Ruficollis ja Godari

Syyskuu läheni loppuaan ja lokakuu lähestyi. Odotettavissa oli että bongattavaa tulee. Keväällä jäi hoitamatta vuodarilistalta punakaulahanhi ja odotin että se tulee takaisin Suomeen. 

Nyt oli jo muutaman päivän nähty Rääkkylässä yksi yksilö isossa vapoparvessa joten viikonloppuna oli ajatus sinne suuntaan. La 26.9. oli lähtö sinne aikaisin aamulla. Tällä kertaa sain houkuteltua mukaani entisen opettajani Kumpulaisen Reijon. Aamulla klo 4 hain hänet vantaalta ja matkamme alkoi. 

Matkanvarrelta etsimme punakaulaa Parikkalasta, mutta turhaan , matka jatkuu.

Perille pääsimme 9 jälkeen. Paikalla oli valtava määrä valkoposkihanhia. Reilun parin tunnin etsimisen jälkeen piippasi puhelin. Ruskouunilintu Utö. Miksi juuri Suomen toisella puolella. Taksiveneeseenkin olisin mahtunut.. Eikä punakaulasta tietoakaan. Välillä tuntuu siltä että päälleni ajautuu synkkä sadepilvi. No etsiminen jatkui. Sitten piippasi punakaula Kontiolahdelta. Ensiajatus oli että etsimme linnun täältä Rääkkylästä, mutta välipalan ja kartan tarkemman tutkimisen jälkeen tajusimme että hanhi oli meistä vain 68 km päässä. Suuntasimme siis Kontiolahdelle. 

Perille päästyämme totesimme tilanteen olevan kaaoottinen. Valtavia hanhiparvia velloo pellolta toiselle ja se parvi missä punakaula oli ollut , oli siirtynyt.. No perään vaan . Seuraavalla pellolla oli tuhansia hanhia. Kaukoputki pystyyn ja etsimään. 5 min. etsimisen jälkeen löytyi! Hanhi oli meistä kaukana aivan parven takaosassa, mutta helpotus oli suuri!

Punakaulahanhi Kontiolahti

Tuhansia valkoposkihanhia Rääkkylästä Oravilahden lintutornista katsottuna

Valkoposkihanhi juomassa Rääkkylässä.

Lyhyen kuvaamissession jälkeen  ajelimme tyytyväisinä kotiin. Illalla tuli vielä mielenkiintoinen tieto kun Säpissä oli kuvattu tänään 2 isoa kirvistä ja niistä toinen oli määritetty kuvista mongoliankirviseksi. Sinne varmasti aamulla..

Su 28.9. alkoi kovalla aprikoinnilla pääsisimmekö Säppiin. Keli oli kuulemma liian raju, joten kyytiä ei olisi. Lintu olisi kuitenkin paikalla. Puoliltapäivin tuli tieto että saareen pääsisimme iltapäivällä kun veneilijä hakisi saaren miehittäjät pois. Kautonen varasi minulle ja Mikalle kyydin ensimmäiseen kuljetukseen. Paikalla oli mielenkiintoinen ilmapiiri kun veneeseen oli tulijoita enemmän kuin mahtui. Kautonen oli super joustava ja tyytyi suosiolla toiseen kuljetukseen. Lintu oli melko helposti löydettävissä istuen rauhallisesti Hanhistossa kivellä. Meidän porukka katseli lintua koko ajan kaukaa yli 100m päästä joten kummoista kuvaa en saanut. Dokkari kuitenkin.

Mongoliankirvinen (Godari) Luvia Säppi

Saaressa oli myös paikalla sepeltasku jonka alalaji on ilmeisesti vieläkin auki sekä valkoselkätikka. Rannalla lenteli myös kaunis suosirriparvi. Mukava lintupäivä.

Suosirrejä

Melko kiireinen viikonloppu ja maanantaista eteenpäin on vuorossa Utö.. Jatkuu...