Elisbongaus, synttäripinnoja, Parikkalan retki ym

Hei hei hei. Tapahtuihan sitä vielä kaiken näköistä ennen arktikaa, vaikka siitä seuraavan päivityksen lupasin. Eli ei mennä asioiden edelle...

2.5. tupsahti komea mustavaris Lerbackan keloon. Sain hiivittyä auton taakse ja räpättyä muutaman kuvan.

mustavaris Vihti Lerbacka

3.5. oli jälleen vuorossa synttäripäivän-pinnojen keruu. Alkuperäinen suunnitelma oli bongailla kaikkea mielenkiintoista pääkaupunkiseudulla, mutta  jälleen piippari muutti suunnitelmat. 

2.5. kilahti illalla pääskykahlaaja Porista. Sinnehän sitä oli siis aikaisin aamulla suunnattava. Laji kiinnosti myös Kautosen Jonia jonka reitti kulki Karkkilan kautta, joten hyppäsin Jonin kyytiin karkkilan ABC:n pihalta aikaisin su aamuna. Olimme perillä hyvissä ajoin, samoin kuin n. 100 muutakin bongaria. Ensimmäiset 3-4 tuntia odottelimme Leveäkarin laitumen reunalla. Lintua ei näkynyt, mutta lapinsirkusta sain sentään synttäripinnan. 

Lähdimme hieman pettyneinä ajamaan kotia kohti, kun Joni sanoi että jos nyt ajamme kotiin ja lintu löytyykin jostain , on se kauhea virhe! Niinpä kiepsautimme ympäri ja palasimme Poriin. Kävimme kuluttamassa aikaamme lietteillä. Sieltä sain synttäripinnoiksi suosirrin, punakuirin, lapasotkan ja ristisorsan. Jälleen kulutimme muutaman tunnin eikä pääskykahlaajaa löytynyt. 

No nyt voimme viimein lähteä kotiin päin. Ajoimme kohti Helsinkiä n. 45 min kun piippari kilahti. Pääskykahlaaja Pori ed p. Kokemäenjoen suiston puolella. Ei muuta kuin auto ympäri ja takaisin Poriin! Menimme staijille jonnekin Kirrinsannan kohdalle. Ajettelimme että lintu, joka taas oli ollut tunnin kateissa saataisi pörrätä näillä seuduin. Jälleen piippari pirahti, nyt se näkyi Leveäkarin rannalla lennossa, mutta siirtyi itään metsän yli Fleiviikin suuntaan. Lähdimme työntämään sinne. Ajoaika 5 min. Pian tuli viesti että lentää Fleiviikin niittyjen yllä. Pikana sinne ja juoksujalkaa porukoiden luo. Lintu ei hallussa, vaan putosi maahan niitylle. Hetken odotus ennen kuin kun tämä kauneus teki muutaman kaarroksen niityn yllä. Pian lintu katosi jälleen kohti länttä eikä sitä sen koomin enää kukaan nähnyt.

Olihan stressaava seikkailu. mutta onneksi kuitenkin elis napsahti ja todella maukas synttäripinna!

Vielä on päivää jäljellä. Joni pudotti mut Karkkilan Massuunin pihalle , mistä jatkoin kohti Helsinkiä. Ensimmäinen target oli arotasku , joka oli viihtynyt jonkin aikaa Viikin koetilan pelloilla. Tämä löytyi helposti.

Arotasku Helsinki Viikki

Tästä siirryin vauhdilla Vuosaaren Kallvikin kärkeen missä on usean päivän näkynyt allihaahka. N. 10 min. odottelun jälkeen lintu tuli näkyviin. Matka jatkuu. Parkkipaikalla männyissä touhusi isokäpylintu pariskunta , josta bonus synttäripinna. Aika oli loppumassa, joten skippasin Vantaan mandariinisorsan ja painelin suoraan Vantaan Isoniitulle katsomaan tunturikiurua. Olisihan se myös kuukausi-pinna. Ohtosen Mika oli juuri kuvaamassa lintua kun juoksin paikalle. Samalla lintu nousi siivilleen ja katosi taivaalle pienenä pisteenä pohjoisen suuntaan. Kylläpä nyt kävi tuuri. minuuttia myöhemmin , en olisi lintua nähnyt...

Huh mikä päivä! tulihan Bongailtua. Vaikka pääskykahlaaja vei lähes koko päivän, niin silti onnistuin saamaan muutaman kivan lajin. 3.5. pinnoja on tällä hetkellä kasassa 181 kun nyt tuli 10 lisää.

Seuraavaksi piti olla vuorossa Tornien taisto 9.5. jonka olisin järjestänyt omalla lavallani Lerbackassa  toisen kerran, mutta jälleen korona sotki sopan. Niinpä vuorossa olikin viikonloppuretki Parikkalaan Vapomassoja ihailemaan. Pe 8.5. lähdettiin ajamaan Mikan kanssa iltapäivällä. Laakson Arto, Kettusen Juha ja Valosen Arttu olikin jo perillä. 

Tarkoituksemme oli löytää valkoposkimassoista punakaulahanhi. Tehtävä osoittautui todella haastavaksi. Hanhia oli tuolla alueella arviolta 200 000 -500 000 . tai enemmän tai vähemmän, kuitenkin aivan älyttömän paljon.. La 9.5. Ensimmäisellä peltoaukealla oli kymmeniä tuhansia hanhia. myös kuovi.

Kuovi, Parikkala

koiras pensastasku, Parikkala

Aikamme peltoja haravoituamme suuntasimme patotielle staijaamaan. Haarahaukka pörräsi kaukana pohjoisen puolella. Sinirinta varoitteli tien varressa. Punasotkilla oli soidinmenoja ja hanhia velloi täälläkin tuhansia. 

koiras punasotka, Parikkala

Kalatiira, Parikkala

La iltana päätimme mennä kuuntelemaan heinäkurppa-soidinta. Iloksemme samalla peltoaukealla saalisti myyriä komea lapinpöllö. Tämä oli minulle kuukausipinna. Myös suopöllö oli saalistamassa. Pian aloitti myös heinäkurppa hauskan kuuloisen soitimensa. Hetken sitä nautittiin ja suuntasimme takaisin kämpille.

Lapinpöllö , Parikkala

Su 10.5. oli vielä missiomme löytää punakaula, mutta ei onnistunut. Valtavasti valkoposkihanhia joka puolella... Patotiellä ei ihmeellisyyksiä,  Haarahaukkoja kaksi. Jurmossa olisi ollut kovaa. Harmaapääsirkku oli löytynyt saaresta, mutta korona esti sen bongauksen. Emme kyllä olisi Parikkalasta edes ehtineet.. Onneksi näin. Iltapäivällä kotia kohti. Kiitos seurasta Mika, Arto, Juha ja Arttu hauskaa oli.

Seuraava mukava piippaus tuli 14.5. Kontiolahdella olisi tundrakurppelo. Kautosen Jonin kanssa sinne suuntasimme. Reippaan ajon jälkeen olimme illalla paikalla ja kilometrin marssin jälkeen oli lintu putkessa. Lähelle ei taaskaan ollut mitään asiaa, joten dokkari kaukaa...

Elis tästä napsahti. Jes! nro 372. 

Tundrakurppelo, Kontiolahti 

Altaiden pusikoissa kuhisi myös sinirintoja, Jokunen otos näistä niin kauniista linnuista ja sitten kotia kohti... 

Koiras sinirinta, Kontiolahti

  

Nyt alkaa päivämäärät olemaan arktikaa lähellä joten sieltä seuraavaksi. Adios!