Israel pv 5,6 ja 7. Mehiläisiä ja niiden syöjiä

La 2.2. kello soi taas armottomasti 3:00. Olin saanut kylmää eilen aamulla aavikolla ja illalla Leke Anitan piilokojussa , joten minulle oli vielä tullut flunssa. Aamukahvit hetulaan ja liikkeelle kohti Nizzanaa noin klo 4 buranan voimalla.

Minun ajovuoro tänään joten ei muuta kuin sukka syyläriin ja menoksi. Matkaa oli ajettavana taas n. 237km joten perillä oltaisiin auringon noustessa.

töyhtökiuru, Crested lark

Ensimmäistä pysähdyspaikkaa etsittiin jonkin aikaa, mutta lopulta löydettiin perille. Nizzanan kylän jätevesialtaat. Paikalla pitäisi olla vaikka mitä ihmeellistä. No oli siellä jokunen ruskosotka, tukkasotka , sorsia ja rantakanoja, mtta mitään ihmeellistä ei näkynyt. Tämä pitäisi olla hyvä paikka nähdä juomaan tulevia hitakyyhkyjä, mutta odottelusta huolimatta emme nähneet ensimmäistäkään. Paras laji oli wp-pinna arabiantimalista

Arabiantimali , Arabian babbler

Hieman pettyneenä paikkaan jouduimme jatkamaan matkaa. Seuraava kohteemme on Nizzanan eteläpuolinen aro aavikko missä pitäisi olla idänkaulustrappeja. Ajoimme kohti etelää ja pääsimme junan vaunuille. Niistä oli rakennettu lintutorni, mistä oli hyvä selata aavikkoa kaukoputkella. Pian Mika löysi yhden haahuilemasta n. kilometrin päästä. Ei mitään mahdollisuutta kuvaan. wp-pinna silti. 

Jatkoimme matkaa kohti etelää Ezuz nimiseen pikku kylään. Täällä pitäisi olla hyvä paikka katsella hietakyyhkyjä, mutta parin tunnin etsimisen jälkeen emme löytäneet paikkaa. Kävin jopa kysymässä yhdestä kahvilasta ja hekään eivät osanneet neuvoa paikalle. Alhaalla wadissa oli hieno lehto jossa oli melko paljon hysyjä. Löysimme vain mustapääkertun ja tiltaltteja jotka ääntelivät todella oudosti. Emme keksineet niille lajia. Ehkä jonkin sortin tristiksiä. 

Taas hukkui tärkeää retkiaikaa aivan turhaan. No sitten vain takaisinpäin. Nizzanasta emme löytäneet mitään muuta järkevää paikkaa , joten lähdimme ajelemaan takaisin päin. Seuraava kohteemme oli Ben Gurionin kibbutsi missä oli nähty syyrianhemppoja ja syyriantikka. Komppasimme kylää toista tuntia emmekä löytäneet mitään. Taas jatkoimme matkaamme. 

Seuraavaksi menimme Ben Gurionin Ein Avdat luonnonpuistoon. Hieno paikka vaikkakin sisään pääsi vain maksamalla 28 shekeliä/nuppi. Autolla ajettiin parkkipaikalle ja jatkoimme matkaamme kävellen rotkon pohjan puron vartta. Lintuja näkyi jonkin verran. Taivaalla kaarteli afrikankalliopääskyjä ja vaaleakiitäjiä. Pikku-uikkuja ja luhtakanoja pääsi kuvaamaan hienoissa valoissa ja läheltä.

Pikku-uikku, Little grebe

Luhtakana, Water rail

Pian taivalla näkyi neljä hanhikorppikotkaa jotka oli siipimerkattu melko typerästi. Ei näyttänyt villiltä ja vapaalta. 

Siipirengastettu hanhikorppikotka, Eurasian griffon

Takaisin tullessamme katsoin vielä taivaalla lentäviä kiitäjiä. Valkoinen vatsa! Alppikiitäjiä oli ilmaantunut paikalle ainakin kolme. Wp-pinna tuli tästäkin. 

Alppikiitäjä, Alpine swift

Tästä tyytyväisenä tulimme autolle ja jatkoimme matkaamme seuraavaan kohteeseen. Mizpe Ramon pitäisi olla lähes varma paikka syyrianhempoille. Ajoimme automme parkkiin ja kävelimme kibbutsin eteläpuolen jyrkänteelle ja siitä komppasimme lähes koko kylän halki, mutta mitään pensasvarpusta ihmeellisempää emme löytäneet. Matkamme jatkui vielä yhteen pysähdyspaikkaan . Wadi Trashimiin. Paikka pitäisi olla ihan hyvä aavikkolintu alue, mutta eipä ollut auringon laskiessa. Wadin pohjalla oli hienoa kukkaloistoa, mutta linturintamalla kuoleman hiljaista. Auton vierellä kuvasin arabiantimaleita.

Arabiantimali, arabian babbler

Siinä olikin tämän päivän retkeily. Paljon kilometrejä, eikä kovin kummoisesti lajeja. Nizzanasta jäi vähän karvas maku suuhun. Ehkä olisimme tarvinneet paremmat nuotit tai jonkun oppaan. No jos huomenna olisi parempi päivä.

Su 3.2. Soi kello taas normaalimmin  5:30. Flunssa jatkuu ja buranaa naamaan. Aamiaisen jälkeen suunnataan Yotvatan kylän viljelyksille. Ympyräpelloilla tapasimme taas Hollantilais isän ja pojan. Heiltä saimme nuotit peltotulkkuun joita oli ainakin 8 linnun parvi eteläisellä ympyräpellolla kiurujen ja töyhtökiurujen seassa. Tuskaisen kaukana kuvaamista ajatellen. Pellon reunalla oli komea aavikkotasku koiras.

Aavikkotasku, Desert wheatear

Pohjoisempi ympyräpelto oli vehreämpi ja siellä oli paljon lintuja. Lapinkirvisiä ja kiurulintuja paljon, mutta liekö flunssa  vai kisaväsymys vai muuten vaan motivaation puute, mutta ei juuri hirveästi huvittanut kompata peltoja. Paikalla pörräsi parisenkymmentä lehmähaikaraa.

Lehmähaikara, Cattle egret

Peltojen eteläpuolella olevalla jätevesilammikolla oli yksinäinen afrikanhanhi wp-pinna. Muuten todella hiljaista. Lähi pensaassa lauleli isopurppuramedestäjä pariskunta.

Isoppurppuramedestäjä koiras ja naaras , Palestine sunbird male and female

 Altaiden lähellä oli myös pronssikorppi pariskunta.

pronssikorppi, Brown-necked raven

Yotvatakaan ei oikein antanut joten lähdimme valumaan kohti Eilatia. Uuden tarkistusaseman kohdalla pysähdyimme katsomaan 90-tien länsipuolella olevia lammikoita. Hieno luonnonvesi monttu, mutta vähän lintuja. 2 afrikanhanhea ruokaili rannalla n. 50 kynsihyypän seassa. Tämä näytää siltä että täällä voisi käydä aamulla ja illalla hietakyyhkyjä juomassa. Ehkä ensikerran paikkoja. 

Afrikanhanhi , Egyptian goose

Vielä menimme lintuasemalle kysymään hyviä viimehetkien vinkkejä. Noam ja Rei patisti meidät vielä persianpöllö komppaukseen tie 40 ensimmäiseen vadiin Lotanin lähelle. Eipä löytynyt pöllöä nytkään, mutta komea mehiläispesä. Nämä ovat niitä mehiläisiä jotka ovat hiljattain levinneet Israelin puolelle ja houkutelleet mukanaan idänmehiläishaukkoja. Vielä emme olleet niitä nähneet joten odotukset olivat korkealla viimeiselle retkipäivälle. 

Villejä hunajamehiläisiä, Wild honeybees

Aika kului ja oli kiirehdittävä takaisin lintuasemalle. Kuulemma kruunuhietakyyhkyt tekevä joka ilta aseman ylilennon auringon laskettua, joten paikalla piti olla. Ei näkynyt hietakyyhkyjä vaikka tovin staijasimme parkkipaikalla.

Siirryimme Lake Anitan piilokojuun , jos vaikka pikkuhaikara onnistuisi tänään. Eipä onnistunut. Myöhästyimme 15 sekuntia! Mutta iloksemme hämärässä kolme pitsihietakyyhkyä lensi järven yli kohti Jordaniaa. Upea lopetus tälle päivälle. Tärkeä wp-pinna molemmille. 

Iloisena ja flunssasta väsyneenä auto hotellille parkkiin ja kaupungille syömään. Iltahuuto kuten joka ilta ja nukkumaan.

Ma 4.2. viimeinen retkipäivä alkoi kellon soitolla klo 5:00. Noam antoi meille vielä yhden nuotin hietakyyhkyille Ovdan laaksoon. Käytimme tämän kortin tänä aamuna. Yhden armeijan pikku tukikohdan lähellä on jätevesilammikko missä hietakyyhkyjä voisi käydä juomassa. Paikalla piti olla tasan 2 tuntia auringon noustua. Niin olimme. Parkkeerasimme automme pienen maasto komppauksen jälkeen lammikon reunaan verkkoaidan taakse klo 8. Päätimme odottaa hiljaa autossa klo 9:15 asti , koska silloin meidän on kiirudettava lintuasemalle staijaamaan mehiläishaukkoja. 

Tuskaiset minuutit matelivat. Ensin lammikolla kävi juomassa 2 kalliokyyhkyä. Aika kului ja kello tuli 9. Aidan päälle tuli raakkumaan 2 pronssikorppia. Ihan kuin kotkakojussa. Korpit tulevat ensin tsekkaamaan paikan ja ilmoittavat muille että mesta on turvallinen. 

Pronssikorppi, Brown-necked raven

Sitten alkoi tapahtua. Mika kuuli ensi ääntä joka läheni. 7 hietakyyhkyn parvi tipahti lammikon lähelle sukimaan 10 min. päästä ne pyrähtivät lammikolle juomaan, mutta juuri niin että menivät katveeseen. Onneksi ne nousivat juotuaan lammikon reunalle lämmittelemään auringon paisteeseen. Voimakas väreily ja kuvaaminen verkkoaidan läpi hieman huononsivat kuvan laatua, mutta tunnistettavat dokkarit silti sain. Kruunuhietakyyhkyjä - WP-pinna:

Kruunuhietakyyhky 4 koirasta ja 3 naarasta, Crowned sandgrouse 4 male and 3 female

Klo 9:16 lähdimme kiireellä lintuasemalle. Päästyämme lähelle parkkipaikka tuli yksi idänmehiläishaukka matalalla automme yli ja laskeutui aseman puihin. Tätä pääsin ihan mukavasti kuvaamaan. Jes! Onnistuimme saamaan tämän wp-listalle viimeinkin.

Idänmehiläishaukka nuori naaras , Oriental honey-buzzard young female

Asemalta menimme komppaamaan vielä Merelle johtavaa kanaalia lisäpinnojen toivossa. Nyt löysimme onneksemme myös riuttahaikaran. Wp-pinna tämäkin.

Riuttahaikara serkkunsa vieressä, Western reef-heron with his cousin

 Tästä ajoimme vielä km 19 ja 20 altaille. km 19 altaan portti oli lukossa, joten menimme suoraan km-20 altaille. Mitään lisälajia emme listoille enää saaneet. kuvasin jonkin verran kirvisiä ja kahlaajia sekä flamingoja.

Flamingo, Greater flamingo

 Loppu illaksi siirryimme Lake Anitan piilokojuun pikkuhaikara toiveissa. Pikkumerimetso oli kasvattanut hienon ruskean niskatukan. Vähän ennen auringon laskua lensi pikkuhaikara kojun edestä vasemmalta puolelta saarekkeen taakse. Onnistuipa sekin lopulta. Se olikin sitten retken viimeinen wp-pinna joita sain tällä reissulla kasaan 45. Hieno maa!

pikkumerimetso, Pygmy cormorant

Loppuun fielä fiilistelykuva komeista merimetsoista ilta-auringon valossa.

merimetso, Great cormorant

Tästä hotellille siivoamaan auto, auton palautus takaisin vuokraamoon ja viimeiselle illalliselle. Illalla iltahuuto ja käynti nukkumaan iloisena hienosta viimeisestä retkipäivästä. Huomenna olisi sitten kotimatkapäivä. Bussi lähtee hotellilta klo 10 kohti Ovdan lentokenttää. 

Ti 5.2. lähdimme ajallaan lentokentälle. Hirmuiset turvatarkastukset ja tavaroiden syynäämiset ja läpivalaisut ja haastattelut ja passien moninkertaiset tarkastukset läpikäyneenä lentokentän kahvilaan ja kohti kotia noin tunti myöhässä. Suomessa odotti melkoinen ilmaston vaihto aavikon kuumuudesta hirveään lumimyrskyyn. Auto saatiin kaivettua lumihangesta ja kotona oltiin noin klo 22. 

Kiitos Israel ja lintuaseman oppaat Noam ja Rei sekä kiitos Mika kärsivällisestä retkiseurasta.