Piesjänkä

Takaisin kohti etelää ollaan siis tulossa kovaa vauhtia. Heinäkuun pinnoista puuttuu vielä jokunen laji, joten päätämme ajaa Utsjoelta Tenojoen vartta 970 eli Tenontietä Karigasniemeen. Lajeista puuttui mm. hiiripöllö. Tältä tieltä hoitui sekin. Näimme yli 10 hiiripöllöä.

Nuvvuksen kohdalla oli lauleskellut sepelrastaita, mutta jo ennen sitä pysähdyimme hyvän näköiseen paikkaan. Sepelrastaat ei enään laulaneet , mutta varoitteluääntä kuului kyllä. Nuvvuksen kohdalla päätimme nukkua yöunet. 

Aamulla jatkoimme matkaamme Karigasniemelle. Siellä tankkasimme ja söimme aamiaisen. Siitä lähdimme katsomaan kuuluisaa lintupaikkaa Piesjänkää.

Auto parkkiin poroerotusalueen reunaan ja kävelemään. Nyt saatiin ensimmäistä kertaa nauttia itikoista ja mäkäristä. Ja kuumakin oli! Kävellessämme kohti Piesjängän kosteikkoaluetta , näkyi polun itäpuolella tunturikihu. Sitä päätimme mennä kuvaamaan , kun nyt kerrankin on kunnon valot. 

Tunturikihu ilmoittaa että nyt olet väärässä paikassa.

Tunturikihu pariskunta oli hermostuneita. Poikasia emme nähneet, ne oli ilmeisesti piiloutuneet jonnekin. Kihuja kuvasimme lyhyen hetken , kunnes päätimme jättää ne rauhaan.

Tunturikihu on komea lintu

Kosteikon reunassa hajaannuimme. Minä lähdin etsimään lapinkirvistä minkä jotkut olivat tällä paikalla nähneet. Eipä löytynyt , mutta vesipääskyjä oli 2. Toisesta sain jopa jonkun otoksen.

Vesipääsky

Rämpiminen jatkui kosteikossa vielä hetken. Lajeja löytyi. Lapinsirkkuja, lisää vesipääskyjä, jänkäkurppa ja riekko.

Riekko

Olo oli kahlaamisen ja kuumuuden takia melko väsynyt, joten päätin suunnata takaisin autolle. Vaatteet hetkeksi kuivumaan välipalaa syömään ja kohta auton nokka kohti etelää. Aamulla olisi ajatus olla Raumalla ostamassa lippuja Kylmäpihlajan vesibussiin...

Loppuun vielä yksi kuva yön hiiripöllöistä.

Nuori hiiripöllö

Summaus reissusta. Ajomatkaa kertyi reilu 3800 km. Siirtymät on pitkiä ja autossa istutaan melko paljon. Asuntoauto on kyllä näppärä vaikka sillä onkin kokoa. Yöpaikkaa ei tarvitse etukäteen päättää, vaan siihen parkkiin missä on hyvä paikka. 

Valtava pinnojen keruu ja kuvaaminen ei aina toimi yhteen, joten kuvaamisen takia pitäisi pystyä rauhoittumaan paikoilleen pidemmiksi ajoiksi. Toisaalta kyllä sitä hienoja kuvia tulee näinkin. 

Norja on upea paikka. Meillä jäi näkemättä paljon, mutta onneksi kaikki odottaa siellä vielä tulevinakin vuosina. Hornøyan saarelle kannattaa mennä jos haluaa nähdä ruokkilintuja läheltä. Kamerassa ei välttämättä tarvitse olla millejä paljoa, mutta pitkällä putkella ei tarvitse lähestyä lintuja liian lähelle. Muuten linnut kyllä näkee reissun aikana monesta paikasta. 

Itselleni tuli heinäkuunpinnoja 24. Paljon jäi vielä saamattakin, mutta niihin voi keskittyä vaikka seuraavalla heinäkuun lapinretkellä. Hyttysistä emme juurikaan kärsineet. Menomatkalla kova tuuli piti hyönteiset poissa. Norjan rannikolla niitä ei juurikaan ollut. Piesjänkällä niitä oli, mutta myrkky ja itikkahattu oli hyvä yhdistelmä. Mielestäni jälleen erittäin onnistunut reissu! 

Kiitos retkiseurasta Joonatan, Risto ja Isto.