Upea Utö

Tarunhohtoinen Utö ei ole ollut meille viime vuosina niin tarunhohtoinen. Viime vuonna reissun pelasti viimeisen päivän ruskouunilintu Jurmosta. Tämä vuosi oli paljon parempi. Matkamme alkoi tällä kertaa ma 26.9. Jo mennessämme tiesimme että saaressa on paikalla 3-4 inoa joka hieman kieli siitä että jotain muutakin mukavaa saattaisimme nähdä. Ma illalla olimme saaressa hyvissä ajoin Virtasen Iston, Kumpulaisen Reijon ja Teivosen Mikan kanssa. Kamat purettuamme kerholle saimme radiopuhelimiimme hälyn inosta hotellin pihallta. Pian hipsimme paikalle jos vaikka saisi hyvät kuvat tästä yleensä niin vilkkaasta ja kähmystä linnusta. Nyt onnistui hienosti. Tenovuon Jorma oli jo kameroineen paikalla. Pian lintu lensi pieneen koivuun ja näyttäytyi mukavasti. välillä se kävi maasta hakemassa muurahaisia ravinnokseen.  tässä:

Taigauunilintu poseerasi ilta-auringon valoissa

Tässä esitellään hienoa lentomuurahaista

Kuvaussession jälkeen kämpille asettumaan taloksi ja iltapalalle ja nukkumaan.

Ti 27.9. alkoi tuhdilla ammiaisella ja sen jälkeen aamustaijilla. Merellä ei mitään valtavaa liikettä ollut. Parhaana lajina saunalahdella kierrellyt luotokirvinen. Saaressa arvioitiin olevan edelleen 3 taigauunilintua.

Iltapäivällä sitten jytkähti. Jorma huusi radiopuhelimeen että Kimi oli löytänyt raripuskasta mahdollisen siperianuunilinnun. Lintu taksutteli äänekkäästi raripuskassa, mutta koko ajan näkymättömissä. Koko illan komppasimme ja ajoimme lintua näkyville mutta pääasiassa näimme vain vilhduksia linnusta kun se siirtyi pakoon pusikosta seuraavaan. Välillä oli lintu totaalisesti kateissakin. Kateissaolon jälkeen löysin linnun aivan läheltäni raripuskasta jossa se nuosi hetkeksi komeasti näkyville. Japi näki kiikareilla linnun komeasti selkäni takaa, itse näin linnun tuntomerkkejä myös jonkin verran, mutta en kiikareilla koska yritin saada kameraa tarkentumaan lintuun, ruskea selkäinen fyllari, todella voimakas skj, lämpimän ruskea tai jopa okraan vivahtava alapuoli. Taas lintu sukelsi pusikon syövereihin. Pian laski aurinko saaren taakse ja valot hiipuivat totaalisesti. Dokumenttimme linnusta koko illan ajalta puhdas nolla! No onneksi Kimi näki linnun hyvin ennen kuin me muut säntäsimme paikalle. Katsotaan miten RK suhtautuu havaintoomme.

ke 28. ja to 29.9. olivatkin sitten sateisia ja myrskyisiä päiviä. Siperianuunilintu oli kadonnut saaresta yön aikana. Ke kierrettiin kyllä saarta, mutta kova tuuli esti kuvaamisen ja havainnointikin oli hankalaa. Parhaat lajit olivat suosirri, lapinkirvinen ja pikkusieppo.

To tuuli vain yltyi eikä tullut kuvattua mitään. Silti aamulla oli staijilla jonkin verra toimintaa. Kuikkalintuja painoi voimakkaaseen vastatuuleen n. 150 yksilön voimin. Suosirri oli edelleen paikalla ja nyt löytyi luotokirvisiä 3. Taigauunilintuja edellee 3 ja samoin pikkusieppoja. Mukava havainto oli myös 15 isokäpylinnun parvi. 

Illalla joukkueeseemme liittyi Vuorisen Kari ja Lindemanin Kalle. Iltapalan ja iltahuudon jälkeen nukkumaan. 

Pe 30.9. alkoi normi rutiineilla, aamiaisella ja aamustaijilla. Kuikkia painoi edelleen toista sataa kohti etelää.  Saaressa oli ainakin 1 taigauunilintu ja 1 lapinkirvinen. Tämän päivän omistin kuitenkin kahdelle pikkusiepolle jotka saaresta löytyi. Toinen kaunis koiras ja toinen naaraspukuinen. Tässäpä nämä:

Koiras pikkusieppo

Naaraspukuinen pikkusieppo

Näin oli syyskuu taputeltu. Seuraavaksi lokakuun kimppuun ja lisää Utöstä.