Loka-marras retkeilyä.

Tänä vuonna lokakuu polkaistiin käyntiin oikein vauhdilla. Heti ensimmäisenä viikonloppuna meillä oli  Aplan kustantama linturetki Kristiinankaupunkiin Skaftungin Korhosen Karin opastamana. Pe 1.10. oli vielä työpäivä, kylläkin typistetty sellainen. Matkaan lähdettiin Mikan kanssa mun matkailuautolla. Startti Karkkilasta n.klo 14. Menomatkalla etsittiin Porin Eskosta punajalkavikloa kk-pinnaksi, mutta sain sellaisen vain mustaviklosta. Illalla oltiin Jonnsborgissa joskus 19 maissa. Maittava illallinen ja sauna tekivät terää ja unet olivat raukeat autossa.

Lapinsirkku

La 2.10. oli retkipäivä Trutklobbarnalla. Mitään kovaa lajia emme löytäneet saarelta, mutta merellä vesilintumuutto oli vilkasta. Siellä meni mm.  Haahkoja, alleja, mustalintuja, pilkkasiipiä, koskeloita, uikkuja, riskilöitä ja ruokkeja. Parhaina lajeina voisi mainita muuttohaukan, pari jänkäkurppaa ja lapinsirkun.

Hippiäinen

Iltapäivällä kiertelimme vielä Kristiinankaupungin parhaita paikkoja. Nähtiin mm. ampuhaukka, mustaviklo ja 2 pähkinähakkia. Illalla Kari löysi vielä myöhäisen isosirrin Jonnsborgin rannasta. Varpuspöllö vihelteli pihallla. Jälleen reilu ja maukas illallinen leirikeskuksella ja iltasauna.  

Jänkäkurppa

Su 3.10. oli vuorossa retki Stånggrundiin. Tuhti aamiainen jonka jälkeen siirryttiin kimppakyydeillä rantaan. Lyhyt venematka ja muutama satametriä komppausta eteläpäätyyn. Samoja vesilintuja nähtiin hieman, mutta pääosassa olivat sinisuohaukat joita nähtiin 16 muuttavaa ja sepelkyyhkyt joita ynnättiin n. 17 600. Myös pikkulintuja oli paljon liikkeellä: peippoja ja järripeippoja lähes 3000, niittykirvisiä, vihervarpusia, rastaita, käpylintuja, hippiäisiä tiaisia ym.. Hienoa muuttoa. 

Osa yhdestä sepelkyyhkyparvesta

Parhaina lajeina jälleen 2 muuttohaukkaa, 3 lapinsirkkua, nokkavarpunen, mustavariksia ja varpuspöllö. saariretken jälkeen vielä ruokailu ja lähtö kotiinpäin , tai minne nyt sitten onkin matka. 

Varpuspöllö 

Tästä oli meidän tarkoitus jatkaa matkaamme kohti Vaasaa ja Raippaluotoa siirtyäksemme Västra Norrskärille viikoksi lintuja katsomaan, mutta säiden herra olikin nyt toista mieltä. Kovana puhkuva etelätuuli teki veneellä saareen siirtymisen mahdottomaksi huomis aamuna ja samalta näytti parin seuraavankin päivän ennuste. Näin jäimme odottelemaan mahdollista ti tai ke venekyytiä saareen.

Koska lomaa oli kuitenkin seuraava viikko, niin voihan sitä sitten retkeillä mantereellakin. Päätimme suunnata matkailubiilimme Poriin, missä Valosen Arttu hyppäsi kyytiin. Iltapäivällä ehdimme vielä hyvin retkeilemään Yyterin lietteillä ja nakutin sieltä 3 kk-pinnaa : ristisorsa, punakuiri ja mustapyrstökuiri. 

Illalla vielä römpöteltiin autolla Yyterin parkkipaikalla ja parannettiin koko maailma. Iltapala nassuun ja unten maille. 

Viiksitimaleita, alakuvassa koiras

Ma 4.10 heräiltiin Yyterin lietteiden parkkipaikalla hieman myöhemmin. Keittelin (aamu)kahvit ja nautittiin kunnon aamiainen. Katseltiin tuuliennusteet Norrskärille, huonolta näyttää.  Aluksi lähdettiin komppaamaan lietteitä. Ensimmäiseltä tornilta todettiin ristisorsan ja mustapyrstökuirin olevan edelleen paikalla. Sannannokan tornilta näimme myös toisen tuplalimosan. Kävellessämme sannannokka 3:lle matkan varrelta löysimme koiras pohjantikan. Kamera ei jälleen tarkentanut kertaakaan lintuun.. ei kuvaa. Kävelimme Munakairn säikällle asti, mutta ei pikkusirriä. Lietteiltä emme löytäneet mitään uutta, samat peruskahlaajat: tyllit, tundrakurmitsat, suosirrit, punakuirit ja kapulat ed.paikalla.  

Seuraava ajatus oli mennä komppaamaan Leveäkarin niittyjä, mutta päätimme ensin käydä Reposaaressa.

Iltapäivällä kompattiin Reposaarta Raivoisasti, Lontoota ja saha-aluetta. Mitään ei löytynyt. Aivan tyhjää. Illaksi jälleen parkkiin lietteiden parkkikselle ja nauttimaan kunnon päivällinen. Ehkä siinä saattoi hieman viinaksiakin mennä... Ja nukkumaan. 

Ti 5.10. Herätys jälleen uuteen hienoon lintupäivään. Keitin tuttuun tapaan aamukahvit ja aamupala kiljuvaan nälkään. Tuuliennusteet haltuun , kovaa tuulta etelästä. Soitto Vaasaan ja saimme kuulla että venekuski ei lähde tällä säällä.  Lisäksi saimme kuulla että taksivene menee huomenna  huoltoon neljäksi päiväksi. Seuraava mahdollinen kyyti saareen lähtee ensi ma aamuna.  Soitto asemanhoitajalle, että emme nyt sitten pääse saareen. Sain lievää vittuilua, kun en etukäteen ilmoittanut , että emme saareen mene. Olisi niitä kuulemma muitakin taksiveneitä. Eipä nyt ollut syy meidän, kun myrskyää, niin myrskyää. Istokin yritti painostaa, että järkkäisin toisen venekyydin. Sanoin tähän kaikille osallisille että haistakaa vittu ja pitäkää tunkkinne. Mä en lähde sinne enkä enää järkkää yhtään mitään!

 Aamu sitten retkeiltiin jälleen lietteillä. Nyt Sannannokalta näkyi hienosti pikkusirri. kk-pinna, yeah! Tutut kahlaajat ja timalit oli edelleen paikalla. Yksi jänkäkurppa lensi pitkosten yli. Kyllähän kaiversi isolla kädellä mieltä se, että viikon lomamme Västra-Norrskärillä peruuntui säiden takia. Olisihan se ollut mukava olla siellä retkellä kavereiden kanssa. Mutta eihän näille tuulille mitään voi. 

Päivällä kävimme komppaamassa Kalloa. Paljon hippiäisiä ja tiaisia, mutta vaikka koko alue kompattiin ei mitään kivaa löytynyt. Lähdettiin seuraavaksi ajamaan kohti Leveäkarin niittyjä. Kunnes piippari kilahti. Mäkelän Esa oli löytänyt Reposaaresta fuscatuksen. Olimme juuri sopivasti oikean risteyksen kohdalla ja käänsin automme keulan kohti Reposaarta. Nopea kävely paikalle,  porukassa pieni pishing atrappi ja lintu tuli kivasti hetkeksi näkyviin äännellen. Lopulta lintu näyttäytyi varmaan lähes 10 kertaa ja kuvatkin saatiin kun se hetken kisaili tiltaltin kanssa. Mun kamera ei lintua löytänyt. Arttu sai ruskouunilinnusta eliksen. Hieno juttu. Onhan näitä nähty, mutta aina kiva havainto. Eilen Mika käveli tästä 100m päästä ohi... 

Autolle kun päästiin olin hukannut asuntoauton sivuoven avaimen. Onneksi oli myös etuovien avaimet mukana. Ehkä se on vain jossain autossa... Nyt siirrytään sinne Leveäkariin komppaamaan, mutta sitä ennen käydään syömässä pizzat. 

Sitten kilahti luuri jälleen, hietakurki Tyrnävä. Katsoimme toisiamme hetken hiljaa, sekunti tuntui minuutilta, nyt lähdetäänkin sitten Tyrnävälle. Äijät autoon ja kokka kohti pohjoista. Minä ajoin aluksi siihen asti kun alkoi väsyttämään ja niin Arttu hyppäsi puikkoihin. Perillä Liminganlahdella oltiin joskus yöllä.  Pikaisesti nukkumaan ja kello herättämään pari tuntia ennen auringon nousua.

Ke 6.10. Liminganlahden parkkipaikka. Aamukahvit ja kunnon aamiainen. Liminganlahden tornissa olisi hyvä olla hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Siellä yöpyvät kurjet siirtyvät  pelloille jo hämärässä. Me ja kymmenet muutkin todettiin tornissa olon täysin turhaksi. Tuhannet kurjet siirtyivät ruokailemaan jo pimeässä ja kaukana tornista. Pian tulikin tieto että pikkukurki oli lentänyt kohti länttä muiden joukossa. Perään siis. Ajelimme samalle paikalle mistä hietakurki oli eilenkin nähty ja niinpä se löytyi samalta alueelta tänäänkin. Harmittavan kaukana ja paskassa tihkusateisessa valossa. Tästä ei Sony tykkää, no dokkarit lajista kuitenkin. elis nro 381.

Hietakurki

Katsellessamme satojen muiden kanssa tätä ihanaa elistä, blokkasi P-U vielä lumihanhen lentämässä samalle peltoaukealle. Ikävä juttu, että menee Suomessa tarhalinnuksi, joten ei mitään pinnaa, ellei tulevaisuus muuta statusta. Samalla pellolla oli vielä ruokailemassa parvi peltopyitä joista sain myös kk-pinnan. Olipa hieno hetki. 

Lumihanhi metsähanhien seurassa 

 Tästä päätimme suunnata seuraavaksi Lohtajan Ohtakariin bongaamaan hippiäisuunilintua. Olimme ajaneet jo tovin kun Limingan Savelasta tuli tieto kiljuhanhista. Eipä muuta kun auto ympäri ja 25 km takaisinpäin. Kaunis kiljuhanhiperhe löytyi heti, siitä dokkarikuvat talteen ja matka jatkuu...

Kiljuhanhet metsähanhien seurassa

Nyt pääsimme vihdoin perille Ohtakarin parkkipaikalle. Söimme lounaan ja maastouduimme. Keli oli karsea. Vettä vihmoi tihuttamalla todella kovassa etelätuulessa. Mieli vähän maassa kun en tykkää kompata paskassa säässä. Kierreltiin saarta ristiin rastiin, mutta prota ei löytynyt.  

Mika oli mökkikylällä ja sanoi nähneensä metsäkirvisen tässä nurmikolla. Sanoi että se lensi matalalla talon taakse. Hiivimme sinne ja näimme linnun istuvan koivun oksalla n. 3 metrin korkeudessa melko avoimesti kovassa tuulessa. Päätin ottaa siitä muutaman kuvan ja peräännyimme. Huusin radiopuhelimeen Artulle että kiinnostaako metsäkirvinen päivänpinnaksi. Kuulemma kiinnosti ja jäin odottamaan Arttua. Näimme linnun vielä yhdessä, kun se lensi nurmikolta katajikkoon ja siitä metsään päästämättä mitään ääntä, tai emme kovassa tuulessa mitään kuulleet.

Komppasimme saarta vielä hetken , kunnes vesisade yltyi ja siirryimme kiimaliiteriin nauttimaan virvokkeita ja iltapalalle. Kenelläkään ei tullut mieleen katsoa  kirviskuvia varmuuden vuoksi. Niinpä katsoin kuvat vasta kotona. No tässäpä nämä:

Taigakirvinen Kokkola Ohtakari

Jossain vaiheessa kömmimme nukkumaan. On tämä matkailuauto vaan pirun mukava, kun ei ole millään tavalla riippuvainen majapaikasta, tai ravintoloista. Kaikki on aina mukana ja voi majoittua sinne minne haluaa. Sitäpaitsi autossa on aina mukava tunnelma! Ja olihan hieno lintupäivä! Hietakurki, lumihanhi, kiljuhanhi, peltopyy ja vielä taigakirvinen spondesti. 

To 7.10. Heräilimme jossain vaiheessa aamua. Taivas edelleen pilvessä, mutta ei satanut. Sääennuste näytti jopa aurinkoa iltapäiväksi. Aamukahvit keitellen ja aamupalaa kurnivaan vatsaan. Lähdimme komppaamaan Ohtakaria. Tuuli oli edelleen voimakasta. Edelleenkään emme löytäneet prota. Muutaman tunnin kiertelimme upeaa saarta, miettien , että täältä voisi löytyä mitä vaan. Nyt emme ihmeitä nähneet. saaressa oli kyllä mukavasti lintuja: Peukaloinen 7, punarinta 6, tiltaltti 15, hippiäinen 30 sekä rastaita satoja. Komppasimme vielä Lohtajan rantoja, mutta yhtään kahlaajaa ei enää ollut paikalla. 

Illaksi päätimme ajella takaisin Poriin. Lietteiden parkkiksella olimme pimeään aikaan, joten emme muuta  ehtineet kuin nauttia virvoittavia juomia ja syödä hyvän illallisen Koistisen  matkakeittiöstä. 

Pe 8.10. aamu alkoi mukavasti lietteiden parkkipaikalla kuunnellessa kahden varpuspöllön syyssoidinta. Jälleen aamukahvit ja aamiainen hetulaan ja komppaamaan lietteitä. Tänään päätimme etsiä jänkäkurpan lämpökameralla.  No niitä löytyi pelkästään rantavyöhykkeeltä 17! Kuinkahan paljon niitä oli keskellä niittyä.. Suurinta osaa ei tarvinnut ajaa lentoon koska ne näkyivät hyvin lämpökamerassa. Osa lähti vahingossa kun Mika ja Arttu menivät edellä ilman lämpökameraa, enkä aina ehtinyt hätiin. 

Jänkäkurppa Yyteri lietteet

Komppasimme eteenpäin ja laskimme tarkasti kahlaajia. Pian edessämme oli mustapyrstökuiri kauniisti kuvattavissa. Annoimme Artun kanssa kameroiden laulaa.

Nuori 1kv mustapyrstökuiri 

Muita mukavia oli ristisorsa, lapasotka, 3 jalohaikaraa, 9 punakuiria, kangaskiuru ja 34 viiksitimalia. Juuri kun saimme retken lietteillä päätökseeen, tuli häly Kuhmoisista 10:56. Mahdollinen isokihu. Menimme autolle ja söimme lounaan. 11:29 tuli varmistus lajista ja ilmoitus että ed-paikalla. Niinpä suuntasimme retkemme kohti Kuhmoisia. Reilun 2 tunnin hermostuttava ajo. Ison auton hankala parkkeeraus ja reipas kävely motouraa pitkin rantaan. Lintu tietenkin kateissa, mutta suurin piirtein tiedettiin minne tapittaa. Pian jokin iso tumma lintu lähti vettä pitkin lentoon, joku huusi että tuossa se menee, joku huusi että se on merimetso. Pian se koukkasi ylös ja tuntomerkit näkyi hienosti. Jes! Elis nro 382 oli totta. Onnittelukättelyt ja suunta takaisin autolle. Tarjosin pojille kunnon hamppariateriat eliksen kunniaksi ABC:llä. Tästä Arttu jatkoi kotiin omalla autolla ja me Mikan kanssa myös kohti kotia. 

Siinäpä oli meidän syysretki tänä vuonna. Yleensä ollaan oltu tämä viikko Utössä, mutta tänä vuonna piti olla viikko Västra-Norrskärillä. Kun se ei säiden vuoksi onnistunut, meni viikko retkeilyksi mantereella. Eipä sekään huono retki ollut. 2 elistä ja 9 kuukausipinnaa. Saas nähdä tuleeko tästä uusi vakio. Kiitos Mikalle ja Artulle retkiseurasta.

Seuraavan kerran tuli retkeiltyä to 14.10. Helsingissä. Lähes viikkoon en retkeillyt työkuvioiden vaihduttua Ikkalan sahan tutuista ja turvallisista hommista RK-mittapisteen , eli Kautosen Jonin kiireisiin hommiin mittamieheksi. 14.10. löytyi Viikistä Suomen toinen siperianlepinkäinen. Olihan tämä jo eliksissä, mutta pakkohan oli käydä kuittaamassa kk-pinna ja tringan elis. 

Ad naaras siperianlepinkäinen Helsinki Viikki

La 16.10. käytiin jälleen ihailemassa Mikan, Nykvistien ja Jandan kanssa Viikin siperianlepinkäistä  joka oli edelleen paikalla. Lintu oli hienosti esillä ja niin taas elikset paukkui. Illalla ajettiin vielä Kirkkonummelle etsimään arosuohaukkaa viimeisillä valoilla. Lintu näkyi hetken hienosti lennossa Mattbyn pelloilla kunnes katosi. Mukava kk-pinna.

Siperianlepinkäinen Helsinki Viikki

Su 17.10. Kierreltiin taas Mikan kanssa Vihdin paikkoja etsien vihtivuodareita. Minä en pinnamielessä kostunut, mutta Mika sai komean maakotkan Vihdin Tuohilammella. Muita mukavia oli mm. pikkujoutsen Vihdin Vanhalassa.

Ti 19.10. retkeiltiin Mikan kanssa Vanjärvellä. Järvellä oli koiras alli joka oli minulle vihtipinna nro 194. 

La 23.10. Kierrettiin taas Mikan kanssa Vihtiä. Vanjärvi, Kirkkojärvi, Enäjärvi, Tuohilampi. Nyt löysimme Vihdin Kirkkojärveltä komean lapasotkaparven. Yht. 12 lintua. Mukava vihtipinna nro 195. Myös Tuohilammella oli lapasotkia 2. Iltapäivällä kävimme vielä bongaamassa Helsingin Viikissä sepeltaskun. Näistähän ei koskaan tiedä mikä laji siellä on loppujen lopuksi tarjolla...  Olisiko tämä nyt puhdas sepeltasku? 

Sepeltasku Helsinki Viikki

Seuraavan kerran pääsin retkelle 1.11. Elikkä kuukausi vaihtui töiden merkeissä. Aamulla kävin töissä, mutta kesken työpäivän ajoin Helsingin Viikkiin bongaamaan kk-pinnaksi siperianlepinkäisen ja ruskouunilinnun. Molemmat löytyivät kohtuu helposti ja jälkimmäisestä sain jonkin dokkarinkin.

Ruskouunilintu Helsinki Viikki

 La 6.11. lähdettiin retkelle Mikan ja Jandan kanssa. Aluksi menimme aamulla Kirkkonummen Saltfjärdenin torniin yrittämään pussitiaista kk-pinnaksi. Eipä löytynyt, mutta nuori maakotka näyttäytyi kivasti. Seuraavaksi yritimme aroharmaalokkia Helsingin Kauppatorilta. Paikalla oli vain nuori selkälokki. Cacesta ei tietoakaan.

1 kv selkälokki Helsinki Kauppatori.

  

Iltapäivällä kävimme vielä bongaamassa Lauttasaaren tulipäähippiäisen. Hetken odottelun jälkeen soitettiin atrappia ja lintu tuli kivasti näkyviin.. Kamera vaan ei suostunut tarkentamaan lintuun... Kotimatkalla kävimme etsimässä Nummelasta tilhiä. Onneksemme löysimme 15 linnun parven okt-alueen koivuista illan valoissa. Vihtivuodari 196.

Tulipäähippiäinen Helsinki lauttasaari

Niin ja se asuntoauton avain. Sain reissumme jälkeen soiton Mäkelän Esalta. Se kysyi että, ei meiltä ole hukkunut avainta? Vastasin että itseasiassa on. Sieltähän Esa oli fuscatus paikalta sen löytänyt. Miten sitten tajusikin mulle soittaa.. No posti toi avaimen takaisin kotiin. Kiitos Esa. Siinäpä olikin sitten loka- marraskuun retket. Seuraavaksi Kreikan retket  pakettiin.