Muotkhatakha ja Saana

Jäljellä olisi sitten lapinreissumme viimeiset päivät. Pe 26.6. päätimme suunnata kulkumme Muotkatakan mäelle kuvaamaan sepelrastaita. Rinteiltä oli ainakin edellisinä päivinä kuulunut mukavasti laulavia lintuja. Auton parkkeerattuamme kuului lähi rinteestä heti laulua, joten sitä kohden. Kiipesimme Iston kanssa rinnettä ylös aina vain korkeammalle. Lintua ei vain enää näkynyt eikä kuulunut. Ei kun ylöspäin. Rinne oli todella jyrkkä ja vaikea kulkuinen. Isoja lohkareita ja tunturikoivikkoa. Seinämä oli lähes pystysuora paikoitellen! Kyllä meinaan Koistinen puuskutti gamopuvussa, kun vielä sattui aurinkokin paistamaan suoraan rinteeseen. Useita hengähdystaukoja ja jokunen juoma jotka sattui matkaevääksi taskuun sujahtamaan. Hetken kuluttua olimme mäen päällä. Hienoa maisemaa. Ja heti pian nuorukaista ruokkiva sera naaras.

Sepelrastas naaras jolla ruokaa nokassa.

Maisemaa Muotkatakalta

Muotkatakalla ei juuri muita lintuja näkynytkään rustia, niittykirvistä ja sepelrastaita lukuunottamatta. Illalla päätimme mennä vielä kuvaamaan Pikku-Jehkakselle, mutta jostain kumman syystä siellä oli taas pilvistä vaikka muutama kilometri etelämpänä päivällä oli kaunis aurinkoinen sää. Tässä vielä viimeiset otokset sieltä.

Lapinsirkku koiras on kaunis lintu juhlapuvussaan

Tunturikihu pariskunta

Illalla päätimme vuokrata Kilpisjärven Retkeilykeskuksesta saunan. Sauna oli mukava puulämmitteinen rantasauna ja hintakin koko porukalta vain 20/h. Iston kanssa heitimme talviturkit kilpisjärveen. Olihan jäät sulaneet jo viikko sitten. saunan jälkeen maistui uni. 

Viimeisen lappipäivän La 27.6. ohjelma oli Saana. Pulmunen oli vielä löytymättä ja kuvaamatta. Sääkin oli aivan loistava. Muina päivinä oli Saanan huippu ollut pilvessä. Nyt paistoi aurinko. Matkamme eteni portaita ylös. Portaiden loputtua nousi rinteestä ilmaan piekana.

Piekana

Tunturin laella oli mukava ilma. Vaikka nousussa oli tullut hiki, kuivui se raikkaassa viimassa. Pian löytyikin ensimmäiset pulmuset. Polun itäpuolella oli pariskunta. Täällä saa kuvata pulmusta juhlapuvussa ja oikeissa maisemissa ja taustaväreissä.

pulmunen koiras

Matka jatkui huipulle , missä oli huipun kivikasassa toinen pulmuspari. sitäkin tuli kuvattua. 

Maisemaa Saanalta. Kilpisjärvi.

Takaisin alas päätimme Iston kanssa mennä kiertämällä itärinteen kautta. Siellä oli vielä paljon lunta ja eteneminen olisikin ollut helpompaa suksilla. Sieltä löytyi vielä yksi kiiruna jota tulikin hyvissä valoissa räiskittyä.

Kiiruna Vanha koiras loppukevään puvussa

Alas polulle päästyämme oli sinirinnalla pesä aivan polun vieressä. Se pariskunta olikin hyvin kuvattavissa.

Sinirinta koiras

Sinirinta naaras

Saanalta tultuamme päätimme lähteä ajamaan kotiin päin. Matka tyssäsi väsymykseen jossain Ylitornion kieppeillä. Auto parkkiin Tornionjoen rantaan ja unten maille. Su aamulla oli tarkoituksemme palauttaa auto ja niin pääsisimme kotiin päivää aikaisemmin mitä oli suunnitelmissa. 

Matkaan tuli muuttuva tekijä jossain Kauhavan kohdalla puolilta päivin kun kävimme kahvilla. Piiariin piippasi viirusirkkalintu Toholammella. Tiirassa oikein kuvan kanssa. Yhteisestä yksimielisestä päätöksestä päätimme yrittää sitä seuraavana yönä. 

Toholammella olimmekin hyvissä ajoin. Paikalla oli traktori joka paalasi niitettyä niittyä. Se pelto missä sirkkeli lauloi ei ollut vielä niitetty eikä traktorimiehen omaisuutta. Oli kuulemma lähellä olevan maatilan. Sinne siis oveen koputtamaan. 

Pihalla kimppuuni hyökkäsi iso koira joka yritti purra minua , mutta onneksi sillä oli kuonokoppa. Pulssini ja hengitykseni tasaannuttua keskustelin isäntäväen kanssa ja heillä oli tarkoitus niittää juuri tuo rehupelto saman iltana. Sain puhuttua vuorokauden lisäaikaa, vaikkakin  nyt oli käsillä hyvä niittosää pitkästä aikaa. Saimme myös luvan leiriytyä jo niitetylle sänkipellolle ja liikkua sillä pellolla vapaasti. Tunnit kuluivat rattoisasti grillaillen ja urheilujuomaa nauttien. Aikaa tapettiin myös facebookia päivitellen. Kyllä meinaan oli hauskaa. Harvoin sitä nauraa niin makeasti.. asianomaiset kyllä tietää syyn.

Niitetty rehupelto. Lintu liikkuu nyt pienellä alueella.

Aika kului lopulta iltaan ja pian kymmenen jälkeen alkoivat ensimmäiset lyhyet sirinäsarjat. Noin vartissa lintu alkoi laulaa täyttä kurkkua. Eräs lintumies blokkasi laulavan linnun kaukoputkella. Lintu näkyi kapeassa sektorissa n. 100m päässä. Liian kaukana hyvään kuvaan. Tässä paras.

Viirusirkkalintu

Lähemmäksi emme menneet koska isäntäväen kanssa oli sovittu että liikumme vain niitetyllä pellolla ja hyviin bongaritapoihin kuuluu se ettei lintua lähestytä. Hyvillä mielin lähdimme palauttamaan autoa Kaustiselle ja perillä olimme joskus yhden maissa. Pian Facesta saimme lukea kuinka eräs liittomme jäsen oli päättänyt rikkoa kaikkia sovittuja sääntöjä ja komppasi lintua niittämättömällä pellolla. Hienoa! Kyllä joukostamme näköjään löytyy vielä idiootteja! En tiedä tietääkö kukaan kuinka tuo harmitti ainakin itseäni. No toivottavasti edes sai kunnon kuvat. 

Kotimatkamme meni vielä Porin kautta missä oli ollut useamman päivän paikallisena punapäälepinkäinen. Lintu löytyi alle tunnin etsinnällä Leveän ojan varrella kasvavista pajuista. 

Punapäälepinkäinen

Matka kotiin meni ainakin itselläni aivan koomassa. Toivottavasti ei kuskilla. Humppilassa vaihdoimme vielä kuskia kun Mikaa alkoi väsyttä ja itse olin saanut torkuttua jokusen tunnin. Kotona Ma 29.6. joskus iltapäivästä. Olihan mukava reissu. Paljon hienoja kuvia ja upeita maisemia. Monenlaisia tunteita pettymyksistä suuriin riemuihin. Kiitos vielä kerran Isto, Pate ja Mika.