Mukava lintuilu viikonloppu

Lähes mustakaularastas

Monesti bongaillessa törmää huonoon onneen. Menet etsimään lintuja joiden pitäisi olla paikalla, mutta tulet kotiin luu kädessä. Tänä viikonloppuna ei käynyt näin, vaan kaikki onnistui kuin rasvattu. Aina välillä kun harrastus vastustaa, pitäisi muistella näitä viikonloppuja. No mistä iloitsen?

La 3.12. lähdin yksin liikenteeseen. tavoitteena pari kk-pinnaa. Aloitin ensimmäisestä eli kuikka Espoossa. Ajoin Suvisaariston päähän ja etsiskelin lintua rauhallisesti. Eipä löytynyt. Tässä ajattelin että eipä taas onnistu. Katsoin merelle vielä kahdesta paikasta, mutta ei kuikkaa.  5/1 uivelon parvi sai kuitenkin hyvälle tuulelle. Ehkä sen kuikan vielä saan.. 

Seuraavaksi kävin katsomassa järripeippoa Soukassa. Lintu löytyi heti. Siitä sain (huvittavaa) joulukuunpinnan ja kk-ässän.

Sitten Lähdin etsimää luhtakanaa Helsingin puolelta. Sekin löytyi heti ja sain siitä muutaman kuvan räpsäistyä ennen kuin se taa katosi. Kk-pinna napsahti. Ja jo nyt tiedoksi, olen luvannut olla kertomatta linnun paikkaa jotta sen elinpaikka ei häiriinny näin talvella. 

Luhtakana Helsinki

Samalla kun odottelin että lintu tulisi vielä paremmin kuvattavaksi, piippasi Helsingin Lauttasaaresta mustakaularastas. Sinne siis. Lintu oli mukavasti paikalla ja olihan siellä jo monta tuttua lintumiestä hymyssä suin. Lintu ruokaili koristeomenapuussa mustarastaiden kanssa. Rauhaa se ei saanut, sillä noin puolen tunnin aikana teki varpushaukka kolme saalistusyritystä tuohon puuhun. Viimeisellä tämä lintu lensi jonnekin , eikä sitä enään sen jälkeen löydetty.

nuori mustakaularastas koiras jossa risteymän piirteitä

Mustakaularastaalla pitäisi olla selvästi harmaampi selkäpuolen sävy, ei saisi olla valkoista siipipaneelia eikä oranssia sävyä pyrstössä. Myös vatsan ja kupeiden kuviointi tuo mieleen ruosterastaan. Todennäköisesti tämä on ruosterastaan ja mustakaularastaan risteymä, mutta viisaammat päättäköön siitä.

Vielä illan valoissa kävin katsomassa vinkistä sitä kuikkaa Haukilahden rannasta ja sieltähän se löytyi. Päivän kolmas kk pinna ja sitten kotiin saunomaan.

Su 4.12. aamu alkoi kovassa päänsäryssä , niin voimakas että meinasin oksentaa... Outoa. Jäin siksi kotiin nukkumaan vielä muutamaksi tunniksi. Olo oli parantunut kun 11 maissa piippasi pikkuruokki hangosta. Sinne olin jo menossa , kun se varmistui tavalliseksi ruokiksi. 

Siitä suuntasin Mikan seuraksi Vantaalle Pitkäsuon täyttömäelle etsimään lintuja. Mäellä oli hiljaista, jokunen urpiainen kierteli mäkeä. Mika halusi mennä vielä katsomaan sitä luhtakanaa. Sekin löytyi nopeasti. Kk pinna myös Mikalle. 

Sitten piippasi Loviisan Pernajasta koiras mäntysirkku. Elis molemmille. Äkkiä sinne. Perillä olimme juuri kun aurinko oli laskemassa. Lintu oli hallussa jonkun kaukoputkessa, ja näin napsahti elis. JES!

Äkkiä kameraa virittämään. Samalla keltasirkkuparvi putosi puimattomalle kaurapellolle näkymättömiin. Pian osa sirkuista nousi , otti korkeutta ja katosi. Osa parvestä jäi vielä pellolle. Pian loputkin nousivat, mutta onneksi läheisten koivujen latvaan. Tästä sain pari todella huonoa dokkarikuvaa, mutta eipä pimeässä voi enään muutakaan saada. ISO 8000 ei tee kovinkaan hyvää jälkeä.. sitten parvi otti myös korkeutta ja katosi näkyvistä idän suuntaan.

Tässä pari surkeaa dokkaria.

Koiras mäntysirkku kuvan keskellä. 

Olihan jälleen viikonloppu! 4 kk pinnaa, 2 vuodaria 1 tringan vuodari ja 1 elis. Seuraavaksi olisi vuorossa itsenäisyyspäivän pinnojen keruu. Täytyy huomenna suunnitella päivän reitti tarkkaan. Siitä mahdollisesti seuraava kirjoitus.

Joulukuun aloitus.

Ei mennyt kuukauden aloitus niin kuin eilen suunniteltiin. Helsinkiin menimme Kautosen ja Teivosen kanssa ensiksi yrittämään sieltä löytynyttä taigarautiaista. Eipä onnistanut reilun tunnin odotuksella. Eikä kuulemma näkynyt enään koko loppu päivänä. 

Suunnitelma 2 siis käyttöön. Töyhtökiurua etsimään lähistöltä. Noin puolen tunnin etsimisen jälkeen Joni löysi linnun tutulta paikalta Abrahaminkadun sisäpihalta. Oli kuulemma syömässä minun jättämiä siemeniä. Hienoa että on maistunut linnulle. 

Siitä sitten säntäsimme Turkuun Topinojan kaatopaikalle varmistamaan joulukuun- ja talvipinnan. Harrin Paavon hyvällä opastuksella löysimme heti oikeaan paikkaan ja linnut , joita oli ainakin 3 yksilöä löytyi melko nopeasti. Hankalia ovat kuvata kun menevät kuin myyrät maata pitkin.. no dokkari kuitenkin.

Taigarautiainen Turku 1.12.2016

Lintuja ihailimme ja yritin kuvata noin tunnin ajan kunnes lähdimme kotimatkalle. Aurinkokin alkoi jo hiljalleen laskea. Kyllä ovat nämä päivät lyhyitä tähän aikaan vuodesta.

Loppuun kuva jossa linnulle maistuu nokkosen siemenet.

Taigarautiainen syö nokkosta

Joulukuu jatkukoon. Itsenäisyyspäiväkin on kohta. Minneköhän sitä sitten säntäilisi.. Kaatopaikat ovat ainakin suljettuina.

Marraskuun lopun ihmeitä.

Vaikka ei marraskuun loppu tarjonnutkaan mitään valtavia jytkyjä, oli silti bongattavissa ihan mukavia lajeja. Kuun alusta asti on Helsingin Kampissa pyörinyt töyhtökiuru. Siitä kävin hakemassa itselleni kk-pinnan 8.11. Mikan kanssa. Vein samalla linnulle hieman siemeniä ja murskattua pähkinää. 

Töyhtökiuru Helsinki

Samalla reissulla Helsingissä tuli bongattua Tähtitorninmäellä ollut peltosirkku, joka on mystisen myöhäinen havainto linnusta. Eipä ollut helppo, sillä lintua jouduttiin odottamaan pakkasessa ja kovassa tuulessa n. 3 tuntia. lopulta ennen pimeän tuloa lintu tupsahti ruokinnalle.

Peltosirkku talvisessa maisemassa ;)

13.11. käytiin nappaamassa Mikan kanssa Salon keskustasta kk-pinnaksi jälleen todella myöhäinen lehtokerttu joka hieman rähjäisen ulkonäkönsä vuoksi tulkittiin aluksi joksikin harvinaiseksi kultarinnaksi. Lintu löytyi jo heti aamulla hieman hämärissä valoissa.

Lehtokerttu syö koristeomenoita Salossa

Saman päivän iltapuolella kävin vielä yksin retkeilemässä Helsingissä. Vanhassa kaupungissa oli Vantaanjoen suulla luhtakana jota yritin kuvata, mutta muutamasta vilauksesta ei kuvaa syntynyt. Jouduin tyytymään helpompaan kohteeseen , tundrahanheen. Lintu söi rauhassa lumen seasta pilkottavaa vihreää ruohoa.

Nuori tundrahanhi Helsinki VKL

Iltapäivällä tuli vielä käytyä Seurasaaressa katsomassa lapinpöllöä. Lintu oli rankasti häirittynä kolmen variksen toimesta. Varikset potki lunta pöllön päälle ja yksi kävi jopa heittämässä sitä risulla. Melkoisia häiriköitä. Lopulta kun muutama kännykällä kuvaava ulkoilija meni liian lähelle , otti pöllö hatkat. Minne lie katosi...

Lapinpöllö ihmettelee liian innokkaita kuvaajia

La 26.11. Lähdin viimein hakemaan kk-pinnaa viitatiaisesta Järvenpäähän. Vajaan tunnin odottelun jälkeen lintu tuli äänekkäästi paikalle. Ilma oli huono. Vettä tihkutti ja valot jälleen aivan nollassa. Dokkari kuitenkin.

Viitatiainen Järvenpää

Iltapäivästä käytiin Salosen Valtterin kanssa komppaamassa Kulmakorven mäet. Mitään emme kuitenkaan löytäneet. Illalla ennen auringon laskua käytiin kuvaamassa Kaivopuiston hiiripöllöä

Hiiripöllö Helsinki Kaivopuisto

Vielä loppuun huono kuva tuulihaukasta. Lintuja on ollut Nurmijärven Lepsämässä 2. Nyt oli paikalla nähty enään tämä yksi lintu. 29.11. minun oli pakko rako käydä hakemassa tästä viimeinen kk-pinna tälle kuulle. Samalla tästä tuli kk-ässä. 

Tuulihaukka Nurmijärvi.

Siinäpä oli se hurja marraskuu. Pari elämänpinnaa ja jokunen mukava kk-pinna. Huomenna vaihtuu jälleen kuukausi ja uudet kujeet olisi tiedossa. Aamu taitaa alkaa Helsingistä, kun sieltä löytyi tänään taigarautiainen Lapinlahdesta. Samoilla nurkilla on se töyhtökiuru. Siinäpä ohjelmaa huomiseksi ja loppu säntäillään piippauksien perässä.

Mieletön marraskuun alku!

Jos joskus saa onnitella kaikkia Suomen bongareita, niin nyt saa. Marraskuun alku toi kaikille 2 elämänpinnaa koska Suomeen saatiin 2 uutta lintulajia. Ensimmäinen niistä piippasi heti 1.11. kun Nakkilasta löytyi preeriakahlaaja. Uskomaton Amerikkalainen kahlaajalaji ja vielä näin myöhäinen. Itse pääsin lähtemään vasta iltapäivän puolella. 

Hyppäsin Kautosen Jonin kyytiin ja matkasimme perille juuri auringon laskiessa. Muutenkin pilvisessä säässä ei linnusta saanut minkäänlaista julkaistavaa kuvaa. Tunnelma oli kuitenkin mainio kun lintu löytyi heti ja paikalla oli pari sataa iloista lintumiestä. Kotimatkalla tietysti pysähdyttiin eliskahville.

Ei ollut vielä edellispäivän riemu laantunut kun taas piippasi uutta. Helsingissä Seurasaaressa jo jonkin aikaa viihtynyt pikkusieppo saatiin määritettyä idänpikkusiepoksi 2.11. Taas pääsin liikenteeseen vasta illan puolella ja tietysti valojen kannalta karmeaan pilviseen ja lumisateiseen keliin. Lintu oli kuitenkin sen verran ystävällinen , että päästi kuvaamaan kohtalaiseen etäisyyteen. Joten jokin dokkari jäi muistoksi.

Idänpikkusieppo Helsinki Seurasaari 2.11.2016

To 3.11. Oli tarkoitus mennä viikonlopuksi Utöön , mutta bemari päätti hajota Nauvon lauttaan. Eipä muuta kun hinuria tilaamaan ja ilmoittamaan Hannalle , että emme saavu illalla saareen. Auto saatiin korjaamolle missä todettiin akun hajonneen totaalisesti. Uusi akku tilalle ja matka jatkui. Koska emme tänään päässeet saareen ja olimme illalla Turussa, soitin Istolle josko voisimme tulla yökylään ystävättäreni kanssa. Sehän sopi ja saimme vierailla Iston ja Satun luona. Kiitos vielä paljon.   

Pe 4.11. retkeilimme päivän Turun suunnalla. Kävimme mm. ihmettelemässä Maskussa jäihin jäänyttä mustakurkku-uikkua. Raukka olisi varmasti kuollut seuraavana yönä , mutta onneksi lintu pelastettiin pitkävartisella haavilla ja vietiin hoitolaan. 

Nuori mustakurkku-uikku

Illalla hyppäsimme poikkeuksellisesti ms Aspön kyytiin Pärnäsistä. Matka sujui leppoisasti. Hyvärisen Ismo tuli kanssa saareen samaa matkaa. Majoituimme myös samoissa tiloissa Hannan luotsimäellä.

La 5.11. oli mukava retkipäivä Utössä. Lajillisesti päivä ei ollut kummoinen. Parhaina tundraurpiainen, merisirri , jänkäkurppa ja helmipöllö.

Helmipöllö piilotteli Gamlapostenin männikössä.

Su 6.11. Nukuimme pitkään ja tulimme mantereelle jälleen Aspöllä. Kotona olimme hyvissä ajoin. 

Ma 7.11. Päätin kerätä jonkun kk-pinnan Helsingin suunnalta. Ensimmäiseksi kävimme katsomassa Vuosaaren täyttömäellä viihtyneitä taigarautiaisia. Paikalla oli muutama kuvaaja ja linnut hienosti esillä hiekkatiellä.

Taigarautiais pariskunta Vuosaari

Seuraava kohde oli Herttoniemessä nähty lehtopöllö. Lintu löytyi heti ja siitä muisto.

Lehtopöllö vinkkaa silmää ;)

Olihan melkoinen alkukuu. Pari elistä ja jokunen kk-pinna. Tämä jää kyllä historiaan ikimuistoisena marraskuuna. Loppukuun retkeilystä vielä seuraava päivitys.

Loppuun vielä kuva kannaltaan hiipuvasta perinteisestä varpusesta. Ehkä tämäkin laji on jonain päivänä harvinaisuus.. 

Varpunen

Lokakuun lopun retkeilyä

Viime aikoina on käyty kovaa keskustelua siitä kuinka lintukuvaajat käyttäytyvät sopimattomasti bongauspaikallla lähestymällä lintuja liikaa. Itse olen tästä osittain samaa mieltä. Yhteisissä pelisäännöissä on sovittu niin, ettei lintua lähestytä ensimmäisten kolmen vuorokauden aikana ensihavainnosta. Liiallinen lähestyminen on tapahtunut silloin kun lintu lähtee sinua karkuun. Joskus lintu lähtee niin kauas ettei sitä enään löydetä ja kaikki eivät välttämättä ole vielä ehtineet saamaan siitä mitään havaintoa. Tämä luonnollisesti aiheuttaa suunnatonta närää , varsinkin jos kyseessä on suurharvinaisuus. 

Se ettei lintua lähesty, useasti tarkoittaa sitä ettei linnusta saa kovinkaan hyvää kuvaa. Itse yleensä tyydyn siihen dokkarikuvaan joka ei kummoinen ole. Niitä olette varmasti nähneet blogissani. Nimeän ne useasti "lintu maisemassa" -kuvaksi. Toisaalta tilanne on joskus ristiriitainen. On tilanteita jolloin linnusta pitäisi saada heti mahdollisimman hyvät kuvat määrityksen varmistamiseksi. Kuka silloin on se kuvaaja joka saa tähän valtuudet ja keneltä. Tietenkin MINÄ MINÄ MINÄ. Tiedän monia kuvaajia joita ei dokkarikuvat kiinnosta, vaan kuvan on oltava sairaan hieno. Toisaalta monet niistä jotka haukkuvat joitakin kuvaajia toisaalla, kehuvat jonkun toisen ottamaa kuvaa. "Onpa hieno otos"- ajattelematta että tuota kuvaa otettaessa lintua lähestyttiin niin paljon kuin mahdollista. Koska VAIN läheltä saa hyvän kuvan. On niitä millejä miten paljon tahansa.

Tähän tuskin saadaan koskaan minkäänlaista sopimusta. Näillä mennään. Itse kuitenkin pyrin käyttäytymään niin etten aiheuttaisi muille mielipahaa. Jokainen katsokoon peiliin. Tietenkin tilanne on eri silloin kun lintu on ollut jo yli kolme vuorokautta maisemissa. Luonnollisesti silloinkaan ei saa lintua lähestyä liikaa, mutta kärsivällisesti odottamalla ja paikallaan pysymällä saa yleensä hyviä kuvia. Usein lintu lähestyy itse kuvaajaa. 

Toinen vihollinen lintukuvaajalle on aika. Näin loppuvuodesta päivä on melko lyhyt ja jos tavoitteena on käydä hoitelemassa useampi kohde pinnalistalle saman päivän aikana, tarkoittaa se sitä ettei aikaa linnun kuvaamiseen juurikaan ole. Tämäkin näkyy yleensä bongaavan lintukuvaajan otoksissa. 

Tässäpä muutamia esimerkkejä em. tilanteista. 

Aloitetaan päivästä su 23.10. Lähdimme Mikan kanssa kohti PK-seutua ajatellen että siellä kannattaa olla jos vaikka sieltä löytyisi jotain mukavaa. Ajoimme ensin Espoon Mankkaalle etsimään Mikalle Espoonpinnaa taigarautiaisesta. Edellisenä päivänä sieltä oli löytynyt sellainen ja toivoimme sen olevan vielä paikalla. Porukkaa kerääntyi paikalle ja pian joukkokomppaus tuotti tuloksen. Lintu oli edelleen paikalla. Tästä nappasi harrastajaystäväni vuosien takaa Matti Haikonen eliksen, Onnittelut. Tästä päätimme mennä Vuosaareen ihmettelemään superkesyä töyhtökiurua. Emme ehtineet etsiä lintua kuin hetken kun Vuosaaren täyttömäeltä piippautti Kimhe mustakurkkurautiaisen, Suomen tämän vuoden ensimmäisen. Olimme siis valmiiksi todella lähellä, joten pian sinne. 

Paikalle alkoi valua porukkaa pikkuhiljaa ja pian siellä oli väkeä toista sataa. Jonkin ajan jälkeen lintu näyttäytyi osalle porukasta pienen kantokasan juurella. Itse en tällöin lintua nähnyt. Siirryin sinne missä lintu nähtiin. Pian kasasta lensi rautiaislintu takana olevaan metsään äännellen ja lähes saman tien ihmisten selän taakse pieneen ruovikkoon. Näin linnulla selkeän skj:n. Hetken päästä lintu pomppasi pieneen risuun ruovikon keskellä. Nyt näin linnun hienosti, etäisyys lintuun hyvä ja vieläpä sain linnun tarkennettua kameran etsimeen, mutta olin pahasti sijoittunut väkipaljoudessa. Ikävä risu oli juuri linnun edessä peittäen siitä ison osan %€&#! Koska aikaa ei ollut , eikä lintu heti näyttäytynyt uudestaan oli siis tyydyttävä tähän:

Mustakurkkurautiainen Helsinki Vuosaari täyttömäki

Samana päivänä menimme katsomaan vielä Helsingin Haltialassa viihtyneitä pikkurareja. Turturikyyhky oli puolestaan sellainen kaveri jota ei tarvinnut lähestyä, sillä se lähestyi itse kuvaajaa. Lintu oli suuren osan kuvaus ajasta liian lähellä eikä kamera tarkenna alle 4m. Sänkipellossa on myös koko ajan jotain roskia edessä.. 

Turturikyyhky Helsinki Haltiala

samoilla paikoilla Ruutinkoskella on viihtynyt myös pikku-uikku. Tästä sain itselleni lokakuunpinnan.

Pikku-uikku Helsinki Vantaanjoki Ruutinkoski

Seuraava taistelu on Riihimäen Sammalistonsuolta Liisan löytämä sepeltasku. ke 26.10 illalla yritin etsiä lintua tunnin ennen pimeää, mutta en löytänyt. Seuraavana päivänä joku löysi sen aamulla ja itse kiiruhdin paikalle aamupäivällä. Sateessa etsin lintua 2 tuntia kastellen itseni aivan totaalisesti enkä edelleenkään löytänyt sitä. Melkoista bongaamisen riemua. Iltapäivällä Mika pääsi töistä klo 14 ja nappasi minut ja Valosen Artun kyytiin matkan varrelta. Onneksi kolmas kerta onnisti. Lintu näkyi huonoissa valoissa ja melko kaukana, eikä kunnon kuvaa syntynyt. Mukava havainto silti. Paikalla oli myös muutama alli kuvauksellisesti.

Sepeltasku Riihimäki Sammalistonsuo

Alli 

Viimeinen pläjäys tulee perjantailta 28.10.  Iltapäivällä kiirehdin jälleen Vuosaareen etsimään paikalla ollutta humeita. Lintu löytyi melko pian, mutta nyt en ehtinyt jäämään paikalle ottamaan tätä kummoisempia otoksia. Aika oli rajallinen, sillä halusin löytää vielä Helsingistä, Finlandia-talon kupeessa viihtyneen satakielen. Lintu on melko harvinainen tähän aikaan vuodesta. Etsimme sitä illan viimeisissä valoissa muutaman henkilön voimin, kunnes minä ja Saljus blokkasimme linnun aivan kalliojyrkänteen alta. Pimeys oli jo laskeutunut, joten en saanut siitä edes kunnon dokkaria... hieno lokakuunpinna tietenkin. 

Kashmirinuunilintu "humei"

Matka jatkuu kohti pimenevää syksyä ja marraskuuta..

Lokakuun rarikimaraa.

Taigarautiainen Helsinki Viikki

Jo kuukauden päivät on tuulen suunta ollut täällä Suomessa itäinen ja välillä virtaukset ovat käyneet todella kaukaa idästä. Se on myös näkynyt linturintamalla. Mukavia harvinaisuukia on eksynyt meille ihailtavaksi. Osa suurharvinaisuuksista on jälleen kokenut rajun inflaation. Toissa vuonna leveäpyrstökihut meni halvaksi, viime vuonna taigauunilintuja oli aivan liikaa ja tänä vuonna supermega taigarautiainen piipattaa puhelinta kyllästymiseen asti. No onpahan moni saanut tästä mukavuudesta pinnan sponde ym. listoille. Tätä on myös tullut kuvattua jonkin veran. Aloitan myös tällä lajilla.

4.10. Piippasi syksyn ensimmäinen taigarautiainen itäsuomesta Savitaipaleelta. Lintu löytyi niin myöhään illalla ettei  paikalle ehtineet kuin lähellä asuneet. Sotasuunnitelma tehtiin valmiiksi seuraavalle päivälle jos lintu olisi edelleen paikalla. 5.10. lintu oli paikalla ja Mikan kanssa sovittiin että lähetään klo 15:00 ajamaan niin jää aikaa puoli tuntia etsiä lintua valoisassa. Menomatkalla matkamme tyssäsi Iitin kohdalla kun siellä oli sattunut liikenneonnettomuus ja tie oli poikki. Epätoivo valtasi mielen, ei mitään mahdollisuutta ehtiä perille.. No äkkiä maastokartta esille ja sieltä löytyi pieni kiertotie. Auto ympäri ja pikkutielle. Pääsimme ohittamaan ruuhkan ja aikaa kului hukkaan vain 6 min! Perillä oltiin 17:50 ja lintu löytyi pian hienon opastuksen johdosta. Lintu tuli myös ruokailemaan pikkutielle ja siitä sain pari huonoa kuvaa hämärässä kun aurinko oli juuri laskenut. Kuvapinna kuitenkin. Ja tietysti elis meille molemmille. Kyllä taas maistui eliskahvit hyvälle.

Taigarautiainen Savitaipale 5.10.2016

Seuraava jytky piippasi 7.10. kun Luvian Säppi järisytti bongareita. Saaresta Petteri (kukas muukaan) löysi vaaleakultarinnan. Soitto Rissasen Karille venekyydeistä. Nopea vastaus oli että mulle on varattu paikka klo 8:00 lähtevään kyytiin. Hienoa! Kiitos Kari. La 8.10. oli siis lähtö säppiin klo 8 veneellä. Veneessä jo ollessamme piippasi Komin Pekka , että lintu edelleen paikalla. Huh! Helpottava tieto. Aamulla oli valot todella vähissä, lintu todella kähmy ja vilkas , joten kuva jäi puhtaasti dokumenttitasolle. Pakko oli lähteä seuraavalla venekyydillä mantereelle, koska ihmisiä lappasia saareen koko päivän ja paluukuormassa oli heti lähdettävä. Tässä dokkari kuitenkin. 

Vaaleakultarinta kuvan keskellä elis nro 349.

12.10. piippasi jälleen elistä. Sastamalasta löytyi punapyrstölepinkäinen. Olin Forssassa, eikä ollut mukana mitään harrastusvälineitä. Kautosen Jonille suuri kiitos kun järjesti minulle kaiken tarvittavan. Kyydin, vaatteet, kiikarit, kuvauskaluston ja vieläpä koirat kyytiin jotta iltapäivän asuntoesittely onnistui. Perillä olimme hyvissä ajoissa ja lintukin löytyi pienen odottelun jälkeen. Muutama dokumenttikuva kortille, autopinna plakkariin ja kohti kotia. Tietysti elis nro 350!

Mielenkiintoisen tästä havainnosta tekee se , että lintu näyttää vahvasti punapyrstölepinkäisen alalajilta ruostepäälepinkäiseltä joka olisi uusi laji Suomelle jos se hyväksytään omaksi lajiksi jossain vaiheessa. Monessa muussa Euroopan maassa näin on jo tapahtunut. Nyt lintu on pyydystetty ja rengastettu. Samalla siitä saatiin DNA näyte joka kertonee meille totuuden linnun lajista. Aika näyttää.. tässä nämä kuvat.

Punapyrstölepinkäinen/ruostepäälepinkäinen Sastamala

16.10. kävin kuvaamassa Riihimäellä Sammalistonsuolla Pasurin Jarin löytämää tunturikiurua. 

Tunturikiuru

18.10. kävin illalla Helsingin Kivikossa yrittämässä kuvapinnaa ruskouunilinnusta. Kuvaa en saanut vaan havainto jäi nopeaan vilahdukseen kun lintu ajettiin lentoon tiheästä nokkospusikosta. Vaikeita lajeja kuvata..

19.10. kävin Helsingin Viikissä kuvaamassa siellä viihtyneitä taigarautiaisia. Paikalla oli ollut kaksi yksilöä, mutta tänä päivänä oli nähty enään vain yksi. Siitä sain muutaman mukavan ruudun muistoksi. Tämä vaellus täytyy nyt käyttä hyödyksi, sillä seuraavaa vastaavaa invaasiota saattaa joutua odottamaan vuosisata.. Venäjän taigaa:

Taigarautiainen Helsinki Viikki

Nyt onkin blogi taas päivitetty ajantasalle joten eipä muuta kuin maastoon kameran kanssa.

Saa nähdä mikä on seuraava idän ihme joka saa pulssin nousemaan.

Loppuhuipennus Utöstä.

2.10. alkoi perus rutiineilla. Tuhti aamiainen ja maastoon. Lyhyehkön aamustaijin jälkeen jälleen komppaamaan. Saari oli yllättävän hiljainen. Lähes tyhjän eteläniemen kompattuani päätin mennä Kimin ja Japin seuraksi Kattrumpanille staijille. Varpushaukkoja paineli vielä ihan mukavasti toista sataa kohti etelää. Mukana meni myös jokunen sinisuohaukka, tuulihaukka ja piekana. Pian kuitenkin plokkasimme yhteen ääneen isokirvisen muutolta. Se paineli kattrumpanin yli äännellen kohti hotellia ja siitä edelleen länteen. Mukava laji, vaikkakin täällä Utössä niihin on jo tottunut. 

Tämän päivän ehdoton tähti löytyi kuitenkin Kimin toimesta hotellilta. Hotellin pääoven edessä oli sinipyrstö. Sinne tuli kiirehdittyä hiki päässä. tässä 5 parasta niiden n. 1200 kuvan joukosta:

Välillä penkin selkänojalla

Ja vastavalossa, valojen aatelia

Tarsigerin kuvauksessa menikin sitten koko loppuilta. Kaunis laji joka oli itselleni 2. Utössä. Kuvapinnaa ei minulla vielä tästä ollut, nyt on.

3.10. olikin sitten viimeinen retkipäivämme tällä erää saarella. Iltapäivällä on lähtö klo 16:30. Sitä ennen ehti kuitenkin kompata saaren kokonaan. Rareja ei enään löytynyt, mutta tuulen käännyttyä puhaltamaan reippaasti pohjoisesta, alkoi etelän suunnalta todella massiivinen pikkulintujen ryntäys saareen ja  kohti pohjoista. Pyrstötiaisia, sini- ja talitiaisia, punatulkkuja ym. oli saaressa kymmeniä tuhansia. Vilske oli aivan käsittämätöntä.

Pakollinen peukaloiskuva

Tiaisten mukana paineli myös puukiipijöitä

puukiipijä

Pyrstötiainen

Sellainen oli meidän tämän kertainen Utön reissu. Kuvia tuli muutama tuhat ja mukavia lajeja nähtiin. Parhaimpina siperianuunilintu, isokirvinen, monet taigauunilinnut ja sinipyrstö. Myös viimeisen päivän pikkulintumassa oli mukavaa katseltavaa. Kiitos vielä kavereille seurasta Mika, Retu, Isto, Kari ja Kalle. Sekä tietysti saaren kovimmat komppaajat Kimi ja Japi. 

Utö osa 2 

Niin vaihtui kuukausi lokakuuksi ja retkeilymme jatkui Utön saarella. 1.10. oli hieno ja aurinkoinen päivä. Kuvattavaa oli paljon. Monet linnut nautiskelivat pihlajanmarjoja. Aamu rutiinien jälkeen suuntasimme maastoon. Minä en tänään mennyt ollenkaan aamustaijille, vaan komppaamaan. Itäniityllä oli edelleen yksi suoisirri muiden perus kahlaajien joukossa. Päivän parhaita oli myös saaresta löytynyt nokkavarpunen josta tuli otettua jokunen ruokailukuva. Lähdetään purkamaan päivän saldoa. Majakalle mentäessä museon vieressä nuokkui uupunut uuttukyyhky.

Uuttukyyhky

Matka jatkui koululle missä nähtiin myös tänään yksi taigauunilintu. Paikalla oli myös edelleen harmaasieppo ja koiras pikkusieppo.

Harmaasieppo

koiras pikkusieppo

Päivän viimeiset kuvat tulevat Tenovuon Jorman asunnon lähettyviltä. Pihlajan marjat maistuivat monille marjansyöjille:

Nokkavarpunen

Mustarastas

Räkättirastas

Järripeippo

Lopuksi vielä muutama otos mustapääkertuista. Tenovuon ruokinalla niitä oli ainakin 3.

Koiras mustapääkerttu. Sille maistuivat myös pihlajanmarjat.

Seuraavaksi reissumme loppuosio kaksi viimeistä päivää..