Huikea 2 eliksen toukokuun alku

Niin päästiin Turkin reissulta Suomen kamaralle La 11.5. Heti oli lähdettävä bongausreissulle. Olihan nokisorsa odottanut ystävällisesti Porissa koko Turkinreissun ajan. Janda tuli hakemaan minua lentokentältä puolilta päivin ja kotona nopea pyörähdys. Matkakamat sisälle, optiikka autoon ja menoksi. 

Porissa oltiin n. 16:30. Enäjärven parkissa oli jo muutama auto, myös Virtasen Isto on saanut onnettomuutensa jälkeen ajokortin ja oli parkissa matkailuautonsa kanssa. Taisi olla peräti ensimmäinen päivä. Lompsittiin tornille Jandan kanssa. Isto ja pari muuta oli etsimässä sorsaa merimetsosaaren tuntumasta. Muutaman minuutin sitä ehdin itsekin etsiä, kun löysin sen uimasta ja ruokailemasta saaren keskikohdilta muiden anaksien kanssa. Kaunis näky! Kaukana väreilyssä ja vastavalossa. Kaukoputkella onneksi näkee hyvin tuntomerkit, mutta kuvasta on turha haaveilla. Suomi-elis nro. 391. ja Wp-elis nro 566. 

Koska Porissa on nähtävillä toinenkin rari, käytiin etsimässä Jandalle eliksesksi tundrakurppelo Kaarluodon rannasta. Paikalla Iston lisäksi ainakin Mäkelän Petteri, Touko Torppa ja Vainion Petri.  Kun lintua ei näkynyt vajaan tunnin etsimisellä, lähdettiin Jandan kanssa etsimään myötävalon puolelta, Esko niemestä. Eipä näkynyt sielläkään. Kahlaajia paljon ruokailemassa matalassa lahden pohjukassa. 

Pian Touko soitti ja sanoi kurppelon tulleen venevalkaman rantaan. Niinpä ajettiin sinne uudestaan. Lintu ruokaili hetken rauhallisesti rannassa kunnes linnut säikähtivät jälleen jotain ja kurppelo maastoutui veteen kiven viereen, jäi kuitenkin paikalle. Jonkin kuvan sain otettua. Tripla minulle ja Jandalle elis.

Kotiin ajeltiin tyytyväisinä päivän saldoon. Käytiin Porin Nesteellä eliskahvilla, jonka jälkeen nokka kohti Vihtiä. Nyt oli pakko vaihtaa kuskia kun minuun iski väsymys. Oltiinhan sitä vuorokausi sitten oltu vielä Turkin Vanjärvellä retkellä.. 

tundrakurppelo, Limnodromus scolopaceus

mustaviklo , Tringa erythropus

Kunnon yöunien jälkeen jälleen bogailemaan su 12.5. Ajeltiin Jandan kanssa Saloon Aneriojärvelle katsomaan punakaulahanhia. Linnut löytyivä edellisenä päivänä ja tänään ne oli nähty liikkuvassa valkoposkiparvessa. Ajeltiin järven rantaparkkiin ja mentiin torniin . Järvellä oli valtavasti hanhia. Tornin edustalla lähinnä anserhanhia, ei punakauloja. Vasemmalla katveessa järven selällä iso lössi valkoposkia. Sinne siis lähemmäksi. 

Ranta olikin melko haastava lenkkareissa ja niinpä kengät mutaantuivat märällä rannalla. Katvetta oli paljon rannan pajukoiden takana. Onneksi muutamasta aukosta pystyi selaamaan järvellä olleita hanhia, ja niinpä myös punakaulat sieltä löytyivät. Salonpinna ja kuvavuodari nro 164

2 punakaulahanhea Branta ruficollis valkoposkien seurassa

Seuraava mielenkiintoinen tapahtuma sai alkunsa tänä samana päivänä. Kuopion Juankoskelta Väätäisen Juha löysi yksinäisen eskimohanhen. Suomeen oltiin odottamassa vesi kielellä kahta euroosassa pyörinyttä eskimohanhea , joista toisesta, rengastetusta, voisi ehkä saada pinnan. 

Nyt yksinäinen hanhi kaukana pohjois-Savossa. Näitähän on nähty ja aina häkki heilahtanut linnulle. Ei juurikaan säväyttänyt... 

Ma 13.5. Christa ja Johannes kävivät katsomassa hanhen. Päivitykseen kirjattiin oikeassa jalassa oleva metallirengas. Näistä kahdesta em. oli ollut myös Kautosen Jonin kanssa juttua moneen kertaan. Mistähän löytyisivät.. No ne oli nähty kahdestaan jälleen kaukana Norjassa 9.5., eikä niiden enää odotettu saapuvan Suomeen. 

Joni kävi katsomassa Tiiraan laitettua lentokuvaa linnusta. Ihan sanlainen siipikuvio kuin euroopassa kuvatulla linnulla. Puhelin soi minun suuntaan kovaa kyytiä, mutta jostain syystä en innostunut lähtemään Jonin matkaan illalla. Väsytti aivan liikaa. Yöllä Joni laittoi viestiä, että lintu ed. paikalla. Näin viestin aikaisin aamulla, soittelin Jonin kanssa ja päätin lähteä liikenteeseen. 

Ti 14.5. Pikasoitto Aleksanterille ja Salon Markulle. Olin jo liikenteessä joten äijillä oli kiire kyytiin. Onneksi täältä Vihdistä ajaa kauemmin Mäntsälän st1:lle kuin Helsingistä, joten molemmat ehtivät kyytiin. 

Kihelmöivän jännittävä ajo Juankoskelle. Käytiin katsomassa itsekin kuvia netissä ja whatsupissa jonne Joni oli minulle laittanut kuvat valmiiksi vertailtaviksi. Ihan samanlaiset mustat palkit siivissä, eikä tarhalintuja rengasteta metallirenkain.. 

Perillä oltiin ensimmäisten joukossa ja ensimmäisinä Eteläsuomalaisina Hiekkasen Einon jälkeen. Eino oli ollut jo muutenkin liikkeellä kohti pohjoista. Ensin hanhi oli katveessa valkoposkiparvessa, mutta pian käveli näkyviin. Hetken ruokailtuaan parvi lehahti lentoon ja sain jonkin huonon kuvan lentavästä hanhesta.. 

Eskimohanhi Anser rossii

KYLLÄ! Samanlainen siipi kuin muualla euroopassa nähdyllä hanhella.. Tunnelma alkoi oikeasti kuumottamaan. Piru kun metallirenkaan tekstin saisi luettua. Samalla alkoi paikalle valumaan muitakin bongareita etelästä. Paikalla oli jo ehkä 50 odottavaa hermokimppua, kun hanhi askel askeleelta käveli meitä kohti. Rengas villkui jalassa ja kohta siitä saadaan jotain selvää!! Kossu eli Mika-Ilari kuvasi videokameralla kaukoputken läpi skouppaamalla linnun oikeaa jalkaa herkeämättä zoomit täysillä. 

Juma! rengas on väärin päin!! Niin pitikin olla! Sekunteja kuluu.. Siinä on ainakin 2 ja 7 ja viiva.  Toisessa reunassa on vissiin  6 ja 1. Oli olo kuin lottoarvontaa kuunnellessa ja kaikki numerot oikein tällä hetkellä. Tämän on pakko olla se oikea lintu!!! mutta missä on sen kaveri? Ehkä kotka napannut, tai sitten ei.. Virossa ja Norjassa nämä olivat kuitenkin vielä kahdestaan. 

Tässä kohtaa onnittelimme toisiamme iloisina Mäenpään tilan pellonreunassa hakkuaukolla. Upea Suomen-pinna ja mahdollisesti ensimmäinen todistetusti luonnollista alkuperää oleva eskimohanhi Suomessa. Tähän kohtaan kirjaan eliksen pinnariin. nro 392.  ja Wp- pinna nro 567. Jos RK päättää tämän hylätä , niin otetaan se sitten pois. Linnut- lehdestä saa lukea lisää tästä härdellistä. 

lisää eskimohanhea rengas nro. 2127-23516

Paluumatkalla kävimme  lounaalla Siilinjärven abc:lla. Paikalle tuli muitakin hymyileviä orneja. On tämä vaan joskus todella mukavaa. Eliskahville pysähdyttiin jonnekin Varkauden jälkeen. Kahvitellessa soitto Kossulle. Hän oli myös kahvilla käydessään katsellut kamerasta metallirenkaan numeroita. Lisää osumia oli tullut, ainakin 2 ja 3 oli viivan jäkeen. Jeah! hyvää duunia!!! Kotona illalla väsyneenä , mutta onnellisena hienosta päivästä. 

Loppu toukokuu seuraavassa osiossa.