Gran España 1/2

Isohaarahaukka

Tällä kertaa linturetkeni suuntautui upean Espanjan suuntaan. Tringa tarjosi opastetun järkihintaisen viikon mittaisen matkan, 15.-22.9. joten tartuin siihen tarjoukseen. Pääsisinpähän itse hieman helpommalla järjestelyissä. Odotettavissa olisi muutama päivä retkeilyä Madridin länsipuolen aroilla ja muutama päivä luoteispuolen merialueilla. Tietenkin kohokohtana päivän retki merelle merilintujen maailmaan. Jaan kirjoitukseni tällä kertaa kahteen osaan Madridin/ Castile-Leonin alueeseen, jolla retkeilimme kolme ensimmäistä päivää ja Galician alueeseen, jolla vietimme 3 viimeistä päivää. 

Pe 15.9. aamulla pakkasin viimeiset tavarat matkalaukkuun ja punnitsin laukkuni ettei se ylittänyt asetettua 20 kg rajaa. Yhdeksän jälkeen lähdin rauhassa ajelemaan kohti Lohjaa, mistä haen oppaamme Petro Pynnösen klo 11. Kävin Lohjalla kahvilla ja ajelin 10:30 Petron pihaan, hieman etuajassa. Petro olikin jo lähes valmiina ja pääsimme matkaan. 

Tällä kertaa olin varannut autolleni edullisemman parkin Jumbon parkista mistä oli pikkubussi kyyditys lentokentälle. Goparking toimi loistavasti, viikon hinta oli 35e, ei paha. Lentokentällä näimmekin sitten loput retkueestamme : Ritva ja Kim , Timo, Seppo ja Ilkka. Perus tsekkaukset ja turvatarkastukset sujuivat ongelmitta ja lentoon päästiin ajallaan. 

Lento oli suora Madridin kentälle ja aikaeron vuoksi olimme perillä hyvissä ajoin. Kävely ykkös terminaalista kakkoseen olikin melko pitkä, mutta auton vuokrausjutut sujuivat hyvin. Minusta tehtiin 2. kuski varmuuden vuoksi. Automme oli hieno 9 paikkainen MB Vito. Silti tilaa ei ollut liikaa. Kuitenkin mahduttiin hyvin kyytiin. 

Ensimmäinen siirtyminen oli vajaa 100 km länteen Robledo de Chavelaan hotelliin yöksi. Valoisaa aikaa jäi kuitenkin sen verra että päätimme mennä etsimään yhtä retkemme kohdelajeista, iberiankeisarikotkaa. Pysähdyksemme tuottikin tulosta kun näimme 2 aikuista kotkaa ja niitä härnääviä siniharakoita joka oli retkemme 2. kohdelaji. Hieno alku reissulle. 

Iberiankeisarikotka jota siniharakat härnäävät.

Aikuinen iberiankeisarikotka laskevan auringon vastavalossa

Illalla ajelimme hotellillemme, veimme tavarat huoneisiin ja menimme ensimmäiselle päivälliselle paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Takaisin hotellille ja nukkumaan. Huonekaverikseni valikoitui Seppo.

La 16.9. oli herätys klo 6. Aamutoimien jälkeen lähdettiin retkelle läheiselle vuoristoalueelle ennen klo 10 olevaa aamiaista. Liikkeelle lähdettiin pimeässä ja vuoristosolassa odottelimme aamun valkenemista. WP-pinnoja tuli tasaiseen tahtiin. Vuorisirkku, etelänpuukiipijä, mustakottaraisia, käärmekotka mm. 

Käärmekotka

Hanhikorppikotka 

Siniharakoita lenteli pensaikoissa, mutta ne olivat todella arkoja eivätkä päästäneet kuvaamaan lähietäisyydelle. 

Siniharakka

Hotellin aamiaisen jälkeen lähdettiin ajamaan ylös vuorille. Tie oli huonokuntoinen ja ahdas isolle autolle. Silti Petro painoi ylös asti päättäväisesti. Vuoriretkemme ei tuottanut muuta kuin nipun retkipinnoja ja muutaman kuvan. alueella oli paljon tiaisia, etelänpuukiipijöitä, nakkekeita, käpylintuja, ym. pikkulintuja.

Pähkinänakkeli

kuusitiainen 

Vuorilta lähdimme ajamaan kohti luoteis-rannikkoa. Matkan varrella pysähdyimme ihailemaan taivaalla näkyviä petoja. Niitä olikin todella paljon. Munkkikorppikotkia, hanhikorppikotkia, pikkukotkia, isohaarahaukkoja kymmeniä, iberiankeisarikotkia ja Wp-pinna vuorikotkia 2 yksilöä. Paikalla oli myös 2 alppivarista joista napsahti myö Wepari. Upeaa!

Alppivaris

vaalean muodon pikkukotka

iberiankeisarikotka

Hetken ihmettelimme petolintujen paljoutta, mutta kun ajoimme pari kilometriä eteenpäin huomasimme alueen olevan petojen ruokinta-aluetta. Ylhäällä näkyi jopa hieno kotkien kuvauskoju. Olisipa ollut hienoa päästä päiväksi kuvaamaan ruokailevia petolintuja, mutta aikataulumme ei antanut myöden, vaan eteenpäin oli mentävä. 

Vuorien välinen laakso kasvoi pian valtavaksi viljelys/laidun aroksi. Niityillä oli paljon mm. pikkutrappeja, paksujalkoja, töyhtökiuruja ja kalliovarpusia-WP-pinna. Ilta alkoi jo hämärtyä joten oli lähdettävä ajamaan kohti seraavaa kylää Villafafilaa ja hotelliamme. Pimeässä auton valoissa vilahti ainakin kaksi minervanpöllöä. Hotellille päästiin ja iltapala syötiin hotellissa. 

Su 17.9. Oli tarkoitus retkeillä Villafafilan alueella, läheisillä aroilla ja laguuneilla. Aamulla lähdin komppaamaan kylää pimeässä ennen aamiaista. Kylässä pitäisi asua tornipöllöjä joten otin mukaani taskulampun ja soitin hieman atrappia. Hetken kuluttua ylitseni lensi kaunis tornipöllö. Jes. wepari taas. Tulin iloisena hotellille missä kaikki muut olivat myös ulkona pimeässä, eivät vain olleet nähneet pöllöä. Soitin hieman atrappia ja hetkessä pöllö lensi ylitsemme näkyen hienosti fikkarin valossa. 

Nyt maistui vaatimaton aamupala hyvälle! Matkaan pääsimme hämärässä ja kylän talojen katoilta löysimme aimakin 3 minervanpöllöä.

minervanpöllöt pimeässä

Matka jatkui arolle, mistä etsisimme viimeisen tavoitelajin, isotrapin. Petro löysi heti ensimmäisellä pysähdyksellä ison parven trappeja. WP-pinna taas, toinen jo tänään vaikka aurinko ei ollut edes vielä noussut. Tästä suuntasimme läheisille altaille/ laguuneille. Altaat olivat todella kuivia, mutta silti joitakin retkipinnoja napsahteli listalle. Isotrappeja oli alueella useita.

Isotrappi on upea lintu

Ajelimme hyvää hiekkatietä kun blokkasin erään varaston katolta tornipöllön. Auto ympäri ja katsomaan olisiko pöllö vielä katolla. Kyllä todellakin oli , nimittäin jääneenä kiinni siivestään rautalankaan. Petro kiipesi rohkeasti pelastamaan pöllön. Siipi oli hieman vioittunut, mutta luita ei ollut rikki. Pieni hankaumahaava ja siipisulkia poikki. 

Tornipöllö siivestään jumissa

Pöllö kassiin ja etsimään sille hoitajaa. Onnen kaupalla ja tuskien jälkeen löysimme laguuneilla olevaan lintuasemaan jossa kokenut lintuharrastaja otti pöllön hoitoon, lupasi putsata haavan, pitää pöllöä muutaman päivän hoidossa ja ruokkia sitä ja sitten päästää sen takaisin luontoon. Hieno tarina tälle pöllölle.

tornipöllö kädessä (kuva:Petro Pynnönen)

Läheisellä kylällä Petron kysyessä eläinhoitajaa kuvasin paikallisia mustakottaraisia. Kaikkien tuhansien kottaraisten joukosta löysimme vain yhden tavallisen. 

mustakottaraisia

Lintuaseman laguuneille oli pääsymaksu 2€/hlö. Maksoimme maksun ja lähdimme kiertelemään altaita. WP-pinnoja ei herunut, mutta altailla oli yksi retken rareista, palsasirri. Todella hyvä Espanjan-pinna.

palsasirri kovassa väreilyssä ja vastavalossa.

Altailta suuntasimme komppausreissulle Esla-joen rannalle. Paikalla oli 2 vihertikka jotka onnistuin mähertämään. Laji jäi vain harvojen herkuksi. Illalla ajoimme n. 300 km länsirannikolle O Groveen missä on seuraava hotellimme. Kamat huoneisiin ja iltapalalle tuttujen kanssa. Paikalla olivat jo Janne, Pekka ja Markku. Aamulla lähtisimme yhdessä odotetulle merilinturetkelle.

Siitä sitten lisää seuraavassa osiossa.