Timalien perässä.

Tänään 17.1. halusin käyttää kauniin ja hieman lauhtuneen ilman hyödyksi ja mennä kuvaamaan viiksekkäitä. Koska entuudestaan tiesin Espoon Kaitalahden olevan hyvä paikka , suuntasin sinne. Paikalla olikin jo joukko kuvaajia joista pari tuttuakin. Heinosen Tuomas testaili kuinka monta kuvaa saa otettua yhdellä 7D mk2 vakio akulla. Taisi lopputulos olla lähes 4000. Fagerin Micha oli myös paikalla. Kyllä siinä oli kameran surinaa. Itsekin otin vajaa 600 kuvaa, muistikortin täyteen. Timaleita oli n. 14 linnun parvi jossa puolet koiraita ja puolet naaraita. Kaislikkoon tipahti myös 15 pajusirkun parvi kuvattavaksi. Tässä jokunen otos:

viiksitimali koiras

viiksitimali naaras

koiras

koiras

naaras

Myös pajusirkut olivat alun arkailun jälkeen kuvattavissa:

Pajusirkku 

Kotimatkalla ajellessani Mika soiti , että Vanjärvellä on metso. Sinne pian ja äkkiä muutama huono timalikuva roskiin kamerasta ja hieman tilaa metsolle. Se kökötti männyt latvuksien suojassa, joten kummoista kuvaa ei siitä tullut..

Metso koiras. 

taas matka jatkuu..

Katse kuvaajassa.

Viimeaikaisen  retkeilyn kuvia selatessani sain idean laittaa kuvia kun lintu katsoo suoraan kohti kuvaajaa. En tiedä miten näihin kuviin yleensä suhtaudutaan, mutta mielestäni tämä tuntui hauskalta idealata. 

Aloitan valkoselkätikalla jota kuvasin Karjaalla. tästä kuvasta sain tämän idean. Yritykseni oli etsiä pohjantikkaa joulukuunpinnaksi, mutta Karjaan asemalla käydessäni oli paikalla "vain" naaras valkoselkätikka. Tässä tuijotamme toisiamme kilpaa.

Valkoselkätikka joulukuussa Karjaalla

Seuraavana on kuva jonka kuvasin retkellä Helsingin VKL:n alueella. Tämä pöllö oli juuri nauttinut lounaan nokan väristä päätellen. Varpuspöllöt usein tuijottavat kuvaajaa välittämättä siitä pätkääkään. Niin kävi tässäkin.

Varpuspöllö Hki VKL.

Seuraava kuva on Karkkilasta. Joulukuun lopussa härkälintu viihtyi pari päivää Karjaanjoen suulla. Tässä lintu ihmettelee tötteröintiäni rannalla. 

Härkälintu Karkkila

Seuraava kuva on retkipäivältämme Hangosta. Kävimme katsomassa Tammisaaressa olleita punasotkia tammikuun kk-pinnaksi ja samalla päätimme käydä myös Hangossa. Hangon satamassa oli pikku-uikku edelleen paikalla ja nämä pulmuset piipersivät Vedalla.

Pulmunen Hanko Vedagrundet

Sitten hyppäämme Kouvolaan mistä kävin hakemassa kylynpinnaksi tunturikiurun .Tässä lintu taas ihmettelee kameran raksutusta.

Tunturikiuru Kouvola Värälä

Viimeinen kuva tällä erää on mustapääkertusta jota kävimme ihmettelemässä Lauttasaaressa . Istolta puuttui laji ainakin tammipinnoista ja taisi puuttua myös talvipinnoista. Lintu oli jo jotenkin rähjäisen näköinen. Liekö kovat pakkaset tehneet työtään kun ei tästä linnusta ole ollut havaintoa tämän 6.1. jälkeen. Tuijotus jopa hypnoottinen. 

Mustapääkerttu koiras Hki Lauttasaari

Nyt on taas käyty läpi kaikki kuvat ja muistikortit ovat tyhjät. Ehkä vielä jotain ennen kuvausreissua Fuerteventuralle , jonne matka on varattu 1.-8.2.. 

Kylynpinnat kiikarissa

2.1. Päätimme lähteä Kouvolan suuntaan koska siellä on aina välillä nähty suopöllö. Samalla oli ajatus napsia plakkariin muutama Kymenlaakson lintutieteellisen yhdistyksen pinna eli kylynpinna. Puutelistalla oli suopöllön lisäksi mm. koskikara ja  tunturikiuru  jotka löytyi mukavasti kuvattavaksi.

koskikara Kouvola Myllynkoski. 

Tunturikiuru oli edelleen paikalla Värälän pelloilla.

Tunturikiuru Kouvola Värälä

 Sitten kuulimme että Jokelassa lentelee kuningaskalastaja joka olisi myös kylynpinna. Sen perään vauhdilla, mutta myöhästyimme linnusta alle puoli minuuttia. Ei löytynyt vaikka kuinka yritimme. Paikalta löysimme kuitenkin pikku-uikun josta napsahti myös kylynpinna. 

Pikku-uikku Kouvola Jokela

Päivällä kävimme vielä ohimennen katsomassa turkinkyyhkyjä.

Turkinkyyhky Kouvola Sarkola

Illalla sitten etsimään suopöllöä, mutta vaikka kuinka etsimme , ei lintu tullut näkyviin. Kotia kohden ja tyytyväisenä kun listoille tuli kuitenkin 3 kylynpinnaa. 

Vuosi käyntiin

Tänä vuonna ei ole tarkoitus kerätä vuodareita, mutta varmasti muut listat pitävät liikenteessä. Siksi Mikan kanssa aloitettiin vuosi ekaekaa -pinnojen keruulla 1.1.2016. Koska Tuusulan hernekertusta ei ole kuulunut mitään pariin päivään päätimme aloittaa päivän Talista Helsingistä. Paikalla oli edelleen liejukana tämä myös tammipinna.

Liejukana Helsinki

 Sieltä siirryimme pikaisesti Fastholmaan. Valkopäätiainen tuli näytille melkein heti. Taas tammipinna. Paikalta löytyi myös varpuspöllö, tikli ja valkoselkätikka. Sieltä menimme VKL:n Pornaistenniemeen etsimään siellä kärvistellyttä västäräkkiä. Pienen etsimisen jälkeen löytyi kun saimme hieman apuja. Tästä napsahti myös tammipinna ja vuosiässä! Lintu pystyy lentämään pieniä matkoja mutta on selkeästi siipivikainen. Vasen siipi roikkuu.

Västäräkki VKL pornaistenniemi

Sieltä siirryimme kohti Arabianrantaa, mutta matkan varrelta etsin koskikaran pinnalistalle.

Koskikara Vanhankaupunginkoski

Sitten etsimään Arabianrannan urpiaisparvi. Melko pian löytyi parvi ja parvesta ainakin yksi tundraurpiainen. Sieltä Vallilan tavit ja Töölönlahden haapana ja valkoposkihanhi joka oli myös tammipinna. Siitä päätimme mennä vielä takaisin Fastholmaan koska siellä oli nähty tiltaltti. Sekin lötyi melko pian ja tammipinna tuli siitäkin. Seuraavaksi päätimme lähteä seuraavan kohteen perään. Se oli jänkäkurppa joka on viihtynyt eräässä sulaojassa pääkaupunkiseudulla. Löytyi kohtalaisen pian. Itselleni se ei ollut mikään pinna, mutta Mikalle oli. 

Jänkäkurppa 

Siitä ajoimme hyvän tovin kehä3:lle ja siitä Träskendan puistoon. Ei löytynyt nakkeleita eikä lehtopöllöä. Valot alkoivat hiipumaan kun kuulimme että Petikossa on pohjantikka paikalla. Nopeasti sinne. Tikkaa ei olisi löytynyt ilman kanssabongareiden apua, mutta hyvällä ohjeistuksella kaikki hoituu. Lintu vielä illan hämärässä plakkariin ja ihan hyvillä mielin kohti kotia. 

Kivoja ekaekaa pinnoja. Tammikuussa täytyy hoitaa vielä jokunen tammipinna listoille.

Summa summarum 2015

Moni on jo ehtinyt summaamaan vuoden 2015 , mutta itse ehdin sen tekemään vasta nyt. Vuodenpinnoja oli listaamassa pinnarissa hienot 226 henkilöä. Niistä 9 ylitti 300 vuodenpinnan rajan joka on monien bongareiden "ainakin kerran elämässä" -tavoite. Itse sain kasaan 303 lajia joka oikeutti sijaan 7. Voittaja Joni Kautonen sai kasaan hienot 313 lajia. 

Vuosi on todella pitkä ja raskas pinnojen keruuaika ja itsekin maksoin siitä karvaan hinnan, mutta toivottavasti aika kuultaa muistot. Kärkijoukoista jouduttiin erottamaan yksi huonon käyttäytymisen johdosta ja yksi siirtyi muille maille bongaamaan äkillisen poismenon johdosta. On tämä raskasta.

Ajokilometrejä en edes laskenut koska onneksi monesti mentiin kimppakyydeillä. Suuri kiitos Mikalle, Istolle ja Jonille joille kertyi myös sievoinen summa kilometrejä. Arviolta kuitenkin omalla autolla lintujen perässä 30 000 - 40 000 km. Kautonen taisi huitaista yli 100 000 km. 

isovesipääsky Inkoo

Taksivenettä käytin 4 kertaa joiden avulla hoitui isovesipääsky Inkoosta, ruskouunilintu Jurmosta ja mongoliankirvinen Säpistä ja yksi oli hylsyreissu. 

Arokiuru Masku

Elämänpinnoja eli eliksiä tuli 11 kpl : arokiuru Maskusta, valkopäätiainen Kolarista, punapäänarsku Muuramesta, silkkihaikara Paimiosta, nummikirvinen Raaseporista, sinisiipitavi Porvoosta, idänkäki Sotkamosta, amerikanhaapana Raahesta, Tunturihaukka Lapista, harmaasirkku Hyvinkäältä ja mongoliankirvinen Luvialta.

Viimeinen vuodenpinna oli Helsingistä 5.12. löytynyt hippiäisuunilintu. 300 katkaisulaji oli myös Helsingistä 24.10. löytynyt kashmirinuunilintu.

kashmirinuunilintu Helsinki

Joitakin helppoja ja osittain hölmöjä puutteita olivat: 

-tulipäähippiäinen jonka käpyilin olemalla silloin Utössä enkä ajatellut kerääväni vuodareita tänä vuonna, 

-tunturipöllö jota en mennyt katsomaan alkuvuodesta osittain samasta syystä kuin em. ja  kun ajattelin että löytyy vielä loppuvuodesta, mutta eipä enään löytynyt, 

-pikkukiljukotka jonka perässä mentiin Kouvolassa syksyllä useita kertoja ja keväällä en vain sattunut olemaan staijilla oikeaan aikaan oikeassa paikassa, 

-mustapääsirkku jota menimme katsomaan yhden päivän liian myöhään Kuusamoon, 

-rantakurvi joka oli Porista häipynyt hieman ennen saapumistamme sinne ja Oulusta ei sitä tänäkään vuonna löytynyt, 

-ruostesorsaan en vain ehtinyt, 

-pikkutrappia en edes yrittänyt Rovaniemeltä, 

-leveäpystökihu missattiin staijilla Virolahdella, 

-turturikyyhkyä en ehtinyt ajoissa ja toinen oli poistunut paikalta kun sitä yritettiin,

-lyhytvarvaskiuruun en ehtinyt, 

-punakottaraiseen en ehtinyt eikä nuoria lintuja jostain syystä tullut syksyllä Suomeen. 

-neitokurki jota kävimme Iston kanssa etsimässä, mutta emme löytäneet. Tähän on pakko mainita se että samaan aikaan kun tätä lintua etsimme Pyhäjoella oli sitä kuvaamassa pari bongariliiton jäsentä, mutta he eivät päivittäneet tietoa linnun paikasta ilmeisesti siksi että saivat kuvata sitä rauhassa. arvaa vaan kyrpikö...!

Eli 12 lisälajiin olisi vielä ollut teoreettinen mahdollisuus. Lisäksi Suomessa nähtiin vielä muutama kova laji joita ei koskaan ilmoitettu bongareille mm. etelänsatakieli ja karimetso jotka olisivat olleet helposti hoidettavissa. 

tunturihaukka Lappi

Paljon oli vuoden aikana iloja ja suruja. Uusia ystäviä löytyi jälleen ja vanhat kulkivat rinnalla. Hienoimmat hetket olivat lapissa kun Teivosen Mikan, Virtasen Iston ja Harrin Paavon kanssa löysimme elämänpinnoihini tunturihaukan. Toinen mieleen jäänyt reissu oli kun Kautosen Jonin ja Ohtosen Mikan kanssa löysimme arokotkan Kirkkonummen saaristosta, kävi mieletön tuuri.

Arokotka Kirkkonummi

Vuonna 2016 on ajatus keskittyä enemmä lintujen kuvaamiseen kuin bongaamiseen. Tietysti eliksiin mennään ja ehkä jokunen kk-pinna tulee haettua.

Kiitos vielä kuluneesta vuodesta kaikille mukaville bongariveljille ja -siskoille. Moni oli tsemppaamassa ja tukemassa ja myös kyytiä tarjoamassa. Matka jatkuu...