Israel pv 3 ja 4 , kuollut meri ei väreile

To 31.1. herätyskello soi armottomasti klo 3:00. Tänään päätettiin karistaa Eilatin lämpö ja suunnata 250km pohjoiseen Kuolleenmeren suuntaan. Aamukahvin keitto, aamaupala ja päivän tavaroiden pakkaus. Tänään oli Mikan ajovuoro, joten minun vastuulla olisi kartturointi. Matkaan päästiin noin. klo 4. 

Juuri auringon noustessa saavuimme päivän ensimmäiseen retkikohteeseen Navit poolsille Kuolleenmeren eteläpuolelle vähän ennen isoja tehtaita. Auto tien reunaan parkkiin ja ovi auki. Jo ennen kuin päästiin autolta kuului kosteikolta papyruskerttusen karheaa laulua. päivän eka wp. 

Komppasimme kosteikon reunaa kohti itäpuolta. Alueella oli luonnollisesti paljon lintuja. Kiitäjiä oli satoja, ellei tuhansia. Vaikeaa arvioida kun lintuja pörrää veden pinnasta yli kilometrin korkeuteen ihan mustanaan. Valtaosa tervapääskyjä pienempi osa vaaleakiitäjiä. 

Vaaleakiitäjä , pallid swift

Kosteikko oli melko iso ja hankala hallita. Korkea kaislikko peitti tehokkaasti näkyvyyttä. Vesilinnut, joita oli tuhansia, olivat todella arkoja ja sekasorto oli valmis kun näkivät meidät. Onneksi tilanne hieman rauhoittui kun olimme hetken paikallaan. Pian Mika löysi kaukoputkella sulttaanikanan kaislikon reunasta. Ihanan vihreä selkäinen, eli afrikansulttaanikana. Ihan kuin tällä olisi ollut pieni poikanen perässään. Ilmeisesti nämä pesivät täällä. 

Muuta wp:n arvoista ei meillä putkiin enää osunut, joten päätimme lähteä jatkamaan matkaa kohti päivän pääkohdetta Har Amasaa.

Ajelimme Aravalaaksosta poispäin. Nousu rutisi korvissa. Pian olimme jo paljon ylempänä ja maisemat muuttuivat vehreämmiksi. Yhdellä niityllä ihailimme paikallista keisarikotkaa.

Keisarikotka , Imperial eagle

Pronssikorppi ahdistelee keisarikotkaa, Brown-necked raven disturbs imperial eagle

Pian olimme paikalla Har Amasan lähellä. Maisemat olivat upeita kun kuolleen näköinen kivikkomaisema on vaihtunut vihertävään ja kukkivaan niittyaro maisemaan. 

Lähdimme kävelemään kohti päämäärää kun matkalla eteemme osui ensimmäinen tasku. Arotasku oli löytänyt ison toukan saaliiksi. Tietyn pinnapaineen takia en ehtinyt jäämään tätä kunnolla kuvaamaan. 

Arotasku, Isabelline wheatear

Seuraavaksi silmissämme vilisi mustavalkeita taskuja jotka kaikki olivat valkoselkätaskuja. Olivat vain jostain syystä todella arkoja, enkä kunnon kuvaa onnistunut saamaan. Wp-pinna silti taas.

Valkoselkätasku , finsch's wheatear

Kävelimme rauhallisesti rotkon pohjaa aina y-haaraan asti eikä persialaista näkynyt. Alkoi hiipiä hylsyn tunne niskaan. Minä nousin rinteeseen komppaamaan sitä ja Mika palasi parisataa metriä takaisinpäin. Mika huusi radiopuhelimeen , että jokin -ei minkään näköinen tasku hyppelee rinteessä. Se herätti mielenkiintoni ja kiiruhdin paikalle. Mika oli hukannut taskun , mutta onneksi se löytyi melko pian uudestaan. Siinä se oli komeasti kiven päällä vastavalon puolella. Ei muuta kuin antaa kemeran laulaa.. Retkemme paras havainto persiantasku. wp-pinna luonnollisesti molemmille.

Persiantasku , Persian wheatear

Rinteellä piti myös vuoripyyt kovaa ääntä, mutta kuvaamaan ne eivät päästäneet. Oli tyydyttävä lintu maisemassa-kuvaan.

Vuoripyy, chukar

Palasimme tyytyväisinä autollemme ja lähdimme valumaan takaisinpäin kohti kuolluttamerta.

Matkalla pysähdyimme katsomaan arohiirihaukka pariskunnan pelailua ilmassa. Toinen oli saanut jonkin liskon saaliikseen ja sitähän piti esitellä toiselle.

Arohiirihaukka, Long-legged buzzard

Matkalla pysähdyimme muutaman kerran tarkistamaan mustavalkoiset taskut. Kaikki olivat surutaskuja. 

Surutasku, Mourning wheatear

 Jatkoimme matkaamme Ein Gediin David riverin parkkipaikalle. Kahvilan pihalla oli paljon lintuja joista sain wp-pinnat. Palmuissa ja taivaalla pörräsi lyhytpyrstökorppeja. pihamainat ja rotkorakkelit kerjäsivät ruoan tähteitä ihmisiltä. Tämä oli hyvä paikka ottaa kuvat pois näistä kaikista.

Lyhytpyrstökorppi, Fan-tailed raven

Pihamaina, Common myna

Rotkorakkeli , Tristam's starling

Tämä oli käännöspaikkamme ja matka takaisin päin alkoi. Taskuja tietenkin tarkastimme ja kuvasin.

Kalottitasku ,  White-crowned wheatear

Tämä olikin sitten tämän päivän viimeinen lintukuva vaikka retkemme jatkuikin. Ajelimme kohti etelää ja Nave Zoharin lähellä huoltoaseman kohdalla tien länsipuolella on vesiallas. Tähän pysähdyimme etsimään tamariskivarpusia,  (Dead sea sparrow). Olimme hieman myöhässä. aurinko oli jo laskemassa ja linnut virittäytyivät yöpuulle. onneksi näimme 5 linnun sujahtavan kaislikkoon nukkumaan. Kuvaa en ehtinyt saamaan. 

Tästä ajoimme vielä Idanin kautta Hazevaan auringon laskettua, ajatuksena etsiä aavikkohuuhkajaa,  mutta väsymys ja kuljettajan motivaation puute sai retkemme tämän osion olemaan pelkkä läpiajo juttu. Ei siis muuta kuin kohti Eilatia. auto parkkiin, pikainen puhdistautuminen ja syömään. Kello oli jo melko paljon ennen kuin päästiin nukkumaan. No huomenna tarkoitus ottaa taas hieman rennompi päivä.

Pe 1.2. soi kello taas normaalisti 5:30. Aamulla kävimme hetken staijilla Norh beachilla. Valkosiipitiira saalisteli merellä lokkien seassa. Muuta ihmeellistä ei näkynyt. Lintuaseman kautta kohti Ovdan laaksoa. Lintuasemalla suola-altaassa kyyhötti rääkkähaikara.

Rääkkähaikara, Squacco heron

Klo 9 maissa olimme Ovdan laaksoon menevällä tiellä. Paikalla oli muitakin harrastajia ja päätimme lyöttäytyä heidän seuraan. Hollantilaisia miehiä, Isä ja poika. Komppasimme laakson pohjan pusikko vyöhykettä pari kilometriä kohti 12-tietä. Heti alussa oli aavikkotasku joka antoi kuvata itseään kohtalaisesti.

Aavikkotasku , Desert wheatear

Matka jatkui kun löysimme yhden kähmyn kertun. Jonkin aikaa sitä jaakailimme kunnes nuorempi Hollantilainen näki linnun hyvin. Koiras kyproksenkerttu. Yritimme vielä houkutella sitä atrapilla näkyville, mutta turhaan. Ei onnistunut linnun kuvaaminen. Kävimme kääntymässä lähellä tietä ja palasimme autolle päin. Pusikossa oli mm. Isolepinkäinen(pallidirostris), aavikkotulkkuja, aavikkokerttuja, kääpiökerttuja, pikkupensaskerttuja , aavikkokiuruja, töyhtökiuruja, surutaskuja, kalottitaskuja joista yksi oli nuori kokomusta lintu. Tätä yritimme vääntää basalttitaskuksi, mutta aivan turhaan.  Sekä yksi nummikirvinen.

Nummikirvinen, Tawny pipit

Seuraavaksi ajoimme autolla kohti etelää, lentokentän suuntaan. Paikalla oli iäkkäämpi Suomalaispariskunta jotka olivat juuri nähneet sarvikiuruparven. Lähdin etsimään noita lintuja ja Mika seurasi tarkkaan askeleitani, koska tässä kohtaa oli paikoitellen pehmeää hiekkaa minne sarvikyyt tykkäävä piiloutua. No ei näkynyt sarvikyitä, mutta onneksemme yksi sarvikiuru, wp-pinna. Lintu oli hyvin kuvaajaystävällinen ja päästi ottamaan kuvia melko läheltä.

Sarvikiuru , Temminck's lark

Takaisin autolle, ja takaisinpäin. Päätettiin vielä pysähtyä tarkastamaan kiuruparvia. Yhtä parvea lähdin kuvaamaan. siinä oli aluksi useita töyhtökiuruja ja jokunen aavikkokiuru. Seassa oli myös ainakin 3 pikkuaavikkokiurua joista sain myös wp-pinnan. Näitä Mika jäi katsomaan auton lähelle kaukoputkella. 

Pikkuaavikkokiuru, Bar-tailed lark

Pusikoissa oli myös melko paljon surutaskuja.

Surutasku, Mourning wheatear

Enempää emme jaksaneet kompata kuumaa keskipäivän aavikkoa, vaan suuntasimme kahville ja kohti seuraavaa nuottia samarin kibbutsia. Kahvilla kävimme Neot Smadarin kahvilassa 12- ja 40 tien risteyksessä. Ihailimme hetken Neot Smadarin kibbutsin vehreyttä ja lintupaljoutta,  mutta vain tieltä. Paikalla oli ainakin kaksi sinisuohaukkaa, tuulihaukka ja arokotka. Mitähän kaikkea tuo rehevä kylä pitääkään sisällään. No ehkä ensi kerralla tutustumme tuohon kylään paremmin. 

Matkamme jatkui Samariin josta oli tarkoitus etsiä seuraava retken kohdelaji, mustaruostepyrstö.

Pienen etsimisen jälkeen lintu löytyi navetan pohjoispuolen pensaikosta. Onpas hieno lintu! ja tietenkin wp-pinna.

Mustaruostepyrstö, Black scrub-robin

Vielä ehtisimme tänään hyvin käymään ammrams'pilareilla. Siellä pitäisi olla varma nuotti rotkopunavarpusiin. No eipä ollut vaikeaa näitä etsiä... Wp tik silti.

Rotkopunavarpunen naaras ja 2 koirasta, Sinai rosefinch female and 2 males

Retkeilijöiden eväiden tähteiden kimpussa hääri myös muita lajeja. Aavikkokiuruja, kalottitasku ja aavikkokerttuja jonka sain jo aikaisemmin wp-pinnaksi, mutta nyt sain siitä hyvät kuvat.

Aavikkokerttu, Scrub warbler

Illaksi ajoimme vielä lintuasemalle ja Lake Anitan piilokojulle, mutta mitään uutta ja ihmeellistä emme enää nähneet. Hietatiira edelleen paikalla, samoin pikkumerimetso ja ruskohaikara. Pian tuli pimeä ja suuntasimme hotellille  ja päivälliselle ja sen jälkeen nukkumaan. Huomenna taas aikainen herätys. Siitä sitten viimeisessä , kolmannessa osiossa. Tsau.