Lopun toukokuun retkeilyt.

Utöstä palattuamme junkkohylsy harteilla, meinaa motivaatio olla kateissa. Tuntuu välillä että terävin into ja  ilo katoaa harrastuksesta, kun hylsyää kaikkein kovimmat elikset, juuri ne jotka olisi pakko hoitaa, ne jotka ei enää ikinä löydy Suomesta. Tai voi tietenkin löytyä seuraavan 100 vuoden sisällä.. 

Toukokuun loppu tulikin käytettyä lähinnä työn tekoon ja töiden väliseen retkeilyyn. Su 26.5. kävin jälleen yrittämässä ruisrääkkää kuvapinnaksi Vanjärven tornilla. Lintu oli hyvin äänessä tornin viereisessä risukasassa ja sainkin sen houkuteltua näkyviin hetkeksi. 

Ruisrääkkä vanjärvi

Iltapäivän puolella kuului Luodosta jälleen kummia. Tiedotukseen kilahti vuoriuunilintu Luodon Larsmosta. Ei voi olla totta jälleen kova laji Luodossa. Viimeksi Luoto ei ollut meille suosiollinen. Olisikohan nyt? Aluksi lajin määritys ja varmistus tuntui hieman heikolta. No alkoi se lajin määritys varmistua melko nopeasti iltapäivän aikana. Eipä siis muuta kuin miettimään onnistuisiko bongaus huomenna. 

Ma 27.5. aamulla oli pakko käydä hoitamassa yksi kiireinen työasia. Iltapäiväksikin olisi ollut töitä, mutta ei niin akuuttia, joten päätin lähteä kohti Luotoa. Mukaan sain pari kaveria, joten reissuun lähdettiin iltapäivällä kahden aikaan Salon Markun ja Olofin kanssa.  

Perillä Luodossa oltiin illalla yhdeksän jälkeen. Lintu oli lauleskellut koko päivän ja viestejä oli pukannut kännykkään. Tunnelma oli melko hermostunut , koska usein lalulinnut hiljentyvät jo reilusti ennen auringon laskua. Paikalla oli vielä muutama bongari. Lintu oli kuulemma ollut hiljaa viimeisen puoli tuntia. Pian metsästä kuului ihana laulunsäe. Vuoriuunilintu lurautti säkeensä, kunnes hiljeni jälleen hetkeksi.

Pian lintu siirtyi Lövnässgatanin tien varteen koivuihin. Piti kutsuääntä lähes tauotta ja lauleskeli välillä. Lintu liikui melko holtittomasti ja kuvaelis tuntui illan jo hämärtyessä melko mahdottomalta. Kunnes se tuli jälleen tienvarren koivuihin laulamaan. Jostain oksien ja lehvästöjen välistä onnistuin saamaan tunnistettavan kuvan laskevan auringon valoissa. Jes! nyt olin vihdoin tyytyvänen. Illalla nautimme Markun ja Olofin kanssa eliskahvit bongauspaikalle tuodusta kahvista ja herkullisista vadelmaleivoksista. Mobilepay toimii hienosti maksuvälineenä. Elis nro 393. Yötä vasten kotia kohti. Markun kanssa vaihdoimme välillä kuskia kun alkoi väsytäämään. Perillä kotona joskus kuuden maissa aamulla.

Vuoriuunilintu Luoto

Ke 29.5. kävin töiden jälkeen kuittaamassa Espoon matalajärveltä mustatiiran kuvavuodariksi nro 208.

kaksi mustatiiraa Espoon matalajärvellä

Suraavana aamuna to 30.5. ennen töitä,  menin aamulla hetkeksi Vanjärven kartanon alapuolelle kuvaamaan pensassirkkalintua. Asetuin jakkaralle istumaan ja odottelin hetken. Lintu sirisi lähellä, mutta ei näkyvissä. Soitin pari säettä atrapilla ja pian lintu lauloi hienosti edessäni kuivuneilla maitohorsmilla.  

Pensassirkkalintu Vanjärvi

Kuukauden viimeisenä päivänä pe 31.5. menin aamulla Porvooseen töihin. Töitä ei ollut paljoa joten  luppoaikaa oli. Helsingistä tuli tieto, ettän haarahaukka olisi tulossa itään. Tämä puuttui kuvavuodareista, joten lähdimme Jonin kanssa ottamaan koppia Tolkkislandetin kalliolle. Juvosen Artokin saapui paikalle. Reilun puolentunnin odottelin jälkeen  Arto blokkasi lähestyvän pedon plussan puolelta. Haarahaukka lipui ohitsemme hienosti 10:56. 

Haarahaukka Porvoo Tolkkinen

Koska Työtä ei juuri ollut, ja päivä vasta puolessa, päätin mennä kuvaamaan vielä jonkin kuvavuodarin. Porvoossa on lauleskellut harvinaiseksi käyvä peltosirkku monivuotisella reviirilään. Tämäkään ei ollut helppo tapaus. Tykkäsi laulaa korkealla koivun oksilla ja tuuli heikensi vielä entisestään kuvausmahdollisuuksia. Onnistuin jonkin räpsyn saamaa onneksi. 

peltosirkku Porvoo

Kotimatkalla tuli Viikin vanhalta puhdistamolta tieto, että kattohaikara on siellä paikallisena. Koska päiävää oli vielä jäljellä, päätin ajaa sen kautta. Hetken odottelun jälkeen haikara teki komeat kaarrokset jätteenkäsittelypaikan yllä lokkien ja naakkojen seassa. Kuvavuodari 212. 

kattohaikara Helsinki Viikki

lllemmalla kävelin vielä Pornaistenniemen piilokojuun pussitiaisen toivossa. Ei näkynyt tiaista, muta sääksi teki komean ohilennon. 

Sääksi Helsinki Viikki 

Siihen päättyi hieno toukokuu. 3 elistä onnistuin saamaan sentään vaikka jokin hylsykin mahtui kuvioihin mukaan. Sää oli jo todella kesäinen joten seuraavaksi kesäisiä retkiä kesäkuulta..