perjantai 31. tammikuuta 2014

Jänkhä ojia komppaamassa


Tänään oli tiedossa töiden puolesta taas niin repaleinen päivä , että päätin pitää kokonaan vapaapäivän.
Lohjalla käydessäni ajattelin ottaa hienoja hakki kuvia Strykmossenissa. Noin tunnin odottelun ja erään  mukavan lintuharrastaja golleegan kanssa käydyn rupattelun jälkeen ruokinnan lähelle tuli yksi hakki, sekin korkean kuusen latvassa vain hetken, eipä siitä kummoista irronnut.


Pähkinähakki ( Nucifraga caryocatactes)

Sieltä siirryin erään ojan kimppuun missä olin joskus kuullut olevan jänkäkurpan.
Jonkin tovin kun olin ojan reunaa kävellyt edestakaisin löysin sieltä koskikaran. Eipä tämäkään laji kummoista ojaa tarvitse löytääkseen itselleen ruokaa.


Koskikara ( Cinclus cinclus)

Pian karakuvaamisen jälkeen näin veden pinnassa väreilyä, silloin sain silmiini ensimmäisen kurpan.
On sillä kyllä häkellyttävän hyvä suojaväri. 



Jänkäkurppa ( Lymnocryptes minimus)


Pian samasta ojasta löytyi toinenkin! 


Joskus pienetkin asiat tekevät pienen ihmisen iloiseksi..

Viikonlopuksi on luvattu reipasta lumisadetta, mutta katsotaan mitä silti keksisi..
hei hei.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Taas harmaa ja valoton päivä



Su 26.1. oli melko tasaisen harmaa päivä ja taas oli hieman ongelmia saada skarppeja kuvia. Yritimme silti.
Reissuun lähdettiin tutun retkikaverin , Mikan kanssa tällä kertaa Vantaalta. Ensin etsimme nokkavarpusia jonkin aikaa, kolmas paikka onnisti, Ylästön syyrakinpolku jossa on jo vuosia viihtynyt joitakin yksilöitä ei pettänyt tälläkään kertaa. Siellä oli kaksi, jotka istuivat korkean koivun latvustossa. Niistä ei saanut kuvaa.
Ylästöstä siirryimme Viikkiin Vanhankaupunginlahdelle etsimään valkoselkätikkaa. se onnistui hienosti.



Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) naaras

Viikistä siirryimme Vuosaaren suuntaan etsimää peukaloista ja punarintaa, turhaan. Ei löytynyt.
sieltä ajoimme kahvilan kautta Espooseen etsimään vuorihemppoa. Eipä löytynyt sitäkään. Samalla paikalla päivysti varpushaukka.


Varpushaukka ( Accipiter nisus)

Sieltä siirryimme Espoossa etsimään eräällä ruokinnalla viihtynyttä mustapääkerttua. Se onnisti, mutta hämärässä en siitä saanut kummoisia kuvia.
Espoosta ajelimme kohti Karkkilaa illan hämärtyessä. 
Lopuksi vielä varpuspöllö joka istui samalla paikalla seuraavanakin päivänä.


Varpuspöllö Karkkilan asemansuolla.

Tänä viikonloppuna saimme mieluisan uutisen, pääsemme omaan asuntoomme maaliskuun alussa. Sitä jaksaa odottaa...

moro taas =)


torstai 23. tammikuuta 2014

Pakkastalven pienimmät lajinsa edustajat



Päivä on pidentynyt pimeimmästä ajasta jo toista tuntia. Työpäivän jälkeen on n. tunti aikaa kuvailla lintuja. Pakkanen on ollut reipasta kohta kaksi viikkoa, siksi joillakin linnuilla on kovat oltavat. Ei kylmyyden johdosta, sillä linnut kestävät hyvin kylmyyttä, mutta ravinto on niukassa.  Karkkilassa on koko talven käynyt eräällä ruokinnalla kaksi pikkutikkaa, koiras ja naaras. Yritin käydä niitä kuvaamassa ja toinen niistä olikin paikalla hakkaamassa talipötköä. Jos haluat pihalle ruokinnallesi tikkoja laita roikkumaan kokonainen talipötkö tai sido suolatonta silavaa puu  kylkeen. Niistä tikat pitävät.


Pikkutikka (Dendrocopos minor) koiras


Pikkutikka on meidän tikoista pienin



Ruokinnalta siirryin lintutornimme alueelle , jos siellä olisi jotain kuvattavaa viimeisillä valoilla.
Tuurikseni paikalla oli kovin kuvausystävällinen varpuspöllö josta raksutin toista sataa ruutua.
Tässä mielestäni parhaat.





Varpuspöllö ( Claucidium passerinum) on pienin pöllömme.

matka jatkuu...

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Sellainen aurinkoinen lintupäivä.


Tänään ajattelin käyttää kauniin ja aurinkoisen päivän ulkoiluttaen kameraani. 
Teivosen Mika lähti kaveriksi keräämään itselleen eko-pinnoja, eli matkasimme hänen luotaan kävellen.
Aluksi suuntasimme Karjaanjokilaaksoon katsomaan koskikaroja. Laavun lähettyviltä löysimme kaksi yksilöä, jotka olivat yllättävän hyviä kaveruksia. Olisiko jo perheen perustus mielessä...
No tässä pari kuvaa niistä.



Koskikara

Seuraavaksi suuntasimme ok- talo alueelle Karkkilan Kannakselle, missä olikin melkoista vilskettä ruokinnoilla. Ei mitään valtavan erikoisia lajeja, mutta hetken etsittyämme löysimme yhdeltä ruokinnalta neljän urpiaisen joukosta niiden pohjoisen serkun Tundraurpiaisen.


Tundraurpiaisen lähes kokovaalea alaperä


Ja tässä näkyy sen heikko viiruiset kupeet, hennompi nokka, ja hieman näkyvää vaaleaa selkää/yläperää.


Iltapäivästä lhdin hakemaan tytärtäni Roosaa turun suunnalta ja yhdessä koukkasimme Salon Enolan kautta katsomassa paikallisia kyyhkynähtävyyksiä, Turkinkyyhkyjä. Paikalla oli ainakin kymmenen yksilöä joista sain muutaman mukavan kuvan. Hieman on kyyhkyt eri maisemissa kuin Canarialla, silti samaa lajia.


Kotimatkalla ajoimme Pusulan kautta, missä on jo pitkän aikaa viihtynyt hiiripöllö. lintu löytyi nopeasti hyötyjäteaseman viereisten koivujen latvasta. Muutama kuva hämärtyvässä illassa. 



Ensi viikko on taas työn täyteinen , joten seuraava päitys ehkä ensi viikonloppuna..
Heips.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Vuoden ensimmäinen bongausreissu Uuteenkaupunkiin


Tänään 10.1. päätin lähteä vuoden ensimmäiselle bongausreissulle kohti länsi-suomea. 
Määränpää oli Uudenkaupungin Pietolan ok-talo alue josta oli kaksi päivää sitten löydetty 
idänturturikyyhky. Aamulla starttailimme Teivosen Mikan, Virran Kallen ja Toljanderin Heikin
kanssa seitsemän aikoihin karmeassa räntäsateessa. Reilun parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme 
perillä paikallisen Siwan parkkipaikalla aamun hämärtäessä. Aloitimme armottoman linnun etsimisen pienessä tihkusateessa - tuloksetta. Kahden ja puolen tunnin sekä jokusen kilometrin kävely etsinnän jälkeen ajattelimme käydä katsomassa kalasatamassa jo useita päiviä viihtynyttä isolokkia. 
Sitä ei onneksi kauaa tarvinnut etsiä vaan se löytyi heti lillumasta sataman vesialueelta.



Nuori toisen kalenterivuden ISOLOKKI


Tästä onnistuneesta bongauksesta saimme taas uutta voimaa, joten siirryimme takaisin etsimään sitä kyyhkyä.
Onneksi paikalle oli saapunut jokunen muukin harrastaja sitä etsimään, vaan eipä sitä silti heti löytynyt.
Noin tunnin etsinnän jälkeen linnun löysi kiven kovan tiimimme Hessu "tonttu" Toljander ja pian saimme kaikki ihastella tätä harvinaisuutta. 21. havainto suomessa.
Lintu oli vain melko hankalassa paikassa josta ei yhtään hyvää kuvaa irronnut, mutta dokumentti silti.


IDÄNTURTURIKYYHKY ( Streptopelia orientalis meena)

Tästä siirryimme eliskahville ja tarjoamisvuorossa oli seurueemme eniten eliksiä kerännyt Hessu.
Hän rikkoi tällä lajilla 350 rajapyykin , joten kyllähän ne kahvit maistui erityisen hyvälle.

Totesimme meillä olevan vielä reilun tunnin ajan valoisaa aikaa jäljellä, joten päätimme mennä katsomaan vielä jotain mukavaa lajia. Turun Ruissalossa oli ollut jo jonkin aikaa Pikku-uikku, mutta sitä emme löytäneet. Illan viime valoilla kävimme vielä katsomassa Ruissalon komean tammimetsän ruokintaa jolla on kauan aikaa viihtynyt pähkinänakkeli siitä vielä dokkarikuva lähes pimeässä:


Pähkinänakkeli ( Sitta europaea)

Siitä sitten kotiin motaria pitkin hyvillä mielin. 
Kyllä lintuharrastus on joskus voimille ottavaa, mutta siksi niin mukava harrastus.

Seuraavaan kertaan morooo!