Summa summarum 2015

Moni on jo ehtinyt summaamaan vuoden 2015 , mutta itse ehdin sen tekemään vasta nyt. Vuodenpinnoja oli listaamassa pinnarissa hienot 226 henkilöä. Niistä 9 ylitti 300 vuodenpinnan rajan joka on monien bongareiden "ainakin kerran elämässä" -tavoite. Itse sain kasaan 303 lajia joka oikeutti sijaan 7. Voittaja Joni Kautonen sai kasaan hienot 313 lajia. 

Vuosi on todella pitkä ja raskas pinnojen keruuaika ja itsekin maksoin siitä karvaan hinnan, mutta toivottavasti aika kuultaa muistot. Kärkijoukoista jouduttiin erottamaan yksi huonon käyttäytymisen johdosta ja yksi siirtyi muille maille bongaamaan äkillisen poismenon johdosta. On tämä raskasta.

Ajokilometrejä en edes laskenut koska onneksi monesti mentiin kimppakyydeillä. Suuri kiitos Mikalle, Istolle ja Jonille joille kertyi myös sievoinen summa kilometrejä. Arviolta kuitenkin omalla autolla lintujen perässä 30 000 - 40 000 km. Kautonen taisi huitaista yli 100 000 km. 

isovesipääsky Inkoo

Taksivenettä käytin 4 kertaa joiden avulla hoitui isovesipääsky Inkoosta, ruskouunilintu Jurmosta ja mongoliankirvinen Säpistä ja yksi oli hylsyreissu. 

Arokiuru Masku

Elämänpinnoja eli eliksiä tuli 11 kpl : arokiuru Maskusta, valkopäätiainen Kolarista, punapäänarsku Muuramesta, silkkihaikara Paimiosta, nummikirvinen Raaseporista, sinisiipitavi Porvoosta, idänkäki Sotkamosta, amerikanhaapana Raahesta, Tunturihaukka Lapista, harmaasirkku Hyvinkäältä ja mongoliankirvinen Luvialta.

Viimeinen vuodenpinna oli Helsingistä 5.12. löytynyt hippiäisuunilintu. 300 katkaisulaji oli myös Helsingistä 24.10. löytynyt kashmirinuunilintu.

kashmirinuunilintu Helsinki

Joitakin helppoja ja osittain hölmöjä puutteita olivat: 

-tulipäähippiäinen jonka käpyilin olemalla silloin Utössä enkä ajatellut kerääväni vuodareita tänä vuonna, 

-tunturipöllö jota en mennyt katsomaan alkuvuodesta osittain samasta syystä kuin em. ja  kun ajattelin että löytyy vielä loppuvuodesta, mutta eipä enään löytynyt, 

-pikkukiljukotka jonka perässä mentiin Kouvolassa syksyllä useita kertoja ja keväällä en vain sattunut olemaan staijilla oikeaan aikaan oikeassa paikassa, 

-mustapääsirkku jota menimme katsomaan yhden päivän liian myöhään Kuusamoon, 

-rantakurvi joka oli Porista häipynyt hieman ennen saapumistamme sinne ja Oulusta ei sitä tänäkään vuonna löytynyt, 

-ruostesorsaan en vain ehtinyt, 

-pikkutrappia en edes yrittänyt Rovaniemeltä, 

-leveäpystökihu missattiin staijilla Virolahdella, 

-turturikyyhkyä en ehtinyt ajoissa ja toinen oli poistunut paikalta kun sitä yritettiin,

-lyhytvarvaskiuruun en ehtinyt, 

-punakottaraiseen en ehtinyt eikä nuoria lintuja jostain syystä tullut syksyllä Suomeen. 

-neitokurki jota kävimme Iston kanssa etsimässä, mutta emme löytäneet. Tähän on pakko mainita se että samaan aikaan kun tätä lintua etsimme Pyhäjoella oli sitä kuvaamassa pari bongariliiton jäsentä, mutta he eivät päivittäneet tietoa linnun paikasta ilmeisesti siksi että saivat kuvata sitä rauhassa. arvaa vaan kyrpikö...!

Eli 12 lisälajiin olisi vielä ollut teoreettinen mahdollisuus. Lisäksi Suomessa nähtiin vielä muutama kova laji joita ei koskaan ilmoitettu bongareille mm. etelänsatakieli ja karimetso jotka olisivat olleet helposti hoidettavissa. 

tunturihaukka Lappi

Paljon oli vuoden aikana iloja ja suruja. Uusia ystäviä löytyi jälleen ja vanhat kulkivat rinnalla. Hienoimmat hetket olivat lapissa kun Teivosen Mikan, Virtasen Iston ja Harrin Paavon kanssa löysimme elämänpinnoihini tunturihaukan. Toinen mieleen jäänyt reissu oli kun Kautosen Jonin ja Ohtosen Mikan kanssa löysimme arokotkan Kirkkonummen saaristosta, kävi mieletön tuuri.

Arokotka Kirkkonummi

Vuonna 2016 on ajatus keskittyä enemmä lintujen kuvaamiseen kuin bongaamiseen. Tietysti eliksiin mennään ja ehkä jokunen kk-pinna tulee haettua.

Kiitos vielä kuluneesta vuodesta kaikille mukaville bongariveljille ja -siskoille. Moni oli tsemppaamassa ja tukemassa ja myös kyytiä tarjoamassa. Matka jatkuu...