Elokuu- 2 elistä ja tunteiden vuoristorataa

Nyt on marraskuun alku. Lämpötila on nollan kieppeissä ja taivaaltä räimii räntää. Karmein mahdollinen keli mitä voi marraskuulta odottaa. Minä päätin tulla ajoissa kotiin retkeltä. Laitoin takkaan  tulet , kaadoin lasin punaviiniä ja aloin kirjoittamaan blogia. Mikäs sen mukavampaa kun muistella mukavan lämminta elokuuta. 

 Elokuun retkeilyt käynnisteltiin la 3.8. Lähdettiin aamulla aikaisin Karkkilasta kohti Poria Mikan ja Aleksanterin kanssa. Ajomatkalla silmissä kiilsi "kaunis" nokisorsa kk-pinnaksi. Ajeltiin Enäjärven lavan parkiin ja marssittiin lavalle. Työn jako. Tuijottakaa te merimetso-saaren vasenta reunaa, mä tuijotan oikeaa reunaa. 

Tunteja kului. Vastarannalla näkyi muutama liejukana ja lavan edessä möyhkäsi jokunen luhtakana.  Enäjärvi ja san lava alkoi tuntumaan vastenmieliseltä paikalta. Sorsia näkyy jokunen, mutta nokisorsaa ei näy missään. Useamman tunnin ja totaalisen kylästymisen jälkeen päätimme luovuttaa. Kävimme bongaamassa pikku-uikun Viikinäisten hienoilta altailta, en edes tiedä mikälie pinna kenellekin. Pori ei nyt antanut parastaan.

Kotimatkalla kävimme etsimässä Huittisista hiiripöllöä keskeltä metsää. Eipä löytynyt sitäkään, mutta ajaessamme hiekkatietä metsän siimeksessä, pölähti tieltä useamman pyyn parvi lentoon. Jokunen niistä jäi lähelle ja sainkin pyystä kuvavuodarin nro 229.

Pyy Huittisissa

Heti seuraavana päivänä Su 4.8. käytiin Mikan kanssa bongaamassa Helsingin Viikissä sieltä löytynyttä arotaskua. Lintu oli kuvaajien saartamana Punaisen ladon lounaispuolen koivusaarekkeessa. Muutama kuva linnusta ja eteenpäin. 

Arotasku Helsinki Viikki

Minulta puuttui kuvavuodareista mustapyrstökuiri, joten käppäilimme kohti purolahden lintutornia. Päästyämme Arboretumin puoleen väliin tuli yllemme ärhäkkä ukkoskuuro. Vettä satoi vartin ajan aivan kaatamalla. Tulihan testattua uusi vedenpitävä kuoritakki. Takki ja kemera kestivät sadekuuron. Sensijaan farkut eivät olleet paras ratkaisu sateeseen. Päästyämme tornille, alkoi rankka sade uudestaan. Tornin alta saimme hieman sateensuojaa, joten nyt ei tarvinnut olla keskellä suihkua.

Sateen hellitettyä nappasin muutaman dokkarin kuirista , joka ruokaili pohjoispuolen lammikoilla.

mustapyrstökuiri Helsingin Viikissä

 

Seuraava viikko olikin työntäyteinen, joten retkeillä oli mahdollisuus vasta seuraavana viikonloppuna. Ma 5.8 jytkäytti Järvisen Mikko Utöstä kovan lajin. Ruostekurkkusirkku oli hetken kappelin vieressä, mutta muut saarelaiset eivät lintua samana iltana enää löytäneet. Seuraavana päivänä lintu löytyi jälleen ja  onnekkaat bongarit pääsivät ihailemaan lintua. Minulla ei työt antaneet siihen mahdollisuutta koko viikkona. 

 Pe 9.8. minulla piti olla napatyräleikkaus Lohjalla ja sitä seurata viikon sairausloma. Husin sekoilun ja virhe tiedoittelun seurauksena, leikkausta ei ollutkaan, mutta loman päätin pitää silti. 

Niinpä lähdettiin jälleen Mikan kanssa kohti Poria su 11.8. Nokisorsaa ei oltu nähty enää Enäjärvellä, vaan vaihtelevasti lietteillä ja Leveäkarilla. Aleksanteri kumppaneineen oli Sannannokalla, joten me Mikan kansaa päätettiin mennä Leveäkarin torniin. 

 Reilun tunnin etsimisen jälkeen alkoi jälleen motivaatio hiipumaan. Nokisorsaa ei nähty missään. Sitten tuli merikotka hääräämään lahdelle ja kaikki sorsat nousivat ilmaan.  Pian Mika blokkasi lentävien sorsien seasta tummemman sorsan. Siinähän se lenteli. Pian sorsa laskeutui tornin edustalle laguuniin muiden sorsien kanssa. Pikainen soitto Aleksanterille ja tiedotus verkkoon. 

Sorsa liikkui vedessä melko rauhattomana hyvän tovin, mutta Sannannokalta on armoton matka Leveäkarin torniin. Niinpä sorsa otti jälleen siivet alleen ja siirtyi lietteiden suuntaan. Pikainen soitto jälleen Aleksanterille. AP ja Mäntysalon Jari olivat juuri nousemassa Leveäkarin tornin portaita. Pari minuuttia myöhässä. Sitä Aleksanterin ilmettä en varmaan unohda ikinä. 

Pojat marssivat takaisin Lietteille ja onneksi nokisorsa löytyi vielä uudestaan  sieltä. Tässä pari kuvaa Leveäkarin tornista. Linnun siipipaneelin edessä ei ole ollenkaan valkoista ja paneelin takareunassakin ohuelti vaaleaa , ei valkoista. 

Kotimatkalla kävimme vielä Nakkilan Leistilänjärvellä etsimässä arosuohaukkaa, mutta sitä emme pelloilta löytäneet. Muita perushaukkoja kyllä. 

Seuraavaksi  päiväksi sain buukattua itselleni majoituksen Utöstä Hannan pikkukerholta. Ruostekurkkusirkkua ei oltu nähty muutamaan päivään, mutta minun oli pakko yrittää. Saattaisihan lintu silti edelleen olla saarella. Olihan sillä raju sulkasato juuri meneillään. Niin paljon mieltä kaihersi se kun kaikki muut kaverit olivat onnistuneet lajin hoitelemaan, mutta minä raadoin töissä pitkää päivää, enkä päässyt bongaamaan.

No, ma 12.8. siirryin saareen aamulautalla. Kamat kämpille ja saarta komppaamaan. Komppasin ma iltapäivän ja illan majakan eteläpuolen kallioita ja pusikoita tunti tolkulla. Atrappina soittelin välillä laulua ja välillä kutsuääniä, oikeastaa tauotta... ei näkynyt lintua. Kävin välillä Kappelilla ja vielä uudelleen majakalla ja luotsiasemalla. Ei linnusta vilaustakaan..

Seuraavana aamuna ti 13.8. uudella innolla saarta komppaamaan. Aamun ekat tunnit komppasin jälleen majakan eteläpuolta. Kävin myös kattrumpanilla, ei sirkkua... 

Komppasin koko eteläniemen, siellä oli mm. jokunen luotokirvinen. Komppasin myös itäniityn ja itäniityn rannan. Siellä oli tundrakurmitsa , tyllejä, taivaanvuohia ja  punakuiri. Komppasin hautausmaan ympäristön ja teerikalliot, ja hotelliniemen ja koulun niityn ja kylän ja kaikki mahdolliset paikat. Ei vilaustakaan sirkusta. 

Tundrakurmitsa Utö

punakuiri Utö

luotokirvinen Utö

Mieleen hiipi ajatus sen joutumisesta varpushaukan saaliiksi, tai sitten se on siirtynyt Urmiin tai patteriniemelle länsipään armeijan alueelle. Iltapäivään klo 16  asti etsin lintua yksin saarelta, mutta turhaan, oli lähdettävä kotiin. Saari oli kaunis, kesäinen ja lämmin. Mieli oli apea ja harmaa... Joskus Utö antaa ja joskus se ottaa, Nyt se kyllä otti. Tämä olisi ollut tärkeä pinna. Tietysti elis ja Utönpinna..

 Laitoin pinnariin ruostekurkkusirkun hylsypinnoihin. Pinnahan sekin. Wallinmaan Ville oli tulossa saarelle töihin huomenna. Laitoin Villelle viestiä, että kyllähän sinun tuurilla lintu löytyy saaresta uudestaan... Heh.

 Ajelin illalla Paimion nesteelle. Siellä minulla oli Jandan kanssa treffit. Koska kesälomaa oli vielä loppuviikko jäljellä oli ajatuksemme ajella matkailuautolla hissukseen saariston rengastie.  Janda ajoi kiimaliiterin Nesteelle ja minä jätin autoni huoltamon parkkiin. 

Jatkoimme pimeässä vielä matkaamme Nauovon lautan rantaan , jossa yövyimme seuraavan yön. 

Ke 14.8. heräilimme meren rannassa. Söimme aamiaisen ja lähdimme ajelemaan eteenpäin. Nauvon kautta siirryimme Korppoon puolelle. Kävimme Korppoossa kaupassa ja kahvilla. Korppoon Galtbystä siirryimme lautalla Houtskarin puolelle. Kävimme Houtskarin kylällä syömässä ja Folkhälsanin uimarannalla uimassa ja ottamassa aurinkoa. 

Siirryimme Kivimon lautalla Kivimon ja Mossalan lautalla Mossalan puolelle. Kävimme kylällä jätskillä ja ajelimme aina Iniön lauttarantaan. Tässä käännyimme ympäri ja etsimme hyvän puskaparkkipaikan, joita ei saariston rengastiellä luonnollisesti paljoa ole. Kaikki pikkutiet ovat pääosin puomitettuja. Onneksemme pikkuinen tienpätkä Mossalan linkille oli ilman puomia, ja siihen parkkeerasimme auton. 

Otimme aurinkoa ja ihmettelimme mm. lehtohepokattien sirittelyä. Olimme jo iltapalalla ja iltapuhteissa kun piippri piippasi klo 20:31. Ruostekurkkusirkku Utö taas paikalla majakan eteläpuolen kallioilla. Ville Wallinmaa... Heh. Arvasin , että Ville löytää linnun, amatimies.

Samantien soittelua saareen. Kaikki majoituspaikat ovat täynnä. Hannalla ei ole tilaa. Hotelli on täynnä. Soitin Villelle, Ville oli yksin Juhan kämpässä ja sanoi , että hänen puolesta siihen mahduttaisiin. Soitin Laaksosen Juhalle ja pienen empimisen jälkeen päästiin ymmärrykseen yöpymisen hinnasta. Hienoa. To lautta lähtee Pärnäsistä klo 13, sinne siis.

To 15.8. heräiltiin Houtskarin Mossalassa. Syötiin aamiainen ja lähdettiin köröttelemään kohti Nauvoa. Nyt jäi saariston rengastie ajamatta. Onneksemme ei siirrytty Iniöön edellisenä päivänä, koska sieltä olisi ollut todella kiire ehtiä Utön lauttaan. Saatikka sitten Brändön puolelle, josta ei todennäköisesti oltaisi ehditty ollenkaan. 

No nyt oltiin hyvissä ajoin Pärnäsin rannassa. Auto parkkiin ja kamat Utön lauttaan. Valosen Arttu tuli myös meidän matkaan. Lautta lähti ajallaan klo 13 ja saaressa oltiin 18 maissa. Kamat pikaisesti kämpille ja etsimään lintua. Aluksi etsittiin majakan eteläpuolelta, mutta eipä lintua näkynyt. 

Ville oli soittanut atrapilla sirkun alarm call ääntä ja siihen se oli reagoinut voimakkaasti. Olisinpa tuon itse tajunnut. Ilmeisesti soittelin vääriä ääniä koko ajan... Ville sanoi tulevansa illalla töiden jälkeen auttamaan meitä etsimisessä. Pian Ville soittikin, että on saaressa ja menee kappelille. Siirryimme kaikki sinne myös. 

Atrappi soimaan Kattrumpanin kallion juurella. Vastaus kuului katajasta välittömästi, lintua ei näy. Uudestaan atrappia ja taas välitön vastaus, ja sitten lintu pomppasi katajikosta komeasti näkyviin katajaan ilta-auringon valoissa. Kamera surisemaan ja useampi sata kuvaa linnusta oli hetkessä muistikortilla. 

JEEEEES. Työvoitto!! Purskahdin itkuun onnesta. Mikä helpotus!! Elis tästä kauniista sirkusta oli nyt todellisuutta. Olin ollut jo varma etten tätä enään näe. Sendari oli ehkä sittenkin puolellani, vaikka vähän koettelikin. Kiitos Vielä Villelle linnun uudelleen löytämisestä. Elis nro 396, kuvavuodari nro 233, elokuunpinna nro 261 ja Utönpinna nro 239.

Ruostekurkkusirkku, Emberiza caesia, Utö

Illalla juhlistettiin elistä Villen, Artun ja Jandan kanssa rivareilla. Arttu päätti lähteä aamulla lautalla mantereelle, me jäätiin Jandan kanssa vielä yhdeksi päiväksi. 

Pe 16.8. Lähdin aamulla aikaisin linturetkelle, Arttu oli jo lähtenyt kotiin ja  Janda jäi nukkumaan. Sirkkua ei löytynyt aamun etsinnöissä. Päivällä retkeiltiin Jandan kanssa saaressa leppoisasti ja haettiin Jandalle muutama puuttuva vuodenpinna. Illalla Ville löysi sirkun jälleen majakan alta ryteiköstä. 

La 17.8. lähdetttiin kotiin aamulautalla 8:30. Ennen sitä kuitenkin aamupala, pikainen saarikierros ja kämpän siivous. Iltapäivällä  ajeltiin kotiinpäin. Janda hyppäsi toiseen autoon Paimion Nesteellä. Käytiin katsomassa matkanvarrella Salon Omenojärveltä ruskosotkaa josta sain huonon dokumenttikuvan, kuvavuodarin 234.  Kotona oltiin joskus illalla. Olihan tämäkin mukava rengastie ajelu. 

Seuraavan kerran retkeilin la 24 .8. Oltiin aamusta puolillepäivin Maarin tornilla. Mitään ihmeellistä ei nähty.

Elokuun loppuun saatiin vielä yksi järisyttävä bongaustapahtuma. Pe 30.8. olin töissä Kotkassa. Sivenin Jari piippasi pronssi-iibiksen Hyvinkään Ridasjärveltä. Eipä kulunut kuin tovi, kun Vuorisen Ulla blokkasi linnun Sammalistonsuolta laskeutumassa lampareille. 

Lähdin ajamaan Kotkasta kohti Riihimäkeä. Ajoaika n 2 tuntia. Soitin Jandalle , että nyt Sammalistonsuolle, olen tulossa sinne. Janda ehti reippaasti minua ennen paikalle ja sai kuitata mukavan eliksen jonkun putkesta. Minäkin onneksi ehdin paikalle jossa oli suuri joukko tuttuja. Muutama räpsy kaukaa ja autopinna Laakson Arton autosta. Elis nro 397.

pornssi-iibis Riihimäki, Sammalistonsuo

Elokuun viimeisenä päivänä la 31.8. käytiin Jandan hyvien ystävien luona Salossa viettämässä venetsialaisia. Menomatkalla katselimme sinisuohaukkaa ja ampuhaukkaa Makarlan pelloilla. 

ampuhaukka, Salo

Siinäpä tunteikas elokuu ja kesän lopetus. Seuraavaksi syksyisiin retkiin.