Helmi- maaliskuun huippuja mm. ihana Uki

Vaikka on tullut välillä hilluttua ulkomailla, ei se tarkoita sitä etteikö myös Suomessa ole paljon mukavaa kuvattavaa. Aloitan Heti helmikuun alusta. Helsingissä Viikissä on viihtynyt mielenkiintoinen talvehtija, luhtakana. Tätä lintua on käyty bongaamassa paljon mm. kk- ja päiväpinnaksi. Onpa se ihastuttanut monia kuvaajiakin kun se on selvästi kesyyntynyt johtuen päivittäisestä bongauksesta ja sen ruokkimisesta. Sille on kuulemma kelvannut hyvin katkaravut ja silakat. Itsekin kävin hakemassa tästä helmikuunpinnan. 

Luhtakana

Seuraava tavallaan harmittava, mutta silti lopulta mukava bongaustapahtuma tulee Sastamalasta. Jo tammikuun alussa sieltä löytyi ruokinnalta talvea viettävä pikkusirkku. Tämä melko harvinainen talvivieras olisi puuttunut itseltäni tammikuun pinnoista, mutta tieto linnusta tuli suuren yleisön tietoon vasta helmikuun puolella. Toki linnun oli käynyt bongaamassa useampi paikallinen bongariliittoon kuuluva jo tammikuussa, mutta ilmeisesti heidän mielestä on parempi pimittää tällaiset kivat lajit. Eihän se ole kivaa jos kaikki saa sen hoidettua pinnalistoille. 

Minä soitin asiasta bongariliiton työvaliokunnalle (TVK) ja he valtuuttivat minut järjestämään bongauksen paikan päälle. Ruokintaa pitävä perhe ei ollut innostuneita siihen että heidän pihallaan hiipparoi päivittäin bongareita, mutta olivat todella ystävällisiä ja suostuvaisia siihen että se hoidettaisiin yhden viikonlopun aikana. 

4.2. la aamuna paikalle kertyikin mukavasti porukkaa. Itse päätähti vaan ei nyt uskaltanutkaan tulla ruokinnalle. Ilmeisesti pelkäsi liikaa suurta ihmisjoukkoa. Bongaajien onneksi lintu kuitenkin löytyi lähipihoilta ja käsittääkseni kaikki saivat linnusta jonkinlaisen havainnon. Lintu oli selvästi todella arka, enkä siitä kummoista kuvaa saanut, dokkari sentään muistoksi. 

pikkusirkku sastamala

Seuraavana päivänä Kävimme paikalla Mikan kanssa. Jälleen lintu pyöri muilla pihoilla kun löytöpaikan ruokinnalla. Löysin linnun ruokailemassa ruderaateista, mutta saman tien se katosi. Kunnes kaikki näkivät sen hetken ajan yhden pensaan latvassa. Hankala tapaus. Illalla sain tiedon , että lintu oli tullut koulun ruokinnalle pian sen jälkeen kun kaikki bongarit olivat häipyneet maisemista ja tilanne oli rauhoittunut. Samalla reissulla kävimme bongaamassa vielä Sastamalasta pikku-uikun ja peltopyyn.

Vielä ennen etelänmatkaamme kävin kuvaamassa Lohjalla peltopyitä. Nummen alueella liikkuu muutama parvi viime syksynä maastoon päästettyjä lintuja. Nämä ovat onnistuneet välttämään metsästäjien haulit. 

kaksi peltopyytä neljän linnun parvesta Lohjalla

Lomamme jälkeen kävin kuvaamassa Helsingin pikkukivoja lajeja. Käpylinnut olivat nyt paikalla Eiran rannassa. Pikku- ja kirjosiipikäpylinnut ovat viihtyneet kahvila Carusellin lähellä herkutellen Douglaskuusen ja lehtikuusen kävyillä. Lehtikuusissa linnut ovat välillä hienosti kuvattavissa, koska puut ovat melko matalia. 

Kirjosiipikäpylintu kurkottaa kohti herkkupalaa

Pikkukäpylintu on värikkäämpi kuin serkkunsa

Helsingissä on myös tänäkin talvena viihtynyt sarvipöllö samoilla paikoilla kuin ennenkin. Se vain on harvoin hyvin näkyvissä ja kuvattavissa tuijan levästön suojissa . nyt siitä näkyi osittain pää.

Sarvipöllö päiväunilla

Seuraava mukava bongaustapahtuma saatiin järjestettyä Uudenkaupungin Yaran tehdasalueelle.  Mäntysirkun yhteisbongausta yritettiin jo helmikuussa, mutta se kariutui jostain syystä. Nyt päästiin paikanpäälle suurella joukolla. Aamulla 25.2. Yaran tehtaan portille kerääntyi noin 140 bongarin armeija. Minä oli matkassa Kautosen Jonin kanssa. Sirkun suosimalle ruokinnalle käveltiin reippaasti jonossa n. kilometrin matka. 

Lintu oli loppujen lopuksi hyvin löydettävissä kaukoputkilla, mutta osoittautui lähes mahdottomaksi kuvata. Sirkkuparvi oli todella arka eikä suurella joukolla ole mitään mahdollisuutta lähestyä lintua niin ettei se säikkyisi. Siksi kuvat on otettu kaukaa risukoiden läpi. Joni kuittasi eliksen, onnea.

Koiras mäntysirkku keltaisen serkkunsa vieressä. 

Mäntysirkku pyrähti hetkeksi teollisuusrakennuksen katolle. 

Lopulta kun väki oli vähentynyt reilusti ja kuvaus mahdollisuudet olisivat parantuneet tuli kännyköihin tieto , että läheiseltä kalasatamalta oli löytynyt grönlanninlokki. Sitä sitten sännättiin sen perään. Mahdollisesti ne muutamat jotka silti jäivät sirkkupaikalle saivat linnusta kelpo kuvat. Itselläni jäi dokkaritasolle.

No kun oltiin päästy autoon niin tuli uusi tieto , että lokki oli ottanut hatkat ja lähtenyt kaatopaikan suuntaan. Sinne siis suuntasimme. Paikalla oli myös Dahlmanin Markon porukka. Pienen odottelun jälkeen blokkasin linnun laskeutumassa jätelavalle, missä hääri jo meri- ja harmaalokkeja. Lintu ruokaili hetken lavalla, kunnes merikotka ajoi kaikki lokit taivaalle, eikä sitä enään löytynyt takaisin laskeutuvien lintujen seasta. Pian tulikin tieto , että lintu oli palannut kalasatamalle. Sain räpsästyä linnusta pari dokkaria.

Vaalea grönlanninlokki takaa ja edestä.

Seuraavana aamuna 26.2. lähdettiin Mikan kanssa Kouvolan suuntaan. Tarkoituksena oli hakea kk-pinna lapinsirkusta. Linnut olivat myös mukavasti kuvattavissa.

Lapinsirkkuja Kouvola Värälä

Seuraava bongaus oli Riihimäellä 27.2. Paikalliselta jäteveden puhdistamolta oli löytynyt mahdollinen nokivaris. Sitä käytiin Jonnan kanssa katsomassa illan hämärtyessä. Linnusta sain kaukaa todella surkeita kuvia. Niitä en kehtaa täällä näyttää.

Viimeinen bongaus rykäisy heitettiin Mikan kanssa 5.3. Sastamalan pikkusirkku on edelleen maisemissa ja jo etukäteen sovittu bongaus oli juuri tällä maaliskuun ensimmäisellä viikonlopulla. Olimme vanhan koulun ruokinnalla jo hyvissä ajoin ennen klo seitsemää. Lintua odoteltiin pienessä porukassa 2 ja 1/2 tuntia. Kunnes se saapui ruokinnalle ruokailemaan. Maaliskuunpinna molemmille.

Sastamalasta suuntasimme Hattulaan, missä on jo parina päivänä nähty komea koiras mustakaularastas. Lintu oli melko arka, eikä ruokaillut kerrallaan muin jokusen sekunnin kunnes aina pyrähti läheisen männyn suojiin sulattelemaan. Olin sijoittunut huonosti kamerani kanssa enkä saanut linnusta kunnollista kuvaa. Aikaa ei ollut kuin muutama minuutti, koska oli kiire kotiin. Lopulta lintu tuli vielä aremmaksi kun paikallinen rengastaja toi lintukatiskat ruokinnalle. Silloin päätimme lähteä kotiin päin. 

Mustakaularastas koiras

Pienen huilin jälkeen päätettiin vielä lähteä Mikan kanssa iltapäiväksi Porvooseen katsomaan viitatiaista. Hetken odottelun ja etsinnän jälkeen lintu löytyi hienosti erään ok-talon pihapuista. Enkä minä hölmö nyt ottanut kameraa autosta mukaan koska ajattelin että lintu olisi hankalasti kuvattavissa ruokinta-automaatilla -niin kuin yleensä. Nyt olisin saanut todella upeat kuvat tästä linnusta kauniissa auringon paisteessa.. HOH HOIJAA! Aina ei voi voittaa.. No toivottavasti tästä taas oppi jotain. 

Muuten tämä maaliskuun alku on mennyt talokauppa sressissä. Ilmeisesti talosta tarjouksen jättäneet ovat vielä ostamassa asuntomme kuntotarkastuksenkin jälkeen. Lopullinen varmuus selviää tänä viikonloppuna. 

Nyt tulevana viikonloppuna 11.-12.3. pidän Karkkilan työväenopistolla paikallisen luonnonsuojeluliiton kanssa linnunpönttökurssin. Tarkoituksenamme on valmistaa 100 pönttöä 100 vuotisen Suomen kunniaksi. Pöntöt kasataan lauantaina Nyhkälän koulun puutyösalissa ja käydään asentamassa maastoon sunnuntaina. Pöntöt sijoitetaan mahdollisesti harjulle sekä Asemansuon lepikkoon. Kurssi on ilmainen ja mukaan pääsee vielä vaikka ei olekaan ilmoittautunut. Tervetuloa. 

Tänään illalla heitämme myös kevään emsimmäisen pöllöretken Retun, Mikan ja Jonin kanssa. Saa nähdä onko pöllöjä äänessä.