Kesä- ja heinäkuun pikkukivoja ja kovia lajeja 

Aloitin kesän linturetket la 1.6. Kävin bongaamassa Karkkilanpinnaksi luhtakerttusen Näröllä. Paikalla lauleskeli 3 lintua. 

Su 2.6 lähdettiin Mikan kanssa etsimään nokisorsaa kesäkuunpinnaksi. Liikkeelle päästiin vasta iltapäivällä ja Porissa Yyterin lietteillä oltiin illan puolella. 

Kivassa säässä lompsittiin lietteiden ykköslavalle. Paikalla oli muutamia bongareita. Lintua ei aluksi näkynyt, joten päätimme lähteä komppaamaan lietteille. Meillä oli Mikan kanssa vain lenkkarit jalassa , joten eipä muuta kun paljain jaloin tarpomaan lietteeseen. Muuten oli ihan ok , mutta katkotut ruoón tapit tuntuivat pahalta jalkapohjissa. Sain niistä yhden haavankin jalkapohjaan. 

Käveltiin vasemmalle Lehtilän Tarmon kanssa aina Santakarinnokkaan asti, josta näkyi Riitsaranlahdelle. Lieju tirskui mukavasti varpaiden välistä. Onneksi ei ollut kylmä. Pieni parvi isosirrejä pölähti lentoon edestämme. Nokisorsaa ei näkynyt, joten päätimme kävellä takaisin. Polun kohdalla oli merihanhipariskunta. Ajettelin käydä katsomassa lietettä vielä jonkin matkaa toiseen suuntaan, mutta suuntasin kuitenkin takaisin tornille. Tornille päästyämme joku huomasi nokisorsan ruokailevan lietteellä ihan tornin edustalla. Olisin nähnyt sorsan hienosti jos olisin mennyt hieman polun kohdalta oikealle. Siinä se on ollut heinikon reunassa koko ajan näkymättömissä tornille.. Nyt liian kaukana hyvään kuvaan. Dokkarin nappasin silti ja sain kuvaeliksen tästä rumasta sorsasta.

nokisorsa ristisorsien kanssa

Illan jo hämärtyessä kävimme hakemassa Porinpinnaksi ruisrääkän Toukarista. Sarvipöllö saalisteli pelloilla sen poikasten kerjätessä ruokaa läheisessä metsäsaarekkeessa. Toukarista jatkoimme matkaamme kohti Luotoa hakemaan vuoriuunilinnusta kesäkuunpinnaa. 

Perillä oltiin auringon jo paistaessa joskun 6 aikoihin ma 3.6. Bonelli lauloi heti kun auton oven aukaisi. Jes autopinna. Tovin aikaa lintua katseltiin ja houkuteltiin atrapilla lähemmäksi. Kovin on lintu vilkas liikkeissä ja vaihtoi n. 100 m säteellä paikkaa koko ajan. Jokusen mukavan kuvan onnistuin nyt saamaan. 

vuoriuunilintu Luoto

Tästä lähdettiin kotia kohti. Matkalla kävimme katsomassa Laihialla Levanevan lintutornia. Käki kukkui lähistöllä ja paikallinen maakotka kaarteli kaukana suon takana. Jokunen Laihianpinna tuli kirjattua pinnariin. 

Kotona oltiin iltapäivän puolella, mutta retkeilyä jatketiin vielä illalla. Ajelimme joskun 22 aikoihin Jandan kanssa Lohjan Vasarlanlahdelle bongaamaan pikkuhuittia. Paikalla oli jo melko iso joukko tuttuja bongareita. Lintu aloitti laulunsa melko tasan 23 aikoihin. Taisi olla Jandalle elis. Kotimatkalla kuunneltiin vielä yölaulajia mm. Savijärvellä, Koisjärvellä ja Vanjärvellä. Luhtahuitteja, kehrääjiä ja luhtakanoja kuultiin. 

Ti 4.6. olikin työpäivä. Töiden jälkeen ajelin Espoon Mankkaalle kuvaamaan siellä koko päivän viihtynyttä pikkukiljukotkaa. Lintu oli välillä ollut todella lähellä, mutta minun aikana leijui ja kaarteli melko korkealla. Jokusen kuvan sain kuitenkin. Tämä oli minulle myös kk-pinna. 

Pikkukiljukotka Espoo

Pe 7.6. tuli tehtyä jälleen tynkätyöpäivä, joten iltapäivällä ehdin keräämään kuvavuodareita. Päivällä ajelin Viikkiin Pornaistenniemelle pussitiaisen toivossa. Rakenteilla oleva pesä löytyi Lammassaaren pitkosten varresta ja siinä varmaan tuli odoteltua pari tuntia. Remizi ei jäänyt kertaakaan näkösälle paikalleen kuvattavaksi, vaan lenteli edestakaisin pesän ja kaislikon väliä. Yhden kerran onnistuin nappaamaan kuvan kun se kurkkasi pesäaukosta. Tähän oli nyt tyytyminen. Kuvavuodari nro 217 silti.

pussitiainen kurkistaa pesästä.

 

Iltapäivällä ajelin vielä Kirkkonummelle Saltin torniin. Siellä oli ollut sitruunavästäräkit pesimispuuhissa. En ollut varma oliko siellä enää lintuja, kun kyykäärme oli kuulemma meinannut tuhota koko pesinnän. Pari kaveria oli rohkeasti kahlanneet ojan yli, ottaneet kyyn käteen, laittaneet sen reppuun ja vieneet kauas tornista repussaan. Muistaakseni 3 poikasta se oli ehtinyt tappaa, mutta 3 jäi vielä jäljelle. Hatunnoston arvoinen suoritus!

Hetken odoteltuani tuli naaras sittis kaislikkoon ruokaa nokassaan, joten vielä oli ainakin poikasia pesässä. Muutaman räpsyn ehdin ottaa kuvavuodariksi nro 218.

naaras sitruunavästäräkki

Seuraavan kerran liikuttelin kameraa ke 12.6. Töiden lomassa ajelin Loviisaan kuvaamaan sieltä Juvosen Arton löytämää arohyyppää, joka jo toista kesää hengailee Suomessa. Aluksi ei meinannut lintua löytyä, mutta pian sen blokkasin kaukana mullospellossa kovassa väreilyssä. Ajelin ensi autolla hieman  lähemmäs asfalttitiellä ja käppäilin ojan vartta lintua kohti. Pian jokin ajoi kaikki linnut lentoon pellosta. Olin vielä toivottoman kaukana, joten ajattelin, että  eipä taida onnistua linnun kuvaaminen. Onnekseni hyyppä kaartoi ilmassa aivan läheltä ja onnistuinkin saamaan kelpo lentokuvan.  

arohyyppä Loviisa

La 15.6. lähdin kuvaamaan Helsinkiin sieltä löytynyttä amerikanhaapana koirasta. Kävelin lammassaaren torniin, josta lintu näkyi nukkumassa lietteellä. Ensin nappasin jokusen kuvan tästä.

 Seuraavaksi päätin mennä ensimmäistä kertaa uuteen piilokojuun joka on tornilta hieman etelään kaislikon reunassa. Täälläpä olikin jo melkoinen joukko kameramiehiä. Onneksi löysin vielä paikan itselleni kuvausaukon vas. reunasta. Tovin odottelimme kunnes haapanat ponkaisivat lentoon. Ilmeisesti olin porukan ainoita joka sai kuvat lentävästä amerikanhaapanasta, ja kivat kuvat sainkin. Kuvavuodari 220. Odotellessa otin myös muutaman kuvan ruokaa hakevasta lapintiirasta. 

serkukset haapana ja amerikanhaapana koiraat 

amerikanhaapana naarashaapanan kanssa

Kyllä se vaan niin on, että vaikka uusi 100-500 putki on kiva ottaa kainaloon, parhaat lintukuvat saa kun jaksaa raahata 600/4 mukanaan. 

lapintiira

Seuraavana päivänä su 16.6. Olimme ajatuksissa lähteä Vihtiin Atlaslinturetkelle Mikan ja Jandan kanssa. Ennen retkemme alkua tuli tieto Somerolta. Paikallinen isohaarahaukka. Eipä muuta kun auton keula kohti pohjoista ja suunta Somerolle bongaamaan. 

 Paikalle päästyämme oli siellä jo iso liuta tuttuja. Teijo ja Päivi, Aleksanteri, Terhi ym. Lintu istui tovin rauhallisesti pellon takana kuusen oksalla, kunnes otti siivet alleen ja kaarteli tiehensä. Hieno lintu! Janda sai eliksen, minä kk-pinnan.

isohaarahaukka Somero

Iltapäivällä jatkoimme Vihdissä Atlasretkeä ja saimmekin muutamia lajeja lisättyä atlaksen tietokantaan. Pesiviksi saimme mm törmäpääskyn ja kivitaskun. 

Ti 18.6. kävin bongaamassa Salon halikonlahdelta kk-pinnaksi lyhytnokkahanhen. Paikalla oli auttamassa Terhi ja Haatajan Kari. Lintu oli uimassa joessa, joten ilman apuja olisi linnun löytäminen saattanut olla hankalaa. 

To 20.6. tein jälleen Atlasretken Vanjärven ruudulle. Varmoja pesintöjä sain kirjattua mm. pikkulepinkäiselle, hiirihaukalle, kalatiiralle, kuoville, kalalokille ja harakalle. 

Pe 21.6. oltiin Mikan kanssa retkellä PK-seudulla. Aamupäivä oltiin Maarin tornissa. Tornin ohitti kaukaa clarina, jota emme saaneet määritettyä lajilleen. Iltapäivällä Viikissä käytiin katsomassa mm amerikanhaapanaa Hakalan tornissa. 

Illalla ajeltiin Jandan kanssa Karkkilan pohjoisruudulle Atlasretkelle. Yö nukuttiin teltassa Liesjärven kansallispuistossa Tervalamminsuon ja löyttyjärven välimaastossa. Olihan jännää nukkua pitkästä aikaa teltassa. 

La 22.6. aamulla syötiin aamupala maastossa ja retkeiltiin alueella. Kovin on vähälintuinen ruutu. Joitakin lajeja silti saatiin ruutuun indekseillä. Kierreltiin Kärkölän puolella Heinjärven, Särkijärven, Patamon, Kivijärven, Heinästenjärven ja Vahermanjärven ympäristössä.  

Su 23.6. tehtiin jälleen Atlasretki Mikan kanssa. Nyt suuntasimme Konianvuoren ls-alueelle. Hyviä atlashavaintoja saatiin mm. pyy, metsäviklo, rantasipi, kulorastas, peukaloinen, hömötiainen ja pikkusieppo. 

Aamulla ke 26.6. kävin bongaamassa Loviisassa, jälleen Juvosen Arton löytämän keltajalkaviklon kk-pinnaksi ennen töitä. Lintu ei ollut kuvattavissa, vaan kaukana tulvapellolla vastavalossa. 

Kesäkuun viimeisenä, su 30.6. käytiin Mikan ja Teijon kanssa hakemassa kuva- ja kk-pinnaksi harjalintu Uudestakaupungista. Linua etsittiin komppaamalla varmastikin muutama tunti. Ei löydetty, vaan luovutettiin ja päätettiin lähteä pois. Kun istuimme autoon, näin linnun nokkivan maata automme edessä. Menipä viime tippaan tämäkin. Kuvavuodari nro. 222.

Harjalintu Uusikaupunki

Ma 1.7. oli työpäivä Loviisassa jälleen. Työmatkalla kävin hakemassa kk-pinnaksi ja kuvapinnaksi keltajalkaviklon Loviisasta. Nyt pääsin sivumyötävalossa hieman lähemmäksi ladon kulmalle, mutta kaukana hyvään kuvaan silti. Dokkari muistoksi. 

keltajalkaviklo Loviisa

Ti 2.7. oltiin liikenteessä Kautosen Jonin ja Pikkaraisen Aleksanterin kanssa. Liikkeelle ampaistiin jo edellisenä iltana. Treffit Mäntsälän st1:llä. Yön yli ajeltiin kohti Luotoa kk-pinnaa hakemaan vuoriuunilinnusta. Jonia kiinnosti autopinna. 

Perillä oltiin aikaisin aamulla. Lintu lauloi edelleen aktiivisesti. Nyt en edes yrittänyt kuvaa linnusta. Pinna plakkarissa jatkettiin Poriin. Enäjärven lintulava on tullut tänä kesänä tutuksi. Nyt saavuttuamme paikalle löytyi nokisorsa n 5 min. etsimisellä. Helppoa kuin heinän teko. Kirrinsannalta haimme APlle pikku-uikun ja minulle kuvavuodariksi Reposaaresta mandariinisorsan. 

Matkaa jatkettiin Uuteenkaupunkiin. Aplle kk-pinnaksi harjalintua etsimään. Reilun tunnin komppaamisella emme lintua löytäneet, vaan matkamme jatkui Saloon. Salossa oli loukkaantunut pikkujoutsen, joka makasi elottomana lietteillä. Hetken sitä katseltuamme näimme sen nostavan päänsä. Jes se elää vielä! kk- pinna tästä ja Ap sai vielä tundrahanhesta kk-pinnan. 

Iltapäivällä kotiin ja päiväunille raskaan reissun jälkeen. 

pikkukuovi Siikajoki kullinkari

La 6.7. kuului Siikajoen Tauvosta todella kummia. Hiekkasen Kalle oli ssp-rengastuksessa saanut käteensä verkosta suomen ensimmäisen kultakulmasirkun. Heti perään kädessä oli koiras pikkupajusirkku! No tämä tiesi sitä, että monen bongarin heinäkuun suunnitelmat menisi uusiksi. 

Itsekin ampaisin liikkeelle heti la päivällä. Nyt pääsin Oskun ja Aleksanterin kyytiin.  Perillä Tauvossa oltiin myöhään illalla. Auto parkkiin kahvilan lähelle ja hetkeksi unta palloon. Lyhyiden ja huonojen  yöunien jälkeen su 7.7 aamu kolmeksi kullinkariin marssiminen.

 Paikalla oli valtava joukko bongareita. Koko aamu ja alkupäivä etsittiin lintuja. Odoteltiin, soitettiin atrappia, kompattiin pusikoita. Muutama vilahdus joistain puskien väleissä lentelevistä sirkuista. Jokunen tik-ääni kuului. Mikä lie. Hylsy taskussa päätettiin lähteä kotiin rättiväsyneenä.  Kaiken kukkuraksi unohdin kiikarit Oskun auton katolle. Sinnehän ne lensi jonnekin ojaan, kun huomasin asian vasta n 15 km ajon jälkeen. Käytiin pikaisesti etsimässä, mutta eipä löytynyt. Vitutus oli ankara.  

Laitoin viestiä Tauvon kioskin omistajalle, jos vaikka joku olisi ne löytänyt ja kiikuttanut sinne tiskille. Kirjoitin tiedon myös paikallisen fb-ryhmän sivuille, kahteen kertaan, mutta sinne kirjoitus ei koskaan päätynyt. Kukaan ylläpitäjistä ei koskaan käynyt hyväksymässä ilmoitustani. 

Viikko kului töiden merkeissä. Kiikareista ei kuulunut mitään. Seuraavana perjantaina 12.7. olimme Jandan kanssa Vihdin Nummelassa kuuntelemassa musiikkia Hiidenkirnu-festareilla. Musiikki oli hienoa. mm Kwan ja Haloo-helsinki esiintyivät. Festarit päättyivät yöllä puolen-yön kieppeissä. Heitin Jandan kotiin, ajoin himaan, pakkasin retkikamat autoon ja lähdin ajamaan kohti Tauvoa. Uni tuli silmään lahden motarilla. Oli pakko pysähtyä ja nukkua hetki. Nukuin autossa vajaa 4 tuntia, kunnes lähdin jälleen liikenteeseen.

Aamulla porukat oli nähneet hienosti pikkupajusirkun. Itse olin vasta jossain Lahden kieppeillä nukkumassa autossa.  Perille pääsin joskus puolenpäivän kieppeissä. Olin päättänyt etsiä kiikareita, enkä bongata lintuja. Komppasin tauvontien ojia n. 3 tuntia kovassa helteessä. Hyttyset ja paarmat söivät. Hiki valui noronan koko ajan. Eipä löytynyt kiikareita. 

Pettyneenä menin Kullinkarin kärkeen joskus iltapäivällä. Eipä näkynyt pikkupajusirkkuakaan enää.  Illalla kävin hakemassa lähimmästä kaupasta evästä. Etsin vielä kiikareita, mutta ei edelleenkään löytynyt. Menin autooni nukkumaan joskun 22 aikoihin. Olin onneksi ottanut patjan, tyynyn  ja makuupussin mukaan, joten kontissa oli ihan hyvä nukkua. 

Laitoin kellon soimaan kolmelta su aamuna 14.7. Väsytti ankarasti. Nukahdin vielä tunniksi. VIRHE! Taas oli pikkupajusirkku ollut hetken hienosti näkyvissä. Lompsin KULLINkariin. Eipä taaskaan ollut tarkkaa tietoa minne sirkku oli kadonnut. Aamun puolella kuultiin tik-sirkun ääntä ja saipa joku siitä jonkin äänittenkin. Sonogrammi näytti ihan hyvältä, mutta tuskin riittävän hyvältä RK:lle.  Onnekseni Ohtosen Mika komppasi sirkun lentoon pajukosta. Lintu lensi editseni bongarijoukon yli kohti eteläpuolen ruovikkoa. Vieressäni oli Lindroosin Tomppa. Sen puhelin soi ja saimme kuulla että ohi lentänyt lintu oli pikkupajusirkku. 

Laiha lohtu. Nopea vilahdus sirkusta, elis kuitenkin.. Iltapäivällä lähdin ajelemaan kotiinpäin karvas pettymys harteilla, kun en löytänyt kiikareitani. Limingassa pysähdyin kuvaamaan siellä viihtynyttä kiljukotkaa. Surkea dokkari kaukana lentävästä linnusta.. sentään kk-pinna. 

Ajelin jossain pohjanmaan lakeuksilla kun puhelin soi. Tauvon kesäkioskista soitti nais-ihminen. Joku pikkupoika oli löytänyt kiikarit ojasta joissa oli kiinni jokin musta keppi. MUN KIIKARIT!!! Ei voi olla totta! Ajoin auton tien varteen ja puhuin puhelun loppuun. 

Helpotus purkautui itkuna. Siinä mä istuin auton ratissa tienvarressa ja itkin. Aikuinen mies... 

Sain pojan äidin mobilepaytiedot ja maksoin pojalle 100e löytöoalkkiota välittömästi. Oli poika kuulemma ollut hirmu tyytyväinen! Sovimme kioskinpitäjän kanssa, että jos en enää tulisi käymään Tauvossa, niin Voisin maksaa postikulut kiikareiden postittamisesta. Kotona olin joskus todella myöhään yöllä väsyneenä, mutta huojentuneena ja ehkä kuitenkin eliksestä hieman onnellisenakin. On tämä bongaaminen sellaista tunteiden vuoristorataa, että en suosittele heikoille.. 

suosirri Siikajoki kullinkari, kuvavuodari 227

Ei ollut tarkoitus enää astua kullinkariin jalallakaan, mutta Joni sai houkuteltua minut mukaan kun Markku ja Olof halusivat lähteä vielä yrittämään sirkkuja Tauvosta. Niinpä huomasin istuvani Jonin kyydissä illalla ti 16.7. Jälleen ajeltiin yön yli Siikajoelle. Ke 17.7.  aamuyöllä autossa yritettiin nukkua pienet unet ennen kävelyä Kullinkariin, mutta eipä sitä taidettu nukkua silmäystäkään. 

Taas käveltiin aamutuimaan kullinnuppiin. Jotenkin alkoi tämä paikka tuntumaan helvetiltä. paikalla enää jokunen bongari. mm Hotulainen ja Hiekkasen Eino. Taas odoteltiin ja odoteltiin, kompattiin pusikoita ja rantoja. Ei edes vilhdusta sirkusta. Päätimme luovuttaa joskus puolenpäivän jälkeen ja marssimme hikisinä takaisin autolle. Hain kiikarit kioskilta. 

Olimme ajaneet autolla reilun 10 km kun Eino laittoi viestiä. Pikkupajusirkku ed p. Eino oli kuullut sirkun kutsuääntä ja sai nauhoitettua sitä. Auto ympäri ja siirtyminen parkkipaikalle.  Pikaista marssia kullinnuppiin takaisin. Pari tuntia vielä jaagailimme lintua, mutta eipä näkynyt eikä kuulunut. Nyt oli pakko luovuttaa. Jälleen superhikinen marssi takaisin autolle. Nyt ei enää koskaan tuonne takaisin. 

Kotimatkalla vaihdoimme muutaman kerran kuskia. Perillä oltiin joskus puolenyön aikaan. On nämä todella rankkoja reissuja. Yöunet jää vähiin. Jalkojen päällä ollaan tunteja, kävellään useampi kilometri yhteensä ja ajellaan pitkiä matkoja. Silti aina haluaa lähteä liikkeelle. 

Eipä tarvinnut odottaa seuraavaa ajelua kovinkaan kauaa. To 18.7. ajelin Valkeakoskelle bongaamaan ruskouunilintua kk-pinnaksi. Aluksi lintutiedotuksen navi opasti aivan hevonhelvettiin jonnekin kuusimetsän keskelle 5 km päähän havaintopisteestä. Onneksi löysin kuitenkin perille.  n.tunnin odottelun aikana ei lintua kuulunut. Päätin käydä kirkolla lounaalla ja tulla sitten takaisin. No sillä aikaa se oli jälleen hetken lauleskellut. 

Päästyäni takaisin odottelu palkittiin kun lintu tuli jostain rannan suunnasta ja palasi tuttuun pajukkoon laulamaan. Hienoa kuulla tämä syksyinen harvinaisuus kesällä laulamassa. Kuvaa en ehtinyt nappaamaan , vaikka lintu oli hetken avoimesti näkyvissä läheisessä pienessä männyssä. Luulin katsovani tiltalttia... 

Kuukauden viimeisen bongausreissun tein pe 26.7. Edellisenä päivänä oli Nivalassa paikallinen harrastaja kuvannut valkoisen haikaran ja kyseli määritysapua kuville facebookissa. Kuvissa komeili rääkkähaikara. Illalla  lintu oli edelleen paikalla , joten päätin lähteä bongaamaan heti aamulla. Ehkä olisi pitänyt lähteä jo illalla kuten moni muu bongari. 

Nivalaan oli taas useamman tunnin ajo. Paikalle päästyäni Pidisjärven uimarannalle, paikalla oli jo jokunen bongari. Lintu kyyhötti kaukana järven rantapuissa, näkyen kuitenkin ihan hyvin. Autopinna ja surkea kuvapinna tästä sekä elis nro. 395. 

rääkkähaikara oksalla sukimassa

Heinäkuun retket saa päättää pikkulepinkäinen , joka onnistui pesinnässään Nurmijärven Nukarin työmaan rankapinossa. Kuva on kuvattu ti 30.7. 

koiras pikkulepinkäinen