Katalonia part3

Lleidan ympäristöstä kiuruja ym. ja Ebron Delta vielä kerran

To 27.2. Kello soi taas armottoman aikaisin, 3:30. Aamukahvit, paistetut munat ja sämpylä ääntä kohden ja parin päivän kamat mukaan ja menoksi. Ensimmäiseksi on tarkoitus suunnata Lleidan itäpuolelle, Timoneda D´Alfesin rauhoitetulle heinäarollle. Matkaa sinne 245km. Mä ajan. Perillä olimme hieman ennen auringon nousua, joten ehdimme tsekkaamaan alueen pohjoispuolella olevat pienet altaat. Kaislikon reunassa ruokaili pikkuhuitti ja rantapuissa hääri pussitiais pariskunta. 

Pian näytti siltä että aurinko alkaa nousemaan. Menimme hiekkatielle heinäarolle ja kuuntelimme laulavia kiuruja. Taivaalla oli jo monta arokiurua äänessä. Kivikkotöyhtökiurut lauloivat  maassa ja töyhtökiurut tekivät lyhyitä laululentoja. Pian seasta kuului kaitanokkakiurun surumielistä rauhallista laulua. Pian toinenkin alkoi laulamaan. WP-pinna! 

Noin tunnin yritimme jäljittä tieltä käsin missä linnut laulelevat, mutta etäisyyttä niin paljon että kumpaakaan lintua emme nähneet. Kuva olisi tietenkin aina mukava, mutta koska arolle on kielletty jalkaisin meno, emme viitsineet rikkoa sääntöjä. Lentävistä arokiuruista otimme kuvia ja oli siellä seassa jokunen otos töyhtökiurustakin.

Soidinlennolla olevia arokiuruja. Lleida, Timoneda D´Alfes

kivikkotöyhtökiuru, Lleida, Timoneda D´Alfes

Päätimme käydä vielä katsomassa pohjoispuolen lampareita jos siellä olisi jotain kuvattavaa. Isto yritti päästä lähelle vihertikkoja, mutta tehtävä on lähes mahdoton. itse nappasin kuvan kaukaa...

Iberianvihertikka . Lleida, Timoneda D´Alfes

Lampareiden rantapuissa oli pussitiaiset edelleen aktiivisia , joten niistä yritin jonkin räpsyn saada.

Pussitiainen , Lleida, Timoneda D´Alfes

Kiuruihin ja muihin tässä paikassa kyllästyttyämme lähdimme kohti seuraavaa nuottia. AP-2 tien eteläpuolelle Mas De Melonsin alueelle 

Mas De Melonsin informaatiokeskus

Maisemaa Mas De Melonsin pihalta

Noin pari tuntia aluetta kompattiin eikä päätähdestä näkynyt vilaustakaan. Oltiin jo lähdössä eteenpäin kun näin rakennuksen eteläpuoleisella kalliojyrkänteellä mustan linnun. Jes! Mustatasku. Wp-pinna 499. Kovin oli arka eikä kumpikaan päästy hyvälle kuvausetäisyydelle ja aurinko lämmitti maata jo niin että ilmassa alkoi olla paljon väreilyä. Dokkari silti. 

Mustatasku , Mas De Melons

Tästä siirryimme läheiselle Mas De Matxerrin notkoon. Tämä oli myös yksi reissumme hienoimmista paikoista. Notkelmassa pesi mm. maakotka, huuhkaja, alppivariksia kymmeniä ja n. 40 jouhihietakyyhkyä. Kun pääsimme parkkipaikalle oli maakotkat jo hienosti ilmassa. muutama otos niistä . 

Maakotkat ,  Mas De matxerri

 Mas De Matxerri

Kotkia kuvatessamme osui silmiini  taivaalta jokin pienempi peto. Kiikarit silmille ja huuto, Pikkutinnu! Jes wp-500 oli nyt totta. Katalonian alueen kevään ensimmäinen pikkutuulihaukka, ja vielä kaunis koiraslintu oli tullut ilahduttamaan meitä. 

Pikkutuulihaukka , Mas De Matxerri

Pian alkoi jo ilta-aurinko olemaan taivaalla ja piti käydä vielä yksi nuotti tarkistamassa. Alfesin kylässä oli nähty kaksi harakkakäkeä. Reilun tunnin komppaamisella kovassa tuulessa, emme lintuja löytäneet. Ilta alkoi jo painamaan päälle , joten oli aika etsiä hotelli. Lleidan Eteläpuolelta löysimme edullisen Reina Isabel Hotellin. Kaupasta kävimme hakemassa ilta- ja aamupalan. Taas saimme nukkua hyvät yöunet.

Pe 28.2. soi kello 6:00. Iston ajovuoro tänään. Aamiainen naamaan ja menoksi. Amun päätimme aloittaa Alfesin kylästä, jos vaikka löytäisimme harakkakäen. Ei löytynyt tälläkään kertaa. Lähdimme vielä koluamaan läheistä hedelmätarhaa , mutta paras mitä sieltä löysimme oli 14 pikkutrapin parvi.

Pikkutrappi Alfes

Tästä siirryimme takaisin Mas De Matxerriin. Reilun puolen tunnin komppaamisen jälkeen kuului taivaalta jouhihietakyyhkyn ääntä. 36 linnun parvi lensi ylitsemme korkealla. Pian kuului ääntä uudestaan ja 3 lintua tuli vähän lähempää. Ja pian 4 linnun parvi lensi vähän kauempana. WP-501. 

jouhihietakyyhkyjä. Mas De Matxerri

Jatkoimme komppaamista ja kuvaamista. Ilmeisesti olimme etelänisolepinkäisten reviirillä , kun olivat kovin uteliaita ja varoittelivat koko ajan. Pian luoksemme tuli lintuharrastaja ja alueen riistanvalvoja. Sanoi että maastossa liikkumiseemme olisi meillä oltava kirjallinen lupa. No hän näki että olemme hyvällä asialla ja näytti hienoja kuvia alueen huuhkajista , maakotkista ja kanahaukoista. Oli kuulemma tulossa Suomeen kuvaamaan näätiä ja ahmoja. Mukava tyyppi. Hän oli kovin kiinnostunut meidän eilisestä pikkutuulihaukka-havainnosta ja sanoi että oli Katalonian kevään ensimmäinen. Otti vielä kuvan linnusta  kamerani perseestä. Päätimme jatkaa matkaamme kohti autoa. 

Etelänisolepinkäinen , Mas De Matxerri

Ohitsemme lenteli kymmeniä alppivariksia. näistä tuli roiskaistua jokunen otos.

Alppivaris, Mas De Matxerri

Lähdimme ajamaan barrancon reunaa - hiekkatietä pitkin. Harmaasirkun laulua kuuluu tauotta. Pian tien reunassa lauloi yksi kuvauksellisesti , eikä lähtenyt heti karkuun niin kuin tuntuu täällä kaikki linnut tekevän. Tien reunasta löysimme toisen mustataskun. Tämäkin yhtä arka kuin edellinen. 

Harmaasirkku, Mas De Matxerri

Mustatasku , Mas De Matxerri

Koska emme enää keksineet mitään mielenkiintoista , päätimme lähteä ajamaan Lloretia ja omaa hotelliamme kohden hyvissä ajoin. Matkalla pysähdyimme katsomaan Estany d ´lvars i Vila-sana järven. Järvellä oli valtavasti lokkeja. Pääasiassa naurulokkeja. Muutama mustakaulauikku ja sinisorsia. Mitään ihmeellistä ei paikka tarjonnut. Päätimme jatkaa matkaame. Vielä ehtisimme yrittämään päivän viimeisillä valoilla alppirautiaista. E-birdin mukaan tammikuussa oli nähty kaksi lintua Cardonan linnan pihalla. Outoa että enää ei ole e-birdissä mitään mainintaa tuosta? No sinne suuntasimme. 

Castell De Cardona

Heti kun olimme nousseet linnakkeen parkkipaikalle, hyöri kaksi lintua aivan autojen seassa. näitä jäimme kuvaamaan loppu illaksi. Wp- 502.

Alppirautiainen Castell De Cardona

Illaksi hotellille kaupan kautta. Iltapala nopeasti paikallisesta burger king ravintolasta ja nukkumaan. Aamulla suuntaamme vielä Ebron maisemiin. 

Karkauspäivänä La 29.2. Oli taas raaka herätys 3:30. Aamukahvit ja tuhti sämpylä naamaan ja menoksi. Mun ajovuoro. Menomatkalla kyllä väsytti ankarasti, varsinkin kun Isto veti sikeitä apukuskin paikalla. No hengissä selvittiin perille Ebron suistoalueelle. Ensin pysähtelimme Mirador L´Embutin ja  Mirador Del Carreten lintutorneihin. Pettymykseksemme ei altailla juuri lintuja näkynyt. Sen sijaan kymmeniä Ukkoja metsästämässä! Haulikot paukkuivat lähes tauotta. Siis ampumassa sorsia ja ilmeisesti kaikkea mikä liikkuu keväällä! Jumalauta! EU-maassa ja luvan kanssa saa metsästää näin keväällä! En kyllä ymmärrä. Täältä suuntasimme kiukkuisina La Tancadan lintutornille. Täälläkin kuului pauke! kävellen ei altaille saa mennä lintuja kuvaamaan , mutta haulikon kanssa kyllä saa. #"/&%€"€!!

näkymä La Tancadan tornista

Ebron alueen kartta

Eipä näilläkään altailla paljoa linnut viihtyneet, joten suuntasimme eteenpäin kohti pohjoista. Pian löysimme koko alueen kiinnostavimman kohteen kuvaajia ajatellen. Alueen ainoan puhtaasti kuvaamiseen tarkoitetun piilokojun. Observatorio De Aves De Riet Vell. Tänään ei altailla paljoa lintuja ollut, mutta silti koko ajan jotain kuvattavaa.

Näkymä Observatorio De Aves De Riet Vell piilokojusta.

Tällä yksityishenkilöiden perustamalla lintualtaalla oli metsästys kielletty ja linnut saivat olla rauhassa. Altaalla oli sulttaanikanoja, liejukanoja, kuningaskalastaja, pronssi-iibiksiä ja nokikanoja. Kojun edessä vesirajassa hyppi sinirinta. 

Sinirinta koiras. Observatorio De Aves De Riet Vell

Altaissa elelee jotain rapuja. Aina kun iibis löytää yhden alkaa takaa-ajo lokeilla. Kertaakaan en nähnyt että ne olisi rapua saaneet, mutta ilmeisesti aina kannattaa yrittää.

Naurulokki jahtaamassa iibiksen rapua. Observatorio De Aves De Riet Vell

 Kojussa kuvattuamme muutaman tunnin , päätimme jatkaa matkaa riisipelloille. Pelloilla oli jälleen valtavasti kahlaajia, haikaroita ja iibiksiä. Nyt hieman keskityimme jälkimmäisiin. 

Pronssi-iibis Ebro Delta riisipellot

Reissun paras laji löytyi vasta kotona kuvia selatessa. Yhdessä kapustarintaparvessa oli seassa siperiankurmitsa. Jälkeenpäin sain tietää että lintu on ollut alueella jo koko talven. No mukava havainto silti.

kapustarintoja ja keskellä pienempi siperiankurmitsa Ebro Delta

Mustajalkatyllejä Ebro Delta

Päivä alkoi jälleen kääntyä illan puolelle ja oli taas aika etsiä majapaikka. Halpa 30€/yö/2hlöä, hotelli löytyi Ebro-joen pohjoispuolelta Deltebren kylästä. Hotelli oli vaatimaton, mutta kodikas Casa Angela. Lämmin suihku illalla ja iltapalaa jonka haimme paikallisesta Lidlistä. 

Su 1.3. herätys klo 6:00. Aamupala hotellin pienessä keittiössä ja suunta Ebro Deltan pohjoispuolen lintupaikoille. Samaa riisipeltoa on tälläkin puolella silmän kantamattomiin. Aamun aloitimme aivan itäreunasta meren läheltä Zigurat Desembocadura de l´ Ebre lintutornista. Kävelimme tästä parille lintukojulle, mutta mitään kuvattavaa emme löytäneet. Altailla lenteli parvi flamingoja.

Flamingoparvi Delta Ebre

Riisipeltojen väleissä hiekkateitä ajellessamme oli pakko ottaa autosta pakolliset haikarakuvat.

Silkkihaikara Ebro Delta

Lehmähaikara Ebro Delta

Peltojen päällä liihotteli kymmeniä ruskosuohaukkoja ja taivaalla kaarteli pikkukotka.

Vaalean muodon pikkukotka Ebro Delta

Kuten aikaisemmin olin maininnut, tuntui kaikki linnut olevan todella arkoja. Paikallisesta mustakottaraisesta saimme vasta nyt edes jonkinlaisen kuvan.

mustakottarainen - unicolor. Ebro Delta

Kaislikon päälle oli tullut muutolta parvi pääskyjä. Tästä saimme ynnättyä reissulajilistalle haarapääskyn ja räystäspääskyn. Seassa oli myös kalliopääskyjä.

Kalliopääsky Ebro Delta.

räystäspääsky Ebro delta

Emme enää mitään uutta Ebrosta löytäneet , joten päätimme lähteä kotimatkalle. Matkan varrelta päätimme etsiä vielä kuvattavaksi kalliokiipijän. Kohteeksi valikoitui Colldejoun kylän pohjoispuolen nuotti. Taas ajelimme autolla todella ahtaita kujia kylän läpi ja saimme auton parkkiin.

Colldejoun kylä

 Paikalle menikin näköjään polku, jota pitkin kävelimme ylämäkeen pari kilometriä. Kohteesta näkyi kyllä hieno kallioseinämä, mutta aivan liian kaukana. Koska ei kalliojyrä onnistunut , päätimme kuvata etelänpuujyrää. Atrapin avulla lähelle tuli pari innokasta reviirin puolustajaa. Siitä saimme ok kuvat.

Etelänpuukiipijä . Colldejou

Autolle päin kävellessä kuulin korkeaa sirkun kutsuääntä. Pian näin koiras pensassirkun. Piti sitten vielä tämäkin laji kuvata. 

Pensassirkku Colldejou

Aurinko sukelsi vuorten taakse ja hämärä tuli nopeasti. Pian autolle takaisin ja Lloret de mariin omalle hotellille viimeiseksi yöksi. Kaupasta vielä evästä illaksi ja aamuksi. Hotellilla kamat jo illalla siihen malliin että riittää kun aamulla ne vain heittää autoon. Melkoista hulluutta tämä retkeily on joten viimeisen illan punaviini oli meille sopiva.

Hulluille!

Ja sitten unten maille.

Ma 2.3. herätys klo 5:00. Aamukahvit ja aamupala huiviin. Huoneen perusteellinen siivous ja tavaroiden kanto autoon. Respassa uloskirjautuminen , äijä kävi tarkistamassa huoneen ja oli kuulemma ok. 

Koska lentomme lähtee vasta iltapäivällä klo 15, päätinne mennä etsimään Barcelonan c-kategorian lajeja. Valitsimme ensimmäiseksi tulirintatimalin. E-birdissä nuotteja oli paljon. Muutamaan kohteeseen pysähdyimme, mutta kova tuuli ja vesisade teki niiden löytämisestä mahdottoman.

 Seuraavan kaksituntisen etsimme swahilinvahanokkaa. Niitä pitäisi olla Parc del Turó del Putxet puistossa. 

Parc del Turó del Putxet

Vaikka kuinka puistoa kompattiin löysin vain reilun kymmenen tavallista vahanokkaa...

Vahanokka ylh. naaras , alh.koiras.  Parc del Turó del Putxet

Aikamme linturetkellä loppui ja oli aika lähteä kohti lentokenttää. Auton palautimme likaisena, kuinkas muutenkaan, vuokraamoon ja kävelimme lähtöselvitykseen. Kaikki oli ok ja turvatarkastuksesta pääsimme jälleen tax-free alueelle hyvissä ajoin . Jälleen käytimme hyödyksi Iston vip- lounge korttia ja söimme kunnon lounaan. Tietenkin oluen, kuohuviinin, viskin ja jälkiruoka kermaliköörikahvin kera. Mmmmm. Ja siitä lentokoneeseen. Koneessa tunnin tirsat ja loppuaika poistaessa huonoja kuvia kameran muistikortilta. Helsinki-Vantaan kentällä olimme joskus enne 20 ja kotona 23 maissa. Isto jatkoi vielä kotiinsa Raisioon. Sellainen retki tällä kertaa. Onneksemme pääsimme kotiin juuri ennen Corona-viruksen aiheuttamaa hässäkkää. Olisi reissu mennyt kunnolla pieleen jos olisimme olleet reissussa muutamaa viikkoa myöhemmin...

Summa summarum. Katalonia on hienoa aluetta. Korppikotkakojuun kannatta mennä keskitalvella. Silloin on väreilyä mahdollisimman vähän.  Lumivarpunen on todella vaikea laji löytää. Ebron delta-alue on valtava ja linnut pääasiassa kaukana. Ruoka on ravintoloissa saman hintaista kuin suomessa, mutta kaupassa todella halpaa. Tietullit ovat melko kalliita ja meilläkin niihin paloi toista sataa euroa.

Tähän näkyyn kyllä tottuu, Tietulli

Kilometrejä autoomme kertyi 3500. Wp-pinnoja sain 8 ja Espanjan pinnoja 27. Kiitos Isto seurasta. Ehkä joskus uudestaan jonnekin.