Mallorca part 3

Koska reissumme on ylittänyt puolen välin on aika retkeillä saaren parhailla paikoilla. Siksi Ti 14.2. menemme ensimmäisen kerran saaren lintuparatiisiin Park Natural de s'albuferan kosteikolle. Koska kohde on aivan hotellimme lähellä, saamme nukkua klo 6 asti. Perinteinen kunnon aamiainen alle retkieväät laukkuun ja  menoksi. Ajatuksemme oli kiertää koko alue tämän päivän aikana. 

Auto parkkipaikalle ja kävellen kohti luontokeskusta. jo heti alkumetreillä kuului kaislikosta osmankäämikerttusen laulua. Näitä lintuja kuulimme päivän aikana 5-6 yksilöä. Pian polku alkoi kulkea joen vierusta pitkin ja joen vastapuolelta blokkasimme ensimmäisen yöhaikaran. lintuja näkyi tässä päivehtimispaikassa yli 20, joukossa 2 nuorta yksilöä. 

Yöhaikaroita , alla nuori

Matkamme jatkui keskuksen pihaan. Opaskarttaa tutkiessamme huomasimme että polkuja on alueella yhteensä lähes 20 km. Se saattaa olla melkoinen urakka, mutta tartuimme silti haasteeseen. Täältä pitäisi löytyä yksi tavoitelajeista, pikkuhaikara. Aivan aluksi kiersimme lilan polun kahdelle piilokojulle. Näky kuvausaukosta oli mykistävä. Aurinko nousi ja altaalla näkyi paljon lintuja. 

S'albufera de Mallorca 

 Altaalla näkyi paljon pitkäjalkoja joista osa oli hienosti kuvattavissa.

pitkäjalka

Siellä oli myös monia muitakin kahlaajia: mm. suosirrejä, mustajalkatyllejä, töyhtöhyyppiä mustavikloja ja kaunis parvi avosettejä.

avosetti parvi

Vesilintuja oli myös: harmaasorsia, jouhisorsia, haapanoita, lapasorsia taveja , ristisorsia ja parhaimmistona marmorisorsia ainakin 9 yksilöä. itselleni odotettu WP pinna. Hieno paikka!

Marmorisorsia ja alimmassa edustalla mustajalkatylli.

Matkamme jatkui ja lähdimme kiertämään pitkää punaista lenkkiä joka kiertää koko alueen. Heti matkan alussa näkyi joessa pari kruununokikanaa. Jes taas WP-pinna. 

Kruununokikanalla on punainen kruunu

Loppu osa polusta oli melko turhaa. Mitään uutta tai ihmeellistä lajia emme enään löytäneet. Kuitenkin jotain: osmankäämikerttusia, silkkikerttusia, pikkukotkia, ruskosuohaukkoja,  kalasääski mustajalkatyllejä, punasotkia, heinätavi, sulttaanikanoja mm. Lenkki oli todella uuvuttava ja aurinko paistoi lämpimästi. Näissä varusteissa ei olisi pystynyt polkua kiertämään kovassa helteessä. 

Takaisin keskukselle kierrettyämme olimme jo melko puhki. Silti kävimme Jonin kanssa kävelemässä vielä ruskean polun piilokojulle. Siellä näkyi paljon vesilintuja mm. punasotkia ja tukkasotkia. Paikalla oli myös kuvaksellisesti jalohaikara. 

Jalohaikara.

Keskukselta kiersimme vielä iltavalossa vihreän polun. Uusia lajeja mm. tylli ja paksujalkoja. Pikkuhaikaraa emme löytäneet kovasta yrityksestä huolimatta. Rättiväsyneinä laahustimme takaisin hotellille. Iltapuhteiden jälkeen rojahdimme sänkyyn puoli tajuttomana. Uni taas maistui. 

Aamulla ke 15.2. kello soi taas klo 6. Edellisen päivän raskaus tuntui vielä jaloissa ja päätimme ottaa hieman rennomman päivän. No eihän se onnistu jos haluaa nähdä lintuja.. Aamulla suuntasimme Can Picafortin kaakkoiskulmaan mistä lähti merenrantaa pitkin kulkureitti Son Realin kerttu-paikoille. Ei ollut kerttuja mutta muutama kiva kuva tuli otettua tällä reissulla. Heti alussa oli virtavästäräkki ja nokikana 

virtavästäräkki

nokikana

Rantapolulla oli kivasti esillä kaksi kivikkotöyhtökiurua eli theklaa

kivikkotöyhtökiuru

Rantavarvikkoa ja pusikoita komppasimme vaikka kuinka, mutta sammaria parempaa kerttua emme löytäneet. Ei ollut tämä paikka kehutun loistava . Männikössä piipitti neljä tulipäähippiäistä.

tulipäähippiäinen

Kivien väleistä löytyi myös hauska gekkolisko.

Muurigekko Tarentola mauritanica

Son Real

Tästä jatkoimme matkaamme etsimään pensassirkkua. Niitä pitäisi olla saarella. Aluksi komppasimme Idän suunnassa olevan Artan ylänköalueita, mutta ei sirkkua löytynyt. punapyitä, sinirastaita ja pikkukotkia.

Tästä sisuuntuneina ajoimme vielä saaren itäosassa olevalle Punta de N'amerin niemimaalle. Kävelyä tuli täälläkin jokunen kilometri. Niemellä näimme mm. harjalintuja, keltahemppoja, paksujalkoja yli 30, baleaarienliitäjiä, samettipääkerttuja, mutta ei tietoakaan sirkuista. Takaisipäin kävellessä vähän ennen autoa blokkasi Mika melkoisesta äänimassaasta pensassirkun lauluäänen. Ääntä kohti kävellessä löysin linnun laulamassa korkeassa männyssä. paikalla oli ainakin 5 pensassirkkua. Vielä yksi WP pinna ja mieliala koheni valtavasti. 

pensassirkku

Ilta alkoi jälleen hämärtää , joten tyytyväisinä päivään ajelimme takaisin Port D'Alcudiaan hotellillemme. Kolme reipasta kävelylenkkiä marssimme tänäänkin, yli 10 km päivä. Viimeisestä retkipäivästä vielä yksi jatko-osa...