Salosta Heinävedelle

Juuri kun on lapin matkasta toipunut vetää veri jälleen ulkoiluttamaan kameraa. Kun on puhuttu leudosta talvesta ja nyt jo helmikuussa kevään alkamisesta tietää se mukavia helmikuunpinnoja lisää. Salosta löytyi pari päivää sitten aikainen keltahemppo joten sinne ajelin ke 25.2. aamusta. Lintu löytyi melko pian pienen komppauksen jälkeen ruokailemassa koivun siemeniä. Tässä pari otosta:

Keltahemppo koiras

Keltahemppopaikalla kännykkä pirahti Hangosta. Sieltä oli löytynyt aikaiset ristisorsat , joten matkamme jatkui sinne. Tässä vaiheessa hyppäsin Virtasen Iston kyytiin Harrin Paavon ja Iston seuraksi. Linnut löytyivät helposti , kun Tittosen Jouni piti ne hienosti hallussa. Jäimme itse pitämään niitä hallussa seuraaville kuukausipinnahirmuille. Taas sai kätellä iloista porukkaa. 

Hangosta suuntasin yksinäni vielä Lohjalle tarjoamaan pähkinähakeille murkinaa, mutta olivat ilmeisesti jo syöneet kun ei ruoka kelvannut. No muutama tuli kuitenkin lähipuihin katsomaan.

Pähkinähakki 

Tästä kotiin valmistautumaan henkisesti seuraavan päivän koitokseen.

To 26.2. olikin sitten aikainen herätys 3:00. Aamiaisen jälkeen ajo Humppilaan jossa siirtyminen jälleen Iston ja Paavon seuraksi Iston autoon. Suuntamme kohti Itäsuomea. Ennen ajoamme Heinävedelle kävimme hakemassa Paavolle mukavan kuukausipinnan Muuramesta. Laulurastas oli tutulla ruokinnalla paikalla ja näin sekin laji siirtyi kuukausi ässien joukkoon. 

Heinävedelle saavuttiin puolenpäivän kieppeissä ja ei kun komeaa jääkuikkaa kuvaamaan. Eipä lintu ollut helppo kuvattava vaan pysyi visusti mahdollisimman kaukana meistä ja pilvisestä säästä johtuen valot olivat hieman himmeällä. Kuitenkin jokunen dokumenttikuva jäi muistoksi.

Jääkuikka 2kv

Harvoin pääsee jääkuikkaa kuvaamaan näinkään läheltä. Siksi tämäkin ajaminen oli vaivan arvoista. 

Illaksi kotiin ja taas odottelemaan seuraavia nuotteja minne matkni viekään...

Lappiin valkopäätiaista bongaamaan.

Viime viikonloppuna  20.- 23. 2. saimme päähämme ajatuksen lähteä lappiin hoitamaan elikseksi siellä jo koko talven viihtynyttä valkopäätiaista. Lopullinen porukkamme oli itseni lisäksi Teivosen Mika ja Virtasen Isto. Lähö oli pe heti töiden jälkeen. Ensin jätimme Mikan auton Huittisiin josta jatkoimme Iston autolla Kaustisille. Sieltä saimme allemme matkailuauton jolla matkamme jatkui aina Kolariin , Kurtakkoon saakka. Perillä olimme sopivasti aamun alkaessa valjeta hieman ennen kahdeksaa. Lintu tuli välittömästi ruokinnalle ja kättelimme eliksen kunniaksi. Tässä muutama otos:

Valkopäätiainen

Tässä kuvassa näkyy puhtaan valkea päälaki

Tässä kuvassa siivellä paljon valkoista

Ja tässä pyrstön valkoiset reunat

Seuraavaksi päätimme lähteä hakemaan muita lapin lajeja. Lähettyvillä on hyvä ruokinta jossa on nähty päivittäin kuukkeleita ja lapintiaisia. Molemmat lajit tulivat ruokinnalle pienen odottelun jälkeen. tässä:

Kuukkeli

Lapintiainen

Näiden jälkeen lähdimme vielä etsimään riekkoa muutamasta paikasta, mutta eipä löytynyt kuin jälkiä. Illalla kävimme pizzalla ja Äkäslompolossa hotellin saunassa ja siitä TODELLA väsyneenä nukkumaan. 

Su 22.2. oli missiomme etsiä valkoiset kanalinnut. Aamulla lähdimme etsimään kiirunaa Ylläkseltä. Ylläksen viereisen tunturin Kellostapulin rinteillä oli aiemmin nähty niitä, joten laitoimme lumikengät jalkaan ja rinnettä ylös. 

Lunta oli melko paljon ja se pakotti meidät kulkemaan  tunturiin polkua pitkin. Ylempänä hanki oli kantavampaa ja pystyimme komppaamaan muitakin alueita kuin polkuja. Pian Mikan vierestä lähti lentoon kaunis naaras kiiruna. Se antoi ihailla itseään melko lyhyen matkan päästä. Kättelyt hyvästä Helmikuunpinnasta. Hieman alempaa tunturikoivu vyöhykkeeltä yritimme vielä etsiä riekkoa, mutta turhaan. Taas vain jälkiä. Uuvuttavan n. 5 tunnin patikoimisen jälkeen pääsimme takaisin autolle. Kävimme vielä katsomassa valkopäätiaista ja melko pian Kurtakon jälkeen meni automme edestä yksinäinen riekko. Melko paljon helpompi laji löytää kuin kiiruna. 

Siitä suuntasimme automme keulan kohti etelää. Päätöksemme oli yöpyä viimeinen yö Hailuodossa , mutta emme ihan ehtineet viimeiseen lauttaan joten laitoimme auton parkkiin lossirantaan. 

Ma aamuna 23.2. oli herätys 6:15 ja siirtyminen 6:30 lautalla hailuotoon. Paikanpäällä Marjaniemessä olimme jälleen hyvissä ajoin, mutta tavoitelaji ei tullut heti ruokinnalle. Sitäkin jouduimme odottelemaan toista tuntia, kunnes vihdoin tuli kähmyilemään ruokinnan vieressä olevan laiturin viereen. Valoa oli taas vähän , lintu laiturin varjossa ja etäisyys lintuun melko pitkä. dokumenttikuva silti tuli.

Mustakurkkurautiainen (vas.)

Hailuodosta siirryimme katsomaan Ouluun pikku-uikkua, liejukanaa, taviokuurnia ja mustavarista. Kaikki onnistui hyvin ja totesimme retkemme päättyneeksi. Ajelimme Kaustisille palauttamaan matkailuauton 18:15. Kiitos vielä Timmerbackan perheelle auton lainaamisesta. Huittisissa olimme 23:00 ja kotona 01:30. 

Onneksi seuraavana päivänä sai herätä aikaisin normi arkirutiineihin. 

Seuraavaa bongoa odotellessa... 

Helmikuista sorsastusta

Tavallista leudompi talvi saa aikaan sen, että moni lintu jää yrittämään talvehtimista Suomessa. Tämäkin helmikuu on ollut jälleen osoitus siitä. Ympäri Suomea on saanut juosta, jotta saisi kasaan kivoja helmikuun pinnoja. Itselläni on helmikuun pinnalista saanut 24 uutta lajia. Katselin pinnarista että 23.2. mennessä om suomesta löytynyt jo 160 lintulajia. Mielestäni se on paljon tähän aikaan vuodesta. Tässä pieni kokoelma helmikuussa bongatuista sorsalinnuista.

Tavi koiras

Helsingin alueella on viihtynyt ainakin kolme Tavia. Tämä löytyi Viikistä

Haapana naaras

Haapana koiras

Helsingin Töölönlahdella on viihtynyt sorsien seurassa Haapana pariskunta.

Sinisorsa koiras

Sinisorsa naaras

Mukaan mahtuu myös hauskan värisiä sinisorsia. Naaras on aivan sen näköinen kun sillä olisi lirahtanut geeneihin jotain muutakin sorsalajia. Se oli myös hieman pienempi kuin muut.

Lapasorsa koiras

Lopuksi vielä Heinolan yrmeä Lapasorsa joka on helmikuussa todellinen harvinaisuus. Tästä lajista saa nyt moni ns. kuukausi ässän eli on havainnut Suomessa jonkin lajin jokaisen kuukauden aikana.

Matka jatkuu..

Kuninkaallista, turkkilaista ym.

Koska lintumaailmassa on tällä hetkellä kohtalaisen hiljaista, ajattelin käydä läpi hieman tämän kuukauden aikaisempia kuvia. Aloitetaan Salosta , missä viihtyy melkoisen hieno tokka Turkinkyyhkyjä. Tänä vuonna täytyy yrittää hakea nämä kuukaudenpinnoissa vuosiässäksi jos vain suinkin mahdollista. 

Turkinkyyhky on jotenkin kaunis lintu

Salon Halikonlahdella oli myös Sarvipöllö

Seuraavana on kuva reissultamme myrskyiseltä länsisuomen kierrokselta. Rihtniemen lintulavalla yritimme etsiä siellä edellisenä päivänä näkynyttä pikku-uikkua. Mahdollisuutemme oli aika huonot koska tuuli oli melko rajua. 28 m/s jatkuvaa ja puuskissa 34 m/s pohjoisesta. Huh! ei meinannut pystyssä pysyä.. no sieltä suuntasimme Raumalle katsomaan siellä viihtynyttä kuningaskalastajaa.

Kuningaskalastaja. Paikalle oli viritetty naru ettei kuvaajat lähesty lintua liikaa. Kuvan joutuu räiskäisemään tuskaisen kaukaa. Eikä valaistus antanut mitään mahdollisuuksia. No tässä tapauksessa pakko riittää ns. dokkarikuva.

Viimeisenä kuva Haminan / Kotkan reissultamme. Ajelimme aamusta etsimään sieltä löytynyttä mustakaula-/punakaularastasta. Ajatus oli hoitaa se nopeasti ja sitten siirtyä seuraavaan kohteeseen. Eipä löytynyt nopeasti, vaan paikalla meni yli 3 tuntia. No löytyi silti.

Musta- tai punakaularastas tai vähän kumpaakin Hamina. On tämä joskus hankalaa. Rariteettikomitea saa luvan päättää tai olla päättämättä mikä tämä on. Tällä hetkellä on kuitenkin työnimellä mustakaularastas. Lintu oli taas harmittavan kaukana hyvän kuvan saamiseksi.

 Haminasta siirryimme Kotkaan katsomaan viitatiaista. Vaatimattoman 4 tunnin odottelun jälkeen lintu tuli ruokinnalle. Plakkariin mukavat Kylyn pinnat. Eipä enää jäänyt aikaa muuhun vaan kotia kohti.  

Maskussa Arokiuru

Tänään 12.2. teimme Mikan kanssa pienen kierroksen kun aamulla lähdimme kohti Tamperetta etsimään jalohaikaraa helmikuun pinnaksi. Haikara löytyi tutulta paikalta Viinikan ojasta, vielä nukkumassa kun aamu oli vasta alkanut valjeta. Tampereelta suuntasimme kiertoteiden kautta Turun suuntaan josta oli toissapäivänä määritetty arokiuru. Muutaman käpyilyn jälkeen (mustaleppälintu, pikku-uikku ja peltopyy) savvuimme Maskuun. Lintu oli edelleen paikalla ja onneksemme pyrähti hetkeksi kohtalaisen lähelle jotta sain dokumenttikuvan linnusta. Tässä päivän paras:

Arokiuru Tly Masku