keskikesän Lappi 2020

 Muutamia kuukausipinnoja lapista

Tänä vuonna päätin pitää kesäloman niin että pääsin kuvaamaan lapin nuoria lintuja ja samalla keräsin jokusen elokuunpinnan kun en koskaan lapissa ole käynyt elokuun puolella. Kun en ketään retkiseuraksi saanut, starttasin yksinäni heinäkuun viimeisen viikon ti 28.7.  piskuisella pakettiautolla josta tuunasin itselleni matkailuauton. 

Ford Transit Connect matkailuauto

Menomatkan käytin heinäkuunpinnojen keruuseen ja ajatus oli nukkua yö Oulussa. Hyviä lajeja olikin länsirannikolla kivasti. Ensimmäinen kohde oli Porin Tecnipin altaiden lampiviklo. Se löytyi melko nopeasti, mutta kuvaamiseen ei ollut mahdollisuutta. Tästä matkani jatkui Kalajoelle mikä on aikaisempina vuosina ollut lähes varma paikka pikkutiiralle. Vaikka kuinka komppasin sekä Vihaspauhaa ja Letonnokkaa ei pikkutiiroja näkynyt. Seuraavaksi päätin siis siirtyä Siikajoen Tauvon Ulkonokalle. 

Täältä löytyi pikkutiiroja toista kymmentä.. Paikka on todella hieno kahlaajakohde johon pitää joskus perehtyä ajan kanssa. Paikalla hyöri kaikki yleisimmät sirrilajit ja viklot.  Alla jokunen kuva jotka syntyivät illan valoissa pikakäynnillä. 

Suosirrejä

Kuovisirri

Isosirrejä

Pulmussirrejä

Pikkusirrejä

Tauvosta matkani jatkui Oulun Oritkariin yöksi. Ennen asettumista yöpymään kävin Mäkkärissä iltapalalla. Oritkarissa asetuin ensimmäisille unille pikku asuntoautossani. Auto toimi loistavasti tähän tarkoitukseen ja nukuin kuin tukki. 

Kello oli soimassa aamulla 29.7. 5:00. Kävin hetken etsimässä rantakurvia, mutta kuten aina aikaisemminkin, turhaan. Matkani jatkui lähimmälle huoltoasemalle aamiaiselle. Tebolin aamiainen aukesi klo 7:00. Tästä tuhti annos jotta jaksaa mahdollisimman pitkälle. 

Seuraava pysäkkini oli Pellon Pellojärven lintutorni. Paikalla oli nähty lapasotka, mutta ei tällä kertaa. 

Pellojärven lintutorni

Koska ei nuoteissa ollut enää mitään bongattavaa, jatkoin matkaani lappiin asti. Kaaresuvannon kohdalla  kävin koukkaamassa Lavivaaran juurella. Pienemmällä tiellä oli jo joitakin lapin lintuja näkösällä.. Lapintiaista kuvasin jonkin aikaa. 

Lapintiainen

Seuraava nuotti oli Erään lintuharrastajan tiiraan merkitsemät lapinkirviset Mukkavaaralla. Hah mitä urpoja. Paikalla oli varmaan 20 niittykirvistä, mutta ei todellakaan lapinkirvisiä. Maisemat olivat komeat.

tunturisianpuolukoita, eli riekonmarjoja

Nuori sepelrastas pölähti katajikosta lentoon. Kivillä varoitteli nuori kivitasku.

Kivitasku nuorukainen (1 kv)

Ilta alkoi kohta tehdä tuloaan, joten ajelin Kilpisjärven retkeilymajalle suihkun toivossa. Eipä onnistunutkaan tällä kertaa. Paikka oli niin täynnä turisteja , että oli pelko veden riittävyydestä edes omille asiakkaille. Minut passitettiin Haltinmaalle. Täällä sama juttu! Tästä minut ohjattiin Tundrean lomakeskukseen. Täällä oli onni myöden. Suihkut toimi euron kolikoilla . 2 eurolla sain 4 min. suihkua. Olihan siinä myös sauna lämmin. Pesun jälkeen kävin Haltinmaassa iltapalalla. Sämpylä oluella, kyllä maistui hyvälle. Yöksi ajelin tullin ohi Jehkaksen  erotuspaikan kohdalle p-paikalle parkkiin. Tässä nukuin toisen yön.

Ilta-aurinkoa,  edessä saana

Tiukasti pakattu matkailuauto

Aamulla 30.7. aamiainen ( kahvi, puuro, omena-kaneli kiisseli ja pari voikkaria) jonka jälkeen lyhyt siirtyminen Mallan parkkipaikalle ja suunta kohti Saanaa. 

Heinäkuunpinna puutteissa olisi vielä pulmunen.  Nousu oli yhtä raskas kuin muistelin. Vaikka vauhtini oli rauhallista, niin hiki lorisi selkää pitkin. 

Saanalle johtava uusi polku

Ylös päästyäni meni Saanan huippu pilven sisälle. Näkyvyys putosi alle 10 metriin ja kylmyys oli tuntuvaa. Ylhäällä sai vetää kaikki vaatteet päälle ja silti hieman palelin. Onneksi pilvi pian hälveni ja aurinko alkoi lämmittää. 

Huippu valloitettu sumussa

Kilpisjärvi Saanalta

Maston ympärillä hääri toistakymmentä kiirunaa ja kaksi pulmusta lenteli kivillä. Pulmuset eivät millään antautuneet kuvattaviksi, mutta kiirunat kyllä. 

Kiiruna

Alas päätin mennä itärinnettä pitkin. Etsin lämpimän kallionkolon, missä evästin ja riisuin vaatteeni aurinkoon kuivumaan. Hiljaisuus oli nautinnollista, sen rikkoi ainoastaan jostain kaukaisuudesta kuuluva kaakkurin laulu. Olut maistui uskomattoman hyvälle! 

Mmmmmm.

jääleinikki

tunturikohokki

Saanalta laskeuduttuani kävin lounaalla Haltinmaassa. Mahtava noutopöytä. Keittolounas ja jälkiruoka 10 euroa. Hyvä ja edullinen täällä päin Suomea. Ruokailun jälkeen vielä Tundreaan komppaamaan maastoa, Koivikosta löytyi mm. lapintiainen. Seuraavaksi suihkuun ja seuraavaan yöpymispaikkaan. Nyt suuntasin tullin jälkeislle hiekkakuopalle. Kello oli vasta sen verran, että päätin kompata hieman montun reunoja ja rudea. Mitään en kuitenkaan löytänyt. Nyt iltapalalle ja aurinkoa ottamaan.

Seuraavana aamuna 31.7. jälleen aikainen herätys, aamupala ja nyt päätin mennä komppaamaan Pikkujehkasta. Muutaman tunnin komppaus ei antanut yhtään mitään. Katajikossa kuvasin nuorta sinirintaa joka oli mukavan kuvaajaystävällinen.

Nuori 1 kv sinirinta

Koska aikaa jäi vielä reilusti ennen seuraavaa sovittua tapaamista, päätin mennä hetkeksi petostaijille Muotkatakan parkkikselle. Reilun tunnin staijilla maakotka , 2 merikotkaa, piekana ja aikuinen muuttohaukka. Tämän jälkeen Tapasin Aromäen Karin ja Lehtosen Jarmon. Heillä oli ollut aikomus mennä etsimään merisirriä tunturiin , mutta Kari oli hieman toipilas ja kaimani kaipasi retkiseuraa. Minua pyydettiin mukaan maastoon ja minähän suostuin. Kolmistaan lähdettiin patikoimaan Luontokeskuksen parkkipaikalta klo 14. Kari jäi matkasta jossain vaiheessa ja jatkoimme matkaamme Jarmon kanssa kahdestaan. 

Saana jälleen eri kulmasta cahkaljärven rannasta

Polulla törmäsimme koivikossa urpiaisiin ja  sinirintoihin joiden poikasia tuntui olevan joka paikassa

Nuori 1 kv urpiainen

sinirinta 1 kv

Hieman ennen saarijärven tupaa näimme riekko poikueen emonsa kanssa

Aikuinen riekko

1 kv riekko

Illalla 21 aikaan olimme perillä ensimmäisellä yöpymispaikalla Saaijärven varaustuvalla. Varauspuolella saimme olla leveästi kahdestaan. Iltapalaa nautittiin ja ihailimme riekkoa joka oli mökin pihalla. Uni maistui, vaikka patja olikin hieman kova. 

Saarijärven tupa ja Lehtosen Jarmo

Aamulla aikainen herätys 1.8. Aamupala, aamupuuro ja voikkarit kahvin kanssa naamaan ja menoksi. Tänään olisikin edessämme melkoinen kävelyurakka. Menomatka olisi tasaista nousua ja käveltävää reilusti yli 10 km suuntaansa. 

maisemaa Saarijärven tuvan pihalta

Pian mökiltä lähdettyämme törmäsimme lapinsirkku porukkaan jotka ruokailivat urpiaisten kanssa avoimessa maastossa. Lapinsirkku oli elokuunpinna.

Nuori lapinsirkku 1 kv

Matkamme jatkui halki karun erämaan kunnes pääsimme perille. Todella kaunis tunturijärvi. Kristallin kirkas vesi ja rautuja molski joka ojassa. 

Vaikka kuinka kiersimme järveä ja komppasimme rantoja ja puroja ylös alas ei merisirrejä löytynyt. Rantaniityllä kirmasi kaksi todella nuorta lapinsirriä. 

Nuori 1 kv lapinsirri

Komppasimme yhtä puroa aina lumirajaan asti. Ei edelleenkään merisirriä. 2 nuorta pulmusta etsi vilkkaasti ruokaa kivikosta ja lumihangelta. Elokuunpinna napsahti.

nuori 1 kv pulmunen

Taivaalle alkoi kerääntymään tummia pilviä ja käveltävää takaisin olisi vielä reilusti. Päätimme luovuttaa sirrin etsimisen ja suunnata takaisin tuvalle. Matkalla satoi vettä pari tuntia ja hyttysiä oli jostain syystä saatanallisen paljon. Paskahätä hakkasi suolessa jo  7 km ennen tupaa. 1 km ennen kämppää oli pakko mennä puskapaskalle  keskelle hyttyspilveä. Ei muuten ollut mikään nautinto! Onneksi yksi ikävä tunne helpotti. Kämpille päästyämme oli mieli synkkä. Voimat lopussa, molemmat kantapäät verellä, märkinä vesisateesta ja hylsy taskussa hyttysten syömänä. Ihanaa Suomen lappia. 

Onneksi olin jaksanut raahata mukana yhden oluen ja Jamesonin pullonpohjatipan. Ne naamaan , autiotupaan lämmittelemään, kuivattelemaan, syömään ja höpöttelemään muiden retkeilijöiden kanssa. Kyllähän hauskassa seurassa mieliala kirkastui ja vielä pihan riekosta elokuunpinna. Nyt nukuimme aivan täydessä autiotuvassa. Ei mikään nautinnollinen yö, mutta kyllähän sitä väsyneenä nukkuu vaikka missä kunhan on lämmintä ja kuivaa. Onneksi oli sentään makuualusta mukana , toisin kuin kaimalla. 

Aamulla 2.8. heräsimme ensimmäisinä. Aamupalaa valmistellessa heräsi muutkin tuvassa olleet. Kuivat vaatteet päälle ja aamiainen naamaan. Rakkolaastarit kantapäihin ja baanalle. Edessä vielä 12 km kävely autolle. Paluumatka tuntui todella kevyeltä ja mieli kirkastui kummasti kauniita maisemia ihaillessa.

Autolle päästyämme vaihdoin hieman vaatetusta, suuntasin petostaijille hakemaan piekanasta kuukausipinnan. Niitä näin 2 samoin jälleen maakotkan. Staijin jälkeen menimme retkeilymajaan syömään. Lounas oli juuri loppunut, joten söimme maukkaat pizzat oluen kanssa. Tästä suuntasin Tundrean alueelle. Tundrean pihalla oli lapintiainen edelleen paikalla. siitä myös kk-pinna. 

Saana

Suihkun kautta nukkumaan Mallan parkkipaikalle. Kyllähän uni maistui luksussängyssä Fordissa. 

Aamulla 3.8. aikainen herätys ja reissun viimeinen retki Pikkumallalle. Maukas aamupala autossa ja liikkeelle. Koivikossa oli melko paljon pikkulintuja. Urpiaisia, hömötiaisia , järripeippoja , sinirintoja , pohjansirkku ja pajusirkkuja.

Nuori 1 kv pajusirkku

Maisemat oli kyllä kohdallaan! Arka sepelrastas keikkui jyrkänteen reunalla, mutta kun yritin lähestyä kuvausmielessä, katosi se jonnekin rinteen koivikkoon. Kiirunaa etsin ja komppasin Pikkumallan laelta pari tuntia, mutta turhaan. Muitakaan lajeja ei mäellä näkynyt joten suuntasin autolle ja lounaalle. 

Lapinsodan aikaisia bunkkereita

Keittolounas Haltinmaassa ja kotimatkalle. Parin tunnin päästä alkoi väsyttämään, joten reilun tunnin päikkärit tienvarressa. Oulussa oli tänään nähty punakottarainen. Navi näytti että Oulussa olisin vajaan tunnin ennen auringonlaskua. Perille päästyäni raviradalle oli kottaraiset onneksi vielä paikalla männyn latvassa. Pastori erottui selvästi parvesta. Hyvä elokuunpinna. Tähän päätin jäädä viimeiseksi yöksi. 

punakottarainen kottaraisporukassa

Aamulla jälleen aikainen herätys. ABC:lle aamupalalle ja kohti Tauvoa jälleen bongaamaan pikkutiirat kk-pinnaksi. Ne löytyi heti ja matka jatkui. Mustatiirat olivat kadonneet Evijärven Särkijärveltä. Tästä kohti Tamperetta ja hakemaan lapasotka kk-pinnaksi Iidesjärveltä. Suunta seuraavaksi vantaalle ja vielä hakemaan mandariinisorsasta kk-pinna. Sekin hoitui helposti hiirilammilta simmpparista. 

Nyt nokka kotia kohti. Kotona omalla terassilla reissunpäätösolut. Olihan ikimuistoinen ja mielenkiintoinnen lapinreissu takana. Heinäkuunpinnoja tuli 4 ja elokuunpinnoja 12. 

En nyt juurikaan ehtinyt oikolukea tekstiä joten anteeksi kirjoitusvirheet. Koittakaa kestää. 

PS. tämä olikin sitten viimeinen Blogipäivitys jonka kuvat on kuvattu Canonin kameralla. Kiitos näistä vuosista ja seikkailuista Canon 500/4 ja 5D mk iv! 

Jatkossa mennään sitten Sonyllä A9 ja 200-600/5.6.