Mallorca part 2 

Su 12.2. Päätimme suunnata retkemme ylös vuoristoon. Koska yksi retkemme päätähdistä (moltoninkerttu) viihtyy juuri Embassament de Cuber tekojärven rannalla, päätimme olla perillä hyvissä ajoin vaikkakin moltoninkerttu on pitkän matkan muuttaja jota ei nähdä saarella talvella. Tie oli mukava ajaa ja lintuja tuntui olevan paljon liikkeellä. Tieltä pölähteli lentoon koko ajan jotain. Mm. sepelkyyhkyjä, mustarastaita, laulurastaita, peukaloisia ja peippoja. 

Perillä meidät otti vastaan aasilauma. Keli oli pilvinen, mutta poutainen ja lämpötila oli n. +10.

Lähdimme kiertämään järveä myötäpäivään. Jo heti polun alkuvaiheilla kuului männiköstä lupaavaa kerttu-varoittelua. Pian näimmekin vilkkaasti liikkuvan punertavavatsaisen kertun. Lintu lensi rantapusikoihin , mutta vaikka kuinka kiiruhdimme sen perään , oli se jo kadonnut. Edes dokumenttikuvaa ei siitä ehtinyt räppäämään. Rantapuskissa oli myös käenpiika.

Matka jatkui eteenpäin ja pian näimmekin taivaalla lauman korppikotkia. Muutama hanhikorppikotka leijui ensin näkyviin ja niitä seurasi neljä munkkikorppikotkaa. Ensimmäisistä en ehtinyt saada hyvää kuvaa, mutta jälkimmäiset valuivat hieman alemmaksi. 

munkkikorppikotka

Embassamet de Cuber (kuva Joni Kautonen)

Taivaalla kaarteli myös isohaarahaukkoja , haarahaukkoja ja pikkukotkia. Kyllä niitä oli mukava seurailla. 

isohaarahaukka

Padon jälkeen kuului rannasta päin oudompaa kirvis-ääntä. Päätimme ottaa selville mikä oli ääntelijä. Hetken lintua seurattuamme totesimme sen olevan vuorikirvinen. Wepari taas minulle. Lintu oli arka eikä päästänyt hyvälle kuvausetäisyydelle. Dokkari kuitenkin. Rinteessä hihitteli myös rautiainen.

Harmaan väritön vuorikirvinen

Järven pohjoispuolen lehto kuhisi hysyjä. Emme sieltä kuitenkaan löytäneet muuta kuin fyllareita, mustapääkerttuja ja sammareita. Siitä päätimme suunnata kulkumme kohti autoa. Nyt paikalle oli tullut jo paljon paikallisia ulkoilijoita. Parkkipaikat olivat aivan turvoksissa, onneksi tulimme hyvissä ajoin. 

Jatkoimme autolla matkaamme läheiseen Fornalutxin kylään , missä söimme maukkaan lounaan. Paikallista kania ja ranskalaiset perunat. Seuraavaksi päätimme ajaa takaisin päin ja suorittaa pienen vuorikomppauksen. Mitään helppoa vaihtoehtoa emme löytäneet joten suuntasimme vuorten eteläreunalle lähelle Campanetin kylää Monnaberin ulkoilureitille. Ilta alkoi jo painamaan jaloissa, joten jätimme kävelyn puoleen väliin. Nyt aurinko jo paistoi kuumasti ja hiki lensi.

pikkukotka, vaalea muoto

Paikalla kaarteli pikkukotkia ja isohaarahaukkoja. Laakson lammaslaitumet kuhisi pikkulintuja, mutta mitään erikoista ei seasta löytynyt. Keltahemppoja, tulipäähippiäisiä, harjalintuja, tiklejä, laulurastaita, niittykirvisiä mm. 

Auringon jo laskiessa kävelimme takaisin autolle ja suuntasimme matkamme takaisin hotellille. Iltapala maistui reippaan kävelypäivän päätteeksi. Unta ei tarvinnut kauaa houkutella...

Ma 13.2. 5:30 soi taas kello. aamukahvi ja perinteinen aamiainen naamaan. Tänään menemme pohjoiseen Cap de Formentorin suuntaan niemimaalle. Sieltä pitäisi löytyä retkemme suraava tähti, baleaarienliitäjä. Meille oli epäselvää olisiko linnut vielä palanneet Gibraltarin sulkimisreissulta, mutta aina kannattaa yrittää. Matka taittui hämärässä, mutta perille päästyämme alkoi jo valjeta. Kärjessä lauloi kauniisti sinirastas, muuten oli hiljaista. Ei yhtään ihmistä meidän lisäksi koko aikana. 

sinirastas

Cap de Formentor ( Joni Kautonen)

Aluksi staijasimme niemen pohjoispuolta lähes 2 tuntia. Ainut mitä näimme oli suula ja pari paikallista muuttohaukkaa. 

Muuttohaukka 

Olimme jo lähellä  luovuttamista, mutta  päätimme vielä katsastaa niemen eteläpuolen. Pian blokkasin mereltä muutaman liitäjän jotka näyttivät juuri oikeilta. loppujen lopuksi niitä alkoi tulla mereltä kymmenittäin. Kaikki jotka lensivä niemen suuntaisesti kohti etelää olivat baleaarienliitäjiä. Hieman kauempana pohjoisen suunnalla pyöri pieni parvi hieman eri näköisiä liitäjiä. Ne tunnistimme  idänpikkuliitäjiksi.  nyt tuli taas 2 WP pinnaa. Ilo oli luonnollisesti ylimmillään!

Pieni parvi baleaarienliitäjiä

WP- eliksestä onnelliset Koistinen ja Teivonen ( kuva Joni Kautonen)

Seuraavaksi suuntasimme Reserva Natural de L'Albuferetan altaille. Sää alkoi mennä pilviseksi ja sateisesksi. Pienessä tihkusateessa tarkastimme ensin pohjoispuolen lampareet. Sinne oli tehty hienoja piilokojuja, mutta linnut olivat kateissa. Muutama pikku-uikku, silkkihaikara ja tietenkin silkkikerttusia useita. Todella hankala lintu kuvata, ei vielä edes dokkaria...

Sade yltyi ja päätimme mennä lounaalle Alcudiaan. Siellä söimma maittavan merellisen menyn. Oli jos jonkin moista limanuljaskaa.. mutta silti niiin hyvää. Lounaan aikana sade yltyi jopa rankaksi. Onneksi sade ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Palasimme takaisin altaille. Kävelimme sa Barcassa nimisen luontopolun. Polun varrella oli pari hyvää lintutornia. Tornista napsahteli reissulajeja useita joista paras oli kosteikon reunalla kököttävä sulttaanikana. Lintu oli kaukana enkä viitsinyt tuhlata siihen filmiä.

Reserva Natural dde L'Albufereta

Tästä suuntasimme altaiden toiselle(etelä) puoleelle autolla. Siellä oli paljon pieniä maatiloja ja yhdellä niityllä etsi ruokaa yli 20 lehmähaikaraa. 

lehmähaikara

Joltakin pikkutieltä suuntasimme kohti kosteikkoa ja lähdimme kävelemään. Linnut olivat mukavan  aktiivisia sateen jälkeen ja nyt onnistuin ikuistamaan mm. heinäkertun.

heinäkettu sateen jälkeen 

Lopuksi tarkistimme vielä läheisen kirkasvetisen  joen varren, mutta virtavästäräkkiä kummempaa emme löytäneet. Seuraavaksi kohti kauppaa ja hotellia . Iltapuhteet ja nukkumaan. Ja taas jatkuu...