosiipikiuru, White-winged Lark, Alauda leucoptera

Peltoa ja niittyä oli valtavat alueet, kumpuileva heinäaro jatkui horisonttiin silmän kantamattomiin. On nämä pellot ja niityt valtavia. Vaikka maisema on pääasiassa kuivan näköistä aroa, on siellä täälllä hienoja vesilampareita jotka kuhisevat elämää. 

Jokusen tunnin ajeltuamme, alkoi epätoivo ja hiipimään niskaamme. Tie oli välillä todella huonokuntoinen ja jouduttiin tarkistelemaan kosteita kohtia, pystymmekö jatkamaan. Eteenpäin aina päästiin. Pian Erik huomasi 5 antiloopin ryhmän juoksevan arolla. Jes! Liian kaukana kuvaan , mutta hieno elis tämäkin. 

Hetken päästä näin yhden yksilön hieman lähempänä, mutta ei sekään hienoa kuvaa tarjonnut valtavan väreilyn takia. Dokkari silti.

Saiga-antilooppi, Saiga Antelope, Saiga tatarica

Niin oli aikamme käytetty. Enää jäljellä suunnistaminen takaisin päätielle ja kohti majataloa. Ennen majataloa pysähdyimme järven rannassa. Rastaskerttuset ja osmankäämikerttunen lauloi kaislikossa.

Rastaskerttunen, Great Reed Warbler, Acrocephalus arundinaceus

 Lounas syötiin Tilalla, kamat kasaan ja matka kohti Astanaa alkoi jälleen. Matkalla teimme vielä pari nopeaa pysähdystä. Halusin vielä kuvan naaras sepeltaskusta. Sekin onnistui hienosti.

 

Iltapäivällä olimme kaupungissa, kävimme tuliaisostoksilla ja syömässä hyvän viimeisen yhteisen illallisen.

Astanaa...

 Pieni lepo Hotelli Ibiksessä ja klo 22 suuntamme lentokentälle alkoi. Lentomme lähti keskelläyötä Astanan lentokentältä Su klo 2:15. Istanbulissa vaihto klo 8 ja kotona Vantaalla uuvuttavan yölennon jälkeen klo 11:40. 

Kamat saatiin hihnalta, vaikka etukäteen hieman varoiteltiin  lakkojen takia vaikeuksista. Oma rakas Janda oli vastassa ja kotiin päästiin, mäkkärin kautta tietenkin, iltapäivällä. 

Lopuksi pieni summaus reissusta. Kaskstan - Kirgisia ovat valtavan hienoja maita lintukohteeksi. Maisemat ja biotoopit vaihtelivat korkeista lumihuippuvuorista, vehreistä vuoristo laaksoista- kuiviin aroihin ja aavikoihin.

Reittimme suuripiirteisesti.

 Korhosen Kari oli tehnyt hienot järjestelyt retken onnistumiseksi, joten iso kiitos Karille ja Skaftung naturelle. Myös järjestelyt paikanpäällä olivat loistavat. Oppaamme Erik Jansen oli todella mukava ja osaava, joten siitä myös valtava kiitos hänelle sekä matkan organisaattorille Rubythroat Birding Tours, Machiel Valkenburgille.

Lintuja näimme mukavasti. 2 viikon reissulla n. 245 lajia, joista Kazakstanissa 208 ja Kirgisiassa 123.

Eliksiä sain useita, mutta koska en kirjaa maailmanpinnoja en ole määrää tarkemmin laskenut. Hienoimpia olivat loistohippiäinen, iibisnokka, arokyyhkyt ja mustapäälokit. Olihan noita...

Vatsaongelmista ei juuri kärsitty, minulla alkoi viimeisenä iltana pienimuotoinen ripuli, mutta imodiumilla selvisin lennoista. Harmikseni saatiin ryhmälle korona joka jälleen vei ison osan puhdista. Aamut olivat ihan hyviä, mutta iltapäivällä alkoi valtava väsymys. Perseestä!

                                                                                             

Olihan jälleen melkoinen kokemus ja elämysten kirjo. Kiitos myös teille jotka jaksatte näitä höpinöitä lukea... Nähdään jälleen jossain.