PK-seudun helmiä ja jalokiviä. 

La 16.1. oli luvassa pitkästä aikaa mukavan valoisa päivä. Pakkasta oli vielä jonkin verran, mutta edellispäivien -20 pakkaset olivat jo ohi. Aurinko pilkotti välillä , joten kuvausvaloja oli riittävästi. Päätin suunnata kuvauspäivän Espoon ja Helsingin suuntaan. Ensin menin etsimään kuningaskalastajaa tutulle ojalle Espooseen. Aluksi etsin lintua hieman väärästä paikasta ja aikaa kului pari tuntia, kunnes tajusin katsoa maastokartasta missä oja kulkee ja löysinkin oikeaan paikkaan. 

Siellä olikin jo pari kuvaajaa asettunut kuvausasentoon kävelytielle, joten sinne mars. Kuningaskalastaja sai reilun puolen tunnin kuvaussession aikana ainakin yhden kymmenpiikin ravinnoksi, joten kuvaajat eivät ainakaan häirinneet sen syömistä. Ennen minua oli myös syönyt ainakin neljä kalaa. 

Lintu kävi nappaamassa ojasta kalan, lensi lepikon oksalle mätkimään kalan hengiltä ja asetteli oikeaan asentoon nokassa ja nielaisi sen. Välillä näytti ihan siltä kun se olisi leikkinyt kalalla. 

Nyt syödään kalaa. kuningaskalastaja ja kymmenpiikki

Kalastaja lensi takaisin ojalle sulattelemaan ruokaa kunnes lensi ojan alajuoksulle osmankäämikköön. Linnun selkä hohtaa kuin jalokivi kauniissa valossa. Kovat pakkaset aiheuttavat linnulle pyrstösulkien kärkien jäätymistä. Tässäkin tapauksessa pyrstöstä roikkuu jääpallot. Onneksi ne eivät vielä haitanneet linnun saalistusta, mutta voisi kuvitella , että jos pakkaset jatkuvat kovina, kertyy pyrstöön niin paljon jäätä , ettei lintu voi enää lentää. Se tietäisi linnun varmaa kuolemaa. Tämä on ehkä yksi niistä syistä miksi kuningaskalastajat kärsivät kovista talvista vaikka jotkin ojat pysyisivätkin sulina. 

Kuningaskalastaja Espoo

Espoosta siirryin Helsingin Lauttasaareen etsimään edellispäivänä nähtyä pikku-uikkua. Noin tunnin etsimisen jälkeen kun ei lintua löytynyt, tuli nälkä, joten menin paikalliseen kiinalaiseen lounaalle. Onneksi etsiessäni lintua olin törmännyt Castrenin Matiakseen. Hän oli ystävällinen ja välitti minulle tiedon, että uikku oli vielä kuvattavissa Veijarivuoren rannassa Lauttasaaressa. Sinne siis. Paikalla olikin jo muutama kuvaaja. Saatuani kameran kuvauskuntoon sain otettua pikku-uikusta muutaman kuvan. 

Lintu oli kyllä melko ahtaalla pienissä sula-aukoissa, eikä tilannetta juuri helpottanut laivan aiheuttamat isot aallot. Aallot heitti linnun hetkeksi aivan kuvaajien eteen ja se joutui  jäälohkareiden  päälle juoksemaan. Olihan hassu näky.  Viimeisessä kuvassa syödään jälleen kalaa. Uikku löysi rantamatalasta ilmeisesti kivinilkan jonka nielaisi ravinnoksi.

Pikku-uikku , helsinki Lauttasaari sekä kivinilkka

Pikku-uikkua kuvatessa aurinko oli jo todella matalalla kunnes painui mailleen. Kotiin palasin jälleen iloisena ihan onnistuneesta kuvauspäivästä.