Huikea 2 eliksen toukokuun alku

Niin päästiin Turkin reissulta Suomen kamaralle La 11.5. Heti oli lähdettävä bongausreissulle. Olihan nokisorsa odottanut ystävällisesti Porissa koko Turkinreissun ajan. Janda tuli hakemaan minua lentokentältä puolilta päivin ja kotona nopea pyörähdys. Matkakamat sisälle, optiikka autoon ja menoksi. 

Porissa oltiin n. 16:30. Enäjärven parkissa oli jo muutama auto, myös Virtasen Isto on saanut onnettomuutensa jälkeen ajokortin ja oli parkissa matkailuautonsa kanssa. Taisi olla peräti ensimmäinen päivä. Lompsittiin tornille Jandan kanssa. Isto ja pari muuta oli etsimässä sorsaa merimetsosaaren tuntumasta. Muutaman minuutin sitä ehdin itsekin etsiä, kun löysin sen uimasta ja ruokailemasta saaren keskikohdilta muiden anaksien kanssa. Kaunis näky! Kaukana väreilyssä ja vastavalossa. Kaukoputkella onneksi näkee hyvin tuntomerkit, mutta kuvasta on turha haaveilla. Suomi-elis nro. 391. ja Wp-elis nro 566. 

Koska Porissa on nähtävillä toinenkin rari, käytiin etsimässä Jandalle eliksesksi tundrakurppelo Kaarluodon rannasta. Paikalla Iston lisäksi ainakin Mäkelän Petteri, Touko Torppa ja Vainion Petri.  Kun lintua ei näkynyt vajaan tunnin etsimisellä, lähdettiin Jandan kanssa etsimään myötävalon puolelta, Esko niemestä. Eipä näkynyt sielläkään. Kahlaajia paljon ruokailemassa matalassa lahden pohjukassa. 

Pian Touko soitti ja sanoi kurppelon tulleen venevalkaman rantaan. Niinpä ajettiin sinne uudestaan. Lintu ruokaili hetken rauhallisesti rannassa kunnes linnut säikähtivät jälleen jotain ja kurppelo maastoutui veteen kiven viereen, jäi kuitenkin paikalle. Jonkin kuvan sain otettua. Tripla minulle ja Jandalle elis.

Kotiin ajeltiin tyytyväisinä päivän saldoon. Käytiin Porin Nesteellä eliskahvilla, jonka jälkeen nokka kohti Vihtiä. Nyt oli pakko vaihtaa kuskia kun minuun iski väsymys. Oltiinhan sitä vuorokausi sitten oltu vielä Turkin Vanjärvellä retkellä.. 

tundrakurppelo, Limnodromus scolopaceus

mustaviklo , Tringa erythropus

Kunnon yöunien jälkeen jälleen bogailemaan su 12.5. Ajeltiin Jandan kanssa Saloon Aneriojärvelle katsomaan punakaulahanhia. Linnut löytyivä edellisenä päivänä ja tänään ne oli nähty liikkuvassa valkoposkiparvessa. Ajeltiin järven rantaparkkiin ja mentiin torniin . Järvellä oli valtavasti hanhia. Tornin edustalla lähinnä anserhanhia, ei punakauloja. Vasemmalla katveessa järven selällä iso lössi valkoposkia. Sinne siis lähemmäksi. 

Ranta olikin melko haastava lenkkareissa ja niinpä kengät mutaantuivat märällä rannalla. Katvetta oli paljon rannan pajukoiden takana. Onneksi muutamasta aukosta pystyi selaamaan järvellä olleita hanhia, ja niinpä myös punakaulat sieltä löytyivät. Salonpinna ja kuvavuodari nro 164

2 punakaulahanhea Branta ruficollis valkoposkien seurassa

Seuraava mielenkiintoinen tapahtuma sai alkunsa tänä samana päivänä. Kuopion Juankoskelta Väätäisen Juha löysi yksinäisen eskimohanhen. Suomeen oltiin odottamassa vesi kielellä kahta euroosassa pyörinyttä eskimohanhea , joista toisesta, rengastetusta, voisi ehkä saada pinnan. 

Nyt yksinäinen hanhi kaukana pohjois-Savossa. Näitähän on nähty ja aina häkki heilahtanut linnulle. Ei juurikaan säväyttänyt... 

Ma 13.5. Christa ja Johannes kävivät katsomassa hanhen. Päivitykseen kirjattiin oikeassa jalassa oleva metallirengas. Näistä kahdesta em. oli ollut myös Kautosen Jonin kanssa juttua moneen kertaan. Mistähän löytyisivät.. No ne oli nähty kahdestaan jälleen kaukana Norjassa 9.5., eikä niiden enää odotettu saapuvan Suomeen. 

Joni kävi katsomassa Tiiraan laitettua lentokuvaa linnusta. Ihan sanlainen siipikuvio kuin euroopassa kuvatulla linnulla. Puhelin soi minun suuntaan kovaa kyytiä, mutta jostain syystä en innostunut lähtemään Jonin matkaan illalla. Väsytti aivan liikaa. Yöllä Joni laittoi viestiä, että lintu ed. paikalla. Näin viestin aikaisin aamulla, soittelin Jonin kanssa ja päätin lähteä liikenteeseen. 

Ti 14.5. Pikasoitto Aleksanterille ja Salon Markulle. Olin jo liikenteessä joten äijillä oli kiire kyytiin. Onneksi täältä Vihdistä ajaa kauemmin Mäntsälän st1:lle kuin Helsingistä, joten molemmat ehtivät kyytiin. 

Kihelmöivän jännittävä ajo Juankoskelle. Käytiin katsomassa itsekin kuvia netissä ja whatsupissa jonne Joni oli minulle laittanut kuvat valmiiksi vertailtaviksi. Ihan samanlaiset mustat palkit siivissä, eikä tarhalintuja rengasteta metallirenkain.. 

Perillä oltiin ensimmäisten joukossa ja ensimmäisinä Eteläsuomalaisina Hiekkasen Einon jälkeen. Eino oli ollut jo muutenkin liikkeellä kohti pohjoista. Ensin hanhi oli katveessa valkoposkiparvessa, mutta pian käveli näkyviin. Hetken ruokailtuaan parvi lehahti lentoon ja sain jonkin huonon kuvan lentavästä hanhesta.. 

Eskimohanhi Anser rossii

KYLLÄ! Samanlainen siipi kuin muualla euroopassa nähdyllä hanhella.. Tunnelma alkoi oikeasti kuumottamaan. Piru kun metallirenkaan tekstin saisi luettua. Samalla alkoi paikalle valumaan muitakin bongareita etelästä. Paikalla oli jo ehkä 50 odottavaa hermokimppua, kun hanhi askel askeleelta käveli meitä kohti. Rengas villkui jalassa ja kohta siitä saadaan jotain selvää!! Kossu eli Mika-Ilari kuvasi videokameralla kaukoputken läpi skouppaamalla linnun oikeaa jalkaa herkeämättä zoomit täysillä. 

Juma! rengas on väärin päin!! Niin pitikin olla! Sekunteja kuluu.. Siinä on ainakin 2 ja 7 ja viiva.  Toisessa reunassa on vissiin  6 ja 1. Oli olo kuin lottoarvontaa kuunnellessa ja kaikki numerot oikein tällä hetkellä. Tämän on pakko olla se oikea lintu!!! mutta missä on sen kaveri? Ehkä kotka napannut, tai sitten ei.. Virossa ja Norjassa nämä olivat kuitenkin vielä kahdestaan. 

Tässä kohtaa onnittelimme toisiamme iloisina Mäenpään tilan pellonreunassa hakkuaukolla. Upea Suomen-pinna ja mahdollisesti ensimmäinen todistetusti luonnollista alkuperää oleva eskimohanhi Suomessa. Tähän kohtaan kirjaan eliksen pinnariin. nro 392.  ja Wp- pinna nro 567. Jos RK päättää tämän hylätä , niin otetaan se sitten pois. Linnut- lehdestä saa lukea lisää tästä härdellistä. 

lisää eskimohanhea rengas nro. 2127-23516

Paluumatkalla kävimme  lounaalla Siilinjärven abc:lla. Paikalle tuli muitakin hymyileviä orneja. On tämä vaan joskus todella mukavaa. Eliskahville pysähdyttiin jonnekin Varkauden jälkeen. Kahvitellessa soitto Kossulle. Hän oli myös kahvilla käydessään katsellut kamerasta metallirenkaan numeroita. Lisää osumia oli tullut, ainakin 2 ja 3 oli viivan jäkeen. Jeah! hyvää duunia!!! Kotona illalla väsyneenä , mutta onnellisena hienosta päivästä. 

Loppu toukokuu seuraavassa osiossa. 

 

Vanjärveltä Vanjärvelle ja Araratvuoren kupeeseen.

Niin on Turkin-retkemme jatkunut kolmanteen osioon. Ruostekurkkusirkku bongattu onnistuneesti Utöstä Jandan kanssa ja palailtu viikon lomalta. Ajatus oli kiertää matkailuautolla saariston rengastie, mutta kun Wallinmaan Ville löysi sirkun uudestaan saaresta, oli sinne pakko mennä bongaamaan. Näin ajeltiin takaisin Nauvoon ja siiryttiin pariksi yöksi Utön saarelle. Tästä sitten joskus myöhemmin lisää..   

Ke 8.5. heräiltiin Itä- Turkista, Vanjärven rannasta,  hotelli Ramada by Wydhamista ennen auringonnousua. Kamat kasaan ja retkelle. Lämpötila oli +7 ja tihkusadetta ilmassa. Melkoinen pudotus keleissä helteisestä eteläturkista. Poppelit vielä hiirenkorvalla ja ilmassa vasta kevään tuntua. Nyt alkoi vuorostaan minulla menemään olo huonoksi. Kurkussa tuntui karheutta ja olo oli hieman kuumeinen. Kiva homma.. Buranaa naamaan ja liikkeelle.

Ensimmäinen retkikohteemme oli Dönemec-joen suistoalue Köskköy kylän lähellä. Rannalla ja suistossa oli tuhansia armenianlokkeja. harmaa- yö- ja kaulushaikara löytyi alueelta. Sorsalintuja ja kahlaajia kivasti. mm. avosettejä, flamingoja, ruoste- ja ristisorsia. Kaikki linnut kaukana isolla suistoalueella , joten kuvia ei nyt tullut kuin ohilentävistä armenianlokeista. 

armenianlokkeja, Larus armenicus, yllä ad ja alla 2-kv

 

Suiston lintuhin kyllästyttyämme lähdimme kaislikon reunaan etsimään kenttäkerttusia. En nyt muista kuulimmeko ko lintua ollenkaan tässä, mutta mielenkiintoisia lajeja löytyi kaislikosta. Viiksitimaleita oli pieni porukka, pussitiaiset rakensivat pesää ja vuoritiltaltteja näimme muutaman. 

pussitiainen, Remiz pendulinus

vuoritiltaltti, Phylloscopus sindianus

Jokisuistolta palasimme hotellillemme aamiaiselle. Ruoka ei kunnolla maistunut, mutta pakko oli yrittää syödä että jaksaa. Aamupalalta huoneelle, kamat kasaan ja liikkeelle kohti seuraavaa kohdettamme, Dogubayez. Matkan tuonne kuitenkin ajelimme hissukseen ja tehtiin muutamia pysähdyksiä. 

Vanjärven itäpuolen lammikot

Ensimmäinen pysähdys oli hetipian hotellin lähellä. 3km pohjoiseen järven lähellä oli altaita joissa oli paljon lintuja. Rannan pusikoissa ja aidoilla oli kymmeniä mustaotsalepinkäisiä, vedessä nokikanoja satoja, muutamia liejukanoja, sotkia, niityllä kenttähyyppä ja minulle Wp-elis , valkopääsorsa, joita oli lammikoissa n. 100.

valkopääsorsa, Oxyura lecocephala

Seuraavaksi ajoimme kilometrin eteenpäin, kohtaan missä tie menee lampareen yli. Tässä jäimme kuuntelemaan ruoikon ääniä. Jälleen timeleita ja kerttuja paljon. Äänessä oli ainakin ruoko-, osamankäämi-, kenttä-, ryti- ja rastaskerttunen, - melkoista konserttia. Pikkuhaikara teurasti mölysammakkoa, tervapääskyjä lenteli järvellä tuhansia, seassa jokunen alppikiitäjä, mustakaulauikut nokkivat hyönteisiä järvellä  ja järven rannassa piipersi satoja kahlaajia. 

kenttäkerttunen, Acrocephalus agricola

Tästä suuntasimme edelleen kohti pohjoista. Ennen Karahan kylän jokisuistoa ja viljelyksiä teimme yhden nopean pysähdyksen Ercis Van Yolu tien varteen josta näimme järvelle.  Hieman ennen Karahan kylää ajoimme pienelle peltotielle. Tämä oli hieno kohde. Lintuja ihan mukavasti. Tiellä ja pellolla keltavästäräkkejä. Nämä olivat kaikki paikallisen feldegg alalajin edustajia. 

keltavästäräkki, Motacilla flava feldegg

Rannalta saimme retkipinnoihin myös mm räyskän, hietatiiran, merimetson, niittysuohaukan, hietakyyhkyn ja ainoastaan Timon ja Hennan näkemän jänkäkurpan. 

kohtilentävä niittysuohaukka, Circus pygargus

Juuri kun olimme lähdössä pois, lennähti pellolle 2 vihermehiläissyöjää. näitä ihailimme ja kuvasimme hetkisen.

vihermehiläissyöjä, Merops persicus

Tästä aloitimme reilun 100 km siirtymisen kohti pohjoista. Kohteemme oli seuraaviksi pariksi päiväksi Dogubayez ja sen lähistön lintualueet. Tärkeimmät kohteemme oli löytää rotkotulkku ja kivikkosirkku. Illalla yritimme rotkotulkkua vielä Caldiranin pohjoispuolen tulivuori Tendurek Dagin laavakentiltä, mutta eipä löytynyt. Muutama ruususiipitulkku pellolla ennen laavakenttiä. 

ruususiipitulkku, Rhodopechys sanguineus

Laavakentät olivat hienon näköisiä, mutta eipä siellä juuri lintuja ollut, pari lumivarpusta vain. Joka ainoa paikallinen auto tööttäsi meille kun ohi ajoi. Tämä alkoi jo ärsyttämään kun yritinne kuunnella josko tulkkujen ääntelyä olisi kuulunut jostain. Pian alkoi vesisade ja päätimme jättää paikan ja suunnata kohti hotellia. Matkalla tie nousi 2600 m korkeuteen Mount Tendurekin kohdalla  ja lämpötila putosi 1 asteeseen. Näillä kieppeillä olimme lähimmillään Iranin rajasta reilun kilometrin päässä. Tielle satoi hieman räntää. Alkoi jo jännittämään tulevien päivien rekisää. Onneksi perillä aurinko paistoi ja lämpöä 9 astetta.

laavakenttää ja vuokra-automme

Illan jo hämärtyessä pääsimme hotellillemme Tehran Boutique. Hieno 3 tähden hotelli lähes kaupungin ydinkeskustassa. Huoneet jakoon ja Andyn kanssa olimme jälleen kämppiksiä. Kamat huoneisiin ja  buranaa kurjaan oloon. Illalla kävimme loistavassa paikallisessa ravintolassa syömässä ja sen jälkeen jälleen nukkumaan. 

To 9.5. herätys jälleen aamulla tuntia ennen auringonnousua. Edelleen ankea olo. Buranaa nassuun ja menoksi. Vaatetta reilusti päälle, lämpöä vain muutama aste.  Suuntasimme kaupungin kaakkoispuolelle läheiselle Ishak Pasa Sarayin vanhalle palatsille ja sen eteläpuolisille alueille etsimään kivikkosirkkua ja rotkotulkkua. 

Aikamme kuunneltiin sirkkujen laulua, mutta kaikki osoittautuivat peltosirkuiksi. Toki mukavasti lintuja kuten lumivarpusia, mustaleppälintuja, tunturikiuruja, arotaskuja ja ruususiipitulkkuja, mutta kohdelajeja ei löytynyt. 

peltosirkku, Emberiza hortulana

tunturikiuru, Eremophila alpestris ssp. penicillata

Ennen aamupalaa päätimme käydä tarkistamassa vielä E-birdin nuotin palatsin itäpuolella. Siellä oli iso nurmilaakso jossa oli paljon irtolohkareita. Täälläkin lauloi pari peltosirkkumaista laulajaa, mutta niitä hetken vertailtuamme äänitteisiin todettiin siellä laulavan ainakin 2 kivikkosirkkua. 

Skippasimme aamiaisen hotellilla ja marssimme lähemmäksi laulajista oikeanpuoleista. Nousua oli, päädyimme tasan 2000m korkeuteen ja minulla sairaan väsynyt ja vetämätön olo. Onneksi Petro jaksoi antaa vauhtia selkäpuolelta. Pian pääsimme hyvälle paikalle ja istuuduttiin soittamaan atrappia. Pian kaunis koiras kivikkosirkku lauloi vierellämme kivillä. Kuviakin onnistuttiin saamaan. 

Koiras kivikkosirkku, Emberiza buchanani

Paikalla oli myös muutama kultahenppo, paljon siiseleitä, maakotka, alppivariksia, kivikkorastaita, kalliovarpusia, valkoselkätaskuja, arotaskuja ja vuorisirkkuja. Tästä hetkestä iloisina menimme läheiseen kahviooon aamiaiselle. 

Kultahemppo, Serinus pusillus

arotasku, Oenanthe isabellina

Täältä siirryimme lähemmäksi Ararat-vuorta kaupungin koillispuolelle. Käännyimme isolta tieltä kohti Gölyuzu nimistä kylää, mutta tässä kohtaa sotilaat torppasi matkamme. Kaikilta vaadittiin passit, jonka jälkeen meille sanottiin , että alue on vaarallista turisteille. Ehkä emme sitten lähde valloittamaan Araratvuorta. 

Araratvuori joka nousee yli 5100 m korkeuteen

Käännyimme edellisestä liittymästä kohti Demirtepe kylää. Jäimme hetkeksi komppaamaan ison tien eteläpuoleista joutomaa-aluetta. Valkoselkätasku varoitteli ja oli viemässä ruokaa pesään.

valkoselkätasku, Oenanthe finschii koiras

Muutama satametriä ylöspäin jäimme komppaamaan laavakentän näköistä kivikkoaluetta. Muutamia liskoja näkyi kivillä ja arotaskun pesä löytyi yhdestä siiselin kolosta. 

Kaukasianagama, Paralaudacia caucasia

arojuoksija, Eremias strauchi

Arotaskupoikue ruokaa kerjäämässä, Oenanthe isabellina

  Kylän vasemmalle, länsipuolelle jäi suuri kosteikkoalue. Kosteikolla lenteli paljon valkosiipitiiroja ja seassa muutama valkoposkitiira. Rannassa sirautteli sitruunavästäräkki ja kosteikolla ui merihanhia. 

Valkosiipitiira, Chlidonias leucopterus

Vaikka kello ei ollut vielä paljoa, niin päätimme mennä hotellille huilimaan. Hyvää teki nukkua pienet päikkärit. Levon jälkeen menimme syömään samaan ravintolaan missä kävimme eilenkin. Maukkaita lihavartaita. Ravintolasta hotellille iltahuutoon hotellin aulaan ja sitten nukkumaan. 

näkymä hotellin parvekkeelta

Pe 10.5. herätys jälleen aikaisin ennen auringonnousua. Lähdimme jälleen samoille mestoille kun edellisenä päivänä. Rotkotulkku puuttuu vielä lajilistalta. 

paikallista asumusta

Tällä kertaa ajoimme autolla paljon ylemmäs, n. 2200 m korkeuteen lähelle Yukaritavlaa. Lämpötila putosi lähelle nollaa. Tavallisia kiuruja lauloi nummilla useita kymmeniä. Lumivarpusia näimme jokusen parin reviiripuuhissa. 

ylänköä 

Lumivarpunen, Montifringilla nivalis

 Täältä palasimme hotellille aamiaiselle. Olo on vielä flunssainen , mutta alkaa jo hieman hellittämään. Ruokaa naamaan sen minkä jaksaa ja sitten kamat kasaan ja takaisinpäin kohti Vania.

Pysähtelimme vielä matkanvarrella etsien rotkotulkkua, mutta emme sitä löytäneet. Komppasimme useita E-birdin viimevuotisia nuotteja, mutta vain ruususiipitulkkuja vilisi maastossa. Olimme ehkä jokusen viikon liian aikaisessa.

Arotasku, Oenanthe isabellina

Tendurekin vuoren kohdalla olisimme halunneet pienemmälle sivutielle, mutta korkea lumivalli blokkasi kulkumme. Seuraava kohteemme oli Guzelsu kylä lähellä Hosapin linnaa. Täälläkin rotkotulkkuja on aikaisempina vuosina nähty. Tänäkin vuonna 5 linnun parvi kahteen otteeseen 24.5. Me olimme vielä hieman liian aikaisessa. 

Ruususiipitulkkuja useita, Kalliovarpusia parvi sekä hienoja maisemia. Vuorihemppo uudeksi lajiksi. 

iberianiiris, Iris Iberica

Hosap Kalesi

ruususiipitulkku, Rhodopechys sanguineus varjossa

kalliovarpunen, Petronia petronia

muumi

Lopuksi pysähdyimme lähelle kohtaan missä on silta joen yli. Tässäkin rotkotulkkuja on nähty, mutta me emme nähneet. Tämä laji jää... Staijilla 2 pikkukorppikotkaa, 2 maakotkaa. Harjalintu joella ja käki istui puissa. 

Tästä ajoimme Vaniin kosteikolle pakkamaan kamat laukkuihin. Kosteikolta saimme vielä reissulajeiksi jouhisorsan ja ruskosotkan. Ajoimme lentokentälle , palautimme auton ja odottelimme lentoa kohti Istanbulia. 

Vanin lentokenttä

Perillä Istanbulissa olimme illalla joskus 22 jälkeen. Lentokentältä saimme hotellin järjestämän kyydityksen hotellille jossa olimme puolenyön jälkeen. Hotellissa ehdimme nukkumaan muutaman tunnin, koska aamulla oli jälleen kuljetus lentokentälle viiden aikaan. Lentomme lähti ajallaan klo 8 ja perillä suomessa oltiin n.11:30. Matka ei ollut niin miellyttävä sillä istuin Suomen maajoukkuepainija Arvi Savolaisen vieressä. Kaveri on aika leveä ja kyynärpää oli tukevasti minun kyljessä. Nukkuessaan koko matkan hän näki unia ja tökkäisi minua muutaman kerran tuntuvasti kylkeen... UH!

Vantaalla Janda oli minua vastassa ja kotona olimme joskus 2 aikoihin iltapäivällä. Matkalla kävimme mäkkärissä syömässä hamppariateriat. 

Tässä kohtaa tuo lupaamani kierrepallo.. Parin päivän päästä alkoi Janda oireilemaan. Hän oli kovassa kuumeessa useamman päivän, makuaisti katosi kokonaan ja kurkku todella kipeä. Koronatesti näytti positiivista. Elikkä, Aleksanteri oli saanut koronan tyttöystävältään huhtikuun loppupuolella ja oli kipeänä Jurmossa Spodoa bongaamassa. Siellä tartunnan sai Uppan ja Ultsi jotka molemmat tekivät positiivisen testin. Tomu sai tartunnan Ultsilta ja sairasti koronan lievänä Turkissa. Minä sain Tomulta tartunnan Turkissa ja sirastin koronan siellä ja toin sen sitten Jandalle tuliaisina.. Näin se kulkee. 

Summa summarum. Kiitos kaikille retkiseurasta ja erityiskiitos oppaallemme Pynnösen Petrolle, joka mahdollisti tämän Tringan retken. Turkista jäi saamatta siis rotkotulkku, punaperätasku, valko-otsalepinkäinen ja kalahuuhkaja joka ei osunut reitillemme. Muuten ihan kivasti näimme kaikki muut target-lajimme. Joku laji jäi kuvaamatta, esim. aasiansulttanikana. 

Ruoka oli reissulla hyvää ja onnistuimme väistelemään vatsataudin suurimmaksi osaksi. Olutta ei ole helppoa saada, joissakin kylissä on yksi kauppa jossa sitä myydään, eikä läheskään kaikissa ravintolissa sitä tarjoilla. 

Etelässä Syyrian lähellä on kuumaa ja helteistä, vuorilla ja idässä paljon viileämpää. Ihmiset olivat valtavan ystävällisiä ja lähes kaikialla saimme hyvää palvelua, ehkä jopa liiankin hyvää. Kun useampi kokki on soppaa tekemässä, niin ei se aina onnistu. Välimatkat ovat pitkiä ja välilentoja on pakko tehdä ellei halua ajaa pitkiä matkoja. 

 Tuskin lähden muutaman lajin takia sinne uudestaan, mutta oppaana voisin asiaa harkita..