tiistai 6. marraskuuta 2018

Jotain amerikkalaista ja kastanjan makuista.


Niin sitä pitäisi rauhoittua bongauksissa että saisi omaa työmaata eteenpäin, mutta kun elikset haluaisi käydä bongaamassa. Hankaluutensa aiheuttaa tietenkin sovitut työt joita ei usein voi siirtää ja kun viimein saa työkuviot sopimaan niin on jo myöhäistä lähteä. 
 Niin kävi pian kuun vaihteen jälkeen. Jo syyskuun lopussa löytyi Rovaniemeltä Suomessa kovin harvinainen kalliopääsky. Itse pääsin sitä yrittämään Jonin houkuttelemana vasta 3.10. Illalla 2.10 lähdettiin ajamaan ja aamulla oltiin auringon noustessa Rovaniemellä. Muutama tunti etsittiin lintua ilman tulosta. Kirkon ympärillä lenteli enää yksinäinen haarapääsky. Oliko pakkaset nujertaneet kalliopääskyn vai oliko se tajunnut lähteä takaisin kohti etelää, sitä ei tiedä, mutta hylsyn maku suussa lähdettiin ajamaan kohti kotia. Illalla 22 aikaan olin kotona. Sellaista tämä vain joskus on. 

Seuraavana päivänä 4.10. oltiinkin sitten jo menossa aivan toisessa suunnassa kun iltapäivällä klo 15 istuttiin Eivorin kannella matkalla Utöhön. Tällä kertaa oltiin matkalla seuraavalla rykmentillä itseni lisäksi: Mika ja Marko Teivonen, Kari Vuorinen ja Isto Virtanen. Eipä päästy Pärnäsistä montaa kilometriä ,  kun Mantereelta piippasi kovaa. Kemiönsaarelta löytyi amerikankurmitsa. Pientä stressiä se aiheutti, kun saaresta oli varattu majoitus hotellin rivitaloista maanantaihin asti. No eipä auta kuin yrittää nauttia viikonlopun retkeilystä saarella.

Illalla ehdimme vielä näkemään saaresta löytyneen helmipöllön ennen pimeän tuloa Lindemanin Kallen avustuksella. 

Pe 5.10 Ei saaresta löytynyt mitään ihmeellistä. Parhaina havaintoina voisi mainita myöhäisen keltavästäräkin, 2 sepelhanhea, jänkäkurpan ja nokkavarpusen. 

La 6.10. Oli jo parempi lintupäivä. Kuikkalintuja muutti mukavasti: n.350. Muutolla meni myös pilkkasiipiä, mustalintuja , alleja ja haahkoja. Myös muutama ruokki ja riskilä nähtiin. Parhaana lajina kuitenkin muuttohaukka. Paikallisista voisi mainita vielä pikkusiepon.

Su 7.10. oli lajillisesti paras päivä. Muutolla oli tänään hiljaisempaa, mutta samoilla lajeilla oli silti pientä liikehdintää. Aamupäivällä löysin Lintulan Timon kanssa samaan aikaan sinipyrstön lammashaan lepikosta. Aluksi lintu oli hankalasti löydettävissä, mutta illalla sen antoi kuvata itseään avoimesti. Kiva laji , vaikka itselleni tämä taisi olla jo viides tai kuudes Utössä. 

Sinipyrstö Utö

Itselleni paras laji oli kuitenkin pähkinähakki joita tipahti saareen kaksi kappaletta. Tästä sain Utönpinnan nro 224. Tavoitteeni on ollut että jos joka reissulla saisi yhden utönpinnan. Nyt se tavoite toteutui. 


Pähkinähakki Utö

Iltapäivällä oli itäniityn rannassa vielä kuvauksellinen nuori suosirri josta nappasin muutaman ruudun.


Suosirri Utö

Ma 8.10. paras havainto oli metsähanhiparvessa muuttanut lyhytnokkahanhi. Lintu näkyi komeasti myötävalossa pienessä parvessa. Itselleni toinen havainto Utöstä. Päivän muita mukavia mitä löydettiin ennen kotiinlähtöä olivat syksyn ensimmäinen merisirri ja kauniit muuttavat pikkulokit joita näimme yhteensä 44. 

Niin oli jälleen syksyn retki Utöhön suoritettu. Rivareille kämpän siivoukseen ja kotia kohti. Aina yhtä mukavaa tavata vanhoja tuttuja. 
Ehkä ensi syksynä uudelleen.

Amerikankurmitsa oli aina vain sitkeästi Kemiönsaarella ja itse pääsin sitä katsomaan vasta 10.10. töiden jälkeen. Lintu oli aluksi mullospellolla josta siirtyi takaisin vakipaikalle. 


Amerikankurmitsa ja takana meidän vastaava kapustarinta.
Katsokaa kuinka ruskeat siiven alapinnat minulla on.
Tästä sain eliksen nro 364. Olipa mukavaa että lintu jaksoi odottaa niin kauan. 

13.10. kävin bongaamassa töiden jälkeen Espoon Suomenojalta sepeltaskun alalajielis toivossa, mutta lintu osoittautui olevan vain tavallinen maurus. 

Sepeltasku Espoo Suomenoja 


Lokakuun viimeinen jytky tuli Eurajoen Säpistä  24.10. mistä Aallon Hanna löysi Suomen toisen kastanjasirkun. Itse en päässyt töiden vuoksi ensimmäisen päivän veneellisiin , mutta sain järjestettyä  torstain 25.10. vapaaksi. Tilasin taksiveneen lähtemään aamulla ensimmäisenä lintua etsimään. Mika sopi porukan kasaan ja pian oli venekyytimme täynnä. Lintu löytyi lähes heti samalta paikalta minne se oli edellisenä päivänä jäänyt. Harmittavan vähän vain oli valoa saaressa auringon vasta noustessa. Jokusen dokkarin sain kuitenkin.



Kastanjasirkku Eurajoki Säppi

Näin napsahti elis nro 365. Loppupäiväksi jäimme vielä komppaamaan saarta Aallon Jannen seuraksi. Lehtokerttua kummempaa emme kuitenkaan löytäneet. Illalla tyytyväisenä kotiin ja tietenkin matkan varrella eliskahvit!

Sellainen oli tämän vuoden lokakuu. Marraskuu on jo pitkällä ja ehkä saan tämän kuukauden kuvia jo ihan aikataulussa kasaan. 



sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Syyskuussa säpinää ja munkkikahvia


Jos oli loppukesä surkeaa bongaus rintamalla, niin samaa ei voi enää sanoa syksystä. Syyskuussa kilahti jo eliskassaankin. Alkukuu oli rauhallinen ja tuli kerättyä edelleen kotiseutupinnoja. 1.9. kuulin esimmäisen lapinkirvisen.

8.9. tuli retkeiltyä aamusta alkaen Lerbackassa ja kompattiin Mikan kanssa lähipeltoja. Lapinsirkku ilahdutti omalla alueella. Illalla käytiin vielä bongaamassa Vantaalta harjalintu:


Harjalintu Vantaa

10.-13.9. tuli hieman retkeiltyä omalla Lerbackan kotiseudulla lähes päivittäin. 11.9. komppasin heinäkurpan lentoon  Vanjärven pohjoisrannalta. Lintua ei harmiksemme enää löydetty uudestaan.

14.9. päätettiin lähteä syysretkelle Virolahden suuntaan Mikan kanssa. Ajatuksena mukava linturetkiviikonloppu itäisessä Suomessa. Pe töiden jälkeen lähdettiin liikenteeseen ja menomatkalla käytiin  bongaamassa palsasirri Espoon Maarin tornilta.

Palsasirri keskellä kuvaa, Espoo Maari
15.9. retkeiltiin koko päivä Virolahdella. Kirkonkylällä oli nähty pähkinänakkeli ja sitä mekin etsimme. Aluksi emme sitä löytäneet, mutta kiitos hyvien nuottien se onnistui viimein. Itselleni Virolahtipinna. Mukava yllätys oli myös kun saavuimme Lintulahden lintutorniin. Tornin edessä olevissa pensaissa tiksutteli innokkaasti 2 pohjansirkkua. Pian linnut nousivat siivilleen ja katosivat lahden yli lounaan suuntaan. Toinen Virolahtipinna. Muita mukavia havaintoja oli piekana, valkoselkätikka ja lapinkirvinen. 
16.9. Lähdimme tulemaan kotiin päin jo aamusta. Matkan varrella komppasimme hieman Kotkan Hovinsaarta. Siellä oli vielä mukavasti hysyjä. Mm. pensaskerttu, mustapääkerttu, sinirinta, leppälintu, ruokokerttusia ja pikkulepinkäinen. Iltapäiväksi menimme vielä Maariin staijille. Palsasirri oli edelleen paikalla ja sain myös arosuohaukasta vuodenpinnan.

Illalla kävimme vielä bongaamassa Karkkilasta Ohtosen Pian löytämän koiras mandariinisorsan. Kiva havainto omalta alueeltamme. 

Eklipsipukuinen koiras mandariinisorsa
17.9. kävin katsomassa uudestaan herra mandariinia ja samalla bongasin syyskuun pinnaksi koskikaran. Sain tästä kk-ässän. Karjaanjoessa oli myös virtavästäräkki. Hyviä lajeja pienellä alueella. 


virtavästäräkki Karkkila Högfors
ke 19.9. piippasi Porista kovempaa lajia. Etelänisolepinkäinen. Nyt oli pakko lähteä kesken työpäivän ajamaan kohti Poria. Virran Kalle hyppäsi Karkkilasta kyytiin ja perillä olimme hyvissä ajoin. Lintu oli komeasti koko ajan näkyvillä , mutta kuvaajien kannalta hieman kaukana. 


Nuori etelänisolepinkäinen Pori Maaviikki
Elis tästä napsahti kummallekin ja koska Kallella on niitä enemmän sai hän edun tarjota eliskahvit.

29.9. lähdettiin Mikan kanssa bongaamaan pikkukanadanhanhea, mutta menomatkalla laji varmistui pinnakelvottomaksi alalajiksi joten päätimme mennä Maariin bongaamaan punapäänarskun kun olimme lähes sen kohdalla. Lintu oli mukavasti hetken näkyvillä, mutta pian siirtyi jonnekin Elfvikin puolelle piiloon ruovikkoon. 

30.9. lähdin Mikan, Kautosen Jonin ja Salon Markun kanssa bongaamaan Liminkaan sieltä eilen löytynyttä munkkikorppikotkaa. Aamulla satoi vettä latistaen fiiliksiä, mutta onneksi sade lakkasi puolen päivän jälkeen. Valitsimme staijipaikaksi Tupoksentien ja hyvin valitsimmekin. Pian Joni blokkasi ison pedon ja  onnistuimme kaikki näkemään linnun hienosti. Jälleen hieman kaukana hyvää kuvaa ajatellen. 

Munkkikorppikotka Liminka
Munkki liisi hienosti ohitsemme myötävalossa. Pojat nappasivat tästä eliksen itse sain prosun eli tuplan. Tietenkin sain mukavan kuvaeliksen Suomesta.  Huojentuneina menimme kotimatkalla Munkkikahville huoltoasemalle. 
Hieno päätös mukavan raririkkaalle syyskuulle. 

Lokakuussa lisää jytkyjä.


Hirmu helteinen heinäkuu



Heinäkuu oli tietenkin  rakennus alalla kiireinen kuukausi, niin töiden kuin oman projektin suhteen. Tästä syystä ei tullut bongailtua koko kuukauden aikana. Retket sijoittuivat jälleen pääasiassa Vanjärven alueelle, eikä järveltä löytynyt mitään muuta mainittavaa kuin Viiriäinen joka lauleli usean päivän järven lähistöllä.  
Hauska havainto oli kun käytiin lasten kanssa Uudenmaan korkeimmalla paikalla Loukkumäessä Karkkilassa. Mäen alla hakkuu aukealla oli mustaleppälintu. tästä onnistuin jonkin dokumentinkin nappaamaan. 

Mustaleppälintu Karkkila

27.7. käytiin ihmettelemässä Vihdin Koivissillallla etukäteen mainostettua täydellistä  kuunpimennystä. Sumupilvi kuitenkin pilasi osittain parhaan hetken, mutta kyllä kuu tuli kuitenkin näkyviin "verisenä". Mäellä huhuili huuhkaja ja sarvipöllön poikaset kerjäsivät ruokaa.

Loppu kuusta ei mitään muuta mainittavaa. Siirrymme elokuun puolelle.

Kuukauden aloitin bongaamalla 1.8. Helsingissä jo jonkin aikaa viihtyneen metsähanhen. Tämä oli vielä rossicus alalajin edustaja. 

Metsähanhi, tai tundrametsähanhi Anser fabalis rossicus
Kotimatkalla kävin vielä kuuntelemassa Koivissillalla sarvipöllön kuukausipinnaksi.

3.-4.8. käytiin Jonnan kanssa Porissa mökkeilemässä. 4.8. aamulla kävin katsomassa lietteillä. Paras havainto oli karikukko josta sain kk-pinnan. Muuten oli kahlaajapuoli tavallinen. Pulmussirriä ei näkynyt. Porista jatkoimme Karvialle tutustumaan Jonnan sukulaisiin. 

26.8. kävin bongaamassa Kirkkonummella niittysuohaukan kk-pinnaksi.


Nuori 1kv niittysuohaukka kirkkonummi Saltfjärden



Mukava havainto oli vielä saman päivän iltana kun etsiskelin metsoa kk-pinnaksi Ikkalan lähistöllä, löysin sateen kasteleman viirupöllön. Olihan sekin kk-pinna ja kk-ässä.

Viirupöllö Lohja Ikkala

Loppukuu tuli retkeiltyä Vanjärvellä keräillen kotiseutupinnoja ja tehden töitä. Vanjärvelle oli jo tullut sinirintoja lapista. Muutenkin rantapusikoissa oli vielä kivasti kuhinaa. 
Niin hurahti kesä ja alkaa syksyn retkeilyt.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Keisarillinen kesäkuu



Ja niin vaihtui kevät kesäksi.  Heti kuun alussa 1.6. päätettiin mennä Mikan kanssa bongaamaan Ämmässuolta löytyneen punakottaraisen. Ensin näimme sen Espoon puolelta Kulmakorven mäeltä. Kävimme vielä bongaamassa sen Kirkkonummen pinnaksi Kauhalantien päästä. 

La 2.6. käytiin retkellä Riihimäen Sammalistonsuolla. Pikku-uikkua yritimme etsiä, mutta niin kuin monesti aikaisemminkin, eihän sitä löytynyt. Samalla piippasi Porista kovaa: siellä pyöri keisarikotka matalalla. Emme kuitenkaan lähteneet sen perään. Kovasti mietimme pitäisikö lähteä huomenna aamulla poriin. Olisi hienoa kuitata elis heti kun se nousisi ilmaan. 

Su 3.6. Päätimme kuitenkin jättää Porin väliin. Kotka oli kadonnut illalla kuin pieru saharaan eikä kukaan täältä lähtenyt ehtinyt eilen sitä bongaamaan. Sen sijaan menimme Maarin torniin petostaijille Itselleni ensimmäinen kerta tänä vuonna. 
Klo 12:12 Blokkasi Cederin Jani lännen suunnasta tulevan kotkalinnun suunnilleen sanoilla toi kannattaa katsoa tarkemmin. KEISARIKOTKA! Sieltä se Porin lintu valui hienosti ohitsemme plussan puolelta melko korkealla. Olipa pikkasen hieno sponde elis. HUH! Kyllä kannatti tulla Maariin.



Keisarikotka Espoo Laajalahti, Maari


Lähes koko kuukausi tuli aherrettua töissä joten bongaukset jäivät vähiin. Vanjärvellä oli nähty päivittäin 2 jalohaikaraa joista toinen oli siirtynyt Puttisaaren harmaahaikara koloniaan ilmeisesti hautomaan, koska lintu oli tiiviisti pesässä toista viikkoa. Mahtava juttu. Kautta aikain ensimmäinen jalohaikara pesintä Suomessa! Harmi vain että pesintä tuhoutui ilmeisesti Hiidenveden merikotkien käydessä liian usein vierailulla Vanjärvellä. Nämä merikotkat taisivat tyhjentää koko harmaahaikara kolnian poikasista eikä yhtään poikasta selvinnyt aikuiseksi.  
16.6. kuvasin alla olevan kuvan , missä vasemmalla näkyy pariskunta ja oikealla vieraileva yksilö. Tässä vaiheessa oli pesintä keskeytynyt, eikä jalluja nähty tämän päivän jäkeen enää Vanjärvellä. 



Jalohaikaroita 3kpl. Vas. pesinyt pariskunta.
23.6. käytiin bongaamassa Helsingin Vuosaaressa mielenkiintoinen havainto, etelänkiisla.
Tämä oli minulle Tringan elis. 
Loppu kuun oli paljon töissä ja retket suuntautuivat ainoastaan Vanjärvelle. 

ja heinäkuuhun.. 


keskiviikko 31. lokakuuta 2018



Vihdoin elis tälle vuodelle.




Tänä vuonna tuntui jälleen siltä, että kevät jäi kovin lyhyeksi kun kesää jo pukkasi päälle. Kuun vaihde tuli oltua todella kiinni töissä ja omalla Lerbackan työmaalla. Kerron tästä vielä joskus toiste.

La 5.5. käytiin jo perinteeksi muodostunut lintukilpailu "tornien taisto". Tänä vuonna olimme jälleen hyvin sijoittuneita 84 lajilla sija 61. Sama tulos kuin Alueemme toisella tornilla Vanjärven lintutornilla. Parhaina lajeina mainittakoon luhtakana ja muuttohaukka.

8.5. tuli käytyä illalla töiden jälkeen bongaamassa Tulipäähippiäinen Kirkkonummella. Tällä kertaa oli tyytyminen vain kuusikossa laulavaan koiraaseen. Kuvaa ei tullut.

Su 13.5. lähdimme Mikan kanssa Porkkalaan pampskatanille staijille jo aikaisin aamulla. Tarkoitus oli viettää siellä mukava lintupäivä seuraten kiihkeää muuttoa. Porkkalassa näimme mm. merikihuja, punakuireja ja lapasotkia kun piippari pilasi kaiken. Ropposen Hessu oli löytänyt Loviisan hamnskärilta valkosiipikiurun. Aluksi teimme päätöksen, että emme lähde. No Kautonen alkoi sitten pommittamaan, että taksivene on jo varattu ja meille on varattu 2 paikkaa. Perhana, eipä muuta kuin jalkaa toisen eteen ja kohti autoa. Hikeä pukkasi aivan norona pitkin selkää. Siitä sitten maastoauton keula kohti Kotkaa. Olimme hieman myöhässä, kun eihän tuo iso laite niin ripeä ole tuolla moottoritiellä ja tankkaamassakin oli pakko käydä. Onneksi olimme myöhässä vain n. 10 min. ja taksivenekin oli vielä meitä myöhäisemmässä. 

Tutulla porukalla lähdimme Kotkan Sapokasta liikkeelle hienolla Targa veneellä. Saareen jouduimme rantautumaan pienellä kumiveneellä. Komppaamaan lähdettiin yhtä aikaa ja pian lintu löytyikin ennalta neuvotusta kohdasta, muistomerkin vierestä. Kovin oli arka yksilö ja kuvaaminen kovassa helteessä lähes mahdotonta. Jonkin surkean dokkarin sain vain aikaiseksi. 
Elis tästä kuitenkin napsahti ja tulihan nähtyä hieno saari upeassa säässä. Tuuli oli 0m/s ja meri aivan rasvatyyni. 



Valkosiipikiuru Loviisa Hamnskär

Paluumatkalla koukkasimme vielä Aspskärin ruokki yhdyskunnan läheltä ja saimme kuitattua etelänkiislan vuodarilistalle. Olihan tuo myös kuukausipinna. Alla kuva jossa ruokkien seassa on kiisloja ja onpa siellä yksi ringvia tyyppinen etelänkiisla joita on Itämeren kiislakannasta vain n. 1%.


Ruokkeja ja etelänkiisloja Loviisa Aspskär


To 17.5. olikin sitten tarkoitus suunnata Viikoksi Virolahdelle katsomaan Arktikaa 30. kertaa!
Vuonna 1988 olin Virolahdella ensimmäistä kertaa 11 vuotiaana Retun kanssa. Kertaakaan ei ole jäänyt arktikaviikkoa väliin. Aluksi yövyimme teltassa Hurpussa, pian siirryimme telttamajoitukseen Siikasaareen ja jokusen vuoden telttailimme Lapurissa. Siikasaaren Annelin mökissä olemme olleet keväisin jo monta vuotta. Jotenkin oli taas yhtä nostalginen olo kun pääsi Siikasaareen meren ääreen. 

Tänäkin vuonna mökkeilimme Retun kanssa kahdestaan. Ajatus oli nauttia aamuisin ja iltaisin muutosta sekä koluta maastoautolla pieniä metsäteitä. Suunnitelmissa oli myös osallistua kolmatta kertaa järjestettävään arktika-ralliin Joukkueella Retu ja tavalliset. Sijoituimme hienosti toiseksi heti Aallon Jannen porukan jälkeen. Ihan ok tulos ilman mitään nuotteja tai valmistautumista.  Kisassa oli mukana 12 joukkuetta. Voittajat saivat kasaan 127 ljia, me löysimme lajeja 122. Joukkueemme ainut ässä oli rastaskerttunen.

Rastaskerttunen Virolahti Rännänen

Suunnitelmamme rennosta lintuviikosta meni nappiin , eikä mitään lomaa keskeyttävää bongausta tullut. Kovin havainto tältä reissulta oli Kurkelasta löytynyt pikkukotka joka viihtyi paikalla pari päivää. Tästä kuittasi moni kovemman luokan bongari itselleen eliksen, suuret onnittelut heille. Itselleni tämä oli jo tripla eli kolmas havainto Suomesta. 

Vaalean muodon pikkukotka, Virolahti Kurkela


Kyllä oli mukava Arktika reissu hyvien ystävien kanssa. Kiitos seurasta Retu ja Mika.


26.-27.5. Olin oppaana Tringan järjestämällä yölaulajartetkellä Vihdin Vanjärven alueella. Retkemme oli eritäin onnistunut ja kuulimme oikeastaan kaiken mitä toivoimmekin kuulevamme. Mm. luhtakerttunen, viitakerttunen, pensassirkkalintu, luhtakana, luhtahuitti, ruisrääkkä ja kehrääjä. Pikkubussi oli aivan täynnä ja kaikki olivat tyytyväisiä retkeen. Ensi keväänä uudestaan. Tervetuloa mukaan. 

28.5. kävimme kuuntelemassa Vihdin ensimmäistä ruokosirkkalintua Niemenkylän Heinälammella. Siellä oli äänessä myös luhtahuitti, luhtakana , kaulushaikara, rytikerttunen ja ruokokerttusia. Hienoja  havaintoja!

Tässä oli aina niin linturikas toukokuu joka toi paljon unohtumattomia elämyksiä ja yhden eliksen.

Seuraavaksi kesä.




tiistai 30. lokakuuta 2018



Huhtikuun kotiseuturetkeilyä.


Tänä keväänä tuli huhtikuussa käytyä vain yhdellä bongaus reissulla. Sekin aivan kuun lopussa. Muutoin keskityin oman tilani Lerbackan rakentamiseen ja lintujen seurantaan omalta pihalta. Staijilla tulikin oltua jonkin verran aina aamuisin. Tämä kuukausi onkin lähinnä perus muuttolintujen seurantaa ja kuviksi olen valinnut  parhaat lajit.

Kuukausi aloitettiin kuitenkin Mikan kanssa 1.4. Porkkalan pampskatanilla, eli kärjessä. Mitään ihmeellistä emme nähneet, mutta mukava aloitus kuulle kunnon staijilla. Parhaina lajeina uivelo ja pulmunen.

7.4. löytyi jo kohtalaisen massiivisesta anser-hanhi lössistä ensimmäiset lyhytnokat. Niitä pääsin näkemään myös omalta pihalta useamman kerran. 



Vas. lyhytnokkahanhi oik. tudrametsähanhi

14.4. löytyi vihdoin kotiseutulajiksi pikkujoutsen. 2 yksilöä viihtyi melko kauan joutsenten ja hanhien joukossa. Hanhia laskettiin kuun puolivälissä olevan jo noin 7000. 


pikkujoutsen hanhien seassa.

Mustavariksia näkyi kevään aikana jokunen myös kotiseudullani. Tämän kuvasin kuitenkin alueen ulkopuolelta.


Nuori mustavaris

14.4. kuulin ilokseni Vanjärven kartanon pihalta laulavan käenpiian. Melko aikainen havainto lajista. 
16.4. löysin pihaltani aikuisen koiras sepelrastaan. Mukava kotiseutupinna. 19.4. löytyi liejukana vanjärven pohjoisrannasta pöllöretkellä . Saattoi jäädä pesimään järvelle. muita yön lajeja olivat sarvipöllö, huuhkaja ja lehtopöllö. Seuraava mukava havainto oli 26.4.kun kahlaajaporukassa pohjoisrannan lietteillä ruokaili mustapyrstökuiri. Muuttohaukka nähtiin 29.4. 

30.4. tehtiin Mikan kanssa tämän kuun ainoa bongausreissu. Helsingistä löytyi Tähtitorninmäeltä aikaisia hyönteissyöjiä. Ruokokerttunen ja satakieli olivat minulle kk-pinnoja. Mäellä olivat ihmiset vappu tunnelmissa, kun minä konttaan pusikoiden juurella kameran kanssa. 




Ruokokerttunen
                                     

Satakieli.
Vanhankaupungin lahdella oli myös ollut äänessä ruokosirkkalintu ja mekin onnistuimme sen kuulemaan. kk- pinna. Kasvitieteellisessä oli vielä rytikerttunen kk-pinnaksi. 
Pikkurari oli kuitenkin Helsingin Pajamäessä viihtynyt koiras sepelsieppo. Kameramiehet jahtasivat tätä lintua kovasti, itse en kauaa jaksanut, joten sain vain tällaisen dokkari räpsyn:



Sepelsieppo koiras.

Seuraavaksi kurkistamme toukokuun retkeilyyn.


Ja niin koitti kevät.


Heipä hei pitkästä aikaa. Jos luulitte että olen lopettanut blogin kirjoittamisen, niin väärässä olitte. Joskus vain tuntuu että elämä on liian kiireistä ja voimia kuvien läpi käymiseen ei vain tunnu löytyvän. No nyt kun illat ovat alkaneet pimentyä, on ollut enemmän aikaa käydä kuvattuja kuvia läpi. Palaamme talviseen maaliskuuhun. 

Jänkäkurppia on tullut nähtyä ja kuvattua vaikka kuinka paljon, silti niitä on aina mukava lähteä etsimään. Ehkä niissä kiinnostaa niiden uskomaton sitkeys ja kestävyys. Onhan tuo kaikkein karaistunenin kahlaajalajimme. No niin tuli tänäkin vuonna etsittyä noita pikku sissejä ja kyllähän niitä löytyi tutuilta sulaojilta. Tässä yksi maaliskuun alusta:


Jänkäkurppa 

11.3. tuli lähdettyä kevään ensimmäiselle bongaus retkelle kun Riihimäeltä tuli tieto, että nokivaris oli taas löytynyt jäteveden puhdistamon lähipiiristä. Pitihän tästä hakea Mikalle nojatuoli- elämänpinna. Saattaahan olla että tästä vielä joskus saa  Suomessa eliksen.  

Nokivaris

Maaliskuun loppupuolella sain kuulla että Itä-Helsingissä on viihtynyt kuningaskalastaja melko pienessä sulaojassa. Koska kyseessä oli minulle kuukausi-pinna päätin lähteä sitä etsimään. Oja olikin melko pitkä eikä lintua löytynyt kovin helposti. Lopulta onnisti kun olin kompannut ojan päästä päähän. Lintu oli melko arka eikä halunnut päästää kuvaajia lähelle , joten oli tyytyminen hieman kauempaa otettuun kuvaan:

Kuningaskalastaja

Toinen kuvauskohde oli Helsingin Talinrannassa ruokinnalla viihtynyt sepelrastas. Jälleen kuukausipinna , joten olihan sitäkin mentävä katsomaan. Itse kävin paikalla 21.3. Lintu oli mukavan kuvaajaystävällinen:

Sepelrastas Naaraspukuinen yksilö


Muuten maaliskuu tuli retkeiltyä lähinnä Omalla kotiseutualueella Vihdin Vanjärvellä. Pihalta käsin oli mukavaa seurata kevään etenemistä. Mm. 23.3. tein pöllöjen kuuntelu retken polkupyörällä ja kuulin lehtopöllön ja huuhkajan. 25.3. oli ensimmäiset töyhtöhyypät, kiurut, uuttukyyhkyt ja mustavaris pellolla, pulmusen sain 30.3. 

Seuraavaksi huhtikuun kimppuun.