Jotain amerikkalaista ja kastanjan makuista.

Niin sitä pitäisi rauhoittua bongauksissa että saisi omaa työmaata eteenpäin, mutta kun elikset haluaisi käydä bongaamassa. Hankaluutensa aiheuttaa tietenkin sovitut työt joita ei usein voi siirtää ja kun viimein saa työkuviot sopimaan niin on jo myöhäistä lähteä. 

 Niin kävi pian kuun vaihteen jälkeen. Jo syyskuun lopussa löytyi Rovaniemeltä Suomessa kovin harvinainen kalliopääsky. Itse pääsin sitä yrittämään Jonin houkuttelemana vasta 3.10. Illalla 2.10 lähdettiin ajamaan ja aamulla oltiin auringon noustessa Rovaniemellä. Muutama tunti etsittiin lintua ilman tulosta. Kirkon ympärillä lenteli enää yksinäinen haarapääsky. Oliko pakkaset nujertaneet kalliopääskyn vai oliko se tajunnut lähteä takaisin kohti etelää, sitä ei tiedä, mutta hylsyn maku suussa lähdettiin ajamaan kohti kotia. Illalla 22 aikaan olin kotona. Sellaista tämä vain joskus on. 

Seuraavana päivänä 4.10. oltiinkin sitten jo menossa aivan toisessa suunnassa kun iltapäivällä klo 15 istuttiin Eivorin kannella matkalla Utöhön. Tällä kertaa oltiin matkalla seuraavalla rykmentillä itseni lisäksi: Mika ja Marko Teivonen, Kari Vuorinen ja Isto Virtanen. Eipä päästy Pärnäsistä montaa kilometriä ,  kun Mantereelta piippasi kovaa. Kemiönsaarelta löytyi amerikankurmitsa. Pientä stressiä se aiheutti, kun saaresta oli varattu majoitus hotellin rivitaloista maanantaihin asti. No eipä auta kuin yrittää nauttia viikonlopun retkeilystä saarella.

Illalla ehdimme vielä näkemään saaresta löytyneen helmipöllön ennen pimeän tuloa Lindemanin Kallen avustuksella. 

Pe 5.10 Ei saaresta löytynyt mitään ihmeellistä. Parhaina havaintoina voisi mainita myöhäisen keltavästäräkin, 2 sepelhanhea, jänkäkurpan ja nokkavarpusen. 

La 6.10. Oli jo parempi lintupäivä. Kuikkalintuja muutti mukavasti: n.350. Muutolla meni myös pilkkasiipiä, mustalintuja , alleja ja haahkoja. Myös muutama ruokki ja riskilä nähtiin. Parhaana lajina kuitenkin muuttohaukka. Paikallisista voisi mainita vielä pikkusiepon.

Su 7.10. oli lajillisesti paras päivä. Muutolla oli tänään hiljaisempaa, mutta samoilla lajeilla oli silti pientä liikehdintää. Aamupäivällä löysin Lintulan Timon kanssa samaan aikaan sinipyrstön lammashaan lepikosta. Aluksi lintu oli hankalasti löydettävissä, mutta illalla sen antoi kuvata itseään avoimesti. Kiva laji , vaikka itselleni tämä taisi olla jo viides tai kuudes Utössä. 

Sinipyrstö Utö

Itselleni paras laji oli kuitenkin pähkinähakki joita tipahti saareen kaksi kappaletta. Tästä sain Utönpinnan nro 224. Tavoitteeni on ollut että jos joka reissulla saisi yhden utönpinnan. Nyt se tavoite toteutui. 

Pähkinähakki Utö

Iltapäivällä oli itäniityn rannassa vielä kuvauksellinen nuori suosirri josta nappasin muutaman ruudun.

Suosirri Utö

Ma 8.10. paras havainto oli metsähanhiparvessa muuttanut lyhytnokkahanhi. Lintu näkyi komeasti myötävalossa pienessä parvessa. Itselleni toinen havainto Utöstä. Päivän muita mukavia mitä löydettiin ennen kotiinlähtöä olivat syksyn ensimmäinen merisirri ja kauniit muuttavat pikkulokit joita näimme yhteensä 44. 

Niin oli jälleen syksyn retki Utöhön suoritettu. Rivareille kämpän siivoukseen ja kotia kohti. Aina yhtä mukavaa tavata vanhoja tuttuja. 

Ehkä ensi syksynä uudelleen.

Amerikankurmitsa oli aina vain sitkeästi Kemiönsaarella ja itse pääsin sitä katsomaan vasta 10.10. töiden jälkeen. Lintu oli aluksi mullospellolla josta siirtyi takaisin vakipaikalle. 

Amerikankurmitsa ja takana meidän vastaava kapustarinta.
Katsokaa kuinka ruskeat siiven alapinnat minulla on.

Tästä sain eliksen nro 364. Olipa mukavaa että lintu jaksoi odottaa niin kauan. 

13.10. kävin bongaamassa töiden jälkeen Espoon Suomenojalta sepeltaskun alalajielis toivossa, mutta lintu osoittautui tuntomerkkien perusteella olevan vain tavallinen maurus. Mutta , mutta. kun linnusta otetut höyhennäytteet dna tutkittiin todettiin lintu olevan stejnegeri alalajin edustaja, joten niin tästä napsahti elis minulle! jes. 

Sepeltasku Espoo Suomenoja 

Lokakuun viimeinen jytky tuli Eurajoen Säpistä  24.10. mistä Aallon Hanna löysi Suomen toisen kastanjasirkun. Itse en päässyt töiden vuoksi ensimmäisen päivän veneellisiin , mutta sain järjestettyä  torstain 25.10. vapaaksi. Tilasin taksiveneen lähtemään aamulla ensimmäisenä lintua etsimään. Mika sopi porukan kasaan ja pian oli venekyytimme täynnä. Lintu löytyi lähes heti samalta paikalta minne se oli edellisenä päivänä jäänyt. Harmittavan vähän vain oli valoa saaressa auringon vasta noustessa. Jokusen dokkarin sain kuitenkin.

Kastanjasirkku Eurajoki Säppi

Näin napsahti elis nro 365. Loppupäiväksi jäimme vielä komppaamaan saarta Aallon Jannen seuraksi. Lehtokerttua kummempaa emme kuitenkaan löytäneet. Illalla tyytyväisenä kotiin ja tietenkin matkan varrella eliskahvit!

Sellainen oli tämän vuoden lokakuu. Marraskuu on jo pitkällä ja ehkä saan tämän kuukauden kuvia jo ihan aikataulussa kasaan.