Pientä rarikimaraa 

Suuri ongelma blogin päivityksessä on ollut se kun vaihdoin tietokoneen merkkiä ikkunasta omenaan. Meni aikansa ennen kun opin käyttämään uutta masinaa. Nyt alkaa uusi laite olemaan jollakin tavalla hyppysissä ja kuvien käsittely alkaa onnistumaan. 

Toukokuun loppupuolella saatiin arktika juuri ja juuri loppumaan kun päätettiin lähteä Iston kanssa kuvaamaan muutama pikkukiva laji. Kelit Virolahdella eivät näyttäneet kovin hyvältä joten päätimme lähteä kohti kotia la 21.5. 

Kotimatkamme aloitimme Kattilaisen pelloilta , missä oli nähty naaras punajalkahaukka. Kun pääsimme paikalle, oli tilanne kaikkea muuta kuin hallussa. Lintu oli nähty lentävän jonnekin pohjoisen suuntaan. No jonkin ajan kuluttua haukka palasi löytöpaikalle ja olikin siinä pitkän aikaa. Etäisyyttä vain liikaa hyvään kuvaan, mutta dokkari tietenkin.

Punajalkahaukka naaras

Matkamme jatkui kohti länttä. Pukkilasta Kanteleenjärven läheisyydestä päätimme käydä kuvaamassa vielä koiraspuolisen linnun. Taas sama juttu, etäisyys haukkaan toivoton.. no taas dokkari.

Punajalkahaukka koiras

Tästä siirryimme Orimattilan Luhtikylään kuvaamaan siellä viihtynyttä rantakurvia. Lintu löytyi heti ja tuli vielä kohtalaisen lähelle kuvattavaksi.

Rantakurvi 

Rantakurvin kuvattuamme menimme vielä illalla Helsingin Malmille jos vaikka saisi kuvan siellä laulaneesta etelänsatakielestä. Lintu aloitti laulunsa hienosti, mutta ei vain koskaan tullut lähellekään aitaa että olisi nähnyt edes vilausta. Jonkin aikaa odotettuamme luovutimme. Kello oli jo lähellä puoltayötä joten päätimme lähteä kotiin.

Kotimatkalla tuli kuitenkin mieleen , että jos vielä koukattaisiin Porin kautta kuvaamassa Leveäkarilla laulanut kenttäkerttunen. No ei muuta kun kohti Poria. Forssan paikkeilla nukuttiin muutaman tunnin unet autoissa ja matkaa jatkettiin niin että oltiin Leveäkarilla aamu 7 kieppeillä.

Reipasta askellusta rantaan ja oikealle kaislikon reunaan. Paikalla oli jo mm. Kemppainen odottamassa. Lintu oli laulanut välillä pätkiä , mutta ei ollut vielä tullut kuvattavaksi. Pian se lauloikin taas muutaman minuutin säkeet ja pian nousi aamuaurinkoon näkyviin. 

Jälleen etäisyys lintuun oli liikaa hyviin kuviin, mutta kaikki millit kehiin..

Kenttäkerttunen

Olihan vuorokausi noin lintumielessä ja muutama kiva kuvapinnakin tuli. Kotimatka olikin melko raskas. Välillä otin reilun tunnin tirsat kunnes jatkoin matkaa kotiin. 

24.5. Tuli tieto että Maalahdella on seikkaillut neitokurki. Itseäni laji jäi viime vuonna kismittämään kun hylsyilin sen Pyhäjoella lahjakkaasti. Kiireiden takia en päässyt heti lähtemään, mutta to 26.5. pääsin liikkeelle. Tuntia ennen perillepääsyä tuli tieto että lintu oli edelleen paikalla. Kun pääsin paikanpäälle lensi lintu minua vastaan kohti pohjoista. Nopeasti viesti tiedotukseen ja lintua etsimään. ELIS! Silti kuvapinnakin olisi mukava. 

Kolusin kaikki Maalahden pellot, mutta en enään löytänyt lintua. Maastokartta esille ja katsoin että minne se on voinut lentää jos kohti pohjoista menisi. Viiden kilometrin päässä Vaasan puolella näytti olevan iso Söderfjärden peltoaukea. Siellä sen on pakko olla. kolusin peltoa ja kurkia satamäärin läpi, mutta ei oikeaa kurkea. 

Olin jo lähdössä kotiin , kun ajoin pellon halki pohjoispuolelta kohti etelää ja katsoin viimeiset kurjet ja viimeisen kolkan pellosta. Siellä se yksinään penkoi pellon ruohomättäistä itselleen ruokaa. Äkkiä taas tiedotukseen tieto linnun paikasta ja kuvat plakkariin. Kello oli jo paljon ja oli pakko lähteä kohti kotia. Jälkeenpäin sain kuulla että joku Audimies oli käynyt kuvaamassa linnun lentoon pellolta, eikä sitä sen jälkeen enään kukaan löytänyt. Ikävästi toimittu! Pelto oli vielä juuri kylvetty.. 

Neitokurki Vaasa

Sellainen oli se toukokuun loppu. Kesäkuu tuo varmasti uusia seikkailuja eteeni.. niistä sitten seuraavaksi =)