Loppusyksyn retket 2025

La 1.11. heräiltiin matkailuautossa Keuruulla Jandan työpaikan vuosijuhlan humuissa. Syötiin aamiainen ja lähdettiin kotimatkalle. Koska meillä ei ollut mikään kiire kotiin, päätettiin suorittaa matkalla jokin bongaus. Jämsässä oli jo muutaman päivän hengaillut tiibetinhanhi, joten sitä kohti siis.

Pian Jämsästä piippasi ruskouunilintu. Se olisi Jandalle elis, joten unohdettiin tiibetinhanhi ja suunta kohti fuscatusta. Perille päästyämme, oli paikalla n 10 autoa ja joukko bongareita. Auto riviin ja joukon jatkeeksi. Samalla kun kuulimme ruskouunilinnun taksutusta melko läheltä, lensi myös tiibetinhanhi ohitsemme kohti etelää.. Olihan hieno kokemus, varsinkin Inkalle , joka tuskin on aikaisemmin ollut vastaavassa tilanteessa. Siirryimme matkailuautoomme ja keitimme eliskahvit pikanpäällä. 

Jatkoimme matkaamme kohti Heinolan pensastaskua, mutta jo matkan aikana tajusin, ettemme ehdi perille valoisaan aikaan, joten otinkin suunnan kotiin. Kuhmoisissa katselimme tienvarressa hiiripöllöä, joka taltioitui kuvavuodariksi nro 222. 

Hiiripöllö, Kuhmoinen

Su 2.11. päätettiin lähteä Mikan kanssa yrittämään Heinolaan Lakeassuon täyttömäelle pensastaskua kk-pinnalistalle. Ajelimme paikalle ja huomasimme, että tien alussa on puomi. Tästä olisi melko pitkä kävely täyttömäelle. Niinpä otimme maastokartan esille ja totesimme, että pääsisimme etelänpuolelta pikkutietä huomattavasti lähemmäs, sinne auto parkkiin. 

Vajaan kilometrin kävely ja olimme mäellä. Etsittiin ja etsittiin. Kierrettiin mäen alareunoja ja kompattiin koko mäki laelta käsin. Ei taskua , eikä muuta kuin pajusirkku. Päätettiin luovuttaa ja lähdimme kohti autoa. Kierrettiin kuitenkin mäen pohjoispuolen parakkien läheltä. Rinteestä katselin lämpökameralla. Pian näin lämpöpisteen langalla , jes tuossa langalla. Äh mustaleppälintu. Katsoin uudestaan, yhden parakin kulmalla toinen lämpökiilu. Jeah siinä se pensastasku oli painautuneena katon kulmalla. Ei olisi ollut mitään mahdollisuutta löytää lintua ilman laadukasta lämpökameraa. Hyvä marraskuunpinna. Eikä tuo mulelikaan ollut alueelta huono havainto. 

Kotimatkalla koukkasimme vielä Nurmijärven  Lepsämän peltotulvan kautta. Paikalla paljon vähemmän joutsenia, mitä tiiran sivuilta luimme, mutta hanhet vielä maisemissa. 5 tudrametsähanhen poppoosta sain marraskuunpinnan. Joutsenia siirtyi koko ajan pohjoiseen , joten päätimme mennä perään etsimään pikkujoutsenia pelloilta. Eipä kauaa kun löysimme 2 pikkujoutsenta pienessä joutsenporukassa pellolla ruokailemassa. Ajoimme hieman lähemmäs, jotta saisin jonkin kuvan linnuista. kuvavuodari 223.

2 pikkujoutsenta, Nurmijärvi Nummenpää

Ti 4.11. kävin töiden jälkeen Helsingissä Kruunuhaassa bongaamassa harmaasiepon marraskuunpinnaksi.

Sitten seuraavaksi varmasti elämäni karmein bongausreissu, ainakin rahassa mitattuna. Pynnösen Petro oli työmatkalla Amsterdamissa. Petro päätti käyttää työviikon päätteeksi pari päivää linturetkeilyyn ja houkutteli minut ja Tenovuon Jorman mukaan viimeiselle retkipäivälle. Kyllähän meitä kiinnosteli hyvät kuvat paikalla jo toista vuotta viihtyneestä simälasihaahkasta. 

To 6.11. lennettiin Jorman kanssa Amsterdamiin illalla. Buukattiin yhdeksi yöksi Leonardo hotel Rembrandtparkiin, jossa Petronkin piti olla majoittuneena, no reissun ensimmäinen huti, eihän Petro siellä ollut, vaan toisessa Leonardo hotellissa.. No Illallistettiin Jorman kanssa hotellin yläkerran ravintolassa ja fiilisteltiin seuraavaa päivää. Tiedossa muutama elis ja varmasti hienoja kuvia! Mustajoutsen, isokauluskaija, kuusilokki, pikkulapasotka, pikkutelkkä ja kruununa A-kategorian silmälasihaahka huhhuh. 

Aamulla pe 7.11. herätys klo 4:30. Petro tuli hakemaan meitä hotellin edestä klo 5. Eipä muuta kun kamat sähkövatkaimeen je menoksi, kunhan Perto saisi kulkupelimme liikkeelle... No hetken ihmettelyn jälkeen auto vauhtiin ja kohti Texelin lauttarantaa pimeässä Amsterdamin yössä. Lautalla olimme hyvissä ajoin. Söimme kanttiinissa aamupalan ja palasimme autoon. Auto ulos lautasta ja  pian auringon noustessa 7:45 olimmekin pelipaikalla. Maiseman värjäsi sakea sumu, tuuli lähes nollassa. Voihan perse! No täytyyhän sumun joskus hälvetä. 

Katselimme e-birdistä haahkan havaintopisteitä, joita oli varmasti kymmeniä viimeiseltä viikolta. Pisteiden ääripäiden väli oli ehkä n. 3 km. Joten koska näkyvyyttä oli n. 100 m, oli pakko lähteä etsimään lintua kävellen. Kävelimme rantaa edestakaisin useita kertoja. Sumu sakeni. Ei haahkaa.. Jokaisena edellisenä päivänä usean viikon ajan on haahka tullut aamulla rantakiville sukimaan. Niipä toivomme oli korkealla. n. 7 tunnin ja 15 km kävelyn jälkeen oli pakko todeta, että se oli siinä. Ei silmälasihaahkaa. 

Klo 15 lauttaan oli ehdittävä, jotta ehtisimme varaamallemme lennolle Suomeen. Lauttamatkalla emme nähneet edes kuusilokkia kovasta yrityksestä huolimatta, kuten kaikki muut edellisinä päivinä. Naurulokkeja ja argareita jokunen kymmen. Kiireellä lentokentälle , auton palautus vuokraamoon ja odottelemaan lentoa. Aikaa paloi Texelin saarella niin paljon , ettemme ehtineet edes Damin puistoihin katsomaa isokauluskaijoja.. Vitutti aivan perkeleesti!! Kuulimme vielä että Texelin saarelta lähtömme jäkeen n. tunnin päästä, eli klo 16 sumu oli hälvennyt ja haahka oli tullut kauniisti ilta-aurinkoon  rantakiville sukimaan juuri siihen kohtaan josta olimme sitä eniten etsineet! Seuraavana päivänä haahka oli jälleen rantakivillä klo 9 alkaen useita tunteja.. Masentavaa!! Olihan reissu!

No kuten Jorma sanoi, onneksi seura tällä retkellä oli parasta! Kiitos vielä Petro ja Jorma seurasta ja ikimuistoisesta retkestä. Loppuun muutama kuva saaren linnuista. 

Sepelhanhia oli saarella paljon

karikukkoja vilisti rannalla

Muutama afrikanhanhi ruokaili hanhilössissä

Su isänpäivänä 9.11. ajeltiin Mikan ja Teijon kanssa Hankoon yrittämään taigauunilintua kk-pinnoihin. Aamulla oltiin isolla porukalla Mäenpään Laurin pihalla, missä edellisenä päivänä oli ino ollut. Eipä onnistanut, vaikka kuinka atrappia soitettiin. Pian Late piippasi Tulliniemestä Inon. Sinne siis kiireellä. Taas etsittiin lintua isolla porukalla, mutta ilman tulosta. Lintu oli tyystin kadonnut. Ei ole helppoa tämä bongailu välillä.

Ti 11.11. kävin piruuttani Laajalahdella Villa Elfvikin puoleisella tornilla illan hämärtyessä. Siellä oli edellisenä päivänä nähty kaulushaikara. Niihän lintu kökötti pystyssä tornin edessä kaislikossa, kunnes lähti hiljalleen kävelemään ruovikkoon ja kotosi näkyvistä. Kiva marraskuunpinna.

La 15.11. Oltiin jälleen joukkohysteria bongauksessa. Tällä kertaa Riihimäen Sammalistonsuolla. Sieltä on edellisinä päivinä piipattu todella myöhäinen sulkiva viitakerttunen. No nyt oli 5 astetta pakkasta ja lampi jäässä, samoin järki.. Lintu on varmasti kuollut yöllä. Viiksitimalit oli ainoa lohduttava havainto.

Su 16.11. suunnattiin Mikan kanssa PK-seudulle spondeilemaan. Vantaan pitkäjärveltä Mikalle lapasotka Vantaanpinnaksi. Seuraavaksi Maarin tornille. Mika näki kaulushaikaran lennossa saaden marraskuunpinnan. Maarilla ollessa piippasi Otsolahdesta kashmirinuunilintu, sinne siis.

Tovin lintua etsittyämme porukalla, päätettiin kokeilla härdelliä atrappina, niin lintu tuli hienosti esille kaislikosta. Tämä oli vasta kautta aikain 2. havainto humeista Espoosta. Eka oli joskus Finnålla, sekin tuli käytyä katsomassa.. 

Kotimatkalle päästyämme piippasi Sivenin Jari valkoviklon Hyvinkään Livinkylästä. Sinne pääsimme hyvissä ajoin ennen illan hämärtymistä. Lintu löytyi tulvapellolta melko kivuttomasti. Jälleen mukava marraskuunpinna. Myös Jari oli ed p. 

Su 23.11. käytiin Jandan kanssa katsomassa Hollolassa idänturturikyyhkyä, jolla näyttäisi olevan alalaji orientaliksen tuntomerkkejä. Heti paikalle päästyämme lintu ruokaili asukkan ruokinnalla maassa. Pian se nousi ylös kuusiin kadoten näkyvistä. Löysimme linnun vielä pihan takana olevalta hakkuaukealta siemenpuiksi jätetyistä männyistä, muta lintu on todella arka enkä päässyt lähellekään kuvausmielessä, huono dokkari jäi muistoksi. kuvavuodari 224.

Orientalis idänturturikyyhky, Hollola

Loppupäivällä koukattiin vielä hakemassa hiiripöllö Vantaanpinnaksi pitkäsuon täyttömäen vierestä. Lintu näkyi helposti mäen portille tähystäen kuusen latvassa.

Ma 24.11. kävin työmaiden välissä katsomassa Järvenpäästä löytynyttä keltahemppoa. Hetken kiertelyn ja etsiskelyn jälkeen lintu pysähtyi koivun latvaan sirisemään. huono dokkarikuva. Nro 225.

Keltahemppo Järvenpää

Ti 25.11. kävin töissä Porvoossa aamulla, joten paluumatkalla ehdin käydä katsomassa Helsingin Salmenkalliossa meena idänturturikyyhkyä. Lintu nukkui ja kakoi jostain syystä koko ajan kuusikossa pienen kuvaajaporukan piirittäessä sitä. Mitä lie syönyt sellaista joka ei oikein sille sopinut ravinnoksi. Kiva Helsinki-pinna kuitenkin.

Meena idänturturikyyhky Helsinki Salmenkallio.

Ke 26.11. kävin töissä Keravalla, joten  töiden lomassa ehdin käydä Vantaan Korsossa etsimässä ed. päivänä tiiraan merkattua taviokuurnaa. Ensin aamulla etsin sitä n. tunnin ilman tulosta. Kävin töissä tekemässä muutaman tunnin työt ja palasin vielä paikalle. Jälleen sai etsiskellä tovin kunnes löysin linnun. Ensin maassa ja lopuksi se kävi syömässä tammen silmuja. Kiva Vantaanpinna. Ja luonnollisesti kuvavuodari nro 226. 

naaras taviokuurna syö tammen silmuja

Kuun lopussa la 29.11. käytiin hakemassa Jandalle elis Nokialta Viholasta. Pyhäjärven Saviselällä oli jo 16.11. lähtien uiskennellut amerikanjääkuikka. Jotkut olli saaneet linnusta hienoja kuvia, mutta meille lintu ei näyttäytynyt kovin kummoisesti uiden ja sukellellen keskellä järven selkää. Dokkari silti kuvavuodariksi nro 227.  

Merikanjääkuikka, Nokia

Vika päivä su 30.11. vietettiin Aplan pikkujouluja syyskokouksen merkeissä Karkkilassa Ala-emalin uunisaunan tiloissa. Näytin kuvaesityksen talvisen Irlannin retken lintukuvista. Niihin tunnelmiin oli hyvä päättää marraskuun lintuilut.