Lokakuun lopun retkeilyä

Viime aikoina on käyty kovaa keskustelua siitä kuinka lintukuvaajat käyttäytyvät sopimattomasti bongauspaikallla lähestymällä lintuja liikaa. Itse olen tästä osittain samaa mieltä. Yhteisissä pelisäännöissä on sovittu niin, ettei lintua lähestytä ensimmäisten kolmen vuorokauden aikana ensihavainnosta. Liiallinen lähestyminen on tapahtunut silloin kun lintu lähtee sinua karkuun. Joskus lintu lähtee niin kauas ettei sitä enään löydetä ja kaikki eivät välttämättä ole vielä ehtineet saamaan siitä mitään havaintoa. Tämä luonnollisesti aiheuttaa suunnatonta närää , varsinkin jos kyseessä on suurharvinaisuus. 

Se ettei lintua lähesty, useasti tarkoittaa sitä ettei linnusta saa kovinkaan hyvää kuvaa. Itse yleensä tyydyn siihen dokkarikuvaan joka ei kummoinen ole. Niitä olette varmasti nähneet blogissani. Nimeän ne useasti "lintu maisemassa" -kuvaksi. Toisaalta tilanne on joskus ristiriitainen. On tilanteita jolloin linnusta pitäisi saada heti mahdollisimman hyvät kuvat määrityksen varmistamiseksi. Kuka silloin on se kuvaaja joka saa tähän valtuudet ja keneltä. Tietenkin MINÄ MINÄ MINÄ. Tiedän monia kuvaajia joita ei dokkarikuvat kiinnosta, vaan kuvan on oltava sairaan hieno. Toisaalta monet niistä jotka haukkuvat joitakin kuvaajia toisaalla, kehuvat jonkun toisen ottamaa kuvaa. "Onpa hieno otos"- ajattelematta että tuota kuvaa otettaessa lintua lähestyttiin niin paljon kuin mahdollista. Koska VAIN läheltä saa hyvän kuvan. On niitä millejä miten paljon tahansa.

Tähän tuskin saadaan koskaan minkäänlaista sopimusta. Näillä mennään. Itse kuitenkin pyrin käyttäytymään niin etten aiheuttaisi muille mielipahaa. Jokainen katsokoon peiliin. Tietenkin tilanne on eri silloin kun lintu on ollut jo yli kolme vuorokautta maisemissa. Luonnollisesti silloinkaan ei saa lintua lähestyä liikaa, mutta kärsivällisesti odottamalla ja paikallaan pysymällä saa yleensä hyviä kuvia. Usein lintu lähestyy itse kuvaajaa. 

Toinen vihollinen lintukuvaajalle on aika. Näin loppuvuodesta päivä on melko lyhyt ja jos tavoitteena on käydä hoitelemassa useampi kohde pinnalistalle saman päivän aikana, tarkoittaa se sitä ettei aikaa linnun kuvaamiseen juurikaan ole. Tämäkin näkyy yleensä bongaavan lintukuvaajan otoksissa. 

Tässäpä muutamia esimerkkejä em. tilanteista. 

Aloitetaan päivästä su 23.10. Lähdimme Mikan kanssa kohti PK-seutua ajatellen että siellä kannattaa olla jos vaikka sieltä löytyisi jotain mukavaa. Ajoimme ensin Espoon Mankkaalle etsimään Mikalle Espoonpinnaa taigarautiaisesta. Edellisenä päivänä sieltä oli löytynyt sellainen ja toivoimme sen olevan vielä paikalla. Porukkaa kerääntyi paikalle ja pian joukkokomppaus tuotti tuloksen. Lintu oli edelleen paikalla. Tästä nappasi harrastajaystäväni vuosien takaa Matti Haikonen eliksen, Onnittelut. Tästä päätimme mennä Vuosaareen ihmettelemään superkesyä töyhtökiurua. Emme ehtineet etsiä lintua kuin hetken kun Vuosaaren täyttömäeltä piippautti Kimhe mustakurkkurautiaisen, Suomen tämän vuoden ensimmäisen. Olimme siis valmiiksi todella lähellä, joten pian sinne. 

Paikalle alkoi valua porukkaa pikkuhiljaa ja pian siellä oli väkeä toista sataa. Jonkin ajan jälkeen lintu näyttäytyi osalle porukasta pienen kantokasan juurella. Itse en tällöin lintua nähnyt. Siirryin sinne missä lintu nähtiin. Pian kasasta lensi rautiaislintu takana olevaan metsään äännellen ja lähes saman tien ihmisten selän taakse pieneen ruovikkoon. Näin linnulla selkeän skj:n. Hetken päästä lintu pomppasi pieneen risuun ruovikon keskellä. Nyt näin linnun hienosti, etäisyys lintuun hyvä ja vieläpä sain linnun tarkennettua kameran etsimeen, mutta olin pahasti sijoittunut väkipaljoudessa. Ikävä risu oli juuri linnun edessä peittäen siitä ison osan %€&#! Koska aikaa ei ollut , eikä lintu heti näyttäytynyt uudestaan oli siis tyydyttävä tähän:

Mustakurkkurautiainen Helsinki Vuosaari täyttömäki

Samana päivänä menimme katsomaan vielä Helsingin Haltialassa viihtyneitä pikkurareja. Turturikyyhky oli puolestaan sellainen kaveri jota ei tarvinnut lähestyä, sillä se lähestyi itse kuvaajaa. Lintu oli suuren osan kuvaus ajasta liian lähellä eikä kamera tarkenna alle 4m. Sänkipellossa on myös koko ajan jotain roskia edessä.. 

Turturikyyhky Helsinki Haltiala

samoilla paikoilla Ruutinkoskella on viihtynyt myös pikku-uikku. Tästä sain itselleni lokakuunpinnan.

Pikku-uikku Helsinki Vantaanjoki Ruutinkoski

Seuraava taistelu on Riihimäen Sammalistonsuolta Liisan löytämä sepeltasku. ke 26.10 illalla yritin etsiä lintua tunnin ennen pimeää, mutta en löytänyt. Seuraavana päivänä joku löysi sen aamulla ja itse kiiruhdin paikalle aamupäivällä. Sateessa etsin lintua 2 tuntia kastellen itseni aivan totaalisesti enkä edelleenkään löytänyt sitä. Melkoista bongaamisen riemua. Iltapäivällä Mika pääsi töistä klo 14 ja nappasi minut ja Valosen Artun kyytiin matkan varrelta. Onneksi kolmas kerta onnisti. Lintu näkyi huonoissa valoissa ja melko kaukana, eikä kunnon kuvaa syntynyt. Mukava havainto silti. Paikalla oli myös muutama alli kuvauksellisesti.

Sepeltasku Riihimäki Sammalistonsuo

Alli 

Viimeinen pläjäys tulee perjantailta 28.10.  Iltapäivällä kiirehdin jälleen Vuosaareen etsimään paikalla ollutta humeita. Lintu löytyi melko pian, mutta nyt en ehtinyt jäämään paikalle ottamaan tätä kummoisempia otoksia. Aika oli rajallinen, sillä halusin löytää vielä Helsingistä, Finlandia-talon kupeessa viihtyneen satakielen. Lintu on melko harvinainen tähän aikaan vuodesta. Etsimme sitä illan viimeisissä valoissa muutaman henkilön voimin, kunnes minä ja Saljus blokkasimme linnun aivan kalliojyrkänteen alta. Pimeys oli jo laskeutunut, joten en saanut siitä edes kunnon dokkaria... hieno lokakuunpinna tietenkin. 

Kashmirinuunilintu "humei"

Matka jatkuu kohti pimenevää syksyä ja marraskuuta..